Kaupungistuminen

Kaupungistuminen eli urbanisaatio on ilmiö, jossa kaupungeissa asuvan väestön osuus kokonaisväestöstä kasvaa merkittävästi. Kaupungistumiseksi kutsutaan myös uusien kaupunkien syntyä ja kehittymistä. Kaupungeiksi kutsuttuja yhteisöjä on ollut olemassa jo vuosituhansien ajan. Itse olen tutustunut kaupungistumisen seurauksiin mm. Intian Bangaloressa, jossa on lähemmäs 10 miljoonan kaupunki. Bangaloressa asuu paljon köyhiä slummeissa asuvia, sekä äärimmäisen rikkaita. Myös New Yorkissa suurten pilvenpiirtäjien kaupungissa olen vieraillut. New Yorkin ongelmista kertoo mm. Nicky Cruz kirjassaan ’Juokse poika juokse’ (Aikamedia). Minusta kaupungistuminen aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisuja ihmisten ongelmiin. Vanhempanikin muuttivat maaseutumaisemista Tyrnävältä ja Ilomantsista Helsinkiin 1950-luvulla, koska pääkaupunkiseudulla oli töitä tarjolla, mutta asuntoja oli vähän ja ne olivat pieniä ja ahtaita, mikä toi tullessaan juurettomuutta ja sen ikäviä seurauksia jne.

Väestö alkaa vähentyä myös pienemmissä, sekä huonon sijainnin omaavissa kaupungeissa ja keskittyy kooltaan suurempiin kaupunkeihin. YK:n UNDESAn mukaan 84 % Suomen väestöstä asui kaupungistuneilla (urbaaneilla) alueilla jo vuonna 2011. Tilastokeskuksen jaottelun mukaan vasta 70 % suomalaisista asui kaupunkialueilla vuonna 2016, 7 % kaupungin läheisellä maaseudulla ja 6 % maaseudun keskustaajamissa.

Historiallisesti kaupungin määrittely on hankalaa. Useimmiten historiantutkijat ja arkeologit kutsuvat kaupungeiksi sellaisia asutuskeskittymiä, jotka olivat ympäristöönsä nähden suurehkoja, ja joiden asukkaat eivät osallistuneet ravinnon tai raaka-aineiden perustuotantoon kuin enintään sivutoimisesti. Kaupunkien asutus keskittyi kauppaan, käsitöihin, hallinnollisiin tehtäviin ja erilaisten palvelujen tarjoamiseen. Maanviljelyyn keskittynyttä asutusta kutsutaan kyläksi. Keskiajalla kaupunki oli myös hallinnollinen ja oikeudellinen käsite, joten kaikki kaupunkimaisia piirteitä omanneet asutuskeskukset eivät olleet kaupunkeja ainakaan virallisesti. Maanviljely, kauppa, puolustusnäkökohdat ym. seikat ovat alkuaan antaneet aiheen kaupunkien syntyyn. Liikenteen solmukohtiin ja edullisten vedensaantipaikkojen läheisyyteen muodostui usein kaupunkeja. Monet kaupungit perustettiin myös helposti puolustettaville vuorille ja kukkuloille. Jo hyvin varhain alettiin turvallisuussyistä rakentaa paksut muurit kaupunkien ympärille. Muurittomia asutuskeskuksia sanottiin kyliksi tai pikkukaupungeiksi. Ensimmäinen Raamatussa mainittu kaupunki oli Kainin rakentama ja hänen poikansa mukaan nimen saanut Hanok 1Moos. 4:17. Uur, Damasko ja Niinive olivat myös hyvin vanhoja kaupunkeja. Varhaisin yksityiskohtia sisältävä kaupungin kuvaus liittyy Sodomaan, 1Moos. 19:1-22. Kaupungin kansalaiseksi pyrkivän täytyi sitä ennen asua paikkakunnalla vähintään yksi vuosi. Kaupunkien nimet kertovat usein paljon niiden historiasta ja sijainnista. Monesti ne saivat nimensä perustajansa suvun, 1Moos. 4:17, Tuom. 18:29, tai paikan omistajan mukaan, 1Kun. 16:24.

Ensimmäinen todella huomattava muuttoaalto kaupunkeihin tapahtui länsimaissa teollistumisen myötä 1700- ja 1800-luvuilla, sekä 1900-luvulla länsimaissa tapahtui kaksi muuttoaaltoa kaupunkeihin, ensin 1900-luvun alussa ja toinen 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1900 vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä asui kaupungeissa.

Kiinassa on käynnissä nykyään maailmanhistorian laajin kaupungistuminen ja maan kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vilkkaana myös tulevaisuudessa. Muissakin kehitysmaissa kaupungistuminen on hyvin nopeaa. On arvioitu, että joka tunti 10 000 ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin. Kuukaudessa se tekee noin seitsemän miljoonaa ihmistä. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana noin miljardi ihmistä on muuttanut maalta kaupunkiin. Seuraavien kymmenen vuoden aikana ennustetaan muuttavan toinen miljardi lisää.

Koska suurin osa kaupunkiin muuttajista on nuoria, on kaupunkien luonnollinenkin väestönkasvu suurta. Kaupungit ovat vetovoimaisia myös siksi, että ihmiset uskovat niissä olevan mahdollisuuksia työllistymiseen, koulutukseen ja parempaan elintasoon. Nämä kaupunkien maaseutua paremmat mahdollisuudet saavat usein kehitysmaissa toimeentulonsa maaseudulla jo turvanneetkin ihmiset muuttamaan kaupunkeihin.

Nopea kaupungistuminen luo myös ongelmia, jolloin kaupungin laidoille syntyy paljon hökkelikyliä eli slummeja, joissa ei ole tarjolla alkeellisimpiakaan palveluja. Asunnottomuus ja katulapset ovat yleisiä ilmiöitä. Monissa kehitysmaissa jopa yli puolet väestöstä saattaa asua slummeissa. Asuntojen hinnat nousevat kovan kysynnän takia pilviin ja tuloerot kasvavat räjähdysmäisen suuriksi. Työttömyyden johdosta rikollisuus yleistyy, minkä seurauksena on prostituutiota, huumekauppaa ja pimeitä töitä tarjolla. Kaupungit ovatkin nykyisin entistä epätasa-arvoisempia paikkoja, joissa rikkaiden aidoilla reunustetut asuma-alueet ovat aivan slummien vieressä.

Laajeneva kaupunki aiheuttaa myös liikenneongelmia. Laajentuessaan kaupunki lisää asukkaidensa auton tarvetta, eikä tieverkoston kehittäminen usein pysy autoistumisen tahdin mukana. Liikenne on ruuhkaista ja pysäköintipaikoista on pulaa. Autoistumisen takia monet suurkaupungit ovat todella saastuneita.

Ensimmäisenä Suomen kaupunkina pidetään Turkua, joka perustettiin 1200-luvun lopulla. Suomessa kaupungistumisaste pysyi kuitenkin pitkään selvästi alhaisempana kuin useimmissa muissa Euroopan maissa: keskiajalla vain muutama prosentti Suomen alueen asukkaista asui kaupungeissa, joita sijaitsi vain maan etelä- ja lounaisrannikoilla. Suomi kaupungistui länsimaisittain myöhään, mutta nopeasti. Vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla, mutta vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisistakin jo asui kaupungeissa.

Opinnäytetöitä:

Matti Uusi-Kokko ”URBANISAATION VAIKUTUS YRITYSTEN SIJAINTIIN – Case Tele Radio Finland Oy” (Ylempi AMK VAASAN AMMATTIKORKEAKOULU 2022)
Liiketoimintaosaaminenhttps://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/745725/uusi-kokko_matti.pdf?sequence=2

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Leo Jakobson ”Suomen kaupungistuminen; vertailu kansainväliseen kehitykseen ja kehityspoliittiset mahdollisuudet” (Suomen Kaupunkiliitto 1992)
Wikipedia
Digi IRT

Elokuvia aiheesta:

Alaston satama elokuva on vuodelta 1954. Elokuvan ohjasi Elia Kazan ja siinä oli pääosissa Marlon Brando, Karl Maiden ja Eva Marie Saint. Elokuva sai niitä peräti kahdeksan Oscar-palkintoa. Elokuvaa pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista mestariteoksista. Elokuva perustuu Malcolm Johnsonin kirjoittamaan New York Sun -lehdessä vuonna 1948 julkaistuun 24-osaiseen artikkelisarjaan Crime on the Waterfront. Elokuva kertoo ahtaajien väkivaltaisesta ja korruptoituneesta elämästä. Sataman seutua hallitsee järjestäytynyt rikollisuus, mikä johtuu kaupungistumisesta.