Kasvatus ja koulukiusaaminen
Lasten syntyessä tähän meidän maailmaamme, niin heillä kaikilla on kaikki tarpeellinen jo olemassa, mutta ne valmiudet eivät ole vielä kasvaneet täyteen mittaansa tai potentiaaliinsa. Lapsi tarvitsee siis aikaa, ravintoa ja huolenpitoa, jotta lapset voisivat kasvaa siksi hyvinvoiviksi aikuisiksi fyysisiltä ja hengellisiltä kyvyiltään ja ominaisuuksiltaan, vaikka ympäristö voi asettaa kaikenlaisia vaikeitakin haasteita sen toteutumisen estämiseksi. Hyvää tarkoittavat lait ja asetukset eivät kykene auttamaan siinä pyrkimyksessä kuitenkaan aina. Tämän vuoksi vanhemmilla ja muilla ympärillä olevilla aikuisilla on suuri merkitys lasten suotuisalle aikuistumiselle. Lapsi pitää totuttaa kulkemaan tietänsä kasvattamalla meidän maailmamme kurinalaisuuteen, että meidän tulee huomioida myös kanssaihmiset, eikä pelkästään omia tarpeita ja niiden täyttämistä. Kasvatus auttaa väistämään turhia ja tarpeettomia elämän kolhuja ja murheita. Joidenkin mielestä lasten pitäisi kasvaa vapaassa kasvatuksessa tai yhteiskunnan luonnollisin voimin kasvattamana, siihen ei kuulu lainkaan kasvatus kotona, eli jätetään oman onnensa nojaan.
Meillä kaikilla on omakohtaisis kokemuksia oltuamme kasvatettavina ja toisia kasvattajina kotona ja kouluissa. Meillä on siis kokemuspohjaista tietoa luettavissa olevan teoriatiedon lisäksi. Myös minulla on tällaista kokemusperäistä tietoa jonkun verran. Isäni oli äärivasemmistolainen ja oli sitä mieltä vallalla olleiden oppiensa mukaan, että yhteiskunnan kuuluu hoitaa lapsien kasvatus ja koulutus, eikä vanhempien kannattaisi puuttua siihen. Isänikin huomasi kotona ettei se ollut kuin teoriaa, sillä me lapset olimme luonnostaan tottelemattomia ja halukkaita tekemään kepposia ja kaikenlaista pahaa hänenkin mielestään. Isäni huomattua, ettei koulukasvatus ollut toiminut ja hän joutui ottamaa ruumiillisen kurituksen käyttöön palauttaakseen järjestyksen kotiinsa. Silloisessa koulussakin oli vielä ruumiillinen kuritus kasvatusmielessä käytössä. Vasta nyt myöhemmin on ruumiillinen kuritus kielletty kokonaan kaikissa muodoissaan. Tämä on asettanut haasteita löytää uusia keinoja kasvattaa lapsia ilman kuritusperinnettä.
Koulukiusaaminen oli jo minunkin lapsuudessani valitettavan yleistä ja todellista, josta ei vaan voinut päästä eroon, sillä kaikkia jotka poikkeavat jollain lailla enemmistöstä ja taviksesta joutuivat kiusatuiksi kateellisuuden tai ylemmyyden tuntemuksien myötä. Yksi syy siihen, että minua kiusattiin oli äärivasemmistolainen isäni, joten me olimme outoja siinä asuinympäristössä. Toinen syy oli, kun minua kiusattiin oli minuun tarttunut Ilomantsin murre, vaikka olen syntynyt Helsingissä. Minulta ekalla luokalla kysyttiin mistä kaukaa olen tullut, kun puhun kummallista murretta. Sanoin syntyneeni Helsingissä, jolloin minua pidettiin kunnon valehtelijana ja maalaiseksi. Tämä minuun tarttunut puheenparsi johtui siitä, että vanhempani lähettivät lapsensa noin puolesta vuodesa aina neljän vuoden ajaksi isovanhempien hoiviin Ilomantsiin. Minut palautettiin takaisin Helsinkiin juuri kun koulu alkoi. Kokemani kaltoinkohtelun seurauksena katsottiin etten ole koulukypsä, vaan aloittaisin koulun vuoden kuluttua uudelleen. Siirryttyäni kansakoulusta kansalaiskouluun, niin kansalaiskoulussa olevat oppilaat ottivat ikävällä tavalla vastaan tulokkaat näyttämällä meille kuka määrää pahoinpitelemällä minutkin. Työpaikoillakin on taas työpaikkakiusaamista, jota olen myös kokenut, josta valitin, mutta sitäkään ei otettu vakavasti, joten jäin eläkkeelle heti kun se oli mahdollista.
Nicky Cruz ”Juokse henkesi edestä” (Kuva ja Sana 1990), josta lainaus sivulta 25: ”Itse asiassa rupesin vähitellen inhoamaan vanhempieni ammattia. Syytin sitä tavasta, jolla opettajat kohtelivat minua koulussa – kuin olisin ollut jonkinlainen vaarallinen rikollinen. Minusta oli ällöttävää nähdä, miten kavereitteni vanhemmat näyttivät pelkäävän minua ja veljiäni. Ja inhosin tapaa, millä lapset ivailivat minua leikkipaikalla. ’Hänen äitinsä on bruja! Hänen äitinsä on bruja!’ he saattoivat ivailla julmalla lasten nuotilla kuten lapsilla on tapana. Ja minä olin puolustuskyvytön, koska oli hyödytöntä kieltää sitä minkä kaikki tiesivät. Äitini oli bruja – noita… olin jo ehtinyt luoda itselleni nimeä koulussa. Olin tapellut ja nahistellut koko lukukauden – haastanut riitaa jokaisen kanssa huumeita välittävästä vahtimestarista vihaiseen rehtoriin, joka piiloutui kansliaansa. Hän oli erottanut minut koulusta – mielestäni epäoikeudenmukaisesti – kun estin raiskauksen eräällä oppitunnilla. En välittänyt. Koulu oli ollut pelkkää pelleilyä – huumeiden, väkivallan ja seksuaalisen uhkailun helvetinluola. Siellä opittiin hyvin vähän. Jengit hallitsivat . ja huomasin, että halusin olla osa todellista valtaa kaduilla ja luokassa, kaikkein pelätyintä jengiä, murhanhimoista Mau Mauta.”
Kirjallisuutta:
Jari Sinkkonen ”Onnellinen lapsi” (WSOY 2020)
Jari Sinkkonen, Laura Korhonen ”Pulassa lapsen kanssa” (Duodecim 2016)
Jari Sinkkonen ”Isäksi ensi kertaa” (WSOY 2012)
Opinnäytetöitä:
Heidi Mäntylä ”Kiusaamisen ehkäiseminen alakoulussa ryhmäyttämisen keinoin” (Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/496664/Mantyla_Heidi.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Jonna Fagerström & Verneri Pietilä ”Sosiaalisen median yhteys koulukiusaamiseen RAUMANMEREN PERUSKOULUN OPPILAIDEN KOKEMUKSIA SOSIAALISESSA MEDIASSA TAPAHTUVASTA KIUSAAMISESTA” (Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2023)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/793833/Fagerstrom_Pietila.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Elina Väisänen ” Kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen tehtävä! – Koulukiusaaminen toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa” (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2015)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98578/Vaisanen_Elina.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tokihan lapset ovat julmia etenkin toisilleen ja heikommilleen. Kiusaamisenaihetta löytyy vaikka mistä. Minulla yksi syy oli omituinen sukunimeni, josta sai kuulla vaikka minkälaisia väännöksiä ja vähän muitakin seurauksia. Yksi kiusaamisen muoto oli yllättävä potkaisu takaapäin kintuilleni tai persuksiini. Kunnon osuma häntäluuhun on kivulias pitkään ja saa etsiä, missä asennossa pystyy istumaan pulpetissa ilman isompia kipuja.
Ilmoita asiaton viesti
”Tokihan lapset ovat julmia etenkin toisilleen ja heikommilleen.”
Eivät kaikki ole julmia eivätkä nekään jotka ovat julmia ole julmia kaiken aikaa, eikä kaikille, mutta sitä esiintyy ja se on varmaan joskus houkutus niillekin jotka eivät koskaan ole mihinkään julmuuteen syyllistyneet. Julmuus voi jäädä ajatuksen tasolle.
Lapset eivät ole valmiita yhteiskuntaan sopivia kansalaisia, vaan he eivät vielä ole oppineet tavoille ja voivat noudattaa erilaisia alkukantaisia vaistojaan jotka tulevat pintaan tuntemuksina.
Sen takia lapsiin ei voi aina luottaa vaikka he päällisin puolin näyttäisivätkin omaksuneen yhteiskunnan tavat ja säännöt. He saattavat rikkoa niitä säätöjä kun aikuisten silmä välttää.
Kiusaaminen on monille erittäin houkuttavaa, jos joku ihminen syystä tai toisesta ärsyttää, tai vain siksi että kiusaamalla muita, sellaista joka kenties ärsyttää niitä muitakin, voi hankkia arvostusta joidenkin sellaisten kavereiden silmissä joiden arvostusta haluaa.
Kiusaamista ei voida kokonaan lopettaa, mutta sitä voitaisiin rajoittaa myös muilla konsteilla kuin mitä nyt on käytössä.
Kiusaaminen on kiusaajalle palkitsevaa ja tyydytystä tuottavaa, siksi sitä tehdään. Kun kiusaamiseen ei saa vastata väkivallalla, niinkuin joskus on ollut tapana, niin kiusaajalla ei ole oikeastaan mitään pelättävää vaikka hän tietää hyvin tekevänsä väärin. Kiusaajan ei tarvitse pelätä kostoa tai rangaistusta, mistä syystä hän voi tehdä mitä itse haluaa, tai ainakin siltä hänestä tuntuu, jos ei piittaa mistään ”moraalisesta tuomiosta”.
Aiemmin kiusaamista rajoitti koston uhka. Jos kiusattu itse ei siihen kostoon pystynyt, avuksi voi tulla isoveli, isä, joku sellainen jonka mielestä muuten vain kiusaaminen on väärin ja ärsyttävää.
Kun henkilökohtainen kosto, väkivallan muodossa ja muutenkin, on laitonta, niinkuin sen pitääkin olla, pitäisi kiusaajille kehittää kuitenkin joku sellainen rangaistus, tai joku uhka, joku sellainen uhka joka tuntuu ja joka saisi kiusaajan miettimään, ennenkuin ryhtyy toteuttamaan mielitekoaan, sitä kiusaamista.
Tätä siis minusta tarvittaisiin kaikkien niiden muiden jo käytössä olevien konstien lisäksi.
Ilmoita asiaton viesti
ISLANNIN FINANSSIKRIISI 2008–2011
Islannin finanssikriisi 2008–2011 oli Islannissa tapahtunut taloudellinen ja poliittinen tapahtuma, jonka aikana valtio otti haltuunsa maan kolme suurinta, pahasti velkaantunutta pankkia. Kriisi johti talousromahdukseen, Islannin kruunun arvon romahdukseen ja työttömyyden kasvuun
Muista Euroopan maista poiketen Islannin talous lähti kriisin 2009 jälkeen vakaaseen kasvuun. Talouskasvu johtui siitä, että maan tärkeimmät elinkeinot kalastus ja turismi olivat myös kasvavassa kysynnässä.
Kriisin keskellä pelastettiin tulevat sukupolvet tiivistämällä yhteistyö verkostoa alla olevan mallin mukaisesti. Tästä mallista suomikin voisi oppia.
Islannin mallista on näyttöön perustuvaa vaikuttavuustietoa yli 20 vuoden ajalta lasten ja nuorten päihteidenkäytön ja siihen liittyvien lieveilmiöiden merkittävästä vähentymisestä, perheiden kasvatusvastuiden lisääntymisestä ja kuntien, koulujen, viranomaistahojen ja perheiden yhteistyön tiivistymisestä. Malli otettiin 2008 käyttöön !
Seuraukset Tupon 2007- 2009 finanssikriisin seurauksena:
On tehty 90-luvun laman virheitä on säästetty sieltä mikä kerryttää sosiaalista pääomaa. Ja siirretty rahaa byrokratian kasvattamiseen, erilaisten hallintohimmeleitten rakentamiseen.
Kuntien oli etsittävä säästöjä jotka kohdistuivat erityisesti kouluihin: seurauksena oli kuntien etsittävä säästöt jotka kohdistuivat erityisesti kouluihin.
Suurimmat säästöt ovat kohdistuneet koulunkäyntiavustajiin ja oppilashoitajiin. Säästöjä pidetään välttämättöminä kuntien velkakierteen katkaisemiseksi. Vanhemmat, opettajat ja koulujen johtokunnat ovat vastustaneet säästöjä.
Seuraukset :
Viime aikoina vuosina kouluistamme, mutta laajemminkin opettajilta ja myös vanhemmilta ja nuoriltakin. Monista paistaa läpi sama huoli; kruununjalokivemme on rikkoutumassa. Osan mielestä jo rikkoutunutkin. Kasvatus, koulutus ja tutkimus ovat Suomessa vedenjakajalla. Ne eivät enää tuota maamme tarvitsemaa osaamista, ellei niiden perustuksia laiteta nyt kuntoon.
Pinnalla ovat viime aikoina olleet kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa (Karvi, Pisa) todennetut heikentyneet oppimistulokset. Opettajat ovat tienneet todellisuuden jo kauan. Koulutusalan leikkaukset ovat tehneet suurta hallaa perusopetuksen laatuun. Ryhmäkoot ovat suurentuneet, resurssit erityisopetukseen ovat pienentyneet tai ainakin ne käytetään tehottomasti. Sinänsä kaunista inkluusiota eli periaatetta, jonka mukaan jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus ei vain omaan lähikouluun, vaan myös omaan lähiluokkaan käytetään surutta väärin jopa säästötoimenpiteenä. Erityistä tukea tarvitseva oppilas ei nimittäin suuressa luokassa pärjää ilman riittävää henkilökohtaista tukea. Ja kun tukea ei ole tarjolla, niin lähikouluperiaate tai lähiluokkaperiaate ei toimi vaan siitä kärsii niin erityistä tukea tarvitseva oppilas itse, mutta myös koko muu luokka ja myös opettaja. Aika menee kaikkeen muuhun kuin opettamiseen. Oppimisen tuen lainsäädännön ongelmat tuleekin välittömästi korjata ja turvata sen riittävä rahoitus.
Nyt tarvitaan ”vähemmän digiä, josta lapset saavat päivittäin yliannostuksen ilman kouluakin.” Nyt tarvitaan riittävästi rahaa perinteisten oppikirjojen ja työkirjojen hankkimiseen; ”Käsin kirjoittaminen, luovuus, taito- ja taideaineet, liikkuminen ja levollisuus ovat edelleen ihmisen ”ilmoja” ja tarpeen aivojen kehitykselle”. Ihmisen perustarpeet eli riittävä uni, ravinto, liikunta, sosiaaliset kontaktit, hoiva ja huoltenpito eivät ole muuttuneet mihinkään.
Kännykkäkiellon puolesta puhujia löytyy entistä enemmän.
Lopuksi :
”Peruskoulujen määrä Suomessa on vähentynyt huomattavasti viimeisten 30 vuoden aikana. 1990-luvun puolivälissä Suomessa oli lähes 5 000 peruskoulua, kun nykyään niitä on noin parituhatta. Tämä lasku on ollut merkittävä, ja se on herättänyt keskustelua koulujen lakkauttamisen vaikutuksista.
Vaikka koulujen lakkauttamista perustellaan usein säästöillä, tutkimusten mukaan vaikutus kuntien talouteen voi olla monimutkaisempi.. Koulumatkat pitenevät, ja tutut opettajat ja ympäristö vaihtuvat. Näiden seikkojen vaikutus voi olla pidemmällä aikavälillä kunnille jopa kalliimpi kuin säästöt, joita lakkautuksista odotetaan.
Koulut ovat yhteisöjen sydän, ja niiden merkitys lapsille ja nuorille on suuri. On tärkeää punnita tarkkaan, miten koulujen lakkauttamiset vaikuttavat paikallisyhteisöihin ja lasten hyvinvointiin. Säästöjen tavoittelun sijaan olisi hyvä keskittyä kehittämään koulutusta ja varmistamaan, että jokaisella lapsella on mahdollisuus laadukkaaseen perusopetukseen
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on nyt saman verran kouluja kuin 1800-luvun lopulla, mutta on tärkeää muistaa, että koulujen tehtävä on paljon laajempi kuin pelkkä säästöjen tuottaminen. Ne ovat paikkoja, joissa lapset oppivat, kasvavat ja rakentavat tulevaisuutta.”
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jairipalonen/islannin-finanssikriisi-voisi-suomikin-oppia/
Ilmoita asiaton viesti