Mitä tarkoitetaan antikristus käsitteellä?

Olen välillä pohtinut ja miettinyt sitä, mitä tarkoitetaan oikein käsitteellä antikristus. Alkukristityt pitivät Neroa antikristuksena, ja Luther näki Rooman paavissa antikristuksen hahmon. Mutta antikristuksen täydellinen ja lopullinen ilmestyminen on varmaan vielä edessäpäin. Antikristukseksi on ajateltu myös Hitleriä ja Napoleonia, sekä joitakin Venäjän tsaareja, ehkä olivat oikean ja lopullisen antikristuksen edelläkävijöitä. Nämä antikristukset saivat ihmiset luottamaan heidän kykyynsä ratkaista kaikki heidän ongelmat, kuten työttömyyden ja löytää kaikelle pahalle ja ongelmille syylliset, kuten Hitler juutalaisista ja muista rotuoppien mukaisista syistä. Luoda tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan, jota Hitlerkin kai yritti.

Antikristus sana Raamatussa merkitsee vastakristusta eli Kristuksen sijaista. UT:ssa vain Johannes käyttää tätä merkitystä 1. Joh. 2:18,22 mainitsee kristityille opetetun, että antikristus ilmestyy viimeisenä aikana, eli Kristuksen toisen tulemuksen edellä. Vaikka Johannes ei kiellä, että antikristus oli oleva yksityinen henkilö, niin hän kuitenkin tähdentää antikristusta innottavaa henkeä ja väittää, että useita antikristuksia on jo tullut. Antikristuksen hengen sisimpänä olemuksena on sen kieltäminen, että Jeesus on Kristus eli Jumalan Pojan todellinen ruumiillistuma. Se ei ole vain opin kieltämistä, vaan myös sen uskonnollisen käytön moraalista vastustamista. Tätä vastustusta on varottava kirkossakin väärien opettajien ja väärien opetuslasten taholta
Jeesus itse varoitti apostoleitaan ”vääristä kristuksista”, Matt. 24:5, 23-24. Hän tarkoitti alkuaan juutalaisia messias-aseman tavoittelijoita, mutta viittasi myös siihen, että kristillisessä seurakunnassakin esiintyy luopioita, Matt.7:22-23. Paavali opettaa, 2. Tess.2:3-12, että ennen Jeesuksen toista tulemusta ilmestyy ”laittomuuden ihminen”, vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, jota sanotaan Jumalaksi tai palvellaan jumalana ja joka asettuu ”Jumalan temppeliin” ja julistaa olevansa Jumala.
Monet tulkitsevat myös kuvauksen Ilmestyskirjan pedosta Ilm. 13 luku tarkoittavan antikristusta. UT selittää, ettei kristinuskon historia ole oleva vain pelkkää hyvyyden ja totuuden kehittymistä, vaan että ilmestyy myös luopioita, joiden kehitys saavuttaa huippunsa a:ssa, jonka hengensuunta on ennen kaikkea Kristuksen vastustaminen. Eri aikakausina ovat monet luopumukset näyttäneet uskovaisista antikristukselta ja enemmän tai vähemmän ruumiillistaneet antikristillisiä periaatteita.

Raamattu ennustaa useasti sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, että viimeisinä aikoina ilmaantuu Jumalan asian suuri ja mahtava vastustaja, jossa pahuus ja kapina Jumalaa vastaan saavuttaa huippunsa. Tämä Jumalan vastustaja on mm. kolmen suuren, toisiinsa liittyvän profetian aiheena, Dan. 7, 2Tess. 2 ja Ilm. 13 luvuissa. Tästä merkillisestä persoonasta puhuttaessa käytetään monia nimiä: laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, laiton, valehtelija, villitsijä ja Antikristus, peto, ensimmäinen peto.

Myöhäisjuutalaisissa kirjoituksissa kuvataan Belial, paha, pahojen henkien päämiehenä, joka saa ihmiset luopumaan Jumalasta ja vastustamaan Häntä. Belialilla on keskeinen sija ns. Qumranin lahkon kirjoituksissa (”Kuolleenmeren kirjakääröt”). 2Sam.23:6 käännetään ”kelvottomat”; Job 34:18, ”kelvoton”; Nah. 1:15, ”turmiontuoja”. Myöhäisjuutalaisuudessa tämän viimeksi mainitun merkityksen katsottiin viittaavan Jumalan viholliseen. Rabbiinit antoivat Belialille merkityksen ikeetön, se joka kieltäytyi kantamasta lain iestä. Septuaginta kääntää Belialin sanalla paránomos, lainrikkoja, UT:ssa nimi Belial eli Beliar esiintyy vain kerran, 2Kor. 6:15. Paaveli tekee eron Antikristuksen ja saatanan välillä, 2Tess. 2:9, mutta myös yhteydet rabbiiniseen perinteeseen näyttävät olevan esillä, kun hän puhuu Antikristuksesta ”laittomuuden ihmisenä”, ”laittomana”,

Aivan selvänä antikristushahmo esiintyy Danielin kuvauksessa ”pienestä sarvesta”. Dan. 7 näyttää sisältävän suoranaisen profetian viimeisten aikojen Antikristuksesta, kun taas 8. luvussa kuvataan Antikristuksen vanhatestamentillista esikuvaa Antiokhos Epifanesta. ”Pohjan kuningas” Dan. 11:ssä on myös osaltaan vaikuttanut Antikristuksesta myöhemmin UT:ssa annettuun kuvaan.

Eri profetioita vertailtaessa käy selvästi ilmi, että ne viittaavat samaan merkilliseen pahaan persoonaan.

Antikristuksen yliluonnollisia viettelykeinoja kuvataan myös. Paavali puhuu ”valheen kaikesta voimasta ja tunnusteoista ja ihmeistä”. Johannes kertoo suurista merkeistä ja tulesta, jotka tulevat taivaasta; hän sanoo myös, että pedon kuva saa hengen. On syytä muistaa tässä yhteydessä, että Jeesuskin ennusti väärien profeettojen tekevän suuria tunnustekoja.

Antikristuksen sotilaallinen ja poliittinen valta ovat niinikään esillä. Hän käyttää miekkaa niitä vastaan, jotka eivät tahdo taipua hänen edessään, ja hallitsee maailmanlaajuista kaupallista järjestelmää, jonka puitteissa vain pedon merkin ottaneilla on lupa ostaa ja myydä. Sekä Daniel että Johannes käyttävät samaa ilmausta: ”Hän käy sotaa pyhiä vastaan.” Jumalan kansaa tullaan vainoamaan, ja pyhien kärsivällisyyden ja uskon tulee osoittautua kestäväksi.

Antikristuksen toiminta-aika ilmoitetaan tarkasti sekä Danielin kirjassa että Johanneksen ilmestyksessä. Hänen valtansa kestää ajan, kaksi aikaa ja puoli aikaa l. kuten se myös ilmaistaan, 42 kuukautta l. 1260 päivää.

Antikristuksen vallan kukistuminen tapahtuu Danielin mukaan, kun Ihmisen Pojan kaltainen tulee taivaan pilvissä. Paavali sanoo, että Antikristus tuhotaan Kristuksen tulemuksen ilmestyksellä. Ilm. 19:20 kertoo, että peto ja väärä profeetta otetaan kiinni ja heitetään tulijärveen, kun Kristus tulee taivaasta vaivanajan lopussa.

Kirkkoisät olivat enimmäkseen sitä mieltä, että syntyisi persoonallinen, viimeinen Antikristus. Eräät arvelivat, että hänestä tulisi poliittinen johtaja, ja tällöin ajateltiin usein, että legendan mukaan keisari Nero syntyisi uudelleen. Toisten mielestä Antikristuksella tulisi olemaan selvästi uskonnollinen tausta. Monet ajattelivat, että hän olisi Daanin suvusta oleva luopiojuutalainen; tätä käsitystä tuettiin esim. sellaisilla raamatunkohdilla kuin 1Moos. 49:17, 5Moos. 33:22 ja Jer. 8:16 sillä tosiasialla, että Daanin sukukunta on jätetty pois Ilm. 7:n luettelosta.

Sid Rothin Yliluonnollista TV-ohjelmassa TV7:ssa 18.8.2023 vieraana oli Glenda Jackson, joka oli sitä mieltä, että lopullinen antikristus tulee juutalaisten joukosta ja Salomo on esikuva tulevalle lopulliselle antikristukselle, koska Salomosta tuli kapinallinen Jumalan tahtoa kohtaan myöhemmällä iällään. Salomo rakensi Jerusalemiin ensimmäisen temppelin, ehkä tuleva antikristus rakentaa kolmannen temppelin Jerusalemiin. Raamatun kuningas Salomo on yksi tunnetuimmista Raamatun henkilöistä. Raamatussa 1. Aik. 22:9 todetaan hänen olevan ”rauhan mies”, Daavidin ja Batseban poika, Israelin 3:s kuningas, jonka historia kerrotaan 1. Kun. 1-11 ja 2. Aik. 1-9.  Naatanin ja Batseban vaikutuksesta Salomo pääsi vanhemman velipuolensa Adonian asemesta valtaistuimelle ja hallitsi n. 972-931/30 eKr. Salomon hallituksen loistavin saavutus oli temppelin rakennuttaminen 967-961 eKr. Salomo teki Tyyron kuninkaan Hiiramin kanssa sopimuksen, jonka mukaan tämä toimitti hänelle tarvittavan setripuun Libanonista. Temppelin eteläpuolelle Salomo rakennutti itselleen palatsin, jota tehtiin 13 v. Toisen palatsin hän rakennutti egyptiläiselle vaimolleen, 1. Kun. 7:1, 1. Kun. 7:8. Jerusalemin linnoitustyöt hän myös saattoi päätökseen, 1. Kun. 11:27. Merenkulkutaitoisten foinikialaisten avulla Salomo järjesti matkoja Oofiriin. Kun Salomo omisti edomilaiset satamakaupungit Eelatin ja Esjon-Geberin, saattoivat laivat purjehtia Punaiselle merelle ja siitä edelleen ja tuoda palatessaan Oofirin vuorikaivosten tuotteita tai kaukaisesta idästä kuljetettuja tavaroita, kuten hopeaa, norsunluuta, santelipuuta, jalokiviä ja kahta lajia apinoita, 1. Kun. 9:26-28; 1. Kun. 10:11,22. Salomo osasi myös muilla tavoin lisätä tulojaan. Oofirista saadun kullan lisäksi, jota mainitaan tulleen 420 talenttia, 1. Kun. 9:28, virtasi kuninkaan aarrekammioon veroja kukistetuilta kuninkailta, suorituksia kauppiailta ja tilapäisiä vieraslahjoja. Lisäksi oli maa jaettu 12 verotusalueeseen, joitten tuli kustantaa kuninkaan hovin suunnattomat menot. Salomoa on myöhemmin ylistetty viisaudesta ja kaikkien salaisuuksien tuntemisesta. Ainakin alkuaikoina merkitsi viisaus hänelle enemmän kuin kulta ja pitkä ikä, 1. Kun. 3:5. Hänen viisautensa maine levisi kauas hänen maansa rajojen ulkopuolelle. Varmaankin kulkivat jo hänen eläessään monet hänen sananlaskunsa kansan suussa, ja täydellä syyllä häntä pidetään sananlaskurunouden mestarina. Uskonnollisessa suhteessa Salomoa ei voi asettaa läheskään suuren edeltäjänsä rinnalle. Itämaisen despootin ylellisyys, johon hän lankesi, ei ole sopusoinnussa siihen kuningasta koskevaan lakiin, joka on sanottu 5. Moos. 17:14-20. Suuri haaremi, jota hän pakanallisten hallitsijain tavoin piti, samoin kuin hänen muukalaisille vaimoilleen pystyttämänsä pyhäkötkään, eivät voineet miellyttää Jahven kannattajia. Sen tähden profeetta Ahia erosi hänestä ja ennusti Jerobeamille Daavidin valtakunnan jakoa, 1. Kun. 11:29.

David Wilkerson ”Pyhä jäännös” (Kuva ja Sana 1992), josta lainaus sivulta 50: ”Mutta oli vielä yksi, joka aloitti hengellisenä, lähellä Jumalaa, siunattuna ja voideltuna. Tuntuu uskomattomalta, että hän saattoi muuttua saarnankestäväksi, kovaksi ja tottelemattomaksi. Tämä mies on Salomo, ja hänen kertomuksensa on yksi Raamatun järkyttävimmistä. Salomo aloitti Hengen johtamana, nöyräsydämisenä Jumalan palvelijana. Mutta hän päätyi vanhaksi saarnankestäväksi epäjumalanpalvojaksi, joka rypi seksuaalisissa himoissa ja perversioissa. Haluan varoittaa sinua. Tähän asti useimmat lukijat ovat varmastikin tyynesti lukeneet kirjoittamaani ja sanoneet: ’Kiitos Jumalan, etten ole saarnankestävä! En ole kuin Saul. En ole kuin nuo kaksinaamaiset israelilaiset. En ole Juudas! Tulemme kuitenkin näkemään, etteivät kadun ihmiset, luopiot, eivät edes Saulin ja Juudaksen kaltaiset ihmiset ole uskomattomimpia esimerkkejä saarnankestävyydestä. Sellaisia ovat pikemminkin Salomon tavoin oikein aloittaneet, mutta jotka myöhemmin kovettuneet ja alkaneet palvoa epäjumalia itse sitä huomaamatta… Salomolla oli elämässään tottelemattomuuden pesäkkeitä: ’Ja Salomo rakasti Herraa ja vaelsi isänsä Daavidin käskyjen mukaan; kuitenkin hän uhrasi ja suitsutti uhrikukkuloilla’ (1 Kun. 3:3)… Salomo tunsi Sanan. Kaiken Jumalan hänelle ilmoittaman valossa hän kirjoitti 1005 laulua ja 3000 sananlaskua. Sananlaskuissaan hän varoitteli vieraiden vaimojen pahasta vaikutuksesta: ’Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka. Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa’ (Snl. 5:4-5). Kuinka hän tunsikaan Sanan! Kuinka hyvin hän osasikaan saarnata toisille. Maailmanjohtajat tulivat pyytämään neuvoja häneltä. Mutta vaikka Jumala oli siunannut häntä viisaudella ja arvostelukyvyllä, hän oli silti tottelematon tietyillä elämänsä alueilla… Salomo rikkoi kaikkia kolmea. ’… älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia…’ Mutta Salomo toi hevosia Egyptistä (1. Kun. 10:28). Edelleen: ’… älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin.’ Mutta Salomo ryhtyi vapaaseen kaupankäytntiin Egyptin kanssa, vastoin Jumalan selvää kieltoa… ’Älköönkä hän ottako itsellensä monta vaimoa…’ ’ Mutta kuningas Salomolla oli paitsi faraon tytärtä monta muuta muukalaista vaimoa… Hänellä oli seitsemänsataa ruhtinaallista puolisoa ja kolmesataa sivuvaimoa; ja hänen vaimonsa taivuttivat hänen sydämensä’ (1 Kun. 11:1-3)… Salomo otti vain yhden ainoan tottelemattomuuden askelen, joka lopulta muutti hänet kovaksi, saarnankestäväksi ja himokkaaksi mieheksi. Hän ei pitänyt minään faraon tyttären naimista. Hänelle se oli vain mukavuusavioliitto… Miten suhtautuivat Herran papit näkemäänsä? Sanoivatko he toisilleen: ’Mooses kielsi tällaisen. Meitä on kielletty koskemasta mihinkään, mikä tulee Egyptistä.”

Salomo ja Saban kuningatar on alkuperäiseltä nimeltään Solomon Seba, joka on King Vidorin ohjaama elokuva vuodelta 1959. Elokuva perustuu Raamatun kertomukseen Saban kuningataresta, joka oli nimeltä tuntematon Saban hallitsija, joka matkusti Jerusalemiin tapaamaan Salomoa 1. Kun. 10; 2. Aik. 9. Hän ei säästänyt kustannuksia tällä onnistuneella matkallaan. Hänen tavoitteenaan olivat varmasti neuvottelut kauppasopimuksista Salomon kanssa, joka oli ryhtynyt itsenäiseen kaupankäyntiin ja meriliikenteeseen Punaisella merellä. Sabalaiset olivat tottuneet pitämään kauppamonopolia Intiasta ja Afrikasta tuotaville tavaroille. He ottivat ne vastaan Etelä-Arabian satamissaan ja kuljettivat niitä edelleen Egyptiin ja itäisen Välimeren maihin. Kuljetusvälineinä olivat kamelikaravaanit ja sabalaisten Punaisen meren paikallinen kauppalaivasto. Monopolinsa suojaksi heillä oli tapana sulkea Punaisen meren ahdas portti (Bab el-Mandeb) valtamerilaivoilta. Tästä yksinoikeudestaan sabalaiset luonnollisesti rikastuivat suuresti. Maanviljely myös tuotti voittoja keinokastelun avulla, jonka kanavista vielä näemme jäännöksiä. Kanaanin maan keinokastelumenetelmät varmaan myös kiinnostivat sen sabalaisen seurueen jäseniä, joka saapui Salomoa tervehtimään. Sekä Assyrian että Etelä-Arabian muinaiset kirjalliset muistomerkit todistavat, että Arabiassa oli naishallitsijoita ainakin jo 8:nnella vuosisadalla eKr. Kameli oli Salomon aikaan jo yleinen kotieläin, joka helpotti suuresti Saaban kunugattaren noin kahden tuhannen km:n pituista maamatkaa. Jeesus nuhteli aikansa juutalaisia välinpitämättömyydestä ja kehui ”Etelän kuningattaren” alttiutta pitkän matkansa ponnistuksiin, Matt. 12:24. Etiopian kirjallisuudesta luemme monta legendaa Saban kuningattaresta. ”Kuningasten kunnia” kertoo hänestä Etiopian kuningattarena. Tämä synnytti Salomolle pojan, josta tuli Etiopian kuningassuvun kantaisä. Legendat heijastavat sitä läheistä yhteyttä, joka vallitsi muinaisen Etiopian ja Etelä-Arabian välillä. Myös Josefus nimittää Saban kuningatarta ”Egyptin ja Etiopian” kuningattareksi. Hänestä puhutaan Koraanissakin. Arabian legendoissa hänet tunnetaan nimellä Bilqis.

Salomo ja Saban kuningatar kuvattiin Espanjassa vuonna 1958, jossa Gina Lollobrigida esittää Saban kuningatarta.

Kirjallisuutta ja lähteitä:
Arnold Schalin, Kristus ja Antikristus (1925);
Poul Madsen, Kahden vallan kamppailu (1964)
Mark Hitchcock ”Antikristus” (Kuva ja Sana 2011)
Mailis Janatuinen ”Salomo” (Perussanoma Oy 2019)
David Wilkerson ”Pyhä jäännös” (Kuva ja Sana 1992)
Pekka Särkiö ”Kuningasajalta: Kirjoituksia Salomosta ja rautakauden piirtokirjoituksista” (Suomen eksegeettinen seura 2006)
Aapeli Saarisalo Raamatun Sanakirja
Digi-IRT Raamatun Iso Tietosanakirja
Tim LaHaye ja Jerry B. Jenkins ovat kirjoittaneet 12-osaisen kirjasarjan Viimeisten päivien vaellus. Kirjasarja kertoo ihmiskunnan viimeisestä hetkistä, kun uskovat ylöstemmataan ja antikristus nousee valtaan.