Miksi kohtaamme vaikeuksia?

Olen miettinyt sitä, kuinka elämämme on täynnä kaikenlaisia vaikeuksia, mistä ne voisivat johtua ja voimmeko selvitä niistä. Olemme kokeneet yllättäviä uutisia, jotka vaikuttavat ikävästi elämäämme ja talouteemme, vaikka eivät suoraan ehkä kosketa elämäämme, kuten uutiset ilmastonmuutoksesta, Venäjän pakotteista, Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan, miksi jouduimme kokemaan koronaviruksen ja sen tuomat rajoitteet, joka kuritti ja rajoitti meitä yli kahden vuoden ajan, uutisia maanjärjistyksistä. Myös henkilökohtaisesti kokemamme vastoinkäymiset, kuten yllättävät sairastumiset, onnettomuudet, ystäövien petollisuuden, jolloin saatamme kysyä, miksi juuri minä, mitä pahaa olen tehnyt? Yhteiskunta ei pysty auttamaan kaikissa mahdollisissa ongelmissa, joten meillä pitäisi ehkä olla ymmärrystä selviytyä, sekä sietokykyä kohdata eteen tulevia vaikeita asioita. Talouttakin on sopeutettava tulojen mukaan. Monella ihmisellä on tunne, että heillä ei ole tarpeeksi resursseja, kaikkea puuttuu tai on liian vähän, tuntuu kuin mitään ei olisi koskaan riittävästi, vaikka meillä jo olisi kaikkea toisten mielestä. Kun lapsi syntyy tähän maailmaan, niin hänellä on nälkä ruokaa tarviten ja läheisyyttä ja sen tuomaa rakkautta, hyväksytyksi tulemista, mutta tätä kaikkea ei ole riittävästi, joten asia täytyy ilmaista pitämällä ääntä, eli itkeä jne.

David Pawson ”Matka Apostolien tekoihin” (KKJMK Oy 2016), josta lainaus sivulta 206: ”Haluan painottaa kahta asiaa: ensiksikin, hänen hyvät tekonsa eivät tehneet hänestä kristittyä. Hän teki niitä, koska oli kristitty. Nämä kaksi asiaa eroavat toisistaan: tehdä hyviä tekoja päästäkseen taivaaseen ja tehdä hyviä tekoja, koska on menossa sinne. Toiseksi, hyvät teot ja hyväntekeväisyys eivät takaa sitä, ettei ihminen sairastu ja kuole. Kristinusko ei ole koskaan tarkoitettu vakuutustoiminnaksi, mutta minulta on usein kysytty: ’Miksi tämä tapahtui minulle?’ Älkäämme pitäkö uskontoa vakuutusyhtiönä. Kristus ei koskaan luvannut sitä.”

Vaikka Raamattu sanoo Psalmissa 23 mm. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu, eli Jumala on meidän tarpeidemme täyttäjä ja meillä on rauha sydämessämme, koska luotamme Jumalaan olosuhteistamme huolimatta.

Monesti meitä koetellaan siitä mitä meidän sydämestämme löytyy, kun kaikki ei menekään hyvin, vaikka kuinka uskossa olisimme ja julistaisimme uskoamme pahojen asioiden ylle. Samalla tavalla kuin Jumala johti Israelin erämaan kautta luvattuun maahan, jossa hän koetteli kansaansa mitä kansan sydämestä löytyy. Samalla tavalla me kuljemme maailman Egyptistä Jumalan lapsiksi tulleet erämaan kautta Jumalan luvattua maata kohti. Matkallamme saamme kokea koettelemuksia ja pettymyksiä, mutta kuinka reakoimme niihin?

Raamatussakin käsitellään ihmisten kokemia onnettomuuksia, mistä ne voisivat johtua, kuten Luukas 13:1-9 ”Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.”  Ja hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois’.”

Jotkut ihmiset ovat loukkaantuneet Jumalaan, koska hän on sallinut pahojen asioiden tapahtua hyvien ihmisten elämässä, kysymällä miksi näin on pitänyt tapahtua. Näin kysyi myös eräs tuttuni ja hän väitti jopa, että Jumalalla olisi se pimeä puoli myös, ettei Jumala olisikaan hyvä Jumala aina, koska pahoja asioita tapahtuu myös hyville ihmisille. Raamatussa puhutaan Jobista, joka Jumalan miehenä joutui kokemaan pahoja asioita koettelemuksien aikana, joista hän selvisi aikanaan.

Wilhelm Buschin kirjassa ”Jeesus – Jumalan viimeinen sana” (Datakirjat 2014) (oli Gestapon vankina uskonsa takia), josta lainaus sivulta 167 ”Amerikkalainen William L. Hull kirjoitti mielenkiintoisen kirjan. Hänet määrättiin papiksi Adolf Eichmannille, joka oli vastuussa miljoonien juutalaisten murhasta Hitlerin aikana. Hull vieraili 13 kertaa Eichmannin luona vankilassa ja kävi hänen kanssaan pitkiä keskusteluja, kuuli hänen viimeiset sanansa. Eichmannin kanssa käytyjen keskustelujen sisällön Hull on julkaissut kirjassaan ’Taistelu sielusta’. Kirjan alussa hän kirjoitti ’Tavoitteeni oli pelastaa tämä kurja syntinen joutumasta helvettiin.’… ’En tarvitse ketään kuolemaan puolestani. En tarvitse syntien anteeksiantamusta. En haluakaan sitä.’ Haluatko sinä kulkea Eichmannin jalanjäljissä ja kuolla samalla tavoin? Etkö? Siinä tapauksessa sinun on paras kääntyä koko sydämestäsi Jeesuksen puoleen. Jeesus, Jumalan Poika, on ainoa henkilö, joka voi antaa synnit anteeksi, koska juuri sitä varten Hän kuoli!”

Seuraava lainaus  sivulta 200 ”Heti sodan jälkeen eräs rehtori soitti minulle: ’Herra pastori, minulla on täällä 15 nuorta miestä. He ovat suorittaneet sodan aikaisen ylioppilastutkinnon, mutta se ei kelpaa. Heidän täytyy suorittaa vielä puolen vuoden opinnot. He ovat entisiä lentäjäluutnatteja, tykistön yliluutnantteja ja senkaltaisia kavereita. He tietenkin pihisevät kiukusta joutuessaan palaamaan koulun penkille. Voisitko sinä järjestää heille uskonnonopetusta?’ Vastasin kyllä – ja menin paikalle pelosta täristen. Siinä nuo karaistuneet sotilaat istuivat kuluneet uniformut päällään. ’Hyvää päivää’, tervehdin heitä. ’Minun olisi tarkoitus pitää teille uskonnontunti.’ En ollut vielä päässyt edes alustukseni loppuun, kun joku jo nousi seisomaan ja aloitti: ’Miten Jumala voi sallia tällaisen hirvittävän sodan?’ Toinen jatkoi: ’Missä on Jumalan rakkaus? Hän vain vaikenee, kun miljoonia juutalaisia kaasutetaan hengiltä.’ Tällainen ryöpytys jatkui ja kysymyksiä sateli niskaani. Lopulta kohotin käteni ja sanoin: ’Hetkinen. Tehän sohittu kuin sokea pimeässä keppinsä kanssa. On turha puhua Jumalasta tuolla tavoin. Jumalahan on täysin tuntematon ja kätketty. Hän on ilmaissut itsensä meille vain yhdellä tavalla: Raamatun Jeesuksessa. Ennen kuin jatkamme, meidän on selvitettävä, kuka Jeesus on. Hyvät herrat, voidaksemme keskustella tästä aiheesta järkevästi teidän on otettava huomioon Jumalan antama ilmoitus. Ensi kerralla otatte Raamattunne mukaan, koska tulemme työskentelemään sen parissa.’ Seuraavaksi luimme: ’Alussa Jumala loi taivaan ja maan’ (1. Moos. 1:1). Luimme syntiinlankeemuksesta ja Jumalan tuomiosta luopunutta ihmiskuntaa kohtaan. Kaikkiin teki syvän vaikutuksen, että Raamatussa sanotaan: ’Tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on, että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi’ (Jer. 2:19). Sen kokevat kansat. Sen kokevat yksittäiset ihmiset. Sitten luimme Jeesuksesta. Yhteen menoon luimme Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan… He olivat kutsuneet itseään kristityksi, mutta eivät tienneet mitään elävästä Jumalasta, joka on Jeesuksessa tullut luoksemme ja tehnyt kaiken puolestamme….”

Tommy Lilja ”Alati ylennetty” (Semnos Förlag 2021), josta lainaus sivulta 12: ”On opetusta, joka väittää, että jos teet kaiken oikein eli rukoilet, uskot, et epäile, vietät aikaasi Jumalan kanssa ja todella seuraat kaikkea, mitä Jeesus sanoi ja opetti, niin et tapahdu mitään kielteistä. Silloin et voi epäonnistua. He, jotka näin opettavat, tarkoittavat, että Raamatun mukaan sinä aina vain ylenet ja tämä tarkoittaa, ettei voi tapahtua mitään kielteistä, koska silloin et enää ylene. Siis kun jotain tapahtuu tai menee pieleen – sillä sellaista tapahtuu, koska sitä elämä on – silloin tämä teologia ei pidä paikkaansa. Voit myös syyttää itseäsi ja sanoa, että Raamatussa täytyy olla sana, jota et ole huomannut tai riittävästi uskonut tai on jotain, mikä on tehnyt Jumalan vihaiseksi. Otat päällesi niin kutsutun väärän syyllisyyden. Jeesus ei tullut syyllistämään ihmisiä, vaan Hän tuli nostamaan pois ihmisten syyllisyyden. Hänestä tuli velkauhri ja Hän otti päälleen sinun velkasi. Voit käydä läpi vaikeita asioita ja kuitenkin kohota ylöspäin. Elämää eletään ja sinä epäonnistut, mutta se ei tarkoita, että olet riitaantunut Jumalan kanssa. Elämä tekee sen, mitä elämä tekee. Sitä elämä on.”

Luukkaan evankeliumissa 6:47-49 Jeesus puhuu tulevien myrskyjen koettelevan mille pohjalle elämä on rakennettu: ”Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan – minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri.”

1 Pietarinkirje 1:6-12 ”Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.”

David Wilkerson ”Onpa minulla ongelmia” (Ristin Voitto 1971) kertoo uskovista, jotka ovat joutuneet elämän myrskyyn, josta kaikki eivät selviä. Lainaus sivulta 18: ”Erään Kingstonissa pitämäni herätyskokoussarjan aikana muuan teini sanoi minulle: – Pastori Wilkerson, arvatkaa, kenen kautta tulin kääntymykseen. Hän on maan paras evankelista. Poika mainitsi hyvin tunnetun sananjulistajan. En uskaltanut kertoa hänelle, että hänen sankarinsa asui sillä hetkellä Haight-Ashburyssa ja otti marihuanaa sekä LSD:tä. Tunnen miehen henkilökohtaisesti, ja olen syvästi järkyttynyt siitä, että hän samoin kuin kolme muuta nuorta evankelistaa on täydellisesti kääntänyt selkänsä Jumalalle – heidän elämänsä on perusteellisessa haaksirikossa. Uskon, että tämän aikakauden jatkuessa kristittyjä kohtaavat pahemmat myrskyt kuin koskaan aikaisemmin historiassa. Meitä ympäröivät vaarat ovat paljon suuremmat kuin monet meistä tajuavat. Jumalan Sana on täynnä traagisia kertomuksia miehistä ja naisista jotka aloittivat hyvin, mutta eivät jaksaneet pysyä hengellisesti elossa. Herran Henki tuli Simsonin päälle, mutta hän tuhlasi suurimman osan elämästään hekumallisessa alennustilassa. Jumala valitsi Saulin Israelin ensimmäiseksi kuninkaaksi, mutta Hänen oli pantava mies syrjään, koska ylpeys tuhosi hänen käyttökelpoisuutensa. Salomo rukoili nuoruudessaan jumalallista viisautta, mutta vanhana hän ympäröi itsensä tuhansilla ’leikkitovereilla’ ja sieti pakanallisia epäjumalia, jotka johtivat hänen kansakuntansa turmioon. Juudas oli kerran apostoli. Apostoli Paavali sanoi: ’Minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi’ (1 Kor. 9:27)… Ennemmin tai myöhemmin joudut kovempiin koettelemuksiin kuin koskaan aikaisemmin, ja silloin sinulla pitäisi olla saatavissa Jumalan Sanan viisautta.”  Lainaus sivulta 37: ”Eräänä iltana muuan hysteerinen nainen pysäytti minut keskellä katua ja änkytti järkyttävän tunnustuksen. Hän tarttui hihaani niin lujasti, että luulin hänen repivän takin. Hän sanoi: – Herra Wilkerson, elän elämäni synkintä hetkeä. En tiedä, mitä teen. Mieheni on jättänyt minut, ja kaikki on minun syytäni. Kun ajattelin, miten pahoin olen pettänyt Jumalan ja perheeni, minun on miltei mahdoton nukkua yöllä. Mitä ihmettä minä oikein teen? Olin liikuttunut voidessani kertoa hänelle: – Ystäväni, nosta kätesi tässä kadunkulmassa ja palvo Herraa. Kerro Hänelle, että tiedät olevasi epäonnistunut raukka, mutta että rakastat Häntä yhä ja aiot jatkuvasti olla yhteydessä Häneen. Mene sitten kotiisi ja polvistu. Älä pyydä Jumalalta mitään – kohota vain sydämesi ja kätesi Hänen puoleensa ja palvo Häntä. Jätin naisen kadunkulmaan seisomaan kädet kohotettuina. Kyyneleet, vierivät pitkin hänen poskiaan, kun hän ylisti Herraa ja sai esimakua siitä voitosta, joka oli jälleen tulossa hänen elämäänsä.” Lainaus sivulta 82: ”Meidän on käsketty täyttyä Hengellä; meitä kehotetaan odottamaan, kunnes me saamme kasteen kautta voiman korkeudesta, mutta meitä ei käsketä missään raamatunkohdassa pyytämään merkkejä Hengen lahjasta. Liian monista kristityistä tulee ’Siunaa minua-kerhon’ jäseniä. He istuvat piirissä ja viettävät kaiken aikansa keskittymällä omiin siunauksiinsa, kun heidän pitäisi ylistää Jumalaa ja todistaa toisille ihmisille.”

Mark Driscoll ”Kuka ajattelet olevasi?” (KKJMK Oy 2014), josta lainaus sivulta 133: ”Kun kärsimme, kyseenalaistamme monesti Jumalan kaikkivaltiuden ja hyvyyden. Jotkut uskovat helpommin Jumalan kaikkivoipaisuuteen kuin hänen hyvyyteensä. Jumala onkin heille etäinen ja kylmä, kyvytön lohduttamaan. Osa meistä luottaa hänen hyvyyteensä mutta vähättelee hänen kaikkivoipaisuuttaan. Se johtaa väärään jumalakuvaan, jossa Jumala ei tahdo ihmisten kärsivän, mutta ei kykene tekemään kärsimyksistä loppua. Epäilemmepä sitten hänen kaikkivaltiuttaan tai hyvyyttään, jäämme vaille lohtua ja apua, koska kipumme vääristää Jumalakuvaamme. Se on surullista.”

Johanneksen evankeliumissa luvussa 10 Jeesus totesi, että asia on näin: ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Me elämme tämän maailman ruhtinaan vallan alla, sillä Aadam syntiinlankeemuksessa menetti auktoriteettinsä ja valtansa käärmeelle, koska joutui petetyksi ja hän hallitsee tätä maailmaa, mutta Jeesus tuli tekemään hänen valtansa tyhjäksi, että meillä voisi olla elämä ja yltäkylläisyys.

Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu siitä kuinka vaikeaa on niiden pelastua joilla on paljon tavaraa… Markus 10:17-27 ”Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: ”Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: ’Älä tapa’, ’Älä tee huorin’, ’Älä varasta’, ’Älä sano väärää todistusta’, ’Älä toiselta anasta’, ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'” Mutta hän sanoi hänelle: ”Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti.” Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.” Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Silloin Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi opetuslapsillensa: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!” Niin opetuslapset hämmästyivät hänen sanoistaan. Mutta Jeesus rupesi taas puhumaan ja sanoi heille: ”Lapset, kuinka vaikea onkaan niiden, jotka luottavat tavaraansa, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Niin he hämmästyivät yhä enemmän ja sanoivat toisillensa: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.”

1 Tim. 6:6-10 ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”

Raamatussa puhutaan kuinka monet Jumalan hyvät ihmiset on tulleet väärin kohdelluiksi ja jopa tapetuiksi, kuten Stefanus jne.

Apostoli Paavali kertoo vaikeuksistaan toisessa Korinttolaiskirjeessä näin luvussa 11:24-33 ”Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.  Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele. Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni, ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.”

Kuten Hebrealaiskirjeessä luvussa 11 todetaan uskon sankareista näin: ” Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, ”eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois.” Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva. Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.  Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut  ja jolle oli sanottu: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen”,  sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin. Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin. Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten. Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa. Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä. Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.  Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ”Kristuksen pilkan” suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti. Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin. Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.  Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää. Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa. Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista, jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;  toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa. Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.”

Danielin kirjassa luvussa 3 kerrotaan kuinka Nebukadnessarille vastattiin, että Jumala voi pelastaa ja vaikka ei pelastaisikaan, niin he uskovat Jumalaan tästä huolimatta. Tämän voi lukea tästä: ” Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää, ja pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan. Ja kuningas Nebukadnessar lähetti kokoamaan satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntain virkamiehet, että he tulisivat sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. Silloin kokoontuivat satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntain virkamiehet sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt, ja he asettuivat sen kuvapatsaan eteen, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. Ja kuuluttaja huusi voimallisesti: ”Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan:  heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin.” Sentähden, heti kun kaikki kansat kuulivat torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, lankesivat kaikki kansat, sukukunnat ja kielet maahan ja kumartaen rukoilivat kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. Silloin astui heti kaldealaisia miehiä esiin syyttämään juutalaisia. He lausuivat ja sanoivat kuningas Nebukadnessarille: ”Kuningas eläköön iankaikkisesti! Sinä, kuningas, olet antanut käskyn, että jokainen, joka kuulee torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkoon maahan ja kumartaen rukoilkoon kultaista kuvapatsasta, ja että joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään tuliseen pätsiin. On juutalaisia miehiä, joiden hoitoon sinä olet antanut Baabelin maakunnan hallinnon, Sadrak, Meesak ja Abednego: nämä miehet eivät välitä sinun käskystäsi, kuningas; he eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” Silloin Nebukadnessar vihan vimmassa käski tuoda Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Kun nämä miehet oli tuotu kuninkaan eteen,  lausui Nebukadnessar ja sanoi heille: ”Aivanko tahallanne te, Sadrak, Meesak ja Abednego, ette tahdo palvella minun jumalaani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka minä olen pystyttänyt? Nyt, jos te siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka minä olen teettänyt, niin hyvä! Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?” Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: ”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. 18. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” Silloin Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa kohtaan ja hänen hahmonsa muuttui. Ja hän käski ja sanoi, että pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti. Ja hän käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa Sadrakin, Meesakin ja Abednegon ja heittää heidät tuliseen pätsiin. Silloin nämä sidottiin vaippoineen, takkeineen, päähineineen ja muine vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin. Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin…”

Meidän täytyy vain luottaa hyvään Jumalaan koettelemuksissamme

Anteeksi antaminen on tärkeä asia, kun joudumme kokemaan vaikeita asioita. Jeesus opettaa Isä meidän rukouksessa ” Matteus 6:12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme” Ja Matteus 18:21-35 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?” Jeesus vastasi hänelle: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.’ Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, minkä olet velkaa.’ Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.’ Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ’Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’ Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.”