Maahanmuutto

Maahanmuuttoa voidaan tarkastella monelta eri kantilta, kuten myös uskontojekin kautta, sillä ne edustavat erilaisia kulttuureja ja käsityksiä yhteiskunnan hyvästä toiminnasta. Me kaikki joudumme tavalla tai toisella kohtaamaan maahanmuuttajien eri uskontoja jollain lailla ja ehkä ottamaan siihen kokemukseen kantaakin. On hyvä olla tietty perustietämys uskonnoista ettei vahingossa loukkaisi muiden uskontojen harjoittajien tunteita. Uskonnon määritelmiä on lukuisia, eikä niistä vallitse yksimielisyyttä. Uskontoja voidaan jaotella myös monin eri perustein. Vuonna 2009 julkaistun Gallup Internationalin mielipidekyselyn mukaan vähiten uskonnollisia ovat virolaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset ja norjalaiset. Suomalaiset ovat naapurikansojaan uskonnollisempia ollen vertailussa 14. vähiten uskonnollinen maa. Suomessa 29 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä elämässään ja 70 prosenttia vastaajista ei pitänyt uskontoa tärkeänä elämässään. Tutkimuksen mukaan uskonnollisuudella on taipumus vähetä, mitä enemmän yhteiskunta vaurastuu. Länsimaista uskonnollisimpiin kuuluu Yhdysvallat, jossa 65 prosenttia vastaajista piti uskontoa tärkeänä.

Maahanmuuton seurauksena vieraita kieliä ja vieraita uskontoja harjoittavien määrä kasvaa Suomessa, emmekä aina tiedä välttämättä millä tavoin esimerkiksi Islam poikkeaa Kristillisestä uskostamme. Muistan, kun olin ammattikoulun opettaja 1990-luvun alussa, jolloin tuli Somaliasta opiskelijoiksi henkilöitä, joista jotkut oli jo siellä käynyt saman alan ammattikoulutuksen, jotka ovat yleensä muslimeja. Muistan kun heille piti antaa mahdollisuus harjoittaa uskontoaan käymällä rukoilemassa tiettyinä määrättyinä kellonaikoina ja syödä sellaista ruokaa, jonka uskonto sallii heille. Heidän kanssaan tuli välillä keskusteltua, ja näissä keskusteluissa he kyselivät, miksi kristityillä on jumalana perhe, sillä tarkoittivat varmaan lähinnä katolilaisten Mariaa ja Jeesusta, sekä Isä Jumalaa, sillä he kertoivat, että heillä on vain yksi Jumala. Siinä olikin keskusteltavaa. Olen yrittänyt perehtyä siihen, millainen uskonto tämä Islam on. Käsittääkseni Islamin juuret ovat Aabrahamin pojassa Ismaelissa, josta syntyi iso kansa, joka on omaksunut profeetta Muhammedin aikana Islamin uskon. Voimme siis aloittaa tutkimustamme Raamatun kertomuksesta Ismaelista, vaikka en olekaan asiantuntija tässä asiassa.

Ismael sana tarkoittaa Jumala kuulee (rukouksen).  Raamatussa Ismael oli Aabrahamin poika Saaran egyptiläisen orjattaren Haagarin kanssa ja siten Aabrahamin perillinen, 1 Moos. 16:1. Ismael syntyi Aabrahamin ollessa 86-vuotias, siis 14 vuotta ennen Iisakin syntymää, 1 Moos. 16:16, 21:5. Ismael ympärileikattiin kolmetoistavuotiaana yhdessä isänsä kanssa. Tämän jälkeen Ismael mainitaan Iisakin vieroittamispäiväksi järjestettyjen suurien pitojen yhteydessä. Hän herätti Saarassa tyytymättömyyttä ilvehtimisellään. Saara ajoi pois Ismaelin ja hänen äitinsä, jotta lupauksen poika Iisak olisi jäänyt ainoaksi perilliseksi. Jumala pelasti Haagarin ja Ismaelin näiden ollessa menehtymäisillään janoon erämaassa. Ismael kuoli 137 vuoden ikäisenä, 1 Moos. 25:17-18. Aabrahamin vuoksi Jumala teki Ismaelista suuren kansan, 1 Moos. 17:20, 21:13. Ismaelista tuli useitten beduiiniheimojen kantaisä, sillä monet Luoteis-Arabiassa ja Siinain erämaassa asustavat kansanheimot, mm. Keedar ja Midian polveutuivat hänen kahdestatoista pojastaan. Islamilaiset olivat sotaisaa kansaa, mutta he kävivät myös kauppaa, mm. orjakauppaa, 1 Moos. 37:25, 39:1.

Samuel Lamb ”Jumalan mies” (KKJMK Oy 2006), josta lainaus sivulta 89: ”Islamilaisiin (muslimi-) maihin kuuluvat arabit ja persialaiset pitävät Ismaelia esi-isänään… Ismael ja Isak eivät voineet elää yhdessä saman katon alla (1. Moos. 21:8-10). Ei siis mikään ihme, etteivät arabit ja israelilaiset voi sietää toisiaan vielä tänäkään päivänä. Abraham oli kantaisä, hänelle syntyivät Iisak ja Ismael. Iisakille syntyivät Eesau ja Jaakob. Jaakobin jälkeläiset ovat israelilaisia, Eesaun jälkeläiset ovat arabeja. Eesauta kutsuttiin myös Edomiksi (1. Moos. 25:30), ja hän otti vaimokseen heettiläisen naisen (1. Moos. 26:34). Edom sijaitsi Kuolleenmeren kaakkoispuolella, ja sen alue oli 17 000 neliökilometriä. Eesaun jälkeläiset, edomilaiset (ob. 18), olivat syntinen kansa ja erityisen väkivaltaisia Israelia kohtaan (Jooel 3:19). Lisäksi syyrialaiset ovat Eesaun jälkeläisiä. 1800-luvulla argeologit löysivät jälkiä edomilaisista Egyptistä ja Assyriasta, jotka vahvistivat jälleen Raamatun paikkansapitävyyden… Israelin kaakkoispuolella olevat ammonilaiset ja mooabilaiset olivat myöskin arabeja. Aabrahamin veljenpoika, Loot, oli juovuksissa ja sai kaksi poikaa tyttäriensä kautta. Heistä tuli mooabilaisten ja ammonilaisten esi-isiä (1. Moos. 19:30-38). He olivat syntyneet insestin kautta, Mooab ja Ammon olivat Jordanin itäpuolella, nykyisessä Jordaniassa. Jumala ei koskaan luvannut heille Kanaanin maata. Israelin maata kutsutaan myös Palestiinaksi. Nykyisen Israelin sisällä on Palestiina. Kreikan kielen ’Palaistina’ oli lähtöisin heprean kielen sanasta ’Pelescheth’. Se oli alue, jolla Vanhan testamentin aikaan asui filistealaisia (1. Moos. 10:14), ja joka myöhemmin sai nimen Palestiina. Aigeialaiset valloittivat Egyptin vuonna 1900 eKr ja palasivat hävinneinä Palestiinaan 1200 eKr (5. Moos. 2:23, Jer. 47:4). He valtasivat rannikkoalueet Joppesta Gazaan, mukaan lukien viisi kaupunkia, mm. Gazan ja Askelonin. He kävivät kauppaa kanaanilaisten kanssa. Myöhemmin aluetta alettiin kutsua Palestiinaksi, arabian kielellä ’Filisteaksi’.”

Islam sana on arabiaa ja tarkoittaa ’alistuminen’, vanha nimitys on ollut muhamettilaisuus, eli se tulee perustajansa Muhamedin nimestä.Islam on monoteistinen, Lähi-idässä syntynyt uskonto. Islaminuskoisia eli muslimeja on nykyisin 1,9 miljardia, joka kasvaa valtavaa vauhtia jo perheisiin syntyneiden lukuisten lasten myötä, kun 1900-luvun alussa heitä oli vasta 200 miljoonaa. Maailman toiseksi suurimmaksi uskonnoksi kohonnut islam jakautuu kahteen pääsuuntaukseen: sunnalaisuuteen (n. 90 % muslimeista) ja siialaisuuteen (n. 10 %).

Islam on ”ortopraktinen” eli lakiuskonto. Ihminen voi kuoleman jälkeen päästä Paratiisiin noudattamalla mahdollisimman tarkoin Jumalan antamaa lakia, šariaa. Muussa tapauksessa hän joutuu Helvettiin. Lain tärkeimmät määräykset kirjattiin 800-luvulla viideksi peruspilariksi niin sanotussa Gabrielin hadithissa. Samassa hadithissa annetaan islamin teologinen ydin, kuusi uskonkappaletta. Tavallisen muslimin elämään sisältyy runsaasti uskonnollisia rituaaleja. Muslimit osallistuvat niihin ahkerasti, sillä ne tuovat ansioita viimeisellä tuomiolla. Uskontoa pitää hyvin tärkeänä asiana elämässään suuri valtaosa muslimeista kaikkialla muualla maailmassa paitsi Keski-Aasiassa ja Balkanilla. Näillä alueilla muslimit alkoivat maallistua niiden ollessa kommunististen hallintojen ateistisen politiikan alaisuudessa 1900-luvulla.

Muslimit uskovat, että islam sai alkunsa Arabian niemimaalla profeetta Muhammedin ilmestyksien ja elämän pohjalta vuosina 610–632. Muhammedin välittämä tieto Jumalasta jakautui kahteen osaan: ilmestyksiin ja sunnaan. Muhammedin ilmestykset on koottu Koraaniin, joka on yhtä ikuinen ja luomaton kuin Jumala itse. Valtaosa islamin sisällöstä ja šaria-laista on peräisin Muhammedin antamasta esikuvasta (sunna). Se kirjoitettiin muistiin 800-luvulta alkaen hadith-kokoelmiksi. Koraanin rinnalla ne kuuluvat islamin pyhiin kirjoituksiin.

Muslimi on arabiaa ja tarkoittaa sitä, että on islaminuskon tunnustaja, eli ”hän, joka alistuu Jumalalle. Vanhahtava muoto on muhamettilainen tai muhammedinuskoinen, joiksi heitä on kutsuttu lännessä, jota he pitävät kuitenkin loukkaavana.

Islam kehittyi suuren arabikalifaatin valtionuskontona ja levisi sen alueella Atlantin rannoilta Afganistanin vuorille. Kesti silti satoja vuosia ennen kuin väestön enemmistö oli kääntynyt muslimeiksi. Islam osoitti elinvoimansa jatkamalla leviämistä myös alkukotinsa ulkopuolelle Saharan eteläpuolelle, Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan. Intiassa se levisi paimentolaisvalloitusten myötä, mutta Saharan eteläpuolella lähinnä kauppiaitten tuomana.

Muhammedin katsotaan olleen ihmisenä synniltä suojattu (masum) ja erehtymätön. Hänen tekojensa ja puheidensa kautta ihmiskunta sai tiedoksi islamin ydinsisällön eli Jumalan antaman ikuisen lain šaria. Muhammed on islamin piirissä äärimmäisen kunnioitettu hahmo. Häneen ei koskaan viitata ilman mukaan liitettäviä siunausformuloita, kuten ”Jumala siunatkoon ja varjelkoon Häntä” tai ”Rauha Hänelle”. Muhammedista ei ole säilynyt aikalaistietoa, eikä Koraanikaan kerro Muhammedista oikeastaan mitään ainakaan ilman jakeiden islamilaista tulkintaa. Islamilainen perimätieto Muhammedista on kuitenkin erittäin yksityiskohtaista.  Varhaisimmat profeetta Muhammedia koskevat kertomukset löytyvät 800-luvulla kirjoitetuista teoksista, joista varhaisin on Ibn Hishamin (k. 833) Sírat Rasúl Alláh (suom. Profeetta Muhammedin elämäkerta). Ibn Hishamin teos perustuu Ibn Ishagin (k. 767) tekemään elämäkertaan, joka on kuitenkin hävinnyt.

Koraani on islamin pyhin teksti. Muslimit uskovat, että se sisältää profeetta Muhammedin Allahilta saamat ilmestykset, jotka alkoivat vuonna 610 ja jatkuivat profeetan kuolemaan saakka vuoteen 632. Koraani on islamilaisen käsityksen mukaan luomaton ja ollut aina olemassa. Se on Jumalan omaa puhetta. Muslimit kohtelevat Koraania äärimmäisen kunnioittavasti. Koraania luetaan arabian kielellä ääneen. Toimitus on rituaali, jossa tekstin ymmärtäminen ei ole pääasia. Muslimeista vain 20% puhuu arabiaa, ja heistäkin harva osaa Koraanin klassista kieltä.  Koraanin tekstien ulkoa osaaminen on arvostettu taito. Islamilaisen maailman koulukasvatus olikin 1900-luvulle asti pääasiassa arabiankielisen Koraanin ulkolukua koraanikouluissa.

Kirjallisuudesta löytyvää tietoa:

Marja Tiilikainen ”Arjen Islam – Somalinaisten elämää Suomessa” (Vastapaino 2003), josta lainaus sivulta 236: ”Somaliassa henget ovat olleet luonnollinen osa paikallista islamilaista järjestystä, mutta Suomessa niiden asema on muuttunut, somalit ovat jopa saattaneet kyseenalaistaa niiden olemassaolon. Henkiä on kuitenkin myös Suomessa ja ne voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Osa Suomessa olevista hengistä on suomalaisia, osa taas on seurannut naisia (ja miehiäkin) Somaliasta saakka.Hengistä puhuttaessa islamissa tunnetut jinnit ja somalilaiset saar-henget usein sekoittuvat, vaikka niiden välillä näyttääkin olevan selvä perusteellinen ero: Jinneistä somalinaiset puhuvat usein pahansuopina henkinä, joita yritetään välttää ja joista yritetään päästä eroon Koraania lukemalla. Saar-hengen ja ihmisen välille syntyy sen sijaan yleensä elinikäinen suhde, jota täytyy hoitaa jatkuvasti muun muassa tiettyjen tanssien ja suitsukkeiden avulla. Kun ihmisen ja hengen välinen suhde on kunnossa, ihminen voi hyvin… Naiset ovat kertoneet, että Suomessa henget pyytävät transsin aikana samoja asioita kuin Somaliassakin: Joskus ne pyytävät kauniita vaatteita tai teurastamaan lampaan. Joskus ne ovat vihaisia, jos tarjottava ruoka ei ole riittävän hyvää tai vaatteet eivät ole riittävän kauniita. Joskus henget saattavat käskeä uhriaan juomaan alkoholia tai alkoholipitoisia parfyymejä. Joskus henget vaativat, että ihminen matkustaa Suomesta Somaliaan ja järjestää siellä juhlan hengille… Suomessa saar-henget muistuttavat somalinaisia velvollisuuksistaan omia henkiään kohtaan. Jos suhdetta henkiin ei hoideta riittävän hyvin, seurauksena on sairaus, jopa kuolema… Taputus, rummutus ja laulu ovat Somaliassa vahvoja, ja transsiin meno helpompaa kuin Suomessa… Vaikka osa naisista ei ollut aikaisemmin edes nähnyt henkitransseja, he saattoivat mennä transsiin Suomessa järjestetyn rituaalin aikana.”

Yassir Eric ”Vihasta rakkauteen – Islamistista sillanrakentajaksi” (Avainmedia 2019), josta lainaus sivulta 31: ”Jo lapsena sisareni luvattiin meidän perhekuntamme serkuille, joiden kanssa he myöhemmin avioituivat. Järjestetyt avioliitot ovat kulttuurissamme tavallisia. Toisenlaista tapaa en tuntenut. Myös minä tiesin, niin kauan kuin pystyin muistamaan, että avioituisin serkkuni Imanin kanssa. Siitä lähtien, kun se oli tiedossani, setäni investoi minuun tulevana vävypoikanaan ja kasvatti minua. Hän toivoi saavansa myöhemmin hyvän miehen tyttärelleen. Toisin päin toimittiin samalla tavalla: isäni osallistui tulevan miniänsä koulumaksuihin ja äitini piti silmällä serkkuani, jotta hänestä kasvaisi kunniallinen tyttö. Jokainen tiesi, että kerran me kaksi menisimme keskenämme naimisiin, ja näin ollen oli parinetsintä osaltani suoritettu. Näitä patriarkaalisia rakenteita voidaan kritisoida ja hyvästä syystä voidaan vastustaa järjestettyjä avioliittoja. Niistä aiheutuu suuria ongelmia ennen kaikkea silloin, kun oma valinta kohdistuisi toiseen henkilöön kuin vanhempien valinta. Tuolloin en kuitenkaan tuntenut muuta tapaa eikä minua ollut kasvatettu tekemään itse omia päätöksiä. Minulle ei ollut mielivaltainen asia, että perheeni oli luvannut minut serkulleni, sillä minä luotin isääni ja isoisääni enkä epäillyt sitä, että he halusivat minulle parasta. Tiesin, että he toden tullen taistelisivat puolestani ja antaisivat jopa henkensä edestäni. Joka oli minua vastaan, asettui koko klaania vastaan. Tämä ehdoton lojaalius antoi minulle varmuutta ja turvaa. Eikä tämä huolenpito päättynyt häihin. Olin jo useinkin nähnyt, että perhe koki olevansa kollektiivisesti vastuussa siitä, että järjestetty avioliitto toimi. Jos avioliitossa oli ongelmia, ne eivät jääneet parin yksityisasiaksi, vaan sitä pidettiin koko perheen tehtävänä. Asiaan puututtiin… Jos joku olisi tuolloin kysynyt minulta ’Kuka olet?’, minun olisi tarvinnut sanoa vain nimeni, ja kaikille olisi ollut selvää, että kuulun tunnettuun klaaniin, jossa minulla on tärkeä asema. Jokainen olisi tiennyt, että olen kiihkomuslimi, koska olen Turabi. Olin ylpeä perheestäni, uskonnostani ja miehisyydestäni – ne olivat minulle olennaiset asiat, joista identiteettini silloin muodostui. Kasvoin sukupuolten erotteluun enkä tasa-arvoon enkä pitänyt naisia samanarvoisina vaan vähempiarvoisena. Lisäksi olin tottunut halveksimaan vieraita ja toisuskoisia sen sijaan, että olisin kohdannut heidät kunnioituksella ja suvaiten; en tuntenut mielipiteiden moninaisuutta. Patriarkaalinen järjestelmä, jossa kasvoin, leimasi minua: en koskaan tehnyt itse päätöksiä tulevaisuudestani, sen tekivät isäni ja isoisäni.”

Chris Mitchell CBN News:ta, joka on Lähi-idän toimiston päällikkö ja kirjoittaa kirjassaan ”ISIS marssii Jerusalemiin” (Kuva ja Sana 2015) mm. näin: ’Radikaalit muslimit eivät enää pelkästään haaveile kalifaatista, Isis on perustanut sellaisen ja julistautunut islamilaiseksi valtioksi. Tämä aiheutti hengellisen ja geopoliittisen shokkiaallon, joka tunnettiin kaikkialla maailmassa. Nämä terroristit pakottivat kymmeniätuhansia kristittyjä pakenemaan muinaisilta kotiseuduiltaan sen jälkeen, kun olivat ensin antaneet heille neljä vaihtoehtoa: maksakaa vääräuskoisille määrätty islamilainen vero, lähtekää, kääntykää islaminuskoon tai kuolkaa miekan kautta.’ … Sivulta 30 lainaus: ”Tapaamme Sha’alan-nimisen irakilaissotilaan. Hän on luultavasti hiukan päälle kolmenkymmenen. Hän on yksi niistä irakilaisista sotilaista, joita lähes kaikkialla parjataan asemapaikkansa jättämisestä, aseensa pois heittämisestä ja taistelualueelta pakenemisesta. Suurin osa heistä pakeni Isisin tieltä. Sha’alan väittää kuitenkin taistelleensa urhoollisesti, kunnes hänen komentavat upseerinsa pakenivat. ’Mitä muuta olisin silloin voinut tehdä?’ hän kysyy meiltä. Niniven (Mosul) sortumisen jälkeen hän on maaton mies. Hän ei voi palata Niniveen (Mosuliin), Isis tappaisi hänet. Mutta hän ei voi myöskään paeta Bagdadiin, eikä hänellä ole vaadittavia papereita päästäkseen kurdikaupunkiin Erbiliin… Hän kertoo, että monet Isis-taistelijat ovat lähtöisin Saudi-Arabiasta, Jemenistä, Qatarista ja muista muslimivaltioista. Asiantuntijat varoittavat, että nämä kovapintaiset taistelijat saattavat olla seuraava aalto jihadisteja, jotka suuntaavat kulkunsa kohti Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Irakin tiedustelupalvelussa palvellut Sha’alan kuulusteli vangiksi jääneitä Isisin taistelijoita ja sai kuulla, että heidän agendansa ulottuu paljon Irakia laajemmalle. Hän varoittaa meitä, etteivät Isisin suunnitelmat ole pelkästään maanlaajuisia tai aluekohtaisia. Hänen vakaviin sanoihinsa liittyy varoitus: ’Me tiedämme, ettei Isis haaveile pelkästään Irakin hallitsemista, vaan he haaveilevat Eurooppaan siirtymisestä ja koko Euroopan mantereen ja lopulta koko maailman herruudesta.’ … Uusi maailmanjärjestys” … Chris Mitchelin kirjasta lainaus sivulta 106: ”Maailman juutalaiskongressin presidentistä Ron Lauderista on tullut vainottujen kristittyjen puolustaja. Lauder, eräs maailman vaikutusvaltaisimmista juutalaisista, puhui Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön (ICEJ) sponsoroimilla lehtimajajuhlilla… Hän kirjoitti tilanteesta kolumnin New York Timesiin: ’Miksi maailma vaikenee, kun kristittyjä teurastetaan Lähi-idässä ja Afrikassa? Euroopassa ja Yhdysvalloissa on järjestetty mielenosoituksia niiden palestiinalaisten traagisten kuolemien vuoksi, joita Gazaa hallitseva terrorijärjestö Hamas on käyttänyt ihmiskilpinä. Yhdistyneet kansakunnat on suorittanut tutkimuksia ja kohdistanut suuttumuksensa Israeliin sen vuoksi, että se puolustaa itseään tätä samaa terrorijärjestöä vastaan. Mutta tuhansien ja taas tuhansien kristittyjen raakalaismaisiin teurastuksiin on suhtauduttu jokseenkin välinpitämättömästi… Voi olla, että tätä aikaa tarkastellessaan historioitsijat kerran ihmettelevät, miksi ihmiset joutuivat eksyksiin. Ani harvat lehtimiehet ovat matkustaneet Irakiin kirjoittaakseen natsien kaltaisesta, koko maan yli pyyhkivästä terroriaallosta. Yhdistyneet kansakunnat on suurimmaksi osaksi vaiennut… Tämä yleinen piittaamattomuus Isisistä ja sen suorittamista kristittyjen joukkoteurastuksista ja sen harjoittamasta Israel-politiikasta ei ole pelkästään väärin; se on julkeaa… Hyvien ihmisten täytyy liittyä yhteen ja pysäyttää tämä kauhistuttava väkivallanaalto. Tämä ei johdu siitä, että olisimme voimattomia…”

Matti Paloheimo ”Matkamiehen muistelmat” (Tammi 2001), josta lainaus sivulta 60: ”Aivan uusi uhka sekä kristityille että juutalaisille nousi 600-luvulla idästä, Arabian aavikolta: islam. Profeetta Muhammedin luoma uusi uskonto rakensi sekä juutalaisuuden että kristinuskon peruskertomuksille; Muhammedillehan molemmat olivat Arabian nimimaalla asustavien kristittyjen ja juutalaisten yhteisöjen ansiosta tuttuja, mutta lähinnä kuulopuheina. Vaikuttavampia olivat kuitenkin ikivanhat beduiinien uskonnolliset perinteet. Islam on epäilemättä lähempänä juutalaisuutta kuin kristinuskoa, joskin se on alueillaan sietänyt kohtuullisesti molempia; tärkeintähän olivat verotulot. Sadan vuoden aikana islam valloitti koko silloisen tunnetun maailman Rooman valtakunnan ydinaluetta lukuun ottamatta. Myös Palestiina, juutalaisten luvattu maa ja kristinuskon kehto, muuttui islamilaiseksi… Osmanivallan alla eläessään Lähi-idässä muslimit sovelsivat kristittyihin ns. millet-järjestelmää. Se mahdollisti eräänlaisten kristillisten saarekkeiden muodostumisen islamilaiseen yhteiskuntaan. Saarekkeiden sisällä kristityt saattoivat harjoittaa omaa uskontoaan ja pitää yllä koulujaan, jopa omia oikeusistuimiaan. Tärkeintä oli, että he maksoivat säännöllisesti veronsa.”

Ala Bashir, Lars Sigurd Sunnanå ”Saddamin uskottu” (Otava 2004), josta lainaus sivulta 46: ”Lähi-idässä 1956, tuhannet nuoret irakilaiset alkoivat liittyä Baath-puolueeseen ja ryhtyivät kannattamaan sen ideologiaa, johon houkuteltiin tunnuslauseella ’yhtenäisyys, vapaus ja sosialismi’. Yksi heistä oli Saddam Hussein. Lokakuussa 1959 puoluejohto pyysi häntä mukaan al-Qasimin vastaiseen attentaattiin.  Sinä syksynä hän oli virallisesti 22-vuotias. Minun käsittääkseni Saddamin syntymäpäivä – 28. huhtikuuta 1937 – on kuitenkin varsin epävarma tieto… hän tuli maailmaan pienessä al-Oujan kylässä, joka sijaitsee siinä, missä Tigris tekee terävän mutkan kahdeksan kilometriä Tikritin eteläpuolella. Hänen isänsä Husain al-Madzid tuntuu kadonneen pojan elämästä jo ennen tämän syntymää. Äiti Subba Tulfah meni uusiin naimisiin Hasan al-Ibrahimin kanssa, josta tuli Saddamin kolmen velipuolen Sab’awin, Barzanin ja Warbanin isä. Sen enempää oma isä kuin isäpuoli eivät liene olleet rutiköyhän kylän arvostetuimpia miehiä, lievästi ilmaistuna. Isäpuoli tunnettiin nimellä ’Hasan valehtelija’… Saddam varttui äärimmäisessä köyhyydessä yhteiskunnallisen arvoasteikon alimmilla portailla. Koulunkäynnistä ei ollut puhettakaan. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta muutettuaan vuonna 1947 Tikritiin enonsa Khair Allah Tulfahin luo… Kansantuomioistuin tuomitsi kuolemaan myös Saddam Hussein al-Tikritin, poissa olevana.”

Jean Sasson ”Mayada Saddamin vanki” (WSOY 2004), josta lainaus sivulta 1:”Noin kello 8.45 aamulla 19. heinäkuuta 1999 Mayada al-Askari sjoi työpaikalleen täyttä vauhtia. Hänen kirjapainossaan aamut olivat aina päivän kiireisintä aikaa, ja edellisenä päivänä painoon tulvineista monista tilauksista Mayada tiesi, että tästä aamusta tulisi erityisen kiireinen. Kun hän vuotta aiemmin oli aloittanut toiminnan, hän oli hankkinut Irakin parhaat kirjapainajat, ja siitä syystä hänen painonsa työn jälkeä pidettiin koko Mutanabbin alueen parhaana… Mayada keskusteli työstä, kun ulko-ovi lennähti auki ja hänen pieneen yritykseensä asteli kolme miestä… Pisin miehistä kysyi: ’Onko nimenne Mayada Nizar Jafar Mustafa al-Askari?’ … Hetken hän harkitsi pakenemista tai vastarintaa, mutta hänen isänsä oli kuollut ja hän oli eronnut, joten hänellä ei ollut läheistä miessukulaista suojanaan… Pitkä mies ilmoitti tylysti: ’Olen everstiluutnantti Muhammad Jasim Rahim, ja nämä ovat kollegoitani. Teemme tässä paikassa etsinnän.’ … Myöhemmin Mayada sai tietää olevansa vanki numero 18 sellissä, joka oli mitoitettu kahdeksalle vangille, mutta kun hän katseli ympärilleen ylikansoitetussa pitkänomaisessa sellissä, hänen numeronsa olisi yhtä hyvin voinut olla kahdeksankymmentä. Käymälä oli varta vasten sijoitettu juuri siihen sellin kohtaan, joka oli Mekkaan päin – suuntaan, johon hänen piti rukoilla viidesti päivässä. Kyseessä oli tarkoituksellinen loukkaus jokaista muslimia kohtaan, koska kaikki islamilaisen arkkitehtuurin pitää tiukasti huolen siitä, että käymälät sijoitetaan mahdollisimman kauas Mekan suunnasta. Hirvittävä löyhkä sai Mayadan mietteet pois rukoilemisesta… Baath-puolue kaappasi vallan ensimmäisen kerran vuonna 1963, mutta vallan hankkiminen ja sen menettäminen kävivät niin nopeasti, että kun puolue palasi vuonna 1968, useimmat ihmiset eivät ottaneet sitä vakavasti, vaan olivat varmoja, että puolueen toinen kosketus valtaan jäisi yhtä lyhyeksi kuin ensimmäinen. Kuitenkin aivan kaikki aliarvioivat Saddam Husseinin. Vaikka Saddam oli vasta 31-vuotias baath-puolueen toisessa vallankaappauksessa, hän oli oppinut vuoden 1963 virheistä ja oli tarpeeksi nokkela pysytelläkseen taustalla, kunnes puolueen tulevaisuus oli varmistettu. Nykyään jokainen tietää, että Saddam rakensi pohjan vallalleen puolueessa tiedustelupalvelun avulla. Alusta alkaen Mukhabarat – valtion terrori ja pelotteluorganisaatio – oli raportoinut Saddamille. Vaikka hän oli terrorin ainoa suunnittelija ja surmasi itse monia irakilaisia, hän teki kaikkensa esiintyäkseen hienostuneena herrasmiehenä, jolla on hiotut käytöstavat.”

Atik Ismail ”Pelimies – omaelämäkerta” (Minerva Kustannus Oy 2016), josta lainaus sivulta 130: ”Syyskuussa maailma pysähtyi. Kaksi lentokonetta törmäsi jättimäisiin rakennuksiin New Yorkissa. Pitkin päivää lähetetyt uutiset tarkentuivat tunti tunnilta. Terrorismi iski syvästi. Tuho oli valtava, tuhansia kuolleita ja haavottuneita. Vaikka itse tapahtumapaikka oli kaukana Pitäjänmäen lähiöstä, järkytys iski ihoni alle. Olin aina pitänyt islamilaisuutta rauhan uskontona. Opetuksessa, jota äitimme meille antoi, ei ollut sijaa väkivallalle… Lueskelin suomennettua Koraania, alleviivasin siitä lauseita, etsin tekstistä näiden raukkamaisten murhaajien motivaatiota. Itsemurhaiskuja tehdessään nämä fanaatikot huutavat kovaan ääneen ’Allahu Ekber’, suomennettuna ’Jumala on suuri’. Mutta Jumala ei varmasti kehota tappamaan. Jumala saattaa olla suuri, mutta minä uskon hyväntahtoiseen ja rauhaa rakastavaan Jumalaan! Häpesin juuriani, tunsin suurta vihaa näitä fundamentalisteja kohtaan.”

Nadia Murad ja Jenna Krajeski ”Viimeinen tyttö – Olin Isisin vankina” (Otava 2018, josta lainaus sivulta 68: ”Isis saapui Kochon liepeille varhain 3. elokuuta 2014 jo ennen auringonnousua… Isis valloitti Sinjarin helposti ja kohtasi vastarintaa ainoastaan muutamalla sadalta jesidimieheltä, jotka puolustivat kyliään omilla aseillaan mutta joilta ammukset loppuivat jo alkumetreillä. Pian saimme tietää, että monet sunniarabinaapureistamme toivottivat taistelijat tervetulleiksi ja jopa liittyivät heidän riveihinsä, sulkivat tiet estääkseen jesidejä pääsemästä turvaan, sallivat terroristien vangita kaikki paitsi sunnit Kochon lähimmistä kylistä ja ryöstivät sitten tyhjät jesidikylät terroristien kanssa. Järkytyimme kuitenkin vielä enemmän kurdien käytöksestä, sillä he olivat vannoneet suojelevansa meitä. Vakuuteltuaan kuukausitolkulla taistelevansa meidän puolestamme viimeiseen mieheen peshmerga häipyi täysin varoittamatta Sinjarista myöhään eräänä iltana. Sotilaat nousivat kuorma-autoihin ja ajoivat turvaan ennen kuin Isisin taistelijat saivat heidät kiinni… Isis piti meitä vankeina kodeissamme sillä välin kun jatkoi kansanmurhaa muualla Sinjarissa. Järjestöllä ei ollut aikaa hoidella meitä – toistaiseksi. Taistelijoilla piti kiirettä takavarikoidessa jesidien koteja ja sulloessa heidän korjujaan, autonavaimiaan ja kännyköitään kasseihin ja paimentamaan lehmiämme ja lampaitamme ikään kuin ne olisivat olleet heidän omaisuuttaan Nuoria naisia jaeltiin seksiorjiksi irakilaisille ja syyrialaisille Isis-joukoille ja itsepuolustukseen kykenevät miehet murhattiin… Niniven lähellä sijaitseva kristityn enemmistön asuttama Qaraqosh oli kukistunut ja lähes kaikki kaupungin asukkaat olivat paenneet Irakin Kurdistaniin, missä he elivät pakolaisina keskeneräisissä ostoskeskuksissa ja kirkkojen puutarhoihin pystyteyissä teltoissa… Bagdadissa vallitsi kaaos. Barack Obaman mukaan jesidien kohtaloa voitiin luonnehtia ’kansanmurhaksi’… Elokuun 12. päivä Isis-komentaja kävi jevatissa esittämässä uhkavaatimuksen: joko käännyimme islamiin ja meistä tulee kalifaatin jäseniä tai kärsimme seuraukset. ’Meillä on kolme päivää aikaa päättää’… Myöhemmin sain tietää, että Isis oli yrittänyt aivopestä pojat – mukaan lukien veljenpoikani Malikin – taistelemaan terrorijärjestön riveihin. Sodan jatkuessa vuosien mittaan Isis käytti poikia ihmiskilpinä ja itsemurhapommittajina… Jesidityttöjä pidettiin vääräuskoisina, ja Isis-taistelijoiden Koraanin tulkinnan mukaan orjan raiskaaminen ei ole synti… Orjamarkkinat aukesivat yöllä… Isis-taistelijat utelivat kauneimpien tyttöjen ikää ja tutkivat heidän hiuksiaan ja hampaitaan. Niin sanotut asiakkaat kyselivät vartijoiltamme, olimmeko neitsyitä… Omistaja voi harrastaa seksiä orjan kanssa jo ennen teini-ikääkin, mikäli tämä on ’sopiva yhdyntään’, mutta ellei ole, ’hänestä voi nauttia ilman yhdyntää’. Suurin osa perusteluista on peräisin Koraanin jakeista tai keskiajan islamilaisista laeista, joita Isis soveltaa valikoiden ja joita se odottaa seuraajien noudattavan kirjaimellisesti.”

Liisa Lilja ”Äiti, kuulin ukkosen äänen! Arkea Afganistanissa” (Perussanoma Oy 2017), josta lainaus sivulta 8: ”Afganistanin alue on ollut asuttu jo ainakin 4000 vuotta. Jo 2500 vuotta sitten Afganistanin valloitti Persian valtakunta, parisataa vuotta myöhemmin kreikkalainen Aleksanteri Suuri, jonka aikaa seurasivat 200-luvulla eKr. seleukidien ja baktrialaisten valtakunnat. Legendat kertovat Jeesuksen opetuslapsi Tuomaan saarnanneen ajanlaskun alussa Afganistanissa, ja kristillisyys levisi tuolloin varsin laajalle. Myös budhalaisuus alkoi levitä idästä 100-luvulla jKr., mitä seurasi jälleen Persian valtakausi. Edelleen vaikutusvaltaisesta Heratin kaupungista kasvoi noihin aikoihin Idän kristillinen eli nestorialaisen kirkon merkittävä keskus, johon perustettiin piispanistuin 400-luvulla. Tuolta ajalta Afganistanissa on edelleen esimerkiksi kaupunki nimeltä Injil, joka tarkoittaa paikallisilla kielillä evankeliumia. Arabivalloittajien mukana islam levisi maahan 600-luvulta lähtien, ja sittemmin maata hallitsivat vuoroin turkkilaiset, mongolit ja persialaiset, joiden hallitsijat omaksuivat islamin uskon. Idän nestorialainen kirkko säilytti kuitenkin elinvoimaisuutensa vielä satoja vuosia. Kristinuskon vaikutteita tiedetään uuden ajan alusta vain se, että 1500-luvulla Afganistanissa saarnasi muutamia jesuiittoja ja 1700 – 1800-luvuilla alueella vaikutti pieni joukko armenialaisia kristittyjä kauppiaita. Afganistan itsenäistyi 1700-luvun lopulla Persian vallasta, mutta 1900-luvun alkuun mennessä se kävi useita sotia brittejä vastaan, jotka yrittivät estää Venäjän pyrkimyksiä alueella. Afganistan joutui vuosiksi luovuttamaan ulkopoliittisen vallan Iso-Britannialle, mutta lyhyt sota vuonna 1919 maiden välillä päättyi siihen, että sotimiseen jo kyllästynyt Iso-Britannia taipui ja Afganistan itsenäistyi lopullisesti samana vuonna.”

Tarja Laitinen ”Taksi Kabuliin” (Otava 2006), josta lainaus sivulta 32: ”Kun Afganistan mainitaan, monelle tulee ensimmäisenä mieleen al-Qaida ja al-Qaidan terrorismi. Miksi tämä järjestö tekee terroritekoja? Mitä niillä yritetään saada aikaan? Miten taliban sopii tähän kuvaan? Ovatko hekin terroristeja? Käsitteenä terrorismi on ongelmallinen, eikä sitä ole pitkään jatkuneista yrityksistä huolimatta saatu määritellyksi kansainvälisesti. Kysymys on kovin politisoitunut; yhdelle siviiliuhreja aiheuttava väkivaltaa käyttävä järjestö on terroristiryhmä, toiselle he ovat vapautustaistelijoita. Varsinkin syyskuun 2001 jälkeen islaminuskoiset ovat valittaneet, että islam ja terrorismi on länsimaisessa keskustelussa käsitteinä leimattu toisilleen läheisiksi… Afganistanin lähihistoriassa radikaalit islamistit ovat näytelleet tärkeää roolia. Radikaalit, joista al-Qaida on tyyppiesimerkki, perustavat toimintansa ajatusrakenteelle, jonka mukaan islam on yleismaailmallinen, kaikkia koskeva. Radikaalit katsovat, että islamin tulisi hallita maailmaa, jotta rauha vallitsisi ja ihmiset voisivat elää onnellisina. Vallitsevasta materialistisesta elämäntavasta tulee päästä eroon niin yksilön, valtion kuin maailmankin tasolla. Kaikki keinot ovat sallittuja tähän päämäärään pyrittäessä. Radikaalit ovat antaneet itselleen oikeuden määritellä, kuka on uskova ja kuka ei, mikä on oikein ja mikä väärin. Ei-uskovia saa kohdella miten haluaa, ja maallisuus tulee tuhota keinoilla millä hyvänsä. Keinovalikoimaan kuuluu terroritekojen käyttö. Koska kohteena voi olla kuka tahansa, ei radikaalien islamistien ongelmana ole viattomien uhrien lukumäärä, päinvastoin. Näkyvyys on heille eduksi, jotta kannattajien usko taistelun etenemisen mahdollisuus pysyy yllä. Liike pohjautuu taistelijoihin (mujahidinit), joita kunnioitetaan ja joille on luvattu pääsy paratiisiin, mikäli he kuolevat taistellessaan oikean asian puolesta… Taliban puolestaan sai jalansijan Afganistanissa 1990-luvun sisällissodan sekasorron johdosta. Maassa ei ollut järjestystä eikä lakeja. Kovilla otteillaan taliban toi kaaokseen järjestystä, minkä tavallinen kansa toivotti tervetulleeksi. Taliban ammensi ohjeensa islamista ja tulkitsi shariaa hyvin vanhakantaisella tavalla halutessaan muokata Afganistanista esimerkillisen islamilaisen valtion.”

Kirjallisuus ja lähteet:

Palva, Heikki & Perho, Irmeli (toim.) ”Islamilainen kulttuuri. Helsinki” (Otava, 1998)
Yassir Eric ”Vihasta rakkauteen – Islamistista sillanrakentajaksi” (Avainmedia 2019)
Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomas & SakaranahoTuula (toim.) ”Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa” (Suomen Kirjallisuuden Seura 2008)
KetolaKimmo ”Uskonnot Suomessa 2008” (Kirkon tutkimuskeskus 2008)
Martti Ahvenainen ”Kristinusko ja Islam” (Aikamedia 2017)
Steven Masood ”Valoon – Nuoren muslimin totuuden etsintä” (Päivä Oy 2016)
Tass Saada ”Taistelin Arafatin joukoissa” (Perussanoma 2018)
Bilquis Sheikh ”Uskalsin kutsua häntä isäksi” (Päivä Oy)
Neem Fazal ja Kitti Murray ”Ex-muslimi” (Päivä Oy)
Riitta Tolonen ”Kantapään kautta – Mustapha Marokosta” (KKJMK Oy 2022)
Marja Tiilikainen ”Arjen Islam – Somalinaisten elämää Suomessa” (Vastapaino 2003)
Juha Ahvio ”Eurooppa ja Suomi islamisoituvat” (Kuva ja Sana 2015)
Tehmina Durrani ”Herrani valtiaani” (WSOY 1995)
Ala Bashir, Lars Sigurd Sunnanå ”Saddamin uskottu” (Otava 2004)
Jean Sasson ”Mayada Saddamin vanki” (WSOY 2004)
Digi IRT (Iso Raamatun Tietosanakirja)
Wikipedia

Opinnäytetöitä:

Pulkkinen Riikka ja Torkkola Rosa ”Islamin uskonnon ja kulttuurin kohtaaminen hoitotyössä lasten Foniatrisella poliklinikalla – Opas hoitohenkilökunnalle”  (Opinnäytetyö Laurea 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/117014/Pulkkinen_Riikka_Torkkola_Rosa.pdf;jsessionid=F55810B6E774B63A30E28B027F60EDBC?sequence=1

Minna Oikarinen ”’SINÄ OOT MEIDÄN SUVUN HÄPEÄTAHRA!’ KUNNIAAN LIITTYVÄ VÄKIVALTA MUSLIMITAUSTAISTEN KRISTITTYJEN KOKEMANA” (Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto Sosionomi, Opinnäytetyö, 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/360247/Oikarinen_Minna.pdf?sequence=2

Juulia Kiviranta ”’TULKAA, VIEKÄÄ TÄÄ LUOPIO POIS’ Kristityksi kääntyneen pakolaisen kertomus” (Opinnäytetyö, syksy 2017 Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaalialan koulutusohjelma Kristillinen lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaan virkakelpoisuus)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/138588/Kiviranta_Juulia.pdf..pdf?sequence=1

Oussama Yousfi ”Turun islamilaisten yhdistysten ja kunnan yhteistyön edellytykset kotouttamistoiminnassa” (HUMAK, opinnäytetyö 2015)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/91955/Yousfi_oussama.pdf.pdf?sequence=2&isAllowed=y

 

penttijuhani
Helsinki

Olen syntynyt Helsingissä 1950 luvulla, kun vanhempani muuttivat Oulusta ja Ilomantsista Helsinkiin työn perässä. Toimin ammattikoulun opettajana 28 vuotta. Olen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu