Kuinka sivitystasoaan voisi kasvattaa?

Olen mietiskellyt kuinka ilman koulunkyntiä tai kurssitusta voisi lisätä sivistystasoaan, niin  lukupiiri voisi olla yksi sellainen keino ja ratkaisu. Lukupiiri on kirjojen lukemista harrastava tai  kuuntelemista, sekä niiden sisällöstä keskustelevien ihmisten yhteisö. Lukupiirissä ryhmä ihmisiä kokoontuu tavallisesti säännöllisesti keskustelemaan esimerkiksi etukäteen sovitusta kirjasta, jonka ryhmäläiset ovat lukeneet ennen tapaamista, tai paikalla olijat kertovat lukemistaan kirjoista tai runoista (laulujen lyriikoista) keskustelun pohjaksi. Uusin kirjojen levitysmuoto on sähkökirja (myös e-kirjana, elektronisena kirjana, sähköisenä kirjana nimitetty digitaalinen kirja), joka on sähköisessä muodossa oleva kirjallinen teos. Sähkökirjoja julkaistaan useimmiten internetissä (aiemmin CD-levyllä). Sähkökirjaa voi yleensä lukea tietokoneella, älypuhelimella, taulutietokonella (iPad) ja lukulaitteilla, joihin kirja ladataan luettavaksi laitteen näytöltä. E-kirjoja ja äänikirjoja löytyy mm. Google Play Kirjat apilla Android-laitteisiin ostettavaksi ja luettavaksi omasta kirjastosta, kuten myös Applen vastaavista sovelluksista jne. Usein kaupallisiin sähkökirjoihin on käyttöoikeuksien hallinnalla rajoituksia, jotta kirjaa ei voi vapaasti levittää tai tulostaa. Kirjastoista saa myös E-kirjajoja lainattua omalle laitteelle luettavaksi:
https://www.helmet.fi/ekirjasto

Lukupiirissä voidaan arvioida myös painetun- tai e-kirjan painoteknisiä ja taiteellisia eli typografisia ominaisuuksia, kuten materiaalien valinnan onnistuneisuus, kirjasinvalinnat, sivun marginaalit jne.

Lukupiiri voi myös edistää kirjojen kierrätyksen toteuttamista, jotta lukuharrastus lisääntyisi ja veisi aikaa pois huonoista harrastuksista. Lukupiiri voi kokoontua tarkoitukseen sopivassa tilassa, ystävien kesken tai internetin välityksellä esim. Skype-kokous. Skype-kokous voidaan toteuttaa siten, että sovitaan ketkä haluaa osallistua seuraavaan lukupiiriin tiettynä päivänä ja kellonaikana netin kutta (Skype jne. ohjelmalla) ja heidät kutsutaan antamillaan sähköpostiosoitteella mukaan internetkokoontumisen alkaessa osallistumaan.

Lukupiiriharrastuksen taustana on 1700-luvulla syntyneet lukuseurat.

Lukuseurat olivat 1700- ja 1800-luvulla toiminut toimintamuoto, jota pidetään myös kirjastojen esimuotona. Silloin lukuseurat olivat eräänlaisia osuustoiminnallisia yrityksiä, joiden tarkoituksena oli hankkia luettavaa jäsenilleen, jotka sitten kierrättivät kirjoja keskenään. Aloitteentekijöinä olivat virkamiehet, sekä vapaiden ammattien harjoittajat.

Lukuseuroja oli erilainen kirjo löyhistä muutaman ihmisen piireistä aina satoja jäseniä kattaviin seurapiiriklubeihin. Lukuseurat olivat yksi niistä keinoista, joilla ihmiset koettivat saada tarpeeksi lukemista köyhtymättä ja löytää yhteyden muihin lukeviin ihmisiin. Lukuseurat olivat myös ensimmäisiä säätyrajojen ylittäviä yhdistystoiminnan muotoja.  Lukuseurojen, saksaksi Leselust, samanaikaista nousua on pidetty merkittävänä lukemiseen liittyvänä tekijänä 1700-luvun lopulla.

Laajamittaisena lukuseurat olivat ennen kaikkea saksalainen ja anglosaksilainen ilmiö.  Varsinaiset käytännön esimerkit Pohjoismaihin saatiinkin Saksasta, jossa ensimmäiset lukuseurat (Lesegesellschaft) perustettiin 1700-luvun alussa. Ruotsissa lukuseurojen (läsesällskap) kukoistusaika oli 1770- ja 1780-luvuilla.

Monista kirjoista on tehty elokuvia, jotka antaa enemmän syvyyttä keskusteltaessa, kuinka elokuvan käsikirjoittaja ja elokuvatoteutus vastaa kirjan alkuperäistä sisältöä.

Alister McGrath ”C. S. Lewis Elämä” (Perussanoma Oy 2013), josta lainaus sivulta 222: ”Vaikka Lewis ja Tolkien olivat molemmat aktiivisia jäseniä erilaisissa kirjallisissa verkostoissa Oxfordin yliopiston sisällä, heidän oma ystävyytensä ylitti niiden rajat ja syveni Lewisin käännyttyä kristinuskoon vuoden 1931 loppuun mennessä. Tolkien luki Lewisille katkelmia Hobitista; Lewis luki Tolkienille osia teoksesta The Pilgrim’s Regress. Tämä pieni solu laajeni ryhmäksi, joka on sittemmin noussut lähes legendan asemaan – the Inklings. Kenenkään aikomuksena ei ollut tehdä siitä valikoitua keskustelupiiriä, joka käsitteli uskoon ja kirjallisuuteen liittyviä aiheita… Ei ole selvillä, missä vaiheessa (tai kenen aloitteesta) ryhmä sai nimen Inklings. Tolkienille piiri oli aina ’kirjallisuuskerho’… Nimi Inklings (ink=muste; inkling=aavistus) – joka oli Tolkienin mukaan peräisin Lewisiltä – oli ’sanaleikki, joka toi mieleen epäselvät tai puolittain työstetyt käsitykset ja ajatukset sekä ihmiset, joiden työväline on muste’.”

S. Ilmonen ”Amerikan suomalaisten sivistyshistoria II” (S. Ilmonen 1931), josta lainaus sivulta 129: ”Suomalaisen kirjallisuuden lukupiirejä muodostui samaan aikaan v. 1914 Calumetiin että Hancockiin, ja niihin kuului enimmäkseen nuoria suomalaisia naisopettajia. Calumetissa olivat jäseninä Aliina Lämpsä, Sofia Johnson, Ida Jova, Minnie Kivelä, Mabel Johnson, Sofia Wenberg ja Flora Sandelin. Lukemalla ja tutkimalla suomalaista kirjallisuutta toivottiin voitavan syventyä suomen kieleen, Suomen sivistyspyrintöihin ja sen oivalliseen kirjallisuuteen. Hancockin opettajain lukupiirin puheenjohtajana oli Hanna Möttönen, kirjurina Hilja Tolonen ja rahastonhoitajana Lydia Kangas. Jonkin aikaa neitoset jaksoivat ylläpitää suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden jaloa harrastustaan.”

Nobel kirjallisuuden palkinnon sai vuonna 2016 Bob Dylan. Ruotsin Akatemia perusteli valintaansa toteamalla, että Dylan on luonut uutta runollista ilmaisua amerikkalaiseen lauluperinteeseen. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun tunnustus menee jollekin muulle kuin kirjailijalle, runoilijalle tai näytelmäkirjailijalle. Dylania on veikkailtu nobelistiksi aiemminkin, mutta valinta oli silti yllätys. 2016 Bob Dylan oli 75-vuotias, joka tunnetaan muun muassa kappaleistaan Blowin’ in the Wind, Knockin’ on Heaven’s Door ja Mr. Tambourine Man, In The Garden jne. Dylanin ura on jatkunut jo viiden vuosikymmenen ajan. Hänen muusiikillinen tyylilajinsa on folk, blues, country, rock ja gospel.  Dylan on erityisesti uransa alkuvaiheissa ottanut lauluissaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kirjallisuuden Nobel-palkinto on suuruudeltaan kahdeksan miljoonaa Ruotsin kruunua eli noin 860 000 euroa.

Henrik Renqvist syntymän 200-vuotisjuhlissa Ilomantsissa 5-6.8.1989 pidetyt saarnat ja puheet, josta lainaus Pentti Laasosen puheesta Henrik Renqvist kansanvalistajana sivulta 31: ”Lukutaidon parantamiseksi hän turvautui keinoon, joka oli tunnettu huomattavasti varhaisemmasta kansanvalistuksen vaiheesta; hän valitsi kyläopettajia nuorison lukuharrastusta virittelemään. Tiedossani ei ole, toimiko tämä järjestelmä Liperissä.”

Opinnäytetöitä:

Anneli Suova on tehnyt opinnäytetyön Humanistiseen ammattikorkeakouluun nimellä ”Erään kirjallisuuspiirin muotokuva”.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5750/Suova_Anneli.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mira Heikkinen on tehnyt opinnäytetyön Oulun seudun ammattikorkeakouluun vuonna 2011 nimellä ”Elämänkaari: Eläkeläisten lukipiiri Sotkamossa”.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34833/Heikkinen_Mira.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kirjallisuutta

Ahola, Suvi: Lukupiirien aika. Yhteisöllistä lukemista suomalaisissa lukupiireissä. Julkaisu pohjautuu tekijän Helsingin yliopistossa tekemään väitöstutkimukseen. Helsinki: Avain, 2013.

Matero, Johanna & Hapuli, Ritva & Koskivaara, Nina (toim.): Lukupiirikirja. Helsinki: BTJ, 2010.

Linkkejä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/C._S._Lewis
https://fi.wikipedia.org/wiki/J._R._R._Tolkien
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bob_Dylan
https://penttimattila.net/2021/03/18/luku-ja-kirjoitustaito-sivistyksen-alku/

Jaa tämä: