Mistä ennustamisessa voisi olla kyse?

Olen pohtinut mikä merkitys ihmisille on horoskoopeista ja muustakin yliluonnollisista tiedosta, kun monessa lehdessä on sellainen horoskooppi, joita en ole enää lukenut, eli niiden tarkoituksena olisi kai tietää etukäteen, mitä lukijalle on tapahtumassa.  Sanaa ”horoskooppi” käytetään ennustuksista ja tulkinnoista, joita astrologit tekevät syntymäaikojen ja karttojen perusteella.

Raamatussa ennustelija on käännetty sanalla ”tietäjä”, esim. Joos. 13:22, Jes. 32, 5 Moos. 18:14:ssä se on käännetty sanalla ’merkeistäennustaja’. Tästä kohdasta käy ilmi, että pakanallinen merkeistäennustajien ja tietäjien käyttäminen oli Israelissa ankarasti kielletty. Karkottaessaan vieraat kansat lupauksen maasta israelilaisten piti myös hävittää kaikki merkeistä ennustelu, mutta ihmiset ovat eksyväisiä.

Selvänäköisyys tarkoittaa paranormaalia kykyä, jonka haltija väittää voivansa saada tietoja esineistä tai tapahtumista käyttämättä aisteja tai johdonmukaista päättelyä. Selvänäkijät kertovat voivansa nähdä tulevaa ja mennyttä. Selvänäkijä voi väittää näkevänsä myös omia henkioppaita, suojelusenkeleitä jne. Yleiskielessä selvänäkijöiksi kutsutaan myös ennustajiksi. Varsinaisesti ennustaminen tarkoittaa selvänäkemistä välineiden avulla, esimerkiksi tarot-korteilla.

Juho Saari ”Kuuluisan kuoleman varjo – Miksi Kyllikki Saaren murha ei unohdu?” (Gaudeamus 2020), jossa kerrotaan, kuinka selvännäkijät yrittivät ratkaista Kyllikki Saaren murhaa, tässä lainaus sivulta 173: ”Isojokiset uskoivat selvänäkijöihin, ja näiden palveluksia osti keräysvaroilla myös Kyllikki Saaren isä. Kyllikki Saaren vanhemmat uskoivat, että heidän tyttärelläänkin oli ollut selvännäkijän taitoja ja että hän oli nähnyt näkyjä omasta tulevasta kohtalostaan, mikä taas oli aiheuttanut hänessä pelkotiloja. Selvänäkijöistä monet olivat alueellisesti hyvin tunnettuja. Pian Kyllikki Saaren katoamisen jälkeen, kesäkuun alussa, kykyjään palkattuna selvännäkijänä koetteli Lapuan laajalti kuulu tietäjä Sanna Foss (oikealta nimeltään Sanna Mäki-Fossi, 1892-1959). Hänen erityisalansa oli viinaan katsominen… Elokuun lopulla Kyllikki Saaren isä palkkasi lahjoitusvaroin Vilppulassa asuneen ’tietäjäseppä Hurstisen’ (oikealta nimeltään Heikki Hurstinen, 1886-1972) selvittämään tyttärensä katoamista… Kirjoituksessa haastateltiin lyhyesti selvänäkijä Ekku Mattilaa, jonka laajan haastattelun Ultra julkaisi kaksi vuotta myöhemmin. Ultra vei noidaksi kutsumansa näkijän Kyllikki Saaren suohaudalle tasan 40 vuotta Saaren kuoleman jälkeen. Haudalla syvään huokaillut noita kertoi näkynsä perusteella Kyllikki Saaren kuolevan vahingossa kahden nuoren miehen pelleilyn seurauksena ja miesten isän hautaavan ruumiin.”

Mauno Saari ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992), josta lainaus sivulta 230: ”Saksassa, Shirbrokissa, Christopher Wegelius keksii, että hän menee tapaamaan ennustajaeukkoa, meediota. Kyllä meedio sen tietää mitä heidän pankkinsa spesialistit tai nämä muut kotimaiset ekonomistit! Hän kysyykin siltä. Sitten voi viedä neuvotteluun paperin ja sanoa, että tässä olisi tällainen kansainvälisen erikoisasiantuntijan näkemys. Että jos tehdäänkin tällä tavalla. Niin hän sitten tekeekin, synkän huvittuneena, oman elämänsä kanssa tuskastuneena, neuvottomana. Vanha nainen sanoo, että säteily on hyvin voimakasta, hänen on helppo kertoa mistä on kysymys. Kysymys on siitä, että mies, jota hän ensin luuli saksalaiseksi, kantaa useita ristejä, suuria vaikeuksia. Mutta yhtenä päivänä aurinko taas paistaa. Mutta jos jatkaa tähän malliin, ei kohta saa nauttia edes hyvästä terveydestä. Ei pitäisi ottaa vastuuta kaikesta mikä menee vikaan. Jatkuva hermopaine tulee liian suureksi. Ei pidä ottaa kaikkea syyllisyyttä itselle, vaan sitä pitää jakaa kuin leipää. Viranomaisten kanssa on suuria vaikeuksia, mutta kyllä nekin siitä sitten. Pitkä on elämä edessä, ei tämä heti kohta pääty, erittäin hankalaa on, mutta sitten seestyy.”

Hanna-Liisa Ryti-Erkinheimo ”Gerda Rytin elämäkerta I (WSOY 1998), josta lainaus sivulta 452: ”Gerda oli alkuvuodesta 1938 edistynyt spiritualismissa pitkän askeleen. Tiistaina huhtikuun 19. päivänä hän oli ensimmäisen kerran kuullut Guidensa eli henkioppaansa puhuvan. Näin oli tapahtunut pitkän, yli puolenyön venyneen istunnon aikana… Gerda oppi pian, että ääni yritti jotenkin kouluttaa häntä. Kaikki äänen antamat käskyt eivät olleet ihan hulluja, vaan joukossa oli täysin järkeviäkin ohjeita… Gerda oli hyvä oppilas. Hän ymmärsi hyvin nopeasti, että hänen piti ehdottomasti totella äänen, hyvän henkensä, antamia käskyjä ja ohjeita. Palkkioksi hän sai neuvoja yhtä lailla arkipäivän kysymyksissä kuin henkisyyden opin tiellä kilvoitellessaan… Niin onnellinen kuin olikin, Gerda ei elämöinyt uudella ihmeellisellä kyvyllään. Hän kyllä puhui siitä Ristolle ja lapsilleen kahden kesken… Hänen lisäkseen Gerda ei alkuvaiheessa keskustellutkaan perusteellisemmin asiasta muiden kuin Ruthin ja Helmi Krohnin kanssa, sillä vaikka asia näiden neljän mielestä tuntuikin aivan selvältä, oli sitä kovin vaikea selittää sellaiselle, jotka eivät olleet perehtyneet spiritualismiin. Helmillä oli oma henkiopas nimeltään Ispahan… Isahan saneli tekstejä, jotka Helmi sitten kirjoitti muistiin ns. automaattikirjoituksella… Yksi sanelemista kirjoista oli vuoden 1937 alussa ilmestynyt Uusi usko… Gerda oli jo hyvin vakaumuksellinen spiritualisti kun hän marraskuussa 1938 tapasi Suomessa vierailevan amerikkalaisen meedion Mrs Gertrud Irwingin ja tuttavuus merkitsi Gerdan vakaumuksen syvenemistä entisestään. Aivan uudenlainen ja antoisa kokemus oli toimia meedion tulkkina istunnoissa. Tähän tehtävään Gerda joutui useita kertoja amerikkalaismeedion kaksiviikkoisen Suomen-vierailun aikana.”

Stanley Sjöberg ”Näin toimii usko” (Lähetysnuoret ry. 1983), josta lainaus sivulta 32: ”Raamattu varoittaa selvästi, että ’älköön keskuudessanne olko ketään, joka kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen’ (5 Moos 18:11)… Olen lukenut ja kuullut muita tämän kaltaisia esimerkkejä. Uuden ’Scientologi’ -kirkon (Kristillinen tiede) perustaja on nimeltään Ron Hubbard. Hän väittää eläneensä aikaisemmin maan päällä. Hän oli useita satoja vuosia sitten merikapteeni ja tapasi käydä epäjumalantemppelissä, missä hän oli papittaren suosikkirakastaja. Temppeli sijaitsi Sardinian rannikolla. Ron Hubbard saattoi kertoa sellaisista rakennuksen ympärillä olevista yksityiskohdista, joista ei kukaan aikaisemmin tiennyt. Siellä oli esimerkiksi maanalaisia käytäviä, jotka Ron Hubbardin kuvauksien perusteella kaivettiin esiin! Tiedot pitivät paikkansa, ja niitä käytetään todisteena jälleensyntymisopin tukemiseksi. Scientologikirkossa käytetään tällaisia esimerkkejä mielenkiinnon herättämiseksi dianetiikka tutkimusta kohtaan jokaisen yksilön elämässä. On kysymyksessä jonkinlainen psykoanalyysi, jossa etsiydytään ajassa taaksepäin, aikaisempiin olotiloihin luvaten sisäinen selvyys sille, joka läpikäy käsittelyn… Raamatun selitys jälleensyntymisopin ’todisteisiin’ löytyy Jeesuksen puhuessa Luuk 11:24-26. Siinä Jeesus kertoo, kuinka jotkut ihmiset voivat joutua demonisten voimien valtaan. Jätettyään ruumiin demonit etsivät itselleen uutta asuinsijaa. Se, mitä tapahtuu, voi olla selitettävissä seuraavasti: Demonit eivät ole meidän elämänpituuteemme rajoitettuja. Ne elävät ikuisesti. Paha henki on voinut asua merikapteenissa. Se on ajanut hänet elämään siveettömästi epäjumalan temppelin papittaren kanssa Sardinian rannikolla. Sama henkivalta asuu tätä nykyä Ron Hubbardissa, joka ylellisesti sisustetusta aluksestaan käsin johtaa uuden uskonnon leviämistä maailmassa. Tämä oli vastaukseni keskustellessani erään buddhalaisen kanssa Colombossa. Pahan henkivalloilla on selviä muistikuvia, ja päästyään asumaan uuteen ihmiseen ne välittävät tietonsa kyseisen henkilön persoonallisuuteen.”

Graham Turner ”Messiaan paluu” (Päivä Oy 2010), josta lainaus sivulta 13: ”Useimmat meistä ovat uteliaita tulevaisuuden suhteen. Aina antiikin kreikkalaisista, jotka kävivät Delfoin oraakkelin luona tekemässä tiedusteluja, ja Nostradamuksen opetuslapsista nykyisiin selvänäkijöiden luona käviöihin me kaikki haluamme tietää, mitä elämässämme ja ihmiskunnan historiassa on tapahtuva… Voiko kukaan tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Kristityt uskovat sen olevan mahdollista, koska Jumala tietää sen. Raamatun ilmaisema Jumala tuntee tulevaisuuden, koska hän on ajan ulkopuolella. Se, mikä meille on vähitellen avautuva tapahtumaketju, on hänelle valmis kertomus. Hän tietää lopun – alusta alkaen. Raamattu kertoo Jumalasta enemmänkin kuin tämän – hänet esitetään kaikkivoipana ja siten kykenevänä saamaan tapahtuvaksi sen, minkä hän on tarkoittanut tapahtuvaksi. Hän ei ainoastaan tunne tulevaisuutta, hän saa sen aikaan!”

David Pawson ”Matka Apostolien tekoihin” (KKJMK OY 2016), josta lainaus sivulta 402: ”Varhaisina palvelutyön vuosinani useimmat ystävistäni eivät uskoneet demoneihin. Useimmat kirkonmiehet maassamme eivät koskaan ajatelleet niitä. Törmätessään riivattuihin ihmisiin jotkut sanoivat, että se oli vanhanaikainen tapa ajatella mielisairaudesta. Sen jälkeen olemme tulleet muihin päätelmiin, koska olemme nähneet enemmän pahojen henkien vaikutusta maassamme kuin vuosisatoihin. Emme koskaan kuvitelleet, että eläisimme nähdäksemme päivän tänä modernina, tieteen aikakautena, jolloin noidat komeilisivat otsikoissa, jolloin okkulttisista voimista puhuttaisiin avoimesti, jolloin koululaitos pyytää opettajia varoittamaan oppilaitaan ouijalaudan käytöstä ja levitaation harjoittamisesta. Yhtäkkiä me tajuamme, että olemme olleet todella typeriä nauraessamme demoneille.”

Neil T. Anderson ”Enemmän kuin voittaja” (Päivä Oy 2006), josta lainaus sivulta 136: ”Kuuntelin intensiivisesti kanssani yhtä aikaa tohtoriopintoja suorittavan jatko-opiskelijan esitystä siitä, millaiselta koulutus tulevaisuudessa näyttäisi mielemme kannalta. Häntä oli kuuntelemassa rehtoreita, koulutuksen hallinnosta vastaavia, opettajia ja useita yhteiskunnallisia päättäjiä. Esityksen pitäjä, alakoulun rehtori, kuvasi sellaisia ilmiöitä kuin astraali heijasteet, telekinesia, selvänäkeminen ja telepatia. Tämä ei olisi kovin yllättävää nykypäivän jatko-opintojen osana, koska New Age on päässyt erittäin merkittävään asemaan maallistuneessa koulutuksessamme. Mutta elettiin 1980-lukua, eikä tällaisia aiheita yleensä käsitelty tohtoriohjelmissa. Hänen New Age-esittelynsä aivan varmasti kiihotti muiden opiskelijoiden uteliaisuutta; he kuuntelivat herkeämättä. He olivat innokkaina vuorovaikutuksessa luennoitsijan kanssa ja esittävät kysymyksiä. Tiedon ja voiman viettelys on aina viehättänyt niitä, jotka ajattelevat, että on olemassa jotakin sellaista, mitä ei pystytä havannoimaan viidellä aistillamme. En puhu nyt kurinalaisten opintojen tai tutkimuksen kautta saatavasta tiedosta. Esoteeristä, salaista, tietoa voidaan havannoida vain kuudennen aistin (tai henkisen aistin) avulla ja se on tarkoitettu vain asiaan vihkiytyneille (tai voidelluille). Meedioilla on erityisvoimia, jotka eivät ole kaikkien saatavilla. On olemassa jopa laillistettuja tai valtuutettuja meedioita, jotta oikeat voidaan erottaa huijareista. Kaksi Yhdysvaltojen presidentin puolisoa on viime vuosina kysynyt neuvoa meedioilta. Poliisin tiedetään turvautuneen meedioiden apuun etsiessään kadonneita tai jopa selvittäessään rikoksia, kun tieteelliset menetelmät eivät ole riittäneet. Lähes jokaisessa sanomalehdessä ja aikakauslehdessä on horoskooppi. Ja yleisön kiinnostus enkeleihin on ylittänyt kaikkien aikojen ennätykset. Elämme todellakin uutta aikakautta, ja New Age saattaa hyvinkin olla hallitseva uskonto Yhysvalloissakin.”

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Rick Joyner Petos, Taistelu, Voitto (Itätuuli-Kustannus)
Rick Joyner Kutsu (Itätuuli-Kustannus)
John Bevere Näinkö sanoo Herra (KKJMK)
Sid Roth Yliluonnollista (Kuva ja Sana 2011)
Tapio Kopponen ”Tietäjä Heikki Hurstisen toiminnan tarkastelua”
Digi IRT

 

penttijuhani
Helsinki

Olen eläkeläinen. Olen syntynyt Helsingissä 1950 luvulla, kun vanhempani muuttivat Oulun seudulta ja Ilomantsista Helsinkiin työn perässä. Olen miettinyt mikä minut veti kirjapainoalalle, sillä heti ei tule mieleen, että suvussa olisi kirjapainajia. Vanhempien rakentaessa talkootyönä Tapanilaan omakotitaloa, niin he lähettivät meidät lapset alle kouluikäisinä ollessamme Ilomantsiin äitini vanhempien maatilalle. Maatilalla asui vielä kaksi enoani, jotka olivat muutaman vuoden vanhempia kuin minä. Mummollani Hiljalla oli sukukirja, jonka hänen veljensä Otto Kukkonen oli tuonut. Otto Kukkonen oli ollut Otavan kirjasarjamyyjä kiertäen eri puolilla maata kuplavolkkarillaan. Kukkonen-Renqvist-Reenpää sukukirjan viimeisellä sivulla olivat mummoni miehensä Emil Volotisen ja veljensä Otto Kukkosen kanssa mainittuina. Myöhemmin olen jatkanut sukuselvitystä, niin Otavan perustaja Alvar Renqvist on minun pikkuserkku kahden sukupolven erolla

Mutta tätä asiaa ei äitini ortodoksisessa suvussa arvostettu, sillä mummoni oli avioitunut ortodoksiseen sukuun.

Kävin Malmilla kansakoulun ja Ala-Malmilla kansalaiskoulun. Kansalaiskoulun viimeiseltä luokalta meni Käpylän kirjapainokouluun 5 opiskelijaa. Minä myös veljeni kanssa 1970-luvun alussa. Veljeni kanssa opiskelimme painajan opintolinjalla, veljeni Pekka Herkaman luokalla ja minä taas Armas Lohilahden, joka opetti kohopainotekniikkaa. Siskoni Sinikka opiskeli kuvanvalmistutekniikkaa Tauno Tiilaksen luokalla. Siskoni oli meistä sisaruksista nuorin, mutta kun tuli uusi tietotekniikka käyttöön reprotaloissa, eikä hän opiskellut sitä, niin jäi hänen osaamisena kirjapainoissa käyttökelvottomaksi, eikä töitä enää ollut. Siskoni kuoli 2021. Käpylän koulun jälkeen menin Valtion painatuskeskukseen kohopaino-oppilaaksi, jossa olin ison kohopainokoneen painajan apulaisena rasvaamassa rasvanippoja, sekä vaihdoin kehilöt. Painokoneen käydessä tarkkailin kaksoisarkin vartijana silmämääräisesti ettei kahta arkkia mennyt päällekkäin jne. Välillä pääsin käsinalistettavia kohopainokoneita käyttämään, joskus jopa Heidelbergin tiikeliäkin. Vajaan vuoden olin ollut siellä ja minusta tuntui, ettei kohopainajalla olisi tulevaisuutta, joten lähdin etsimään muita ratkaisuja. Käpylän ammattikoulussa oli opettajana ollut lyhyen aikaa Otavan syväpainosta tullut Esa Ruotsalainen, joka oli käyttänyt meitä Otavan syväpainossa vierailulla.

Sain jotenkin siirrettyä Valtion painatuskeskuksen kohopainajaoppisopimuksen SKK Ruoholahdenkadun syväpainjaoppilaaksi. SKK:n syväpaino fuusioitui 1980 luvulla Herttoniemeläisen Hertson kanssa, josta tuli Helprint, joka muutti Mikkeliin. Käsittääkseni Helprintissä otettiin käyttöön ensimmäisiä filmille tulostavia tietokonejärjestelmiä. Minäkin olin mukana työnantajan tutustumisretkellä bussilla Mikkeliin, mutta en kuitenkaan muuttanut. Lopuksi Helprintin Herttoniemen yksikössä minua koulutettiin asemoijaksi, mutta puolen vuoden kuluttua siirryin Suomenojan Tilgmannille syväpainajaksi taas. Siirryin vielä Kunnallispainoon kolmivärisen Kiebler kohopainorotaation painajaksi, jossa olin pari vuotta. Kunnallispainossa ollessani näin Helsingin Sanomissa lehti-ilmoituksen, että Helsingin teknillisessä koulussa on pääsykoe. Osallistuin pääsykokeisiin ja pääsin opiskelemaan kirjapainoalan teknikoksi. Teknikkolukujen ajan kesinä olin Helsingin Sanomilla Vantaalla Ilta-Sanomia painamassa, koska minulla oli painajan tutkinto, muuten olisin saanut olla rullakellarissa vaihtamassa paperirullia. Valmistuttuani Teknillisestä koulusta 1985 olin vielä syksyyn saakka painamassa Ilta-Sanomia aamuvuorossa, sillä työpaikkoja oli niukasti.

Työvoimatoimistossa minulle tarjottiin repron työnjohtajan paikkaa Lönnrotinkadun Interprintissä, joka oli elokuva-alan yhtiöiden omistama kirjapaino, josta myös toimitusjohtaja Pentti Erviälä omisti osan siitä. Vaikka en ollut repron ammattilainen, mutta kelpasin heille tähän työn, koska olin joustava. Pentti Erviälä tunsi jokaisen työntekijän ja osasi kertoa heidän taustansa osaamisensa jne. Siellä tekstitettiin myös elokuvakopiot kohopainotekniikalla, kun filmin emulsiopuolelle oli levitetty vahaa, jonka kohopainolaatta tekstin osalta syrjäytti. Vahattu elokuvafilmi laitettiin happokäsittelyyn, joka poisti emulsiokuvan filmiltä ja niin tekstitys oli filmillä. Lopuksi filmit pestiin vahasta ja toimitettiin elokuvateattereihin. Ollessani siellä 1987, niin siellä oltiin siirtymässä digitaaliaikaan elokuvien tekstitykseen, jota sain seurata repron työnjohtajana. Interprintissä tehtiin elokuvajulisteita ja elokuvateattereiden viikko-ohjelmia, sekä asiakastöitä. Tuotantopäällikkönä oli Kari Roihankorpi. Interprintissä minut lähetettiin AEL jatkokoulutuskursseille, jossa sai uusia visioita alan kehityksestä. Interprint oli hankkinut uutta tekniikkaa ennen minun sinne tuloani, mutta se TetraColor laite Drupa-messuilta hankittuna ei kai koskaan toiminut kuin sen olisi pitänyt, yrityksistä huolimatta ja se aiheutti pienelle yritykselle ongelmia virheinvestoinnin vuoksi. Laite oli siirretty jo pressujen alle minun tullessani töihin. Jossain vaiheessa se siirrettiin pois. Interprintin toimitusjohta Pentti Erviälä oli tehnyt monia filmien kohopainatustekniikkaan edistyksellisä parannuksia, sillä mm. fotopolymeerilaatat oli otettu metallilaattojen tilalle. Elokuvien tekstityksessä oli kahden filmikelan välissä pieni kohopainoyksikkö, jossa oli kohopainolaatta elokuvan repliikistä ja koneenhoitaja piti huolta nuotinnuksen mukaan, että repliikit tuli painettua oikeisiin filmiruutuihin, sillä kohopainolaatan kirjasimet paljastivat vahan alla olevan emulsiopinnan ennen kuin se meni happoaltaaseeen, jolloin syntyi tekstitys. Muistan, kun noin vuoden kuluttua oli Interprintissä yhtiökokous tuloni jälkeen, kaikki oli iloisia kokoukseen mennessään, mutta kokous ei mennyt kai hyvin, sillä toimitusjohtaja sai tunnin aikaa jättää tavaransa ja avaimensa ennen lähtöään. Toimitusjohtajaksi irtisanomisten ajaksi tuli lakimies. Iso osa työntekijöistä irtisanottiin, minut muiden mukana, koska toiminta ei ollut kannattavaa ja kirjapainotoimintaa karsittiin kovalla kädellä.

Löysin Tehomainos J. W. Thompsonilta faktorin paikan, mutta lama puski päälle 1980-luvun lopussa ja vuoden kuluttua totesivat tarpeen vähentää väkeä, eikä faktorin tehtävää nähty tarpeellisena. Tähän myös vaikutti se, että eräs kirjapaino ei pystynyt sovitusti toimittamaan Huhtamäen vuosikertomuksia, kun olivat ottaneet liian paljon töitä sisään. Tämä luettiin faktorin syyksi. Tämän jälkeen olin työttömänä kunnes löysin HelRot nimisestä kirjapainoalan tarvikkeita myyvästä firmasta myyntimiehen työn autoedulla. HelRotia veti omistajana Jorma Pitkänen, jonka oheen tuli Matti Painilainen todellinen alan myyntimiesten konkari, jonka mukana sain olla oppimassa myyntimiehen työtä. Työkaverina HelRotissa oli Tony Elf, jonka kanssa kierrettiin Suomea. Sain olla messuilla mukana Englannin Birminghamissa, jossa etsittiin uusia tuotteita myytäväksi. Myyntimiestyö ei tuottanut riittävästi tulosta, joten olin taas työtön. Priima Offsetissa Tapanilassa toimin asemoijana ja autonkuljettajana. Priima Offsetin omistaja oli Osmo Rinkinen, joka teki paljon alihankintaa WSOY:lle painaen sanakirjoja Miller-painokoneella. Priima Offsetissa ei ollut vakinaista painajaa, vaan kaikki tulivat, kun oli tarvetta, tai Rinkinen painoi itse.

Priima Offsetissa ollessani näin ilmoituksen painajaopiskelijoiden opettajan paikasta Porvoossa 1990. Sain paikan ainoana hakijana. Porvoossa sanoivat, että jos haluan jatkaa opettajana, niin minun pitää käydä pätevöitymässä Jyväskylän ammatillisessa opettajakorkeakoulussa alan opettajaksi. Valmistuin sieltä 1994. Porvooseen tulessa siellä oli käytössä perinteiset latomakoneet, joita oltiin hankkimassa lisää, kerroin ettei se ole järkevää, joten peruivat tilauksen. Latomakoneet korvattiin Macintosh tietokoneilla neuvojeni mukaan. Minä olin tässä asiantuntijana, sillä minulla oli ollut jo 1980-luvun alussa Commodore 64 ja olin hankkinut Macin kotiini myös. Vuonna 1998 minulle aukesi mahdollisuus palata Käpylään opettajaksi, josta jäin eläkkeelle 2018. Käpylässä opetin aluksi oppisopimusoppilaita, kävin ottamassa vastaan työkokeita eripuolilla maata. Tämän jälkeen pääsin opettamaan offsetpainamista, digitaalipainamista, seripainamista, videotyöskentelyn perusteita ja 3 D tulostusta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu