Mitä mieleterveyden ongelmien lisääntymiselle voisi tehdä?

Tiedostusvälineissä on pidemmän aikaa puhuttu lisääntyvistä mielenterveysongelmista. Mielestäni asia on tärkeä, minkä vuoksi olen perehtynyt siihen keräämällä asiasta tietoa, jotta myös itsekkin voisin ymmärtää tätä ongelmaa ja oikealla tavalla suhtautua siihen. En ole asiantuntija, mutta siitä huolimatta asioista voi luoda käsityksen lukemalla mitä aiheesta on kirjoitettu ulottuvillemme. Tehdään tälle asialle jotakin ettei ihmisten tarvitsisi kärsiä meidän tietämättömyytemme vuoksi.

Ritva Santavuori ”Rouva syyttäjän paluu” (Edita 2005), jossa hän kertoo: ”Olen seurannut suomalaista yhteiskuntaa ensiksi poliisin ja myöhemmin syyttäjän näkökulmasta vuodesta 1968 vuoteen 1996. Sen jälkeen olen osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun muun muassa kolumnistina ja televisiossa, erityisesti Iltalehdessä ja TV1:n Aamu-tv:n Jälkiviisaissa… Terhi Aalto-Setälä pari vuotta sitten julkaistun väitöskirjan mukaan joka neljäs 20-24-vuotias nuori kärsii mielenterveysongelmista. Tyypillisiä oireita ovat yleinen ahdistus, masentuneisuus, paniikkituntemukset, sosiaaliset pelot, itsemurha-ajatukset ja päihdeongelmat. Näitä kaikkia ’oireita’ lääkitään pillereillä. Tämä ihan oikeasti pelottaa. Mitä on polun päässä? Tulevaisuudessa yhä pienempi joukko joutuu työtä tekemällä ylläpitämään kuuluisaa hyvinvointiamme. Hupeneeko joukko niin pieneksi, ettei se kohta enää pysty siihen?”

Joyce Meyer ”Älä ole kaikille mieliksi” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 11: ”Tämän päivän yhteiskuntaa leimaavat epävarmuus ja turvattomuus. Ihmiset kokevat itsensä epävarmoiksi ja voivat pahoin. He menettävät elämänilonsa, mikä puolestaan johtaa moniin vakaviin ongelmiin ihmissuhteissa. Olen itse kokenut epävarmuutta ja turvattomuutta, joten tiedän ja tunnen sen vaikutukset persoonallisuuteen. Ne, jotka ovat laillani tulleet satutetuiksi hyväksikäytön ja torjututksi tulemisen johdosta, yrittävät muiden hyväksyntää etsimällä parantaa heikkoa itsetuntoaan ja voittaa menneisyyden aiheuttamat vauriot. He kärsivät tunteistaan ja ajautuvat hyväksymisriippuvuuteen poistaakseen tuskansa. He vaipuvat epätoivoon, jos näyttää siltä, ettei kukaan hyväksy heitä jollakin tavalla tai jostakin syystä. Hyväksytyksi tulemisen puute vaivaa heitä, kunnes he jälleen kokevat tulleensa hyväksytyiksi. Riippuvuus tarkoittaa jotakin ihmistä hallitsevaa – jotakin, mitä ilman ihminen ei voi olla tai jotakin, mitä ihminen tekee lievittääkseen painetta tai kipuaan. Se on jotakin, mitä ihminen tavoittelee kokiessaan itsensä loukatuksi tai yksinäiseksi. Riippuvuus ilmenee useissa muodoissa; turvautumisessa lääkkeisiin, alkoholiin, uhkapeleihin, seksiin, shoppailuun, syömiseen, työhön – ja myös hyväksymiseen. Epävarmat ihmiset etsivät apua muiden riippuvaisten tavoin kokiessaan olevansa epävarmalla pohjalla. He tarvitsevat lähelleen jonkun, joka vakuuttaa ja vahvistaa kaiken olevan hyvin ja heidän olevan hyväksyttyjä. Riippuvainen ihminen ajattelee suurimman osan ajastaan asiaa, josta hän on riippuvainen. Hyväksymisriippuvainen henkilö on epätavallisen huolestunut ja pohtii runsaasti sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä… Kasvoin hyvin häiriintyneessä kodissa, joka oli täynnä väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja pelkoa. Koska minua kohdeltiin huonosti, kehitin uskomuksen, että olin puutteellinen ja että minua oli mahdoton hyväksyä. Häpesin itseäni. Pelkäsin uusien ihmisten tapaamista, koska ajattelin, etteivät he pidä minusta, ja varmasti monet eivät pitäneetkään… Itseään häpeävä ihminen on usein masentunut. On mahdotonta olla onnellinen, ellei pidä itsestään tai jos häpeää itseään. Masennusoireisiin on lääkkeitä, mutta yksikään apteekin tuote ei voi parantaa ihmisen häpeää. Vain lääke nimeltä ’Jumalan Sana’ voi. Jumalan Sana paransi minut, ja samoin se parantaa sinut, jos sovellat sitä elämääsi ahkerasti.”

Nuorien osuus eläkeläisissä kasvaa mielenterveysongelmien myötä, katso lisää:
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/alkuperaistutkimukset/mielenterveyssyista-alkavat-elakkeet-ovat-yleistyneet-nuorilla-mutta-vahentyneet-vanhemmissa-ikaryhmissa/

Ylen aamussa Riku Siivonen kertoi terapiapalveluista, joita voisi antaa myös tavalliset ihmiset kuuntelemalla ja keskustelemalla lähimmäistensä kanssa, eli näinkin pieni asia vie eteenpäin… https://areena.yle.fi/1-50800934

Tommy Lilja ”Sinun täytyy tietää mistä on kyse – tehdäksesi sille jotain” (semnos förlag 2019), josta lainaus sivulta 13: ”Tärkeintä, mitä voimme antaa toisillemme, on itsetunto. Jos, sielua on kuitenkin haavoitettu syvältä pitkän aikaa, kestää kauan ennen kuin paranee ja saa vankan itsetunnon takaisin. Se on kuitenkin kaiken vaivan arvoista, koska hyvä itsetunto luo turvallisia ihmisiä, jotka eivät toimi pelkojen, vaan terveen rakkauden pohjalta. He antavat ja auttavat ilman taka-ajatuksia yksinkertaisesti siksi, että itsetunnon ei tarvitse todistaa eikä puolustaa mitään. Se vain on turvallisuuden tunteesta. Ihmiset voivat joskus huonosti jopa sellaisissa paikoissa kuin kirkko ja ystävyysyhdistykset. Toisaalta ne ovat helppoja paikkoja sulautua mukaan, mutta yhteyksissä voi myös kokea hylkäämistä. Silloin ihminen tuntee olonsa huonoksi. Kaikki muut vaikuttavat niin iloisilta, tyytyväisiltä ja menestyviltä, mutta kuitenkin kaikkialla on ongelmia. Useimmilla on traumoja, haavoja tai muita ongelmia. Olemme mestareita peittämään sen, mitä kuoremme alla tapahtuu… On tärkeä erottaa itseluottamus ja itsetunto… itsetunto on täynnä empatiaa ja kysyy, miten voit auttaa siinä, missä sinä olet hyvä. Muita vahingoittava menestys pohjautuu aina huonoon itsetuntoon. Siinä kaikki nousee itsekkyydestä, hylkäämisestä, kateudesta ja ylpeydestä. Itsetunto sitä vastoin tuntee myötätuntoa muita kohtaan ja tuntee menestyksen tuomaa kiitollisuutta elämässä ja ymmärtää, että menestys on yhteispeliä monien muiden ja suotuisten tilanteiden kanssa. Mahtaileva itseluottamus näkee vain omat ponnistelut ja siksi ihminen tulee usein kovaksi ja tuomitsevaksi muita kohtaan. Ajattele näin: Elämä voi viedä sinulta kaiken, mutta jos sinulla on itsetunto tallella, voit voittaa melkein kaiken takaisin. On tosiaan niin, että itsetunto synnyttää toisen tunteen – ’kaikki järjestyy joka tapauksessa’… Katkeruus voi ehdottomasti olla syy psykosomaattisiin sairauksiin ja vielä pahempaa: ovi pimeyden henkimaailmaan.”

Olen miettinyt sitä, että liittyvätkö salaliittoteoriat mielenterveysongelmiin. Miksi ihmiset uskovat salaliittoteorioihin ja menevät kuitenkin mukaan esim. pyramidihuijauksiin, jos he ovat niin valveutuneita ihmisiä ja pystyvät paljastamaan salaliittoja. Aiheesta on kirjoittanut Pasi Kivioja ”Salaliittoteorioiden ihmemaassa” (Docendo 2022) ja Juha Räikkä ”Salaliittoteorioiden filosofia Temppeliherroista liskoihmisiin” (Gaudeamus 2021), josta lainaus sivulta 139: ”Kaikkia salaliittoteorioita koskeva yleinen moraalinen ongelma on, että ne voidaan nähdä pieninä askeleina kohti epäluottamuksen maailmaa. Ne lisäävät riskiä, että joudumme elämään yhteiskunnassa, jossa emme tiedä, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Tuollaisia yhteiskuntia on valitettavan paljon, eikä elämä niissä ole niin hyvää kuin yhteisöissä, joissa rationaalisia suunnitelmia voi tehdä ilman vakavaa epäilyä siitä, että keskeiset tietoa tuottavat tahot eivät osaa tai halua puhua totta.”

Jotkut tahot ja henkilöt haluavat käyttää uskontoa keinona saavuttaa omat salatut päämääränsä, mikä voi johtaa lahkoutumiseen ja se satuttaa siihen osallistuneiden sielunelämää, kuten kertoo Peter Gembäck ja Annika Sohlander ”Knutbyn murha – Seurakunnasta kultiksi” (Docendo 2022), jossa kerrotaan lähellä Uppsalaa Knutbyssä tapahtuneesta lahkomurhasta ja murhayrityksestä 2004. Seurakunnassa väärinkäytettiin valtaa, mikä ilmeni fyysisenä ja henkisenä väkivaltana, eli se oli seksuaalista hyväksikäyttöä, että pelolla hallitsemista, myös rahan ahneutta. Tässä kirjassa on pastori Peter Gembäckin omakohtainen tarina tästä.

Reinhold Ruthe ”Kun sielu huutaa – Sairastuttaako sielu uskon?” (Perussanoma Oy 1996), josta lainaus sivulta 9: ”Ei Jeesuksen Kristuksen kirkko itsessään tee ketään ihmistä sairaaksi. Väärin ymmärretty ja eletty usko voi kuitenkin aiheuttaa psyykkisiä häiriöitä ja psykosomaattisia vaurioita… Ajatusten voima. Amerikkalainen terapeutti Albert Ellis, ’rationaalis-emotiivisen terapian’ kehittäjä, joka oli vuosikausia vannoutunut freudilainen ja luopui sitten täydellisesti psykoanalyysista, kuvaa neurooseja häpeilemättömän suorasukaisesti: ’Kuten olen toisaalla selittänyt, voidaan neuroosit määritellä älykkään ihmisen älyttömäksi käyttäytymiseksi.’ Alfred Adlerin tapaan hänkin viittaa stoalaisiin, jotka kirjoittivat ensimmäisellä vuosisadalla ennen Kristusta: ’Eivät ihmisiä tee levottomiksi asiat vaan heidän asioista muodostamansa mielipiteet.’ Jatkuvat kielteiset tunteet, psyykkiset häiriöt ja vaikeat sielulliset ristiriidat syntyvät enimmäkseen vääristyneestä ajattelusta. Neurootikot ovat yleensä ihmisiä, jotka voisivat olla täysin toimintakykyisiä, elleivät tehottomat ja järjenvastaiset ajatukset ja mielikuvat rajoittaisi heitä. Neurootikkojen haittana ovat … heidän vääristyneet uskonkäsityksensä, joiksi Ellis vääriä vakaumuksia nimittää … virheelliset perusoletukset, jotka he ovat omaksuneet ja joiden perusteella he tulkitsevat kaikki tapahtumat ja kokemukset … väärät johtopäätökset ja katastrofiodotukset. Näillä neurootikko kampittaa itsensä ja antaa liian suuren merkityksen epärealistisille peloilleen ja luonnottomalle levottomuudelleen. Myös Raamattu ilmaisee selvästi, että juuri vakuuttuneisuudellamme ja ajatuksillamme me tulkitsemme jonkin asian kielteiseksi tai myönteiseksi. Paavali muotoilee vastaansanomattomasti: ’Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta.’ (Room. 14:14.).. Jumalakompleksi sisältää kaiken ja ei minkään välisen sairaalloisen jännityksen. Itsensä huonoiksi tuntevat ja alemmuudentuntoiset lapset elättelevät usein kaikkivoipaisuusfantasioita ja osoittavat vaarallista pyrkimystä Jumalan kaltaisuuteen. Kun vanhemmat ja kasvattajat kasvattavat lapsensa tietoisiksi siitä, että he ovat tasa-arvoisia, että Jumala rakastaa lapsia ja aikuisia, sairaita ja terveitä, älykkäitä ja heikkolahjaisia henkilöön katsomatta, he samalla suojelevat kasvavaa ihmistainta siltä, että kyltymätön kunnianhimo saisi kasvualustaa. Liiallinen kunnianhimo, paremmuudentavoittelu, täydellisyyshaave ja kaikkivaltiusfantasiat raivaat tietä neuroottiselle kaikki tai ei mitään -ajattelulle.”

Suomessakin asenneilmapiiri on tullut myönteisemmäksi mielenterveyden tärkeydestä, että se on ihan normaalia, kuten fyysisesti sairastuessa, mennä hoitamaan mielenterveysongelmia. Tosiasioiden tunnustaminen on parantumisen alku. Tärkeää on myös ettemme mollaa, nolaa tai pilkkaa mielenterveysongelmallisia ettei tilanne pahenisi. Veljeni ja minä olimme samalla luokalla, koska meillä kotona oli oudot kasvatusmenetelmät vanhemmat antoivat remmiä kovasti lapsilleen ja veljeni mielestä hän sai kaikkein eniten remmistä meistä, vaikka ei ymmärretty aina, että miksi tuli kuritusta, oliko joku syykin siihen., vai vanhempien pahan olon purkautumistie. Minä kärsin siitä ehkä eniten, sillä aloittaessani kansakoulun sanoivat, koska olen kypsymätön koulunkäyntiin ja häiriintynyt, että aloitan vasta veljeni kanssa koulunkäynnin seuraavana vuonna uudestaan, silloin ei ollut tapana selvittää asioita sen kummemin jotakin palikkatestejä kuitenkin, eikä terapiaan pääsyä. Laittoivat välillä Malmin apukouluunkin, josta passittivat takaisin kansakouluun, kun ei havaittu, että se olisi oikea paikka. Olen antanut kaiken tämän anteeksi vanhemmilleni.

Panu Rajala ”Enkeli tulessa – Elinan suljetut elämät” (Otava 1997), josta lainaus sivulta 197: ”Hän oli kuin olikin ruvennut käymään psykiatrilla. Oikeastaan hän oli salaa käynyt siitä alkaen kun tutustui Smilowiin. Mies suorastaan pakotti hänet vastaanotolle, niin neuroottinen hän aluksi oli. Täällä kuului asiaan käydä psykiatrilla, jokainen itseään kunnioittava amerikkalainen kävi säännöllisesti vastaanotolla oli aihetta tai ei. Smilowin arvion mukaan Elinalla oli enemmän aihetta kuin miljoonalla newyorkilaisella yhteensä. Hän oli puhunut lapsuudestaan ja ongelmistaan vanhalle kuivan näköiselle äijänkäppyrälle, joka katseli hajamielisesti kattoa ja teki joitakin harakanvarpaita vihkoonsa.”

Noora Jalonen ”Mielenterveysongelmien tunnistaminen” (Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/342432/ON_Jalonen.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Lääkeriippuvuudesta löytyy tarinaa: https://seura.fi/ilmiot/tarinat/laakeriippuvuus-teki-seposta-zombien-kunnes-toipuminen-alkoi/

Johannes Lahtela ”Samuli” (Otava 2021), kirjassa kerrotaan Samuli Edelmannin elämästä mm. kuinka sairaalloinen itsekeskeisyys ja epäonnistumisen pelko kuljettivat alkoholismiin ja seksiaddiktioon, sekä pornon katseluun. Tällainen on kuulemma hyvin ominaista alkoholisti näyttelijä- ja laulajasuuruuksilla.

Atik Ismail ”Pelimies – Omaelämäkerta” (Minerva Kustannus Oy 2016), jossa Atik Ismail kertoo mm. alkoholismistaan. Lainaus tästä kirjasta sivulta 98: ”Oi jumalani, miten olin elänyt! Mutta tätä maisemaa en ollut aikaisemmin nähnyt enkä kokenut: Kuopion Yliopistollinen Sairaala, Psykiatrinen klinikka os. 2027 Harjamäki. Osastolla minut pistettiin komeroon. Minä yritin oppia ottamaan etäisyyttä vastaantulijoihin kulkiessani käytävää pitkin. Eikä tämä ollut leikkiä. Täällä aikamuuriin iskettiin kiila, kiltit hoitajat tarjosivat pastilleja, vanhat haavat aukenivat… Harjamäeltä, Siilinjärven kauniista sairaalarakennuksesta löysin kaltaisiani. Kohtasin ihmisiä tilassa, joka oli täytetty herkkyydellä. Suljetut ovet kahlitsivat minut kerrankin sisäänsä. Potilaat vaelsivat käytäviä pitkin, jostakin huoneesta kanttuautui kuorsaus. Toiset olivat turtana lääkkeistä, toiset puhuivat kuin papukaija… Hoitoni Harjamäen psykiatrisella klinikalla päätty helmikuussa. Neljän kuukauden intensiivisen hoitojakson jälkeen kuvittelin (jälleen kerran) hallitsevani alkoholinkäyttöä… Kävelin maanantaina 9.4. kello 9.45 Kuopion Harsalankadulla sijaitsevaan vertaistukiryhmään. Siellä minut otettiin lämpimästi vastaan… Kela myönsi minulle Valtava-projektista kahden vuoden terapian.”

Petri Välimäki ”Masennuksesta voi toipua” (Kuva ja Sana 2012), josta lainaus sivulta 9: ”Masennusta voi hyvällä syyllä kutsua tällä hetkellä todelliseksi kansansairaudeksi. Elämänsä aikana vakavasta masennuksesta kärsii noin 20% suomalaisista. Tällä hetkellä siitä kärsii arviolta noin 250 000 aikuista. Vuonna 2010 sai Kelan korvausta masennuslääkkeisiin 434 000 henkilöä. Tässä on kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna kasvua 60%! Masennus on myös yleisin työkyvyttömyyseläkkeen peruste ja erikoissairaanhoidossa käyntien syy. Lisäksi masennuksesta kärsivien lähellä elää noin 500 000 perheenjäsentä ja muuta läheistä, jotka jakavat tätä hätää… Raamattu pitää sitä, että joku käy katsomassa ja tukemassa eri tavoin ahdistettuja ihmisiä, aivan omana jumalanpalveluksen muotona (Jaak. 1:27). Tätä kristityn luonnollista tehtävää olla ahdistuneen vierellä kuvaa mielestäni hyvin myös se, että varhaisseurakunnassa ahdistetun auttaminen nähtiin erityisenä suosituksena (1. Tim. 5:10).”

Joillakin itsepetos voi aiheuttaa petyttyään kuvitelmiinsa ja nähdessään todelliset kykynsä verratuna liiallisiin kuvitelmiinsa, joita todellisuudessa ei ole, masentuneisuutta, josta mm. kertoo Craig Groeschel ”Sielu puhdistuskuurilla” (Päivä Oy 2012). Itsepetos saa näkemään itsemme väärin ja luulemme itsestämme liikoja, eli itsetuntemuksemme ei vastaa todellisuutta, minkä muut huomaa helposti.

Yonggi Cho ”Täyttä elämää” (Kuva ja Sana 1986), josta lainaus sivulta 46: ”Carl Gustav Jung, papin poika ja Sigmund Freudin oppilas, kehitti psykologisen suuntauksen nimeltä analyyttinen psykologia vastapainona Freudin psykoanalyysille. Hänen mukaansa ihmiseen ei vaikuta vain tietoinen ajattelu ja päättely vaan myös hänen alitajuntansa. Hän jakoi tiedostamattoman kahteen ryhmään: 1. henkilökohtainen osa eli yksilön tiedostamaton; 2. kollektiivinen osa eli kollektiivinen tiedostamaton, joka periytyy edellisiltä sukupolvilta. Kehittyi sosiologinen uskomus, että ihmisen kollektiivinen tiedostamaton on luonnostaan hyvä. Ajateltiin, että yhteiskunnan säännöt aiheuttavat ihmisille estoja. Antropologit, taiteilijat ja filosofit alkoivat matkustella alkukantaisissa kulttuureissa etsien ihmisen hyvyyttä ja luonnollisuutta, jota läntisen kulttuurin rajoitukset eivät olleet vielä pilanneet. Usko ihmisen luontaiseen hyvyyteen on jyrkästi ristiriidassa Raamattuun. ’Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan’ (Jer. 17:9, 10).”

Petri Kosonen ”Ylistyksen ytimessä” (Aikamedia 2020), josta lainaus sivulta 38: ”Jos alat vertaamaan elämääsi muihin ihmisiin, heidän elämäänsä ja olosuhteisiin, voit helposti masentua. Voit kokea ja ajatella, että sinulta puuttuu sitä ja tätä, yhtä ja toista. Jos vain saisit tämän tai tuon, niin olisit vihdoin onnellinen ja kiitollinen. Jos elät näin, jäät paljosta paitsi. Sen sijaan meidän tulee oppia näkemään, tunnistamaan ja maistamaan kaikki se hyvä, mitä elämässämme on – ei se, mitä elämästämme mielestämme tällä hetkellä puuttuu… Aivan maallisetkin tutkimukset osoittavat, että laulaminen edistää hyvinvointiamme monellakin tavalla, sekä fyysisesti että henkisesti. Laulaminen vapauttaa esimerkiksi endorfiineja, kehon mielihyvähormoneja, jotka vähentävät stressiä. Laulaminen piristää ja vahvistaa elimistön immuunipuolustusta. Tutkimusten mukaan nämä ja monet muut laulua seuraavat hyödyt vahvistuvat ryhmässä, kuten esimerkiksi kuorossa. Yhden tutkimuksen mukaan kuorolaiset olivat keskimäärin muita terveempiä. Tiede osoittaa sen, mihin Jumala viisaudessaan on kehottanut meitä jo vuosituhansia: Tulkaa, laulakaamme iloiten HERRALLE, kohottakaamme riemuhuuto pelastuksemme kalliolle! Käykäämme hänen kasvojensa eteen kiittäen, laulakaamme hänelle riemulauluja. (Ps. 95:1-2.)”

Raamatussa 1:ssä Samuelin kirjassa luvussa 16:14-23 kerrotaan, kuinka kuningas Saul kärsi mielenterveysongelmista pahan hengen kiusaamisen kautta, niin häntä auttoi musiikki: ”Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä. Niin Saulin palvelijat sanoivat hänelle: ”Katso, Jumalan lähettämä paha henki vaivaa sinua. Käskeköön vain herramme, niin palvelijasi, jotka ovat edessäsi, etsivät miehen, joka taitaa soittaa kannelta, että hän, kun Jumalan lähettämä paha henki tulee sinuun, soittaisi sitä, ja sinun olisi parempi olla.” Silloin Saul sanoi palvelijoillensa: ”Katsokaa minulle mies, joka on taitava soittaja, ja tuokaa hänet minun luokseni”. Niin eräs nuorista miehistä vastasi ja sanoi: ”Katso, minä olen nähnyt beetlehemiläisellä Iisailla pojan, joka taitaa soittaa ja joka on kelpo mies ja sotilas sekä ymmärtäväinen puheiltaan ja komea mies, ja Herra on hänen kanssaan”. Niin Saul lähetti sanansaattajat Iisain luo ja käski sanoa: ”Lähetä minun luokseni poikasi Daavid, joka kaitsee lampaita”. Ja Iisai otti aasin sekä leipää, viinileilin ja vohlan ja lähetti ne poikansa Daavidin mukana Saulille. Ja Daavid tuli Saulin luo ja rupesi palvelemaan häntä; ja hän tuli hänelle hyvin rakkaaksi ja pääsi hänen aseenkantajakseen. Ja Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: ”Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon minun silmieni edessä”. Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.”

Katso lisää: https://penttimattila.net/2021/03/21/musiikin-merkitys/

Katso myös: https://www.musiikkiterapia.net/

Eräässä nimimerkillä kirjoitetussa mielipidekirjoituksessa todetaan kirjoittajan hakeutuneen paniikkikohtausten vuoksi vuonna 2006 psykiatrille, joka kymmenen minuutin keskustelun jälkeen kirjoitti lääkereseptin ja toivotti hyvää kesää. Lääke vähensi paniikkikohtauksia, mutta kylkiäisinä tulivat haittavaikutukset, joita pakkausselosteessa luetellaan kokonaiset 59. Minulla niistä on esiintynyt suuri osa. Lääkärin mukaan ne ovat normaali hinta mielialan kohoamiselle. Jatkuva väsymys, huimaus, jotka kannattaa kuulemma kärsiä, jos olo yleisesti paranee. Kirjoittaja mainitsee päässeen säännölliseen psykoterapiaan, jossa puhuminen auttaa. Masennuksen helpottaessa ja jatkuviin lääkeoireisiin kyllästyneenä olen kahdesti yrittänyt lopettaa masennuslääkkeiden käytön. Molemmat lääkärin valvomat yritykset ovat tyssänneet vaikeisiin vieroitusoireisiin. Hyvin hitaasta alasajosta huolimatta lyhytkin katko lääkkeen ottamisessa aiheuttaa voimakasta hikoilua, levottomuutta, sekavuutta ja harhoja, sähköiskun tunteita päässä, sydämentykytystä, vapinaa, unihäiriöitä… Oireet ovat niin vaikeat, että pisimmillään olen pystynyt kestämään niitä neljä päivää. Niiden aikana työnteko ja pelkkä jalkeilla olo on mahdotonta. Lääkärin mukaan oireet voivat kestää useita viikkoja, jopa kuukausia, eikä niitä voi helpottaa mitenkään. Lääkehoito on helppo tapa säästää kalliissa mielenterveyspalveluissa, mutta masennusoireiden taustalla olevat ongelmat eivät pillereillä katoa. Lääkehoidon aloittamiselle tulisi olla painavat perusteet, sillä seuraukset voivat olla kovat ja hoidon lopettaminen voi olla mahdotonta.

Pikaisella internettutkimuksella löysin mielenterveysongelmien syntysyyksi mm. alkoholismin, sillä alkoholismi ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa eli alkoholismin taustalta paljastuu mielenterveysongelma. Minkään yksittäisen tekijän ei katsota aiheuttavan mielenterveyden häiriöitä, vaan syynä pidetään aina useiden tekijöiden yhteisvaikutusta. Mielenterveyden häiriön riskiä lisäävät esimerkiksi pieni syntymäpaino, runsas kannabiksen käyttö teini-iässä sekä lapsuusajan traumaattiset kokemukset. Myös yksinäisyys, rangaistus-pettymyselämykset, menetykset, suuret elämänmuutokset ja muut stressitekijät lisäävät riskiä. Yleensä jokin stressitekijä (urheilijoille harjoitusstressi ja stressi, kuinka menestyy tulevissa kilpailuissa) laukaisee mielenterveyden häiriön, jonka puhkeamiselle muut tekijät ovat jo aiemmin luoneet pohjaa. Kuulemma Liverpoolin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että köyhyys lisää riskiä sairastua mielenterveyden häiriöihin lapsilla 40 prosenttia ja äideillä 44 prosenttia. Lasten kokemat vanhempien avioerot ja isän puuttuminen liittyvät mielenterveyden häiriöihin aikuisuudessa. Erityisesti tämä liittyy tyttöjen masennukseen 14-vuotiaana. On myös todisteita sille, että mielenterveyteen vaikuttaa yhteiskunnan tai lähiympäristön nopeat muutokset, joihin yhteisöllä tai yksittäisellä ihmisellä ei ole ollut riittävästi aikaa sopeutua.

Lotta Salonen, Riina Suomela ”Aktiivisen päihteidenkäytön vaikutukset mielenterveyteen- ja sen tukeminen- Opas terveysalan ammattilaisille” (Laurea, opinnäytetyö 2020)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/337434/lottasalonenjariinasuomela.opinn%C3%A4ytety%C3%B6.pdf?sequence=2

Karin Bojs ”Homo Europaeus – Eurooppalaisen ihmisen pitkä historia” (Minerva Kustannus Oy 2016), josta lainaus sivulta 48: ”Maalaamisen, soittamisen ja tarinankertomisen kyky on osittain perinnöllinen. Suvuissa, joissa sellaiset taidot ovat yleisiä, on usein myös enemmän psyykkisiä sairauksia, kuten skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä… Yksi ensimmäisistä tämän yhteyden huomanneista tutkijoista oli islantilainen Jon Karlsson. Hän julkaisi uraauurtavan tutkimuksensa jo vuonna 1970. Sen metodit eivät enää aivan täytä nykytieteen vaatimuksia. Hän lähti liikkeelle islantilaisten hyvin dokumentoidusta sukututkimuksesta, joka on todennäköisesti kattavin koko maailmassa, kuten jo edellä mainitsin. Hän vertasi sen tietoja Reykjavikin mielisairaalan potilasrekisteriin ja Islannin versioon Kuka kukin on -kirjasta.”

Tiina Miettinen ”Juuria ja juurettomia – Suomalaiset ja suku keskiajalta 2000-luvulle” (Atena 2019), josta lainaus sivulta 131: ”1700- ja 1800-lukujen taitteessa tehtyä sukututkimusta voisi verrata tämän päivän terapeuttisiin sukupuihin, joita käytetään psykoterapian apuna pohdittaessa, miksi olen sellainen kuin olen tai miksi elän juuri näin. Sukupuun piirtämisen, lähisuvun luonteenpiirteiden ja elämänkohtaloiden kautta voi pyrkiä ymmärtämään omia ratkaisujaan. (Terapeuttinen sukupuu, ks. esim. Hietaniemi 2017). Jotain samaa pyrkimystä välittyy myös muutamista vanhoista sukututkimuksista: tekijä on ehkä pyrkinyt samalla selvittämään, miksi hän oli sellainen kuin oli. Tähän viittaa se, että esimerkiksi isonvihan kokemusien kirjaaminen koettiin tärkeäksi. Ne haluttiin tallentaa ja välittää seuraavalle sukupolvelle.”

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/tee-terapeuttinen-sukupuu-loydat-vastaukset-perhesalaisuuksiin

https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/ee16793a-766e-488f-b595-a8a5270739cc

Marjut Kankaanpää ”Elämäkerralliset työmenetelmät perhetyössä – Perhetyöntekijöiden näkökulma identiteettityöhön” (Turun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012).

Kyösti Skyttä, Päivi Skyttä ”Tuntematon Snellman” (Kirjayhtymä 1981), josta lainaus sivulta 92: ”Kasvatus on Snellmanilla etusijassa perheen asia. Inhimillinen sivistys ilmenee perheessä (kullekin ajalle ja kansakunnalle ominaisella tavalla) perherakkautena, välittömänä tunteena. Kaiken opetuksen tulee olla valtion valvonnan alaista, mutta samoin ei siis ole kasvatuksen laita: ’Jos valtiomahti järjestelisi tätäkin, niin silloin se tunkeutuisi perheen toimialalle ja hajoittaisi itse perheen, koska perherakkauden ylin toimintamuoto on juuri kasvatus.’ Perheensä kautta lapset tutustuvat isänmaahansa, sen tapoihin ja äidinkieleen, perhe on täten ’isänmaallisuuden ahjo’ ja perheen rappeutuminen merkitsee myös valtion rappeutumista. Sellaisessa maassa missä lastenkasvatus jätettäisiin valtion huostaan, valtiomuoto olisi kaikki kaikessa eikä ihminen mitään. Snellman on huolissaan perheen ’itsehallinnosta’: jos ihmiseltä riistettäisiin hänen tärkein vastuualueensa, ihminen rappeutuisi.”

Veikko Lepistö – Kyösti Skyttä ”Heikot sortuu jo koulutiellä” (Otava 1972), josta lainaus sivulta 32: ”Mielenterveys liittyy ihmisen minä-kuvaan. Mielenterveyteen kuuluu itsearvostus, omanarvontunto, jonka pohjalta yksilö pystyy torjumaan niitä sisäisiä ja ulkoisia voimia jotka pyrkivät hänen henkiseen ja fyysiseen tuhoamiseensa. Oletamme terveen itsetunnon kehittyvän parhaiten yhteisössä, jossa yksilö hyväksytään, jossa häntä arvostetaan ja jossa pyritään käyttämään hänen työpanostaan yhteisön hyväksi. Mutta terveeseen itsetuntoon liittyy myös kyky sietää vastoinkäymisiä, epäonnistumisia, stressiä, pettymyksiä. Kodin ohella ilmeisesti koulu on se yhteisö joka vaikuttaa eniten siihen, minälaiseksi ihmisen minä kuva muodostuu… Moniongelmaisten ryhmässä sosiaaliset ja taloudelliset vaikeudet ilmenevät usein perheristiriitoina, jotka puolestaan heijastuvat nuorten käyttäytymisessä jo hyvin varhain ja vaikuttavat koulumenestykseen. Tällainen nuori saattaa hakeutua huumausaineiden pariin paetakseen jatkuvaa ahdistusta, epäonnistumisia, vaikeuksia. Nuori ei voi saada tukea perheeltään, joka itse on tuen tarpeessa.”

Thomas Gordon ”Viisaat vanhemmat” (Tammi 1970), josta lainaus sivulta 13: ”Vanhempia syytetään kovin helposti niin nuorten ongelmista kuin niistäkin ongelmista, joita nuoret yhteiskunnalle aiheuttavat. Syy on vanhemmissa, julistavat psykologit ja psykiatrit tutkittuaan pelottavia tilastolukuja siitä miten yhä useammat nuoret ja lapset kärsivät joko lievistä tai vakavista tunne-elämän häiriöistä tai päätyvät alkoholin tai huumeiden käyttäjiksi tai tekevät itsemurhan. Poliittiset johtajat ja lain edustajat syyttävät vanhempia, jotka heidän mukaansa ovat kasvattaneet yhteiskuntaan sukupolven kiittämättömiä kansalaisia, lainrikkojia, kapinoitsijoita, hippejä, rauhanmarssijoita ja aseistakieltäytyjiä. Ja kun lapset tai nuoret epäonnistuvat koulussa, tai jättävät sen kesken, on sekin opettajien ja koulunjohtajien mukaan vanhempien syytä. Mutta kuka sitten tarjoaa apua vanhemmille? Kuka auttaa heitä kehittymään paremmiksi kasvattajiksi? Missä vanhemmat voivat oppia mitä virheitä tekevät, ja mitä pitäisi tehdä? Miljoonat uudet isät ja äidit ottavat vuosittain vastaan uuden työn, erään vaikeimmista: pienen vastasyntyneen hoidon. He ottavat vastuun melkein täysin avuttoman ihmisalun fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä ja hänen kasvattamisestaan aktiiviseksi, luovaksi, yhteistyöhaluiseksi ja vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi. Voiko vaikeampaa ja vaativampaa työtä enää ajatella?”

Ilkka Vartiovaara ”Burnoutista jaksamiseen – Aika itkeä – aika iloita” (Otava 1996), josta lainaus sivulta 27: ”Burnout ei ole enää upouusi nimitys, joka olisi jostain piilostaan hypähtänyt tietoisuuteemme ja käyttöön monissa eri yhteyksissä. Itse sana on peräisin jo 1930-luvulta: silloin sitä käytettiin ammattiurheilun huumeista puhuttaessa. Erityisen tunnettu burnout on ollut 1970-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin psykoanalyytikko Herbert Freudenberger toi termin julkisuuteen sen nykyisessä, mielenterveyteen liittyvässä merkityksessään kuvaillessaan omaa burnputtiaan, jonka hän sai työskentelemällä tappotahtisesti huumenuorison auttajana. Nykyisin buroutilla on suuri joukko erilaisia ja varsin hyviä määritelmiä, joissa yleensä toistuvat fyysinen, emotionaalinen, henkinen, älyllinen ja ihmisten välinen uupumus. Miksi sitten burnout on kohonnut kaikkialla länsimaissa hyvin suosituksi ja tärkeäksi puheenaiheeksi? Perusongelmahan on pohjimmiltaan hyvin vanha – yhtä vanha kuin stressipitoiset työpaikat tai ammatiissa koetut turhautumisetkin. Selitys saattaa olla siinä, että ennen aivan parin viime vuosikymmenen sosiaalisesti, psyykkisesti ja ekonomisesti koventuneita aikoja työntekijöillä oli yleensä useampi keinoja kohdata uupumuksensa hyvin tuloksin. Työpaikkaakin saattoi vaihtaa suhteellisen helposti. Samaa tilaisuutta ei enää ole tänä suurtyöttömyyden ja laman aikana.”

Ihmisten kokeman uupumuksena takana voi olla, että lepopäivän viettäminen on jäänyt pois, vaikka elämme kristillisessä maassa, sillä kaupat ovat auki joka päivä. Kauppojen aukioleminen edellyttää työntekijöitä ja kaupassa käyviä asikkaita, joten lepopäivän viettäminen jää väliin, eikä tarvittavaa lepoa ja hiljentymistä ole, minkä seurauksena syntyy uupumusta jne. Olisi syytä palata juutalais-kristillisen Jumalan antaman kymmenen käskyn lepopäivän pyhittämiseen kunnioittamalla lepopäivän viettoa mielenterveydelle tarpeellisena lääkkeenä.

Juha Lehtonen, Waltteri Haapala ”Kutsumus koetuksella” (Aikamedia 2021), joka kertoo pastorien ja muiden hengellisen työn tekijöistä, joiden työ perustuu usein vahvaan kutsumukseen. Se voi on liikkeelle paneva voima mutta vaatii myös paljon voimavaroja. Toisinaan kutsumus saattaa johtaa väsymykseen ja kriiseihin.

Stanley Sjöberg ”Näin toimii usko” (Lähetysnuoret ry. 1983), josta lainaus sivulta 110: ”Monet aikamme avioliitot ajautuvat vaikeisiin kriisitilanteisiin. Yhä useammin tuloksena on avioero. Kristityn näkökulmasta tämä on syvästi traagista kehitystä. Mutta myös yleisesti tunnustetaan, että rikki repivät avioerot saavat aikaan juurettomia, yksinäisiä, tuskaisia yksilöitä, joilla on huume- ja alkoholiongelmia ja psyykkisiä vaivoja. Sen lisäksi ne luovat tunteettomuutta niihin lapsiin ja nuoriin, jotka ovat tällaisen elämäntavan uhreja… Monet, jotka ovat antaneet periksi arkihuolille ja ilottomuudelle, kohtelevat toisiaan välinpitämättömästi kunnioittamatta toisen tunteita tai arvokkuutta. Monien ihmisten kohdalla ylimieliset asenteet ja nolaavat ilmaisut luovat lukkiutumia ja tekevät positiiviset muutokset mahdottomiksi. Voidakseen vaikuttaa oikeaan suuntaan ja toisen saavuttamiseksi on puhuttava kunnioittavasti ja valittava sanat, äänenpainot ja kasvojen ilmeet. Muista, ettei kieli ole ainoastaan sanallista ilmausta. Enimmäkseen välitämme viestejä ajatuksista, mielentilasta ja sisimmästämme kehomme, kasvojen ilmeiden ja silmänluontimme välityksellä. Tällä tavoin joko luodaan yhteyksiä tai revitään rikki suhteita.”

Psykologit saattavat kertoa vain totuuden nykyisestä tilasta ja tulevaisuudesta, mutta eivät osaa auttaa muuttuttumisprosessissa, kuten kerrotaan Nicky Cruzin ja Frank Martinin kirjassa ”Pyhä tuli” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 15: ”Vain muutamaa vuotta aikaisemmin oikeuden minulle määräämää psykologi oli sanonut, ettei minusta tulisi koskaan normaalia ihmistä. Viisi kertaa hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: ’Nicky, sinä et kykene koskaan perustamaan oikeaa perhettä. Sinun menneisyydelläsi avioliitto ei kestä. Sinusta tulee pelkkä vaimonhakkaaja, ja teet vain pahaa lapsillesi, jos niitä ylipäänsä saatkaan,’ Hän kertoi minulle myös syyn: ’Elämässäsi on pimeä puoli – puoli, joka vie sinulta hengen, hitaasti mutta varmasti. Sinä et osaa rakastaa etkä olla rakastettu.’ … Menneisyydessäni oli paljon sellaista, mistä en ollut puhunut Glorialle halaistua sanaa. Hän tiesi, että minulla oli ankea menneisyys – paljon väkivaltaisempi kuin monella muulla – mutta en ollut koskaan kertonut hänelle, millaista tuskaa ja millaisia väärinkäytöksiä lapsuuteeni liittyi. Olin täysin vakuuttunut, ettei hän olisi koskaan mennyt kanssani naimisiin, jos olisi saanut tietää niistä kauheista asioista, joita olin kokenut – ja tehnyt. Niinpäen koskaan kertonut hänelle mitään… Kerroin Nicolelle (tyttärelle), kuinka olin kuullut äitini puhuvan vierailla kielillä saatanan vaikutuksen alaisena. Hän puhui kielillä, joita hän ei mitenkään voinut osata: kiinaa, venäjää, saksaa ja englantia. Kerroin Nicolelle, kuinka äitini oli monta kertaa saanut pahat henget ilmestymään spiritistisissä istunnoissa, kuinka hän oli ennustanut ihmisten tulevaisuutta heidän kämmenistään, tarokkikorteista, teelehdistä ja pystynyt tarkasti kertomaan kuolemantapauksista ja muista tapahtumista. Veljeni taistellessa Korean sodassa äitini vaipui transsiin ja näki sisäisellä silmällään, kuinka hän haavoittui vakavasti. Virallinen tieto tästä lähes kuolemaan johtaneesta haavoittumisesta tuli perheellemme useita päiviä myöhemmin, mutta äitini kuvaili meille yksityiskohtaisesti koko tilanteen juuri samalla hetkellä kuin se todellisuudessa tapahtui. Kerroin Nicolelle niistä lukuisista kerroista, jolloin vanhempani olivat hakanneet minua ja torjuneet minut, ja siitä, kuinka äidilläni oli tapana kutsus minua paholaisen lapseksi… Ihmiset, jotka ovat sekaantuneet mustaan magiaan ja noituuteen, eivät suostu uskomaan, että tällainen taikausko ja toiminta avaavat oven pahan ja demonien maailmaan. He suuttuvat kertoessani heille, että okkultismi on yksi saatananpalvonnan muodoista, mutta sitä se todella on. Se on kaikkea muuta kuin pelkkää harmitonta puuhastelua… Kerroin heille lapsuudestani, vanhempieni saatanallisista uskomuksista ja perinteistä ja siitä vahvasta otteesta, jonka saatana oli saanut perheestäni. Kerroin vihasta ja väärinkäytöksistä, joita hän perheessämme aiheutti. Todistin päivästä, jolloin Jeesus tuli elämääni ja vapautti minut – kuinka Hän mursi kirouksen, jonka saatana oli asettanut ylleni, ja kuinka Hän myöhemmin vapautti tuosta kirouksesta myös vanhempani ja suurimman osan sisaruksistani… Median ja yhteiskunnan uskotteluista huolimatta meidän paras puolustuksemme kulttuurimme synnyttämiä epäkohtia vastaan on vahva perhe – yhteistyötä tekevät äiti ja isä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät olla hyviä vanhempia lapsilleen. Syy siihen miksi yhteiskunnassamme vallitsee tällainen epäjärjestys, on perheyhteisön heikentyminen ja pirstoutuminen, ja ainoa tapa parantaa maamme on saattaa perheet uudelleen yhteen.”

Minua on mietityttänyt millainen vaikutus lapsiin on, kun lapsille uskotellaan pakanallisen joulupukin olemassaoloon, joka paljastuu aikanaan vanhempana vanhempiensa pahaksi pilaksi ja joutuvat nolosti ja naurunalaisena pettymään vanhempiinsa luottaessaan heihin, jotka valehtelivat hyväuskoisille lapsilleen kertomalla satuja. Toinen asia, kun lapsille uskotellaan lastenkirjoissa noitavoimiin ja niiden mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan selviytymiseensä elämässä luonnollisena asiana. Näitä asioita olisi syytä tutkia, minkälainen merkitys niillä on lasten mielenterveyden muodostumiseen varttuessaan aikuisiksi.

Lapsuuden merkityksestä mielenterveysongelmiin kirjoittaa mm. Tommy Hellsten ”Virtahepo olohuoneessa” (Kirjapaja 2021), Tommy Hellstenin menestysteoksen sanoma on ajankohtainen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Elämättä jäänyt, vaikea lapsuus velkoo saataviaan aikuisiässä. Toipuminen lapsuuden haavoista ja niiden synnyttämästä läheisriippuvuudesta on kuitenkin mahdollista. Ihminen pyrkii usein hoitamaan haavojaan haitallisin keinoin. Hän ripustautuu muihin, pakenee työnarkomaniaan, päihteisiin tai ankaraan uskonnollisuuteen. Läheisriippuvuus voi silloin tulehduttaa koko perheen ja siirtyä uusien sukupolvien taakaksi. Läheisriippuvuuden kierteen voi kuitenkin katkaista ja muuttaa omaa elämäänsä. Avaimia uuteen, ehyempään elämään tarjoaa uskallus kohdata oma sisäinen lapsi, se joka uskoi olevansa paha, koska häntä kohdeltiin huonosti. Tuon lapsen rehellinen kuunteleminen avaa mahdollisuuden mielekkääseen muutokseen. Tommy Hellsten on kirjailija, mentor ja kouluttaja.

Mielenterveyden menettämisen syitä voi olla, että kokee itsensä hyljätyksi, eikä kukaan osoita rakkautta, eikä osaa rakastaa, eikä näe tai huomaa.

Jenni Peltokorpi, Iida Saarela ”Tunnetaidoista hyvinvointia, Tunnetaito -opas” (Diak opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/168169/Peltokorpi_Jenna_Saarela_Iida.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Mark Driscoll ”Kuka ajattelet olevasi? – Löydä oikea identiteettisi Kristuksessa” (KKJMK Oy 2014), josta lainaus sivulta 17: ”Maailman perimmäinen ongelma on, etteivät ihmiset ymmärrä, keitä he oikeasti ovat – Jumalan kuvaksi luotuja Jumalan lapsia – eivätkä sen tähden määrittele itseään Jeesuksen avulla vaan koko joukolla muita asioita. Voimme käsitellä ongelmiamme oikein ja voittaa ne vasta kun tiedämme, mikä on väärä, Kristuksesta erillään oleva identiteettimme ja mikä on hänessä oleva oikea identiteettimme. Toivonkin, että tämä kirja – Jumalan armosta, Sanan ja Pyhän Hengen voiman kautta – voisi auttaa sinua tuntemaan identiteettisi Kristuksessa, niin että voisit elää niin kuin sinun elää tulee… Epäjumalanpalvelus on niin tuhoisaa ja laajalle levinnyttä, että David Powlison, raamattua kunnioittava terapeutti, on aivan oikein todennut: ’Epäjumalanpalvelus on ongelma, josta Raamatussa puhutaan ehdottomasti eniten.’ Korotamme jumalaksi ja palvomme kaikkea sitä, minkä varaan rakennamme identiteettimme ja oman arvomme. Palvonnan kohteemme ratkaisee, mitä kirkastamme ja millekä elämme. Jos se on joku muu kuin Jumala, olemme epäjumalanpalvelijoita, jotka palvovat luotuja asioita, jopa langenneita, Jumalan luomia enkeleitä. Juuri tätä Paavali tarkoittaa, kun hän puhuu epäjumalanpalvelijoista ja sanoo Roomalaiskirjeen jakeessa 1:25: ’jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, aamen.’ … jos identiteettimme rakentuu muiden varaan, ihmissuhteemme eivät enää ole terveitä. Ihmissuhteisiin perustuvaa identiteettiä kutsutaan ryhmäpaineelle periksi antamiseksi, miellyttämishaluksi, läheisriippuvuudeksi tai ihmispeloksi. Se saa meidät muokkaamaan ulkomuotoamme ja käytöstämme sen mukaan, kenen kanssa olemme ja keneen pyrimme tekemään vaikutuksen. Muiden varaan rakennettu identiteetti voi ilmetä riippuvuuden ja riippumattomuuden epäjumalana. Riippumattomuutta palvovat pelkäävät aivan oikeutetusti sitä, että heidän identiteettinsä olisi muiden vallassa. Tuon ymmärrettävän pelon kanssa eläessään he välttelevät kaikkia läheisiä ihmissuhteita, koska eivät halua tulla loukatuiksi. Se kuitenkin osoittaa, että muut yhä hallitsevat heidän minuuttaan… Paremman huomisen suunnitteleminen ja tavoitteleminen ei ole synti. Syntiä on kuitenkin se, että kiinnitämme identiteettimme ja ilomme siihen, keitä tulemme olemaan, mitä tulemme tekemään tai mitä meillä huomenna on – kun emme löydä tuota tuota identiteettiä Kristuksesta tänään, iloitse siitä, mitä hän meistä tekee ja mitä hän meille ja meidän tehtäväksemme antaa… Nykyaikaisessa terapiassa ja sielunhoidossa ihmistä rohkaistaan pitämään itseään parempana ja rakentamaan itselleen parempi elämä. Kaikkien ongelmien katsotaan korjautuvan hyvän itsetunnon avulla, ja se johtaa itsensä paranteluun ja itsensä toteuttamiseen. Nuo sanat ovat kuitenkin vain ylpeyttä kuvaavia teknisiä termejä. Lähestymistavan ongelma on, että siinä on kyse vain omasta ’itsestä’ eikä ’itsestä coram deo, Jumalan kasvojen edessä.’ Meidän ei tarvitse tuntea itseämme paremmiksi. Tarvitsemme Jumalaa, joka tekee meidät paremmiksi itsensä kautta ja itseään varten… Arvostusta vaille jääneet ihmiset voivat alentua kerskailemaan muiden hyväksyntää kalastellessaan. Se on epäterve, jumalaton ja onneton polku. Meille voi syntyä pakonomainen tarve kuuluttaa tekemisiämme muille, suurennella tehtäviämme ja jopa valehdella, niin että tekisimme vaikutuksen ja saisimme arvostusta. Kun teemme näin, toivomme, että ihmiset olisivat kiitollisia ja arvostaisivat meitä uhrauksistamme ja teoistamme kuullessaan. Mutta useimmat kokevat tuollaisen kerskailun luotaantyöntävänä ja vastenmielisenä ja pitävät sitä ylimielisyytenä. Miksi? Kun arvostusta vaille jäänyt ihminen kehuskelee tekojaan toiselle arvostusta vaille jääneelle henkilölle, käytös ei herätä arvonantoa vaan kateutta.”

Ivan Hellström ”Ensimmäinen evankeliumi” (Sley-Kirjat Oy 1984), josta lainaus sivulta 96: ”Veljet joutuivat varsin erikoisen sielunhoidon kohteiksi. Sen päämääränä oli se, mitä kerrotaan 1 Moos. 45:1-15 että Joosef ilmaisi itsensä heille. Sitä ennen he olivat paljon tekemisissä hänen kanssaan, saivat häneltä lahjoja, söivät ja joivat hänen kanssaan. Mutta he eivät tunteneet häntä! Raamattu sanoo meille vakavasti, että asia voi olla juuri näin myös meidän suhteessamme Jeesukseen. Voimme olla paljonkin tekemisissä hänen kanssaan tuntematta silti häntä todella. Jokin on esteenä. Itsevarmuus oli Joosefin veljille luonteenominainen piirre. ’Olemme rehellisiä miehiä’, he sanoivat. Sanat särähtivät pahasti, kun muistamme, mitä veljeksillä oli tunnollaan. He olivat myyneet veljensä ja pettäneet isänsä, mutta silti he uskottelivat olevansa rehellisiä miehiä. Oikeastaan mekin yritämme viimeiseen asti esittäytyä samalla tavalla. Laodikean seurakunnalle sanottiin: ’Sinä sanot: Minä olen rikas, olen rikastunut enkä mitään tarvitse’. Niin kauan kuin meidän laitamme on samalla tavalla, Herran täytyy pysytellä meille vieraana, ja evankeliumi Jeesuksesta tuntuu tyhjältä ja mitäänsanomattomalta. Veljille täytyi siis tapahtua jotakin. Tapa, jolla Joosef kohtelee heitä, tähtää kaiken aikaa tähän – että he heräisivät tajuamaan, mitä ovat tehneet. Kolme tällaista ’muistutusta’ mainitaan. Ensin Joosef vangitutti heidät (42:17). Sitten hän käski heidän tuoda mukanaan Benjaminin, joka oli hänen täysi veljensä. Lopulta hän otti Simeonin panttivangiksi toisten saadessa palata kotiin. Toiseksi vanhimpana Simeon oli vastuussa siitä, mitä Joosefille oli tapahtunut, koska vanhin, Ruuben, ei ollut paikalla, kun Joosef myytiin. Oliko tarpeen kiusata veljiä sillä tavoin? Pitikö Joosefin välttämättä muistuttaa heitä siitä, mitä he olivat tehneet? Se, mitä heille tapahtui, muistuttaa, ettemme me koskaan pääse irti menneestä yrittämällä unohtaa sen, torjua sen, vaieta siitä. Ainoa, mikä auttaa, on, että se nostetaan valoon. Joosef tahtoi saada veljet murtumaan. Se ei tapahtunut ’kertaheitolla’. Tällä merkillisellä sielunhoitajalla oli monia ’yhteenottoja’ itseensätyytyväisten veljiensä kanssa. Mutta lopulta hän onnistui. Juuda sanoi: ’Mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijasi syyllisyyden.’ Veljet olivat Joosefin edessä murtunein mielin. He eivät enää voineet puolustautua ja esittää verukkeita. Heillä ei ollut mitään sanottavaa. Tästä Raamattu puhuu sanoessaan: ’Kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä’ (Room. 3:19). Herralla on paljon työtä tehtävänään, ennenkuin hän on saanut johdattaa meidät tähän. ”

Skitsofrenia

Psykoosi on tila, jossa potilaan todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy eli hänellä on huomattavia vaikeuksia erottaa tosi epätodesta.  Aistiharhat, oudot tunnekokemukset tai harhaluulot vääristävät todellisuutta ja saattavat aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa.

Ennakko-oireiden tunnistamisesta on hyötyä etenkin uusiutuvissa psykooseissa, jolloin henkilö voi oppia tunnistamaan ne oireet, jotka ennakoivat psykoottisia oireita. Näin henkilö voi hakea oloonsa apua ennen kuin sairauden vaihe pahenee psykoosiin.

Skitsofreenisille häiriöille ovat tyypillisiä syvät ajattelun ja havaintokyvyn vääristymät sekä tunnetilojen asiaankuulumattomuus tai latistuminen. Tajunnan selkeys ja älylliset kyvyt tavallisesti säilyvät, tosin vajauksia tiedon käsittelyssä saattaa ajan kuluessa kehittyä. Häiriö vaikuttaa syvästi henkilön kokemukseen itsestään, yksilöllisyydestään ja itsenäisyydestään. Henkilö tuntee usein, että muut tietävät tai jakavat hänen intiimeimmät ajatuksensa, tunteensa ja toimintonsa. Hänelle saattaa kehittyä tilannetta selittäviä harhaluuloja, usein erikoisella tavalla vaikuttavien luonnollisten tai yliluonnollisten voimien olemassaolosta ja vaikutuksista hänen ajatuksiinsa ja toimintoihinsa. Henkilö voi ajatella ja kokea olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste. Aistiharhat, erityisesti kuuloharhat, ovat tavallisia ja ne voivat kommentoida henkilön käytöstä tai ajatuksia.

Harhaluuloisuushäiriöt ovat ryhmä häiriöitä, joille on ominaista joko yhden ainoan harhaluulon tai toisiinsa liittyvien, tavallisesti jatkuvien ja joskus elinikäisten harhaluulojen kehittyminen. Harhaluulon tai harhaluulojen sisältö on hyvin vaihteleva.

Eräs tällainen harhaluulotapaus on, kun iäkäs henkilö pyysi huonekalujen siirtoon apua. Tätä apua pyysi tämän henkilön sukulainen, sillä huonekalujen siirtoon tarvitaan kaksi. Ensin oli vaikea päästä sisään, koska henkilö koki, että hänen mustilaisiksi kutsumat henkiolennot olivat kieltäneet päästämästä minua sisään, koska olin kristitty. Menin pihalla olevaan keinuun odottamaan mitä tässä oikein tapahtuu. Sisään päästyämme kysyin, että missä ne siirrettävät huonekalut ovat, niin hän meni toiseen huoneeseen ja ryhtyi puhumaan jollekin, eli näille mustilaisille, kun kurkkasin sinne huoneeseen niin, ei siellä näkynyt ketään olevan paikalla. Huomattuani, ettei mitään huonekaluja ollutkaan siirrettävissä ja tämä henkilö eli pahoissa harhoissa, niin jouduin poistumaan paikalta. Tälle henkilölle tämä harhat olivat täyttä totta.

Ammattikouluopettajan uran alkuvaiheilta yli 25 vuotta sitten, jolloin eräs opiskelija puhui, että ovat nähneet tonttuja. Kysyin mitä hän tarkoittaa tällä. Hän kertoi, että kokoontuvat poikaporukan kanssa jollakin pellolla olevassa kellarissa, jossa imppaavat tupakan sytyttimien butaanikaasua, jolloin sen seurauksena näkevät erilaisia harhanäkyjä, kuten tontut kävelivät seinien läpi jne. Eräs työkaveri kertoi työhyvinvointilaivaristeilyllä vähän myöhemmin, että ufo oli vuosia aikaisemmin kaapannut hänet ufoon ja hänet olisi kuljettu satojen kilometrien päähän. Tämän hän sanoi kaikkien pöydässä oleville vakavana tosiasiana. Hänellä oli lapsena ollut hyvin vaikea lapsuus. Tai eräs, joka kertoo yläkerran naapurin yrittävän kaasuttaa hänet jne.

Sanni Järvenpää, Meri Laine & Matleena Sissi ”Skitsofreniaa sairastavan näkö- ja kuuloharhojen havainnollistaminen VR- videon avulla” (Laura 2021)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/356568/skitsofrenia2021_jarvenpaa_laine_sissi_.pdf?sequence=2

Mattias Takala ”Skitsofreniaa sairastavan hengellisyyden kohtaaminen psykiatrisessa hoitotyössä” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/115138/Takala_Mattias_HELSINKI.pdf?sequence=1

Taru Siponmaa & Shaoying Zhou ”Opetusanimaatio skitsofreniasta” (Laurea-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/497174/Opetusanimaatio_skitsofreniasta_Siponmaa_Zhou.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Päivi Immel, Eini Karhu, Outi Lindroos ”Varhaisen psykoosin hoitoyksikön toimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet potilaiden kokemana” (Laurea, opinnäytetyö 2010)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24345/Karhu_Eini.pdf;jsessionid=2B342A7D01E47450E660135F17374305?sequence=1

J. K. Tamminen ”Malmin nainen – Mari Romanon tarina” (Minerva Kustannus Oy 2020), josta lainaus sivulta 39: ”Asuin Hollannissa erään poikamiehen luona, jolla oli skitsofrenia. Sairaudestaan huolimatta hän oli sivistynyt ja lempeä. Olin tuntenut miehen jo aiemmin, mutta yhdessä vietetty aika teki minulle selväksi, kuinka pihalla hän saattoi välillä olla. Elämä hänen talossaan oli minulle kuin koulutusta mielisairaanhoitajaksi. Sen tuolloin opin, että joskus on helpompi mennä mukaan toisen harhaan kuin käyttää kaikki voimansa siihen, että yrittää selvittää sairaalle ihmiselle, että kyseessä on hänen harhansa.”

Anteeksiantamattomuus synnyttää katkeruutta ja saattaa johtaa jopa mielenterveysongelmiin. Matkustaessani Yhdysvalloissa Longviewsitä Astoriaan, matkalla pysähdyimme tohtori Johnin klinikalla, jossa ystävämme oli ollut työharjoittelussa. Tohtori John antoi ystävämme ystäville neuvon, joilla on rintasyöpä. Tohtori Johnin mukaan katkeruus on merkittävässä roolissa syövän syntyvaiheissa. Parantuminen edellyttää anteeksiantamista niille joita vastaan on katkeruutta, jolloin voi vapautua katkeruuden tuomasta siteestä sairauteen. Nämä olivat hänen maksuttomia neuvojaan meille.

Joyce Meyerin kirjassa ”Vievätkö tunteesi sinua?” (Kuva ja Sana 2010) todetaan sivulla 51 näin: ”(Matt. 7:13,14) Jeesus sanoi: ’Minä olen tie.’ Tässä raamatunkohdassa Hän puhuu kahdesta eri tiestä, tuhoon johtavasta laveasta tiestä ja elämään johtavasta kaidasta tiestä. Kun mietin tätä raamatunkohtaa, Herra kirkasti sitä minulle. Hän sanoi: ’Lavealla tiellä on tilaa lihallisille asioille kuten katkeruudelle, anteeksiantamattomuudelle, kaunalle ja kostonhalulle. Kaidalla tiellä on tilaa vain Pyhän Hengelle.’ On helppo valita lihassa lavea tie, mutta sen lopussa odottaa tuho. On paljon vaikeampaa valita elämään johtava kaita tie. Tunteet yrittävät saada meidät valitsemaan helpon tien, toimimaan niin kuin sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Viisaus yrittää saada meidät valitsemaan kaidan tien, joka johtaa elämään. Kumman valitsemme?”

Minna-Maria Lättilä ”Äänien kuulemisen maailma ja hallinta” (Laurea, opinnäytetyö 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/158329/Aanien%20kuulemisen%20maailma%20ja%20hallinta.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Isolle osalle ihmisille on olemassa este mennä saamaan apua, häpeä, mitä muut sanovat tästä, että on mielisairas.

Niin kuin ”Yksi lensi yli käenpesän” elokuvassa, jossa tulee ilmeiseksi, että mielisairaaloissa on sinne oikeasti kuulumattomia ihmisiä, jotka ovat vaan joutuneet sinne erilaisista sysitä. Olen kuullut tapauksesta vuosikymmenten takaa, jossa uskoon tullut on kertonut uskoontulostaan ateisti sukulaisilleen, jotka ovat hoitaneet tämän tärähtäneen sukulaisensa mielisairaalaan, ettei tarvitse kärsiä häpeää hänen vuokseen, koska heidän mielestään muuta selitystä asialle ei ole.

”Kuka kukin on” vuodelta 1909, Suomalainen Kustannus OY Kansa: ”Lind, Karl Johan rovasti Heinäveden kirkkoherra vuodesta 1880. Syntyi 1832 Käkisalmessa. Lappeenrannan kehruuhuoneessa palvellessaan joutui keskelle useampia kymmeniä vankeja vallannutta kiihkeätä herätysliikettä, joka johti sielunhätään, kouristuksiin, hervottomuuteen, näkyihin ja mielipuolisuuteen (Lindin julkaisemassa Skildringar ur fängelselifvet I-III kuvattu). Tämä tarttui Lindiinkin ja hän oli vähän aikaa hourujen huoneessa tämän johdosta.”

Porno ja mielenterveys

Pornon ja mielenterveysongelmilla on myös yhteys, katso lisää:

https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/a/201703142200085506

http://www.kotipetripaavola.com/pornoteollisuus.html

Pia Rendic ”Voihan porno” (KKJMK 2018), jossa käsitellään mm. Aikuisviihteen vaietut vaikutukset haastaa uskomukset ja väitteet, joiden mukaan porno on harmitonta ja neutraalia, näyteltyä fantasiaa vailla mitään seuraamuksia. Kirja nostaa akateemisten tutkimusten, asiantuntijalausuntojen, haastattelujen ja terapeuttien tekemän työn kautta esiin sen, mitkä ovat pornon todelliset vaikutukset paitsi tekijöilleen, käyttäjilleen ja heidän läheisilleen, niin myös koko ympäröivälle yhteiskunnalle. Fantasiana juhlitun pornon kääntöpuoli pitää sisällään hyväksikäytettyjä ihmisiä, särkyneitä avioliittoja, raakoja seksuaalirikoksia ja syvää riippuvuutta. Lainaus tästä kirjasta sivulta 31: ”Itse koen lasten suojelemisen pornografialta ensiarvoisen tärkeäksi, sillä seksuaalisuuden kehitys on tärkeä osa-alue ihmisen kokonaiskehityksessä. Seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin kautta ihminen määrittelee itsensä kaikissa tärkeissä ihmissuhteissa. Tästä syystä pornon näkeminen voi olla erityisen tuhoavaa lapsille ja nuorille. Runsas pornon näkeminen voi aiheuttaa heille kehitystasosta riippuen monenlaisia seuraamuksia, kuten häiriöitä tunne-elämään ja käyttäytymiseen liittyen. Pornon katsomisella voi olla myös pitkäkestoisia vaikutuksia lasten ja nuorten ihmissuhteisiin, seksuaalisuuteen ja kehon toimintoihin… ’Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että pornon ja väkivaltaisen seksuaalirikosten välillä on selkeä korrelaatio. Yksilöt, jotka syyllistyvät seksuaalirikoksiin, saavat vahvistusta, motivaatiota, rohkaisua ja oikeutuksen seksuaalisille fantasioilleen siitä pornosta, jota he kuluttavat. Tästä materiaalista tulee katalyytti näiden fantasioiden toteuttamiselle. Mieleeni tulee erityisesti Gary Bishop, joka seksuaalisesti hyväksikäytti ja murhasi monia lapsia Utahissa. Bishop alkoi katsella pornoa lukiossa. Ennen teloitustaan Bishop sanoi, että hänen kuluttamansa porno vaikutti suuresti ja oli yksi päätekijä niissä rikoksissa, joihin hän syyllistyi’. Näin kuvailee omia tuntemuksiaan vuonna 2001 eläköitynyt FBI:n agentti Roger Young, jonka erikoisalaa hänen työvuosinaan olivat erityisesti törkeä lapsiporno ja prostituutio, sekä prostituutioon liittyvät seksuaalirikokset. Roger Young ei ole näkemystensä kanssa yksin. Myös monet muut, yleensä kansainväliset lähteet ja tutkimukset, ovat jo vuosia todenneet massiivisen pornonkäytön ja vakavien seksuaalirikosten välisen yhteyden.”

Eräs surullinen tapaus

Eräs 1950-luvulla syntynyt pintapuolisesti tuntemani henkilö kertoo mielenterveysongelmistaan, että oli asunut noin 4 vuotta varhaislapsuudessaan isovanhempiensa luona hyvää elämää, jonka jälkeen hänet palautetiin riitelevään ja moniongelmaiseen perheeseensä, jossa isällä oli paha alkoholiongelma. Äiti harrasti fyysistä kurittamista, eikä lapsi ymmärtänyt syytä siihen, miksi näin tapahtuu. Hänen perheen vanhemmilla oli sellainen käsitys, että yhteiskunta kasvattaa lapset koulussa ettei heidän tarvitse osallistua siihen mitenkään ja lapsien piti itse ottaa selvää kuinka asiat tehdään ja hoksata asioista ilman kysymyksiä ja neuvoja, jotka vanhempien mielestä oli itsestään selviä, jolloin lapset olivat epävarmoja siitä, mitä heiltä odotetaan oikein. Perheen äiti ihmetteli sukulaisilleen, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun on saanut tällaiset lapset ja toisilla on paljon paremmat ja fiksummat? Vanhemmilla oli sellainen käsitys lapsistaan, jonka toivat esiin, että ei lapsista tule koskaan mitään ja mollasivat heitä. tämän vuoksi Asioista ei puhuttu perheessä mitään ja hän koki itsensä ulkopuoliseksi ja vieraaksi perheessään, myös muihin sisaruksiin suhde oli etäinen ja olematon. Äitinsä ei halunnut hänen lapsensa ja nuoruudessa ollessaan viettävän aikaa kavereidensa luona, vaan äiti kävi hakemassa lapsensa pois omaan kontrolliinsa ja haukkui kavereidensa vanhemmat alatyylisesti perusteettomasti, minkä vuoksi tytär joutui kärsimään häpeää äitinsä huonosta ja käsittämättömästä käytöksestä kavereidensa perheitä kohtaan. Vanhemmat olivat eroamassa, mutta sosiaalityöntekijät saivat vanhemmat sinnittelemään vielä eteenpäin lapsien takia, jotta lapsia ei tarvitsisi laittaa lastenkotiin, kun vanhemmat kokivat etteivät eron tapahduttua kykenisi elättämään ja hoitamaan heitä luonaan. Löytääkseen ulospääsyn kestämättömään tilanteeseensa, niin hän muutti pois kotoa ja avioitui poikaystävän kanssa, joka voisi pelastaa hänet pahan perheen ja äidin kynsistä. Mutta aviomies ei täyttänytkään hänelle asetettuja odotuksia ja vaatimuksia, vaan oli suuri pettymys, jolloin avioliitto päättyi eroon, mitä edesauttoi puolison vankilatuomiot. Tämä avioliitto oli solmittu äidin tietämättä siitä mitään. Hän kävi ammattikoulun ja valmistui sieltä ja löysi ammattiaan vastaavaa työtä. Tämän henkilön raskas alkoholin käyttö ja juhliminen jatkui entistä enemmän unohtaakseen kaiken kokemansa vaikean. Tämä vaikeutti entisestään työssä olemista, koska 1990-luvun lama oli alkanut myös, jolloin isäkin kuoli. Ammattitaito oli jäänyt jälkeen, kun tietotekniikka ei ollut hallussa, eikä kiinnostanut, jolloin työllistymisen mahdollisuudet olivat olemattomat ja työssä pysyminen vaikeaa alkoholin käytön vuoksi. Hän takasi ystävilleen velkoja ja joutui ne itse maksamaan, koska takausta pyytäneet eivät edes ajatelleetkaan maksavansakaan otettuja lainoja, siksi takauksia tarvitaan yksinkertaisilta. Teki myös huonoja asuntokauppoja ostamalla kalliilla ja joutumalla myymään sitten pilkkahintaan, joten oli niin suurissa veloissa ettei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä niistä. Tämän seurauksena voudin periessä pankin ja velkojien saatavia. Koki, että ystävät ovat pettäneet hänet ja ovat vain hyväksikäyttäjiä ja rupesi näkemään ja kokemaan harhoja, kuten vanhempansakin, mikä eristi muista ja toi yksinäisyyttä ja häpeää, vaikka etsi välillä monenlaista apua koskaan löytämättä sitä. Velvollisuuden tunteen vuoksi kävi kuitenkin tapaamassa äitiään, vaikka koki ettei äiti kuunnellut häntä olleenkaan tai ollut edes kiinnostunut hänen asioistaan, äiti puhui vain seuraamistaan TV-sarjojen käänteistä tai muuta tyhjänpäiväistä sensaatiolehdistä lukemaansa, mikä harmitti kovasti, ettei ollut mitään äiti-lapsi suhdetta koskaan. Hän kuoli noin 60 vuoden ikäisenä hyljättynä, yksinäisenä, katkerana ja sairaana alkoholistina, jonka elämä meni raiteiltaan lapsuudessa kokemansa väärin- ja kaltoinkohtelun vuoksi. Näemmekö hänen kaltaisiaan kärsiviä lähimmäisiämme, joita voisi kuunnella ja auttaa myötätunnollamme, joita yhteiskunta ei kyennyt auttamaan.

Itämaiset uskonnot ja okkultismi:

Gertrud Storsjö ”Vapautettu” (TV7 Kustannus 2020), joka käsittelee mm. ihmiset harjoittavat meditaatiota, itämaisia taistelulajeja, joogaa ja mindfulnessia tavoitellessaan henkistä tai fyysistä hyvinvointia. Jotkut hakeutuvat astrologian, ennustajien ja gurujen vaikutuksen piiriin. Harva tietää, mille hän samalla altistuu hengen maailmassa. Ruotsalainen raamatunopettaja Gertrud Storsjö on kokenut sielunhoitaja, joka on nähnyt okkultististen henkivaltojen sitovan vaikutuksen ihmisissä. Hän varoittaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin kirkkoja avaamasta ovia mielen ja kehon kautta toimiville voimille.

Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013), josta lainaus sivulta 49: ”En myöskään koskaan tottunut äitini henkien kanavointiin, enkä siihen, että hän imi itseensä sairauksia ja ennusti. Epäilin aina vanhempieni harjoittamaa uskontoa. Lisäksi pelkäsin pahoja henkiä. Muistan elävästi, kuinka demoniset oliot tulivat yöllä huoneeseeni. Ne tulivat silloin, kun osasin sitä vähiten odottaa enkä ollut valmis niiden saapumiseen. Ne härnäsivät minua ja vaikuttivat ajatuksiini. Näin huoneessani kaikenlaisia outoja ilmiöitä ja hahmoja, jotka liikkuivat ympäriinsä, ravistelivat verhoja ja syöksähtelivät varjojen keskellä. Kuulin myös ääniä. Toisinaan ne poistuivat, toisinaan taas jäivät koko yöksi saaden minut vapisemaan pelosta peittojen alla. Monesti henget ylittivät hengellisen ja fyysisen maailman rajan ja pitelivät minua aloillani vuoteessa. Ennen kuin ennätin paeta, ne syöksyivät kimppuuni ja pidättelivät koko painollaan pientä ruumistani. Minusta tuntui kuin satakiloinen mies olisi maannut päälläni ja painanut minua patjaa vasten. En kyennyt hengittämään enkä puhumaan, en huutamaan enkä liikkumaan. Olin täysin avuton. Yleensä purskahdin itkuun ja pyysin ajatuksissani jättämään minut rauhaan, mutta ne vain painoivat minua alleen entistäkin lujemmin. Toisinaan tätä kesti tuntikausia. Sitten ne yhtäkkiä nousivat ja poistuivat yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Ehkäpä demonit kyllästyivät kiusaamiseeni ja menivät etsimään itselleen muita uhreja, esimerkiksi jonkun veljistäni tai siskoistani. Kun kerroin Papalle näistä asioista näin, ettei hän uskonut minua. Hän kertoi minulle, kuinka hän ja Mama olivat tehneet kaikkensa suojellaakseen perhettämme pahoilta hengiltä ja että ainoastaan hyvät henget ympäröivät kotiamme. Mutta jo lapsena tiesin paremmin. Jokin asia oli pahasti pielessä. Vuosia myöhemmin Cruzin suvun jäsenet kokoontuivat yhteen ja tajusivat, millainen määrä kirouksia oli langennut perheemme ylle; ne liittyivät aviorikoksiin, juoppouteen, väkivaltaan ja moneen muuhun asiaan. Me nöyrryimme ja haimme suojelusta Jumalalta.”

Guy Chevreau ”Pilvetön tanssi” (Päivä Osakeyhtiö 2000), josta lainaus sivulta 88: ”Callumin kertomus osoittaa, miten pieleen asiat voivat mennä. Hänen isänsä ja äitinsä riitelivät paljon, Hän otti raskaasti vanhempien avioeron ja lähti elämään omillaan. Erosta hän syytti itseään. Siinä vaiheessa kun hän täytti 13, hän oli useimpina viikonloppuina humalassa. 14-vuotiaana hän käytti marihuanaa. Hän piti hyvänolontunteesta, jonka se antoi. Näin kului noin vuosi; poliisi korjasi Callumin monesti juopottelusta alaikäisenä ja häiriön aiheuttamisesta… Callum meni ammattikouluun muurarin oppiin. Siellä hän ja muut luokkatoverit kokeilivat liikkeellä olevia huumeita. Hän sekaantui okkultismiin. Se alkoi pilasta, leikkimisestä ouija-pöydällä ja tarot-korteilla. Siitä tuli kuitenkin enemmän kuin ’harmitonta hupia’, kun hän alkoi todella innostua siitä. Hän osti kirjoja noituudesta ja demoneista ja alkoi opiskella ahkerasti… Hänessä ilmeni psykoosin ja vainoharhaisuuden oireita. Lisää viinaa, lisää spiidiä, LSD kuului nykyään säännöllisesti kuvaan… Ryhdyin käymään istunnoissa – toivoin saavani yhteyden kuolleeseen isoisääni… Se avasi oven ja johti minut lopulta mukaan verirituaaliin. Minua todella kiehtoivat yliluonnolliset asiat, ja niinpä kutsuin demoneja asuntooni ja annoin niille valtaa elämässäni. Halusin niiden voimaa, jotta voisin manipuloida ihmisiä ja saada mitä halusin… Menin kotiin, suoritin tavallisen mietiskelyni ja luin sitten nuo jakeet (1. Joh. 4:1). Henget ilmestyivät – olin sytyttänyt suisukkeita, ja näin niiden liikkuvan sen läpi. Päätin koetella niitä. Kysyin niiltä Jeesuksesta Kristuksesta; oliko Jeesus Kristus Herra ja Pelastaja. Ne tulivat hulluiksi. En ole eläissäni nähnyt kenenkään raivostuvan samalla tavalla. Ne panivat esineet leijumaan ilmassa ja kirkuivat. ’Miten uskallat sanoa tuon nimen täällä kaiken sen jälkeen, mitä me olemme tehneet hyväksesi?’ Sinä iltana en ollut pilvessä. Siksi kaikki varmaan tuntui vielä todellisemmalta. Pelästyin kovasti – join itseni umpihumalaan ja sammuin… Kokaiini vahvisti LSD:tä, niin että minulla oli todella pahoja matkoja. Aloin nähdä sellaista, mitä en halunnut nähdä, ja kuulla asioita, joita kenenkään ei pitäisi kuulla. Tunsin ajautuvani hulluuteen. Eräänä iltana, kun olin ystäväni luona ja olin pilvessä, menetin täysin järkeni. Hajotin koko paikan… Koska olin kutsunut demoneita kotiini, ne kutsuivat sitä omaksi kodikseen. Sinä iltana ilmestyi itse Paholainen… Paholainen puhutteli minua: ’Sinä olet minun etkä pääse koskaan vapaaksi.’ Hänen kasvonsa olivat hyvin kauniit… Silloin näin kasvojen toisen puolen. Se oli vääntynyt, enkä ole koskaan nähnyt yhtä pahaa ja rumaa katkeruutta… Paniikin vallassa menin asuntoon, otin täyden valiumpullon, parasetamolia ja kolmen kuukauden annoksen coproksimaalia, murskasin kaiken jauheeksi ja nielaisin sen viskipullollisen avulla. Pian kaikki pimeni.’ Naapurini löysi minut noin 40 tuntia myöhemmin ja vei minut sairaalaan. Ajelehdin tajunnan ja tajuttomuuden välillä ja minulta kysyttiin, antaisinko lääkärin puuttua asiaan… Kieltäydyin. Sanoin, että halusin kuolla… Luulen, että tässä kohtaa Herra puuttui asioihin, koska minua ei lainkaan oksettanut… Heiltä sain Betelin numeron… Saavuin Beteliin tammikuussa 1998… Ilmeisesti ne henget, joita minussa oli, eivät viihtyneet siellä… Minä puuskahdin: ’Sisälläni on demoneja, eivätkä ne ole tyytyväisiä… Hyvä, rukoilemme puolestasi… Kun he jatkoivat rukoilemista, demoni vajosi tulijärveen, kun nuhtelin Paholaista ja pyysin Jeesusta elämäni Herraksi ja Pelastajaksi. Sinä iltana hymyilin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.”

Doreen Irvine kirjassa ”Olin noita” (Päiväosakeyhtiö 2009), jossa hän kertoo olleensa Lontoossa saatananpalvojien entinen ylipapitar (myös prostitoitu, stripteasetanssijatar, huumeiden käyttäjä jne.) Doreen Irvine oli syntynyt Lontoon East Endissä 1939. Kirjasta lainaus tilanteessa saatanan temppelissä jossa hänet oli vihitty saatanan lapseksi ja ylipapittareksi: ”Useammin kuin kerran Lucifer ruumiillistui mustana olentona kaikkien temppeliin kokoontuneiden saatananpalvojien nähden. Kukaan ei epäillyt; se oli todella Saatana. Kuulimme hänen äänensä puhuvan meille yhteisesti seurakuntana. Tiesimme, että hän se oli, joka sanoi: ”’Minä olen Lucifer, teidän herranne. Minä itse puhun teille. Totelkaa minun ääntäni, lapseni. Tehkää kaikkea sitä pahaa mitä haluatte. Älkää pelätkö- minä suojelen teitä aina. Hekumoikaa himoissanne tänä yönä. Se on otollista minun silmissäni.’” Doreenista ajettiin 7 kuukauden aikana lukuisa joukko riivaajaa pois, koska riivaajat saivat kauheita asioita aikaan Doreenin vieraillessa seurakunnissa, eivätkä riivaajat olisi halunneet lähteä. Doreen joutui välillä mielisairaalaankin, jonka jälkeen pastori ajoivat loputkin riivaajat pois ja hänen avionsa todettiin uusissa röntgenkuvissa täysin parantuneiksi sairaalassa ja päästettiin pois terveenä. Doreen meni noitakokoukseen todistamaan, jossa hänet pahoinpideltiin melkein kuoliaaksi ja vietiin autioon paikkaan, kun luulivat kuolleeksi ja hänen toipumisensa kesti pitkään tästä ajattelemattomasta teosta.

Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen – Sielulle, mielelle & tunteille” (LifeNow Oy 2016), josta lainaus sivulta 20: ”Liha on itsestään turmeltunut, mutta se myös vetää demoneja puoleensa – aivan niin kuin raato houkuttaa korppikotkia. Monet antavat syntiluonnon päästä hallitsemaan elämässään, niin että he elävät pelkästään tai ensisijaisesti tyydyttääkseen lihallisia halujaan. Sellainen elämäntapa tuottaa syntiä, itsetyytyväisyyttä ja innokasta maailmallisten ilojen tavoittelua. Ne ovat kuitenkin vain väliaikaisia ja johtavat lopulta kuolemaan. Kun joku sen sijaan tavoittelee koko sydämestään Hengen elämää, hän kokee rauhaa ja iloa – ei ainoastaan maanpäällisessä ajassa vaan koko ikuisuuden… Mutta jos asiaan liittyy demoneita, tarvitaan jotain muuta. Demoneita ei voi ’sielunhoitaa’, ne täytyy ajaa ulos… Miten voi erottaa, taisteleeko lihaansa vai demonia vastaan? Jos vastassa on demoni, ei yleensä pysty itsehallintaan, vaikka kuinka yrittäisi. On kyseessä painiskelu pakonomaisen halun kanssa, joka ylittää voimat ja halun miellyttää Jumalaa ja osoittaa kunnioitusta omalle perheelle. Jos olet rukoillut ja paastonnut, mutta lankeat edelleen samaan syntiin, olet todennäköisesti tekemisissä demonin kanssa, joka on jotenkin löytänyt pääsyn painostamaan kyseistä aluetta elämässäsi… Jeesus Kristus kuvasi kerran vapautumista ’lasten leiväksi’ (Matt. 15:26)… Jos olet Jumalan lapsi – olet uskonut Kristukseen ja ottanut Hänet vastaan elämäsi Herrana ja Pelastajana – ja jos tarvitset vapautumista, sinun tulee ainoastaan ottaa vastaan Kristuksen tarjoama leipä. Jos kamppailet pelon, ahdistuksen, raivon, kaunan, vihan tai mustasukkaisuuden kanssa, voit päästä niistä vapaaksi. Jos taistelet epäilyksien, epäuskon, asioiden alituisen lykkäämisen tai masennuksen kanssa, voit päästä taakastasi. Jos kielesi orjuuttaa sinua, niin että tavan takaa valehtelet, panettelet, juoruilet tai pilkkaat, voit kääntyä ja saada vapauden. Jos jatkuvasti annat periksi seksuaalisille paheille, käytät pornografiaa, olet uskoton puolisollesi, harrastat homosuhteita, haureutta tai itsetyydytystä, voi vapautua. Jos olet hallitsemattomien mielihalujen valassa, kamppailet riippuvuuden kanssa lääkkeisiin, päihteisiin tai nikotiiniin, voit ottaa lasten leipää ja vapautua. Sinä voit päästä vapaaksi. jopa tällä hetkellä… Haluaisin nyt johdattaa sinut vapautumisrukoukseen… Taivaallinen Isä, tulen eteesi nöyrällä sydämellä. Tunnistan, että olen tehnyt syntiä Sinua vastaan, ja käännyn pois vääristä teoistani. Tunnustan rikkomukseni tässä hetkessä. Annan myös anteeksi niille, jotka ovat loukanneet minua. Katkaisen kaikki siteeni okkultismiin ja sisäisiin valoihin. Pyydän Sinua antamaan minulle anteeksi ja puhdistamaan minut. Poista kaikki synti minusta – kaikki vääryys ja rikkomus – Jeesuksen veren voimalla, jonka Hän vuodatti ristillä puolestani. Otan nyt vastaan Sinun anteeksiantosi ja sovellan täyttä ristin työtä ja ylösnousemuksen voimaa elämääni. Käsken jokaista demonia, joka on vaivannut minua ja vaikuttanut elämääni, lähtemään tällä hetkellä. Julistan itseni vapaaksi, Jeesuksen nimessä. Aamen!”

Heikki Kotila on toimittanut ”Hengellisen ohjauksen kirja” (Kirjapaja 2006), Hengellisen ohjauksen historiaa, perusteita ja käytäntöjä. Lisäksi mukana henkilökohtaisia kokemuksia hengellisestä ohjauksesta. Hengellisen ohjauksen kirja tarkastelee sekä hengellisen ohjauksen juuria että tämän päivän suomalaista viitekehystä. Missä nyt ollaan menossa? Millaisista puroista hengellinen ohjaus tänään ammentaa? Millaisena Jumalan ja ihmisen kohtaaminen näyttäytyy omassa uskonnollis-kulttuurisessa tilanteessamme vasten sitä traditiota, joka luo pohjan hengellisyydellemme? Kirjoittajat: Pauli Annala, Anja Ghiselli, Raili Heikinheimo, Jussi Holopainen, Seppo Häyrynen, Marjaana Kanerva, Heikki Kotila, Pirkko Lehtiö, Lauri Maarala, Marjatta Malmberg, Mikko Peura, Antti Räsänen, Munkki Serafim.

Julkisuuden henkilöt kertovat mielenterveysongelmista

Philipp Vandenberg ”Nero” (WSOY 1982), josta lainaus sivulta 43: ”Ylistyslaulut loppuivat äkkiä, kun Caligula lokakuussa 37 sairastui vakavasti. Antiikin lähteet vaikenevat sairauden laadusta… Caligulan terveys oli jo lapsena horjuva, ja Suetonius arvelee, ettei hän ollut terve ruumiillisesti eikä henkisesti ja että hänellä oli epileptisiä kohtauksia. Myöhemmin hän pystyi hyvin kestämään rasituksia, joita jo hillitön seksuaalielämä hänelle aiheutti… ’Ensimmäisen kohtauksen saadessaan’, huomauttaa Suetonius, ’hän itsekin tajusi mielisairautensa ja hän harkitsi monta kertaa lähtemistä jonnekin hoitoon.’ … Hän vaati nyt, että häntä oli puhuteltava sanoilla ’suurin ja paras Caesar’, ja hän nautti silminnähtävästi saadessaan olla palvonnan kohteena… Caligulan oli vaikea saada unta, hän nukkui tuskin enempää kuin kolme tuntia yössä. Useimmiten hän hiiviskeli tuskaisena pitkin Palatinuksen palatsin pimeitä käytäviä kärsien vainoharhaisuudesta… Historiaa lääketieteen kannalta tarkastelevat tutkijat, jotka ovat tutkineet Caligulan outoa henkistä rakennetta, pitävät häntä skitsotyyminä, jonka luonteessa oli selviä jakomielisiä ja jakomielisyyteen viittaavia piirteitä. Yöllinen vaeltelu on täysin kiistämätön skitsofrenian oire.”

Jane Fonda ”Tähänastinen elämäni” (Otava 2006) Kirjassa Jane Fondan kertoo äidistä, joka kärsi mielenterveysongelmista ja teki itsemurhan Janen ollessa 12 vuotias. Lainaus sivulta 650: ”Myös eräs toinen tekijä vahvisti ymmärrettävistä syistä hänen murtumistaan ja sai hänet uskomaan, että olin mennyt järjiltäni: hän sai kuulla, että minusta oli tullut kristitty… Hän (Ted Turner) tunsi Raamatun paljon minua paremmin. Hän oli lukenut sen kahteen kertaan kannesta kanteen, oli ’pelastunut’ seitsemän kertaa (myös pastori Billy Grahamin myötävaikutuksella). Hän oli nuorena harkinnut jopa ryhtymistä papiksi, ennen kuin hänen nuorempi sisarensa oli kuollut hirvittävän, hivuttavan kuoleman ihohukkatautiin ja Ted oli kääntynyt pois Jumalasta… Aloin rukoilla joka päivä ääneen polvillani ja tunsin liittyväni siihen mysteerin voimaan, joka oli ohjannut minua menneen vuosikymmenen ajan. Se ei ollut niinkään oppimista Jumalan olemassaolosta, koska oppiminen merkitsee älyn käyttöä. Se oli enemmänkin Hänen läsnäolonsa kokemista, psyykkistä kirkkautta, joka antoi minulle mahdollisuuden päästä jonnekin tietoisuuden tuolle puolen.”

Kirjailija Mika Waltarin elämään kuului dipsomania-typpinen (Dipsomaani voi olla pitkiä aikoja raittiina, mutta ryhdyttyään juomaan hänelle tulee useiden päivien, jopa viikkojen pituisia juomaputkia) alkoholismi sekä vaikeita unettomuus- ja masennuskausia, jotka pakottivat hänet monesti sairaalahoitoon. Mika Waltari on kertonut haastatteluissa, että kirjoja kirjoittaessa hänelle ilmestyi kirjan henkilöitä, joista oli kirjoittamassa. Kirjoitusprosessi meni suunnilleen näin: työn loppuun saattaminen, masennus, juomaputki, suhde tai ihastuminen, oivallus uudesta aiheesta ja työhön palaaminen.

Pekka Tarkka ”Onnen Pekka” (Otava 2018), josta lainaus sivulta159: ”Olin seurannut reportterina Waltarin viisikymmenvuotisjuhlia ja nähnyt herkkiä kohtauksia entisten tulenkantajien tavatessa toisiaan. Nyt istuin Mustijoen laaksossa Waltarin villiintyneessä puutarhassa. Hän kertoi suunnittelevansa romaania temppeliherroista, joiden kanssa hän keskusteli työhuoneessaan talon vinttikamarissa. Heitä katsomaan minua ei päästetty.”

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/09/21/mika-waltari-tunnetuin-suomalaiskirjailija-maailmalla

Jane Scovell ”Oona O’Neill Chaplin elämäkerta” (WSOY 1998), josta lainaus sivulta 101: ”Charles Spencer Chaplin syntyi Lontoossa 16 huhtikuuta 1889… Lapsuudessa oli ehkä kauheinta hänen jumaloimansa äidin mielisairaus. Hannah Chaplinilla oli todettu skitsofrenia, ja hänen arvaamaton käyttäytyminen kauhistutti ja myös suretti poikaa. Äidin mielenvikaisuuden haamu vainosi Charlieta koko eliniän…Eräs Chaplinin elämäkerran kirjoittaja vei masennuksen pykälän verran ylemmäksi ja vihjaisi, että Charlie saattoi kärsiä maanis-depressiivisestä mielitaudista. Charlie oli kärttyisä ja temperamenttinen, vihastui nopeasti ja kiivaasti…”

Aleksis Kivi eli Alexis Stenvall s. 10.10.1834 Nurmijärvi, k. 31.12.1872 Tuusula oli suomalainen kirjailija. Kivi alkoi saada ohimeneviä ”mielenhäiriökohtauksia”, ja hänet toimitettiin keväällä 1871 Helsingin Uuteen Klinikkaan, josta hänet lähetettiin edelleen Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdessa Kiven sairaus diagnosoitiin krooniseksi melankoliaksi, jonka arveltiin johtuvan verenvähyydestä, juoppoudesta ja loukatusta kirjailijakunniasta. Hoitoina käytettiin kiniiniä, ulostus- ja yskänlääkkeitä sekä morfiinia jne. Vuonna 2018 Kiven sairaushistoriaa tutkinut ja aiheesta kirjan julkaissut psykiatri Raimo K. R. Salokangas päätteli muut vaihtoehdot poissulkien Kiven sairastaneen neurosyfilistä eli kuppaa. (Salokangas, Raimo K. R.: Aleksis Kiven elämä ja sairaudet, s. 240-252. Psykiatrian tutkimussäätiö, 2018.)

Marianne Faithfull ”Elämäni rock ’n’ roll” (Kustannusosakeyhtiö Tammi 1996), josta lainaus sivulta 11: ”Äitini Eva oli Erisson paronitar. Hän oli syntyjään vanhaa itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, von Sacher-Masocheja… Isoäitini oli juutalainen…” ja sivulta 28: ”Varsinainen elämäni alkoi pop-mytologian mukaan Adrienne Postan levynjulkaisujuhlissa maaliskuussa 1964, sillä siellä tapasin ensimmäisen kerran Mick Jaggerin. Mick rakastui minuun heti paikalla (niin kerrotaan), päätti ottaa minut puolisokseen ja kirjoitti biisin As Tears Go By. Minä puolestani aloin oitis käyttää huumeita ja harrastaa seksihurjasteluja.” Ja sivulla 75 Marianne kertoo ystävänsä Brian Jonesin (Rolling Stones) huumeiden käytön ongelmista näin: ”Hukkuvien ääniä vesiputkissa, liikenteen häly on katalaa puhetta. Kaikki me olemme kuulleet näitä juttuja hapoissa. Ei kuitenkaan ole kovin fiksu liike mennä möläyttämään, että kodinkoneet punovat juonia päänmenoksesi. Brianin päässä tuollaiset ajatukset pyörivät niin hellittämättä, ettei hän mahtanut itselleen mitään. Brian puki sanoiksi sen mitä kaikki muutkin ajattelivat. Ainakin minä ajattelin! Mutta suorasukaisuus altisti hänet pilkanteolle ja pian olivat ihmisetkin hänen kimpussaan. Keith saattoi kysyä: ’Kiusaavatko käärmeet taas, Brian?’ Sitten hän kuiskasi meille kovaan ääneen: ’Sähköjohtojen käärmeet, ne juttelevat Brianille.’ Naurunrähäkkää…Ja sivulta 83: Menin ylös huoneeseeni ja soitin Brianin kämpille. Anita ei ollut siellä. Brian, Keith ja Tara olivat… He siis tulivat hakemaan minut ja menimme yhdessä takaisin Brianin kämpille, missä otimme heti paikalla happoa… Meidät valtasi kikatteleva euforia, kun happo kolahti. Miten ihmeelliseltä he kaikki näyttävätkään, ehdin ajatella hetkeä ennen kuin hurjimmat muutokset alkoivat. Ajatukseni saivat fyysisiä ulottovuuksia, molekyylit hajosivat. Harvoin näkee ystävänsä niin yksityiskohtaisesti. Atomia pienempinä osasina. Hienoa! Juuri sitä lahjakkuutta olin aina toivonutkin: selvänäköisyyttä. Mikään ei pysynyt minulta salassa, kun kavereista tuli läpinäkyviä kuin olisin pukenut röntgenrillit päähäni. Heidän todellinen luontonsa paljastui, heidän henkinen minänsä. Ja päälle päätteeksi – melkein samaan aikaan – näin otteita heidän entisistä elämistään. Pienenpieniä, elohopeannopeita oopperoita. He, Keith, Brian, Tara – minua ei ollenkaan hämmästyttänyt – olivat olleet olemassa kautta historian… Ja sivulta 164: Heroiini vaikutti eri tavalla kuin mikään aiemmin kokeilemani huume. Kaiken muun olin ottanut etsiessäni uusia tuntemuksia, tämä lakkautti tuntemukset tyystin. Heroiini on juuri siksi niin viettelevää kamaa, että se poistaa kivun – niin fyysisen kuin psyykkisenkin. Koukku on siinä, että tunne on hieno vain yhden kerran. Ensimmäisen kerran fiilis ei toistu koskaan, mutta et usko sitä vaan yrität uudestaan ja uudestaan – onnistumatta ikinä.”

Niilo Wälläri ”Antoisia vuosia” (Weilin+Göös 1967), josta lainaus sivulta 6: ”Isäni oli raitis ja niin oli myös se seura, joka Turusta säännöllisesti vieraili kotonani. Mutta Lehtisen nahkurinliikkeessä oli useita viinaan meneviä kisällejä. Suuressa verstashuoneessa he joskus lauantaisin juopottelivat ja pelasivat korttia. Jotkut menivät niinkin pitkälle, että alkoivat nähdä pikku-ukkoja. Muistan erään tapauksen, kun humalainen kisälli alastomana juoksi Aurajoen rantasaunasta verstaaseen ja huusi täyttä kurkkua, että saunaan oli ilmestynyt karvainen piru.”

Mauno Saari ”Minä, Christopher Wegelius” (Gummerus 1992), josta lainaus sivulta 37: ”Kippari suostuu nyt autettavaksi, hän on hyvin kalpea ja yhtäkkiä vaihtanut hahmoa ja ikää. He menevät Munkkiniemeen etuajassa ja odottavat autossa. Wegelius näkee, että Matti Ali-Melkkilä on pukeutunut ja toimii ja puhuu kuin vanhus, ensimmäisen kerran elämässään… Pikkuriikkisessä alastomassa odotushuoneessa, tuulikaapissa, Christopher Wegelius katselee ihmetellen Matti Ali-Melkkilää, suurta miestä josta valta on juuri lähtenyt. Kippari näyttää kumaralta ja kutistuneelta. Joku tulee ulos lääkärin vastaanottohuoneesta, he menevät sisään, molemmat. Ali-Melkkilä ei tahdo mennä yksin ja psykiatri Kalle Achtélle potilaan alaisen läsnäolo sopii… Lääkäri kyselee, Ali-Melkkilä vastailee. Millaisia lääkkeitä, ai nukahtamispillereitä. Achté naurahtaa. – Nyt annetaan sellaiset lääkkeet että auttaa, psykiatri sano ja selvittää, että yksi on kunnon unilääke ja kaksi mielialalääkettä, ja ettei sivuvaikutuksista tarvitse pelätä, suuta korkeintaan voi vähän kuivata. Diagnosi 2961 E, syvä masennus. Syvä deppressio. – Onko mieleen tullut itsemurha-ajatuksia? lääkäri kysyy… Kippari on kuollut, pankki ei. Vainajaa voidaan kunnioittaa parhaiten jatkamalla siitä, mihin hän ehti ja mihin hän uupui.”

Puhumattomuuden kulttuuri

Katarina Suhonen ”Puhumattomuuden kulttuuri sosiaali- ja terveysalan esimiestyössä: integroiva kirjallisuuskatsaus” (Metropolia ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2015)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/87873/suhonen_katariina.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Opinnäytetöitä mielenterveydestä:

Samu Karhukorpi, Dan Kreivilä ”Nuorten ylisukupolvinen kuorma ja mielenterveys” (Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2020)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353146/Karhukorpi_Samu_Kreivila_Dan.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Milla Mäenpää & Veera Tähtinen ”Raskaudenkeskeytyksen vaikutukset naisen mielenterveyteen” (Turku AMK, opinnäytetyö 2020)

Riika Hepo-oja, Emilia Kolehmainen, Sanna Turunen ”Mielenterveys tutuksi – opas nuorille” (Laurea-ammattikorkeakoulu Porvoo 2009)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2399/hepo-oja_kolehmainen_turunen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Teemu Keskisarja ”Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa” (Helsingin yliopisto 2006)
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/19471/secoitux.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Henna Heikkilä ja Niko Toivola ”Pelaamisen merkityksiä ja vaikutuksia” (Centria-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/190766/toivola_niko.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Niko Aromaa Tooke ja Mika Riepponen ”Lapsuudessa koetun kiusaamisen vaikutukset mielenterveyteen aikuisen mielenterveyskuntoutujan näkökulmasta” (Tampereen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/74174/Aromaa_Riepponen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Jasmi Hahtola, Elina Kankaanpää ”Sairaanhoitajien kokemuksia mielenterveysasiakkaan kohtaamisesta” (Seinäjoen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2399/hepo-oja_kolehmainen_turunen.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Inka Asell, Tuomas Halonen ”Suurten suomalaisten mielisairaaloiden historia ennen Suomen itsenäistymistä” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)
https://core.ac.uk/download/pdf/80991391.pdf

Aija Virasoja ”Sielunhoitoterapian vaikutus mielenterveyskuntoutujan toimintakykyyn” (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/44196/sielunhoitoterapian%20vaikutus%20mielenterveyskuntoutujan%20toimintakykyyn.pdf?sequence=1

Siiri Hyttinen ”Nuorten itsemurhien tunnistaminen ja ehkäisy – kirjallisuuskatsaus” (Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/167564/Hyttinen_Siiri.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Iiris Jurvonen ”Nuorten syrjäytymisen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen psykososiaaliset taustatekijät” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2016)

Camilla Navia Lopez, Ida Saarivaara, Jenni Suuronen ”Sininauhasäätiön opas vapaaehtoisille” (Diakonia-ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2018)
https://asuntoensin.fi/assets/files/2020/11/Sininauhasaation-opas-vapaaehtoisille.pdf

Sanna Harjula, Susanna Yliluoma ”Dialoginen kohtaaminen psykopaattisia piirteitä omaavan asiakkaan kanssa” (Laurea ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54549/Harjula_Sanna_Yliluoma_Susanna.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Mona Heiniluoto & Rilla Nikkanen ”Työpaikkakiusaaminen sosiaali- ja terveysalalla – systemaattinen kirjallisuuskatsaus” (Saimaan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2011)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34370/Heiniluoto_Mona%20ja%20Nikkanen%20_Rilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kari Hiltunen ”Työuupumus johtamisen näkökulmasta” (Rovaniemen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/56279/Kari_Hiltunen.pdf?sequence=1

Mikko Mäkelä, Petri Rahja ”Vertaistuki mielenterveystyössä – Vertaistuen kokemuksia Balanssi ry:ssä” (Lapin AMK, opinnäytetyö 2016)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/114905/OPINNAYTETYO%20_%20Mikko%20Petri%20PDF.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kirjallisuutta:

Linda Bergling ”Vapaa hylkäämisestä” (Boklövet 2001)
Linda Bergling ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä – Itämainen hengellisyys ja raamatullinen kristillisyys” (Boklövet Arken AB 2015)
Joyce Meyer ”Mielen taistelukenttä” (Kuva ja Sana 2007)
Kai Kortelainen & Jippu ”Jippu – Kun perhonen lakkaa hengittämästä” (WSOY 2022)
Viktor E. Frankl ”Elämän tarkoitusta etsimässä” (Otava 1982)
Juho Saari ”Huono-osaiset” (Gaudeamus 2015)
Juho Saari ”Yksinäisten Suomi” Gaudeamus 2015)
Tarja Tuulikki Lappalainen ”Täyteen eheyteen” (KKJMK 2020)
Soili Pajula ”Lapsi ja kriisi” (Kirjapaja)
Ben Furman ”Perhosia vatsassa” (Lyhytterapiainstituutti 2014)
Ben Furman ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (Lyhytterapiainstituutti 2017)
Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen” (LiweNow Oy 2016)
Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, Risto Siltanen ”Pahan valtaamat” (Kuva ja Sana 2004)
Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013)
Tapio Puolimatka ”Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat” (Suunta-kirjat)
Carita Pohjolan-Pirhonen, Kirsti Poutiainen, Helena Samulin ”Kriisityön käsikirja – käytännön opastusta traumaattisen kriisin kohdatessa” (Kirjapaja 2007)
Young & Klosko ”Avaa tunnelukkosi” (Kansanvalistusseura 2007)
Tunne itsesi, ymmärrä muita – Elämän psykologiaa” (Oy Valitut Palat – Reader’s Digest Ab 1987)
V. A. Niininen ”Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa” (Otava 1942)
Linda Bergling ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä – Itämainen hengellisyys ja raamatullinen kristillisyys” (Boklövet Arken AB 2015)
Viktor E. Frankl ”Elämän tarkoitusta etsimässä” (Otava 1982)
Juho Saari ”Huono-osaiset” (Gaudeamus 2015)
Juho Saari ”Yksinäisten Suomi” Gaudeamus 2015)
Tarja Tuulikki Lappalainen ”Täyteen eheyteen” (KKJMK 2020)
Soili Pajula ”Lapsi ja kriisi” (Kirjapaja)
Ben Furman ”Perhosia vatsassa” (Lyhytterapiainstituutti 2014)
Ben Furman ”Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus” (Lyhytterapiainstituutti 2017)
Guillermo Maldonado ”Yliluonnollinen vapautuminen” (LiweNow Oy 2016)
Mikaela Blomqvist-Lyytikäinen, Risto Siltanen ”Pahan valtaamat” (Kuva ja Sana 2004)
Nicky Cruz ”Paha paholainen” (Kuva ja Sana 2013)
Tapio Puolimatka ”Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat” (Suunta-kirjat)
Carita Pohjolan-Pirhonen, Kirsti Poutiainen, Helena Samulin ”Kriisityön käsikirja – käytännön opastusta traumaattisen kriisin kohdatessa” (Kirjapaja 2007)
Young & Klosko ”Avaa tunnelukkosi” (Kansanvalistusseura 2007)
Tunne itsesi, ymmärrä muita – Elämän psykologiaa” (Oy Valitut Palat – Reader’s Digest Ab 1987)
V. A. Niininen ”Sielutieteelliset ja kasvatusopilliset näkökohdat työnjohdossa” (Otava 1942)
Gunnar Elstad ”Kun elämä satuttaa” (PerusSanoma Oy 2003)
Craig Groeschel ”Sielu puhdistuskuurilla” (Päivä Osakeyhtiö 2012)
Jarl Fahler ”Hypnoosi: katsaus sielunelämän arvoitukselliseen maailmaan” (Tammi 1963)
Jouni Luukkala ”Hypnoosi: itsesuggestion ja hypnoterapian käytännön opas” (Tammi 1998)
A. S. Neill ”Vapautta ei mielivaltaa” (Weili+Göös 1969)
Arto Mikkola ”Armossa ruskettunut mies” (Karas-Sana 1997)
van den Aardweg, Gerard J. M. ”ERILAINEN? Homoseksuaalisuuden itseterapia” (Terttu Pihlajamaa Förlag, Tukholma 2002) Alkuperäisteos ”Selbsttherapie von Homosexualität. Leiftaden für Betroffene und Berater” (Hänssler-Verlag 1966), jossa maineikas hollantilainen psykologi ja psykoterapeutti, tri van den Aardweg (s. 1936) kumoaa kirjansa ensimmäisessä osassa yleisen käsityksen, että homoseksuaalisuus on synnynnäistä. Yli 30-vuotisen tutkimuksensa ja yli 300 asiakasta käsittävän praktiikkansa perusteella hän kirjoittaa, että homoseksuaalisuus on oire kokonaispersoonallisuuden neuroottisesta häiriöstä ja on sen tähden hoidettavissa.

Linkkejä:

https://isomallisensaatio.fi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Frankl

https://www.perheniemi.com/

www.markkuojanen.com

https://penttimattila.blogspot.com/2019/12/paihteiden-kaytosta-jotakin.html

https://www.sininauhaliitto.fi/toimintamme/esteeton-mielenterveys-ja-paihdetyo/tietoa-mielenterveydesta/

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/04820af8-c291-488d-a2ae-3ef5d8e4b588

https://www.arken.fi/eheytymislinja.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi

https://yle.fi/uutiset/3-9987361

https://www.rendic.fi/

https://www.tapiopuolimatka.net/4

https://aitoavioliitto.fi/

https://ihminentavattavissa.fi/

https://en.wikipedia.org/wiki/Gerard_J._M._van_den_Aardweg

Elokuvia mielisairauksista:

The Soloist elokuva on tositapahtumiin perustuva draama losangelesilaisesta toimittajasta, joka kiinnostuu kodittoman viulutaiturin tarinasta ja päättää auttaa tämän uuteen alkuun, mutta kodittomalla viulutaiturilla on paha skitsofrenia mielenterveysongelma, mikä tekee hänestä vaikeasti autettavan ja syyn, joka johti syrjäytymiseen, vaikka tulevaisuus näytti olevan tähtien joukossa. Ohjaus: Joe Wright. Pääosissa: Catherine Keener, Robert Downey Jr., Jamie Foxx.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksi_lensi_yli_k%C3%A4enpes%C3%A4n_(elokuva)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Prinsessa_(vuoden_2010_elokuva)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Seraphine