Suomalaiset radiokanavat maailmalla

Muistan, kun olimme hoidossa isovanhempiemme luona Ilomantsissa 1960-luvun alussa, että enoni oli kiinnostunut sähkötekniikasta ja radioista, mikä johti hänet radioamatööriksi ja Radio- ja TV -asentajaksi, jolla oli osaomistus alan korjausyritykseen. Olen huomannut vieraillessani Espanjan Fuengirolassa, että siellä toimii Radio Finlandia, jota olen kuunnellut internetin kautta aika paljon myös Suomessa. Radiofinladian toiminta lakkaa ja uusi alkaa, käy lukemassa tästä lisää: https://fuengirola.fi/ilouutinen-uusi-suomalainen-radiokanava-fugefm-aloittaa-aurinkorannikolla/ Suomenkielisiä radiolähetyksiä lähetetään eri puolilla maailmaa, minne suomalaisia on kasaantunut enemmän tiettyihin maihin ja kaupunkeihin. Virossa toimii suomenkielinen SSS-Radio nimi kuulemma tulee sibelius, sauna ja sisu sanoista. SSS-Radio toimii suomenkielisenä vapaaehtoisvoimin Virossa. Kanavaa suomalaiset kuuntelevat ympäri maailmaa, mutta analogiset lähetykset lähetetään Tallinnan ja Harjumaan alueella taajuudella 93,7 Mhz ja netissä https://sss-radio.ee/

Aiemmin kuuntelin paljon Iskelmäradiota internetin kautta, jonka omistaa Suomessa ehkä suurin radiomedia, joka on Bauer Media Oy (vuoteen 2015 asti SBS Discovery Radio Oy ja sitä ennen SBS Finland Oy). Bauer Media Oy on suomalainen mediayhtiö, joka on osa saksalaista Bauer Media Groupia. ProSiebenSat.1 Group hankki kesäkuussa 2007 omistukseensa Euroopan silloisen toiseksi suurimman mediayhtiön SBS Broadcasting, joka omisti 15 televisiokanavaa seitsemässä Euroopan valtiossa sekä 55 radiokanavaa kuudessa Euroopan maassa. SBS Broadcastingin pääasiallinen toimialue oli kuitenkin Pohjoismaat. Discovery Communications osti SBS:n pohjoismaiden toiminnot ProSiebenSat.1 Medialta joulukuussa 2012. SBS Nordicin toiminnot sekä Discoveryn aiemmat toiminnot pohjoismaissa yhdistettiin uuteen yhtiöön 9. huhtikuuta 2013, jonka nimeksi tuli SBS Discovery Media. Bauer Media Group osti taas SBS Discovery Radion Discovery Communicationsilta huhtikuussa 2015. Bauer Media Oy:n palveluksessa työskentelee noin 170 henkeä ja sen toimitusjohtajana toimii Sami Tenkanen. Tekoäly alkoi lukemaan uutiset Bauer Median radiokanavilla 5. huhtikuuta 2024 alkaen. Bauer Media osti loppuvuonna 2015 Radio Novan radioliiketoiminnan ruotsalaisen Bonnier -konsernin omistamalta MTV:ltä. Samassa yhteydessä myös NRJ:n ja Radio Nostalgian myynti- ja markkinointitoiminnot siirtyivät Bauer Medialle, mutta NRJ:n ja Radio Nostalgian radioliiketoimintaa yhtiö ei omista. Bauer Media osti Radio Classicin helmikuussa 2020 ja Basso Median saman vuoden huhtikuussa. Bauer Media osti Mediatakojat Oy:n maaliskuussa 2021.

Mikä näiden radiolähetysten idea on? Käsittääkseni suomalaisten tarve yhteyden pitämiseen kyseisessä paikassa ja informaation jakaminen, sekä kuuntelu pitää yllä Suomen kielen taitoa ja kuulla uutisia Suomesta radion välityksellä. Ongelmana, että monipuolisten radio-ohjelmien lähettäminen on resurssien puutteessa hankalaa. Radiolähetyksiä toteutetaan kaupallisista ja kolmannen sektorin vapaaehtoisvoimin, kun tuntee kutsumusta siihen. Ulkomailla toimivat vapaaehtoisin voimin radiot voisivat toimia jonkun kahvilan yhteydessä paremmin, sillä sinne tulisi haastateltavia ja uutisia luonnostaan. Kaupallisesti aiotut radiokanavat tarvitsevat jonkun ansaintatavan, jotta toiminnasta syntyvät kulut saadaan hoidettua. Radiot toimivat aitoina radiolähetyksinä radioaalloilla, sekä internetradioina.

Nykyään suosittuja radiovastaanottimia ovat: Hätäradiot, jotka voivat toimia dynamolla, USB-latausportilla. Sisäänrakennettu akku voidaan ladata aurinkopaneelin, käsikammen tai USB-portin kautta. Vaihtoehtoinen virtalähde 3 AAA-paristolla tai ladattavilla paristoilla. Radio toimii myös varavirtalähteenä esim. matkapuhelimelle. Tällaisessa radiovastaanottimessa on yleensä myös LED-taskulampu.

Radio on viestintää radioaalloin radiolähettimien kautta. Radioaallot siirtyvät sekä ilmassa että tyhjiössä, eli ne eivät tarvitse mitään väliainetta. Sähköisesti varautunut hiukkanen liikkuu sähkömagneettisen spektrin radiotaajuusalueella (RF eli Radio Frequency), jotka ovat sähkömagneettisia aaltoja. Radioaallot joiden kantoaaltoihin on lisätty informaatio, joka puretaan taas informaatioksi esim. sähköjohtimeen, jolloin se aiheuttaa johtimessa informaation mukaisen  elektronivarauksen, joka voidaan muuttaa taas informaatiota ääni- tai digitaalisignaaliksi. Vaikka sanaa radio käytetään tämän ilmiön kuvaamiseen, myös televisio, tutka ja matkapuhelimet käyttävät hyväkseen radiotaajuuksia. Sähkömagneettisen aaltoliikkeen teorian ja viestinnän mahdollisuuden esitti ensimmäisenä James Clerk Maxwell vuonna 1873. Heinrich Rudolf Hertz edisti vuosien 1886 ja 1888 välisenä aikana kokeellisesti Maxwellin teorian tutkimuksia ja osoitti sen toimivan. Hertz olisi voinut väittää olleensa radion keksijä, mutta hän ei nähnyt keksinnölleen käyttöä. Vuonna 1890 ranskalainen Edouard Branly rakensi ensimmäisen radioaaltoja vastaanottavan laitteen, Lodgen myöhemmin kohereeriksi nimeämän ilmaisimen, joka oli toinen suuri edistysaskel radion kehityksessä. Vuonna 1893 serbialaissyntyinen Nikola Tesla teki St. Louisissa Missourissa ensimmäisen julkisen radiolähetysdemonstraation. Laite, jota hän käytti, sisälsi kaikki radion elementit, jotka olivat laitteissa ennen elektroniputken keksimistä.

Markiisi Guglielmo Marconi (25. huhtikuuta 1874 – 20. heinäkuuta 1937) oli italialainen fyysikko, keksijä ja liikemies, joka keksi langattoman lennättimen eli radion. Radion kehittämisessä oli mukana useita keksijöitä ympäri maailmaa, mutta Marconin 2. heinäkuuta 1897 hyväksyttyä brittipatenttia ”Improvements in transmitting electrical impulses and signals and in apparatus there-for” pidetään ensimmäisenä radiopatenttina, minkä takia Marconia pidetään radion keksijänä. Radiolähetyksiä oli kuitenkin kaikki radion ominaisuudet täyttävillä laitteilla lähetetty ennen Marconin patenttia. Tästä syystä radion keksijän titteli on kiistanalainen. Marconi sai yhdessä Karl Ferdinand Braunin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1909 ”ansioista langattoman lennättimen kehittämisessä.”

Eino Lyytinen, Timo Vihavainen ”Yleisradion historia 1926-1949” (Yleisradio Oy 1996), josta lainaus sivulta 18: ”Ensimmäisen maailmansodan aikana radiolaitteita kehitettiin lähinnä armeijan viestintävälineiksi. Myös Suomeen venäläiset rakensivat sotilaskäyttöön lennätinasemia, jotka siirtyivät kansalaissodan aikana valkoisten armeijan käyttöön… Radiotoiminnan kehityksen kannalta Suomessa merkittävä on kaksi vuotta maan itsenäistymisen jälkeen joulukuussa 1919 säädetty radiolaki, jonka mukaan oikeus radiolaitteiden käyttöön kuuluu valtiolle… Yleisradiotoiminalle loivat perustaa Suomessa radioamatöörit, joiden osuus Yleisradion perustamisessa ja kehittämisessä osoittautui myöhemmin merkittäväksi. Useat Yleisradion tehtävissä sen alkuvuosikymmeninä toimineista olivat tulleet alalle juuri amatööritoiminnan kautta. Myös Yleisradion hallinnossa näkyi ja tuntui heidän panoksensa koko toista maailmansotaa edeltävän kauden… Helsingissä Radioyhdistys aloitti 7.3.1924 armeijan radiopataljoonan lähetysaseman välityksellä ohjelmien lähettämisen iltaisin klo 19.30-22.00. Syksystä 1925 sen ohjelmia välitti myös Suojeluskuntain Yliesikunnan asema. Radioyhdistyksen suomenkielisten ohjelmien päällikkönä oli päätoimittaja L. M. Viherjuuri ja ruotsinkielisten ohjelmien päällikkönä insinööri Robert Borenius. Kuuluttajana toimi oopperalaulaja Alexis af Enehjelm. Myös radioamatöörit käynnistivät tahollaan yleisradiotoimintaa. Suomen Radioamatööriliiton Helsingin Kerho perusti vuonna 1924 Radiola-nimisen lähetysaseman, joka lähetti ensimmäisen konsertin 23.3.1924. Radiolan toiminta loppui kuitenkin lyhyeen, kun se varojen puutteessa joutui lopettamaan ohjelmien lähetyksen syyskuussa 1924. Radioasemia syntyi Suomeen vuoteen 1924 mennessä Nuorten Voiman Liiton luvan turvin kaikkiaan 75, mutta vain harvoilla niistä oli laajemman kuuntelijakunnan kannalta merkitystä. O. Y. Suomen Yleisradio – A. B. Finlands Rundradion perustavaan kokoukseen Suomen Teollisuusliiton huoneistoon kokoontuivat yhtiön osakkaat 29.5.1926.”

Suomi-Puola lehti 2019-2020, josta lainaus sivulta 40: ”Jukka Kiljunen: Kun radio oli nuori: Helsinki-Varsova Suomen radioistumisen uranuurtajina. Ehkä on yllättävää, että puolalaisella teknologialla oli suorastaan uraauurtava rooli Suomen radioistumisessa 1920-luvun loppupuolella, kun ns. kidekoneet korvautuivat putkiteknologialla ja lähetyksiä voitiin kuunnella ilman kuulokkeita ja akkujen sijasta virta alettiin saada sähköverkosta. Myös ensimmäisten Suomessa tuontiosista vuodesta 1955 koottujen televisioiden teknologia oli Puolasta. Säännöllisesti tv-lähetyksethän meillä alkoivat 1956. Vastaanottimien merkki molemmissa tapauksissa oli Helvar. Puolassa teknologia oli edellä suomalaista niin radio- kuin tv-alallakin. Helvar Oy perustettiin Helsingissä pian sata vuotta sitten 28.1.1921. Helvarin alkuajoista kertovan historiikin mukaan agentuuriliikkeen nimeksi tuli Helsingfors-Warszawa A/B HELWAR O/Y. Yhtiön nimessä ovat Puolan ja Suomen pääkaupunkien nimien alkutavut. Perustajajäseninä oli neljä suomalaista ja yksi puolalainen. Yksi suomalaisista oli Walter Greuling, jolla oli hallussaan 25 prosenttia osakkeista. Hän oli myöhemmin toimitusjohtajana vuodesta 1967 toimineen Dieter Aminoffin isoisä. Greuling osti kaikki osakkeet 1930 ja nimi muutettiin muotoon O.Y. Helvar. Yhtiö on edelleen Aminoffin suvun omistuksessa.”

Kaarle Stewen kirjoittaa ”Tämä on televisio – Opas suomalaiseen tv:n maailmaan” (Weilin+Göös 1968) sivulla 34 näin: ”Tv-organisaation perustana on ja tulee kaikissa olosuhteissa olla ohjelma, sen tarpeet ja tekeminen. Ohjelman syntyminen on moninainen prosessi. Lähtökohtana on idea, ohjelmaidea, joka vähin erin muuttuu suunnitelmaksi, alkaa organisoitua. Kun syntynyt ohjelmaidea saa kiinteitä muotoja, alkaa myös organisaatio toimia, syntyy yhteydenottoja, tiedottamista, suunnitelmia, ihmisiä ja aivoja; organisaatio toimii. Tv-ohjelmaa palvelevat peruselementit idean syntymisen jälkeen ovat toisaalta tuotannollisia ja toisaalta hallinnollisia. Nämä palvelevat ohjelmaidean syntymistä ja toteutusta ohjelmaksi aina siihen muotoon asti, jollaisena me näemme sen kotiemme kuvaruuduissa. Nämä kaksi elementtiä ovat ohjelman ohella myös tv-organisaation rakennusaineet. Tuotannolliset palvelut jakaantuvat kahteen ryhmään. Toisen osan muodostavat tekniset edellytykset sekä toisen ohjelmatuotannossa tarvittavat muut toiminnot kuten lavastetoiminta, erilaiset järjestelytoiminnot, puvustot, maskeeraus jne. Tämä tuotantotoiminnan osa käsittää kaiken sen ohjelman valmistamiseen tarvittavan palvelutoiminnan, joka ei ole puhtaasti teknistä toimintaa, vaan kunkin ohjelman mahdollisimman taloudelliselle ja tarkoituksenmukaiselle toteuttamiselle sopivan tuotantovälineistön hankintaa. Ohjelmatoimintaan tarvittavat hallinnolliset palvelut voidaan niinikään jakaa kahteen pääryhmään. Toinen osa on ihmisten käsittelyä, heidän tehtäviensä kuvaamista, kommunikaatiota, rationalisointia, avustamista tehtävien järjestelyssä, sosiaalitoimintaa, liikkeenjohtoa, organisaatiota eli kaikkea sitä, mikä liittyy ohjelmayksikön rationaaliseen toimintaa. Hallinnollisen toiminnan toisen osan muodostaa taloushallinto, rahaliikkeen hoito, budjetointi, kustannuslaskenta ja -valvonta. Tv-toiminnassa on huomattava merkitys ennakkosuunnittelulla. Riittävän tehokkaalla ja ennakoivalla suunnittelulla pyritään saamaan ohjelmatoivomukset sekä tekniset edellytykset tasapainoon tehtyjen investointien ja hyväksytyn ohjelmapolitiikan puitteissa. Suunnittelun tehtävänä on tarjota vaihtoehtoja päätöksentekoa varten.

Moderneissa televisio-organisaatioissa pyritään ohjelmatoiminta keskittämään toiminnallisesti joustaville pienyksiköille, aihealoittain kootuille toimituksille tahi suppeahkoille tuottajaryhmille; pyrkimyksenä on byrokratiaa välttäen muodostaa tehokkaasti toimivia pienkokonaisuuksia. Tv-työ on tuotantoa, tuottamista ja tämän mukaisesti ohjelmatoiminnan perussolu on tuottaja. Tv-terminologia on tuontitavaraa; alkuperäisnimi ’producer’ merkitsee filmikielellä ohjelmahankkeen ohjelmallista, hallinnollista ja taloudellista johtajaa, vieläpä usein rahoittajaa… Ja sivulta 171: ”Aloittelevalta tv-avustajalta… Kannattaa ensin yrittää ’myydä’ ehdotus. Vasta sen jälkeen kun ohjelmaehdotus on jonkin ohjelmayksikön asianomaisella osastolla hyväksytty, on vuorossa käsikirjoituksen laatiminen. Idean esittämiseen ei tarvita käsikirjoitusta. Siihen riittää lyhyt idean tai aiheen selostus, synopsis. Sanakirjan mukaan synopsis on yhdistävä yleiskatsaus. Televisiokielessä se tarkoittaa lyhyttä, selkeätä tiivistelmää ohjelman aiheesta, aineksista, tarkoituksesta mihin ohjelmalla pyritään. Synopsis esittelee ohjelman oleelliset ainekset. Pituudeksi riittää yleensä yksi konekirjoitusliuska. Synopsis on kirjalliseen muotoon laadittu ohjelmaehdotus… Synopsiksella ei ole tarkkaa muotoa tai kaavaa. Selkeys olkoon tärkein vaatimus. Sen voi kirjoittaa omin sanoin, kunhan siinä esitellään loogisesti idean kannalta keskeiset asiat… Television ohjelmatuotannossa ulkopuolinen avustaja yleisimmin on juuri ohjelman suunnittelija. Jos suunnittelija on paitsi kirjoitus- myös puhetaitoinen ihminen, hän voi lisäksi esiintyä ohjelmassaan: haastattelijana, juontajana, taustaselostajana jne. Kokemusten karttuessa suunnittelija voi laatia suunnitelmastaan ohjelman käsikirjoituksen. Tämä edellyttää että suunnittelija tuntee jo melko paljon ohjelmien toteutusmahdollisuuksia ja -tekniikkaa. Suunnitelmassa on päähuomio kiinnitetty kysymykseen mitä, käsikirjoitus vastaa yksityiskohtaisen tarkasti kysymykseen miten. Suunnitelmassa on jäsennetty esitettävä asia tarkoituksenmukaisella tavalla, käsikirjoitus ’halkaisee’ suunnitelman kirjaimellisesti kahteen rinnakkaiseen osaan: kuvasuunnitelmaan ja tekstisuunnitelmaan. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että käsikirjoitus kirjoitetaan kahtena rinnakkaisena palstana. Konekirjoitusarkki jaetaan pituussuunnassa keskeltä kahtia; vasemmalle palstalle kirjoitetaan kaikki se, mitä ja miten kuvissa näkyy, oikealle puolelle se, mikä ohjelmassa kuullaan puheena – repliikkeinä, selostuksena, lauluna jne.”

Markku Vuorinen ”Kai Antturi – Rakentaja” (aikamedia 2008), josta lainaus sivulta 168: ”Pohjoismaissa alettiin suunnitella yhteisen radiotyön perustamista jo vuonna 1949. Puuhamiehinä olivat ruotsalainen paroni von Blomberg, Oswald Orlien ja Lewi Pethrus. Hanke ei vielä silloin toteutunut, mutta vuonna 1954 syksyllä Lewi Pethrus tiedusteli suomalaisilta halukkuutta osallistua yhteiseen radiotoimintaan. Seuraavana keväänä tehtiin Ruotsista tarjous lähteä mukaan aiemmin tiedusteltuun hankkeeseen. Pioneerihenkiset suomalaiset helluntaijohtajat tarttuivat kiinni tarjoukseen, ja toukokuun 27. päivänä 1955 perustettiin Suomen IBRA-radiolähetys ry. … Keväällä 1970 Ruotsin IBRA:n toimitusjohtaja Sverre Larsson Tukholmasta soitti Kaille ja kysyi, tunnetaanko Suomessa ketään hyvää venäjänkielen taitoista saarnaajaa. Kai kehotti ottamaan yhteyttä Earl ja Pirkko Pöystiin… Tätä työtä Haukat ovat menestyksellisesti tehneetkin vuosikymmeniä. Ensin yhteistyössä Pöystien kanssa, sitten Hyvän Sanoman Radion kanssa ja nykyisin IRR/TV:n palveluksessa… IBRA-radion tehtävien lisääntyessä palkattiin niitä hoitamaan opettaja Elis Palin Jyväskylästä. Kun Tangerin (Marokko) kautta tapahtuneet radiolähetykset jouduttiin lopettamaan tammikuussa 1959, keskittyi IBRA äänilevytuotantoon.”

Earl Samuel Pöysti syntyi 9 lokakuuta 1920 Neuvosto-Venäjällä, kuoli 8.3.2010 Coloradossa Yhdysvalloissa.

Lea Kärnä ”Mies ja ääni – Radioevankelista Earl Pöystin elämä” (Ristin Voitto 1993), josta lainaus sivulta 15: ”Isoisäni oli ruotsalainen laivanrakentaja Johan Pöysti, entinen Posse; isoäitini venäläinen Anna Olenin. Isäni, Nikolai, syntyi Pietarissa 1893, mutta joutui karkotetuksi Venäjältä vuonna 1916 jaettuaan evankelioivia lentolehtisiä Kronstadtin linnoitusalueella. Isäni tuli Suomeen ja tutustui Viipurissa äitiini, suomenruotsalaiseen neitoseen Martta Finskasiin, joka oli rippikoulussa kokenut pelastuksen uskovaisen papin opetuksessa… Isä tulee ja sanoo meille: Miljoonia venäläisiä Kristukselle! … Silloin Herra alkoi puhua hänelle radiotyöstä… Puhuin lähetyksestä ja kerroin Hudson Taylorin näyn, jonka hän oli nähnyt Venäjästä, kun oli elämänsä ehtoopuolella palannut Lontooseen, jossa kertoi näystään… Uskon Jumalan antaneen minulle näyn, koska se toistui. Näin maapallon, näin Venäjän vuotavan verta. Siellä oli tulta ja paljon kärsimystä, nälkää. Toisen katkon aikana tuli laskeutui taivaasta. Tämä tuli levisi yli koko maan, ja sitten näin Jeesuksen tulevan… Meillä oli suunnitelma lähteä Englantiin, koska radiotyö oli jo alkanut. Sinne ajattelimme saavamme studion ja samalla voivamme tehdä työtä pakolaisten parissa… Vuonna 1952 siirryimme Far East Briadcasting Companyn palvelukseen ja asuimme kaksi vuotta Fullertonissa, Kaliforniassa… Juuri noina aikoina Far East Broadcasting Company oli saanut suullisen lupauksen rakentaa Kreikkaan radioaseman. Aivan niille kukkuloille, joilla Paavali saarnasi. Kreikan kuningatar oli antanut tämän lupauksen FEBC:lle. Me lähetimme jo heidän kauttaan ohjelmia, ja he pyysivät minua heidän Venäjän-osastonsa johtoon… Kun vuosi oli odoteltu, hallitus sanoikin: ei käy! Ortodoksikirkko oli kiellon takana; se ei hyväksynyt protestanttista radiotyötä alueelleen. Siis koko asia raukesi… Niinpä sitten tammikuun 6. päivänä 1962 alkoi ensimmäinen venäjänkielinen ohjelmamme viiden vuoden tauon jälkeen, ja siitä lähtien olemme olleeet eetterissä. Viikoksikaan emme ole vaienneet. Ohjelmat ovat tulleet kuusi kertaa viikossa 24 tuntia kahdentoista aseman kautta, Trans World Radion välittäminä.”

Earl Pöysti on Genissä myös:
https://www.geni.com/people/Earl-Poysti/4362429703570032270

Kirsi Rostamo tunnetaan erityisesti kristillisen, valtakunnallisen radioasema Radio Dein perustajana ja päätoimittajana. Rostamo kertoo yrittäneensä ensin saada monen vuoden ajan luterilaista kirkkoa ja muitakin yhteisöjä perustamaan kristillistä radiota, mutta tarttuneensa itse toimeen havaitessaan viimeisten analogisten radiotaajuuksien tulevan jaettavaksi. Hän perusti Radio Dein 1997 ja panosti aiheeseen koko omaisuutensa. Neljän vuoden tappiollisen kauden jälkeen radioasema nousi taloudellisesti plussan puolelle. Vuonna 2006 se oli laajentunut 14 paikkakunnalle ja tavoitti päivittäin 75 000 kuuntelijaa. Vuonna 2014 kanavalla oli 200 000 viikoittaista kuuntelijaa, 19 työntekijää ja 20 taajuutta. Työstään Radio Dein perustajana Rostamo sai Kirkon tiedonvälityspalkinnon vuonna 2000 ja Golden Gospel -palkinnon 2008.

Patmos Lähetyssäätiöllä on oma radiokanava Radio Patmos, jolla on jatkuvia ja tilapäisiä yleisradiolähetyslupia. Patmos Lähetyssäätiöllä seuraavat ohjelmat Radio Deissä: Taivaan ja maan väliltä, Radiokirkko, Patmosradio, Raamatturadio sekä Ristitulta. Taivas TV7 -kanavalla. Radio Patmos löytyy: https://www.patmos.fi/radio-patmos/

Radio-ohjelmissa on tärkeää yhteys juontajiin tai muihin toimintoihin. Olin 1990-luvun lopulla erään kristillisen radion rukouspuhelimen yksi monista vastaajista noin vuoden verran. Joillakin soittajilla oli niin pitkiä rukoslistoja ettei niitä edes kerennyt muistiin kirjoittamaan, kun nopeasti lueteltiin. Joillakin oli kipeitä kokemuksia seurakunnassa ilmenneistä pahan puhumisesta eri kuppikunnissa kyseisestä henkilöstä, mikä sai aikaan pois jäämisen kyseisen seurakunnan kokouksista ja yhteydestä pahimmillaan ilman mitään seurakuntayhteyttä, mikä tuntui vielä sydämen haavoina tällä henkilöllä. Seurakunnassa saamansa haavat eivät olleet parantuneet, mihin pyysi rukousapua. Minusta oli hyvä kokemus kuulla radiokuuntelijoiden rukouspyyntöjä ja yhdessä viedä ne taivaallisen Isän tietoon, vaikka tämä toiminta olikin irrallaan radion suorista lähetyksistä, mutta lähetyksissä kehoitettiin soittamaan tähän rukouspuhelimeen.

Radio- ja TV työ maailmalla

Benedicta Idefelt vuoteen 1939 asti Anita Maria Idefelt; syntyi 8.4.1920 Viipurissa, kuoli 30.10.2014 Helsingissä. Hän oli suomalainen nunna, opettaja, kirjailija ja toimittaja, joka työskenteli opettajana Brasiliassa sekä toimittajana Vatikaanin radiossa. Hänen isänsä oli näyttelijä Runar Idefelt. Vatikaanin radio on yksi Vatikaanivaltion virallisista viestimistä. Nykypäivänä radio tarjoaa lähetyksiään 47 eri kielellä, minkä lisäksi radio esimerkiksi ylläpitää myös Internetpalveluja. Vatikaanin radio Euroopan yleisradiounionin jäsen vuodesta 1950. Vatikaanin radio on ollut tärkeä rooli toisen maailmansodan aikana, sillä radio tarjosi tärkeitä uutisia liittoutuneille, välitti viestejä. Vatikaanin radio aloitti lähetyksensä kutsumerkillä HVJ kahdella lyhytaaltotaajuudella 10 kilowatin lähettimillä 12. helmikuuta 1931. Avauslähetyksessä puhui paavi Pius XI. Radion ”isänä” tunnettu Guglielmo Marconi oli paavin henkilökohtainen ystävä ja toimi radioaseman teknisenä johtajana. Vuonna 1936 radioasema sai Kansainväliseltä televiestintäliitolta erityisluvan suunnata lähetyksiään ilman maantieteellisiä rajoitteita. 25. tammikuuta 1937 asema sai uuden 25 kilowatin Telefunkenin lähettimen ja kaksi suunta-antennia. Nyt asema lähetti yli 10 taajuudella.

Benedicta Idefelt ”Viipurista Vatikaaniin – Suomalainen nunna maailmalla” (WSOY 1984), josta lainaus sivulta 198: ”Piispain konferenssin TV-osasto oli siihen mennessä toiminut yhdessä radio-osaston kanssa. Minut pantiin nyt vastuuseen TV-osastosta. Tehtävänäni oli kannustaa kirkollisia TV-ohjelmia, löytää sopivia toimittajia ja esiintyjiä, pitää yhteyttä Rion televisioasemiin – jolla oli siihen aikaan seitsemän – koordinoida koko maan kirkollista televisiotoimintaa, järjestää kursseja eri puolilla maata tällä alalla toimiville. Silloinen CNBB:n puheenjohtaja, nykyinen kardinaali Aloisio Lorschreiter piti erittäin tärkeänä piispojen oikeata suhtautumista tiedostusvälineisiin ja hän ehdotti minulle, että järjestäisin piispoille tiedotusvälinekurssin. Tämä kurssi, johon sain Brasilian alan parhaat professorit ja asiantuntijat luennoitsijoiksi, oli laatuaan ensimmäinen ja auttoi antamaan tiedotusvälineille CNBB:ssa ansaitsemansa aseman.

Vello Salo ”Täällä Vatikaanin radio!” Suomen-pojan teologin kustantajan ja historioitsijan elämäntarina (Tallinna-Kustannus 2017). Virolaisen Vello Salon on Suomen-poika, katolinen pappi, teologian tohtori, Vatikaanin radion toimittaja, kirjailija, raamatunkääntäjä, opettaja, kustantaja, historioitsija, tutkija. Suomen jatkosotaan osallistumisesta alkanut puolen vuosisadan exodus ja taistelu ”Viron asian” puolesta heitti nuorukaisen sittemmin Saksaan, Tsekkeihin, Italiaan, Sveitsiin, Hollantiin, Jordaniaan, Irakiin, Ruotsiin, Kanadaan – ja lopulta takaisin Neitsyt Marian mukaan nimetylle rakkaalle Maarjamaalle, uudelleen itsenäistyneeseen Viroon.

Trans World Radio (TWR) on monikansallinen evankelinen kristitty media. Maailman suurin kristillinen mediaorganisaatio, joka käyttää suuritehoisia keskiaalto- (AM) ja lyhytaaltolähettimiä, paikallisia FM-radioasemia, kaapeli-, satelliitti-, Internet- ja mobiililaiteteknologioita. Tällä hetkellä heidän ohjelmiaan voi kuunnella 190 maassa yli 300 kielellä ja murteella. TWR jakaa ohjelmia ministeriöille, kuten Thru the Bible ja Turning Point, sekä omia ohjelmiaan. TWR aloitti toimintansa vuonna 1952, kun Paul Freed perusti organisaation lähettääkseen Espanjaan lähetyksiä Marokosta. Myöhemmin TWR muutti Monacoon.

Esimerkkinä radio ja TV-työstä voidaan mainita Kathryn Johanna Kuhlman s. 9. toukokuuta 1907 Concordia, Lafayette, MO, k. 20. helmikuuta 1976 Tulsa, Tulsa, OK, oli amerikkalainen kristitty evankelista, joka edusti yhteiskristillisyyttä. Kathryn Kuhlmanilla oli 1960- ja 1970-luvuilla viikoittainen tv-ohjelma I Believe In Miracles, joka esitettiin valtakunnallisesti. Hänellä oli myös 30-minuuttinen valtakunnallinen radio-ohjelma, joka sisälsi saarnoja ja usein otteita hänen parantamispalveluistaan ​. Hänen säätiönsä perustettiin vuonna 1954 ja sen Kanadan haara vuonna 1970.

Sid Rothilla Se on yliluonnollista keskusteluohjelma, jota televisioevankelista Sid Roth isännöi edistääkseen yliluonnollista kristinuskoon liittyvää. Ohjelmaa lähetetään laajalti kristillisissä televisioverkoissa Yhdysvalloissa ja se lähetetään laajalti myös useissa kansainvälisissä verkoissa. Sydney Abraham Rothbaum (s. 7. syyskuuta 1940) on amerikkalainen talk show-juontaja ja kirjailija. Rothin mukaan hänet kasvatettiin juutalaiseksi, mutta 32-vuotiaana, useiden vuosien ajan harrastettuaan New Age -filosofiaa, hänestä tuli kristitty, kun työtoveri vakuutti hänelle, että Jeesus on todellakin juutalaisten luvattu Messias. Sid Roth aloitti valtakunnallisen radiolähetyksensä Messianic Vision vuonna 1977. Vuonna 1996 hän valmistui televisioon Sid Rothin It’s Supernatural! aloitti lähetyksen. Vuoden 2013 lopulla Rothin palvelutyö perusti ISN:n (It’s Supernatural! Network), kokopäiväisen verkkoverkoston, joka suoratoistaa jaksoja Sid Rothin It’s Supernatural! ja muu palvelutyö ja sen yhteistyökumppaneiden tuottama sisältö ilmaiseksi.

700 Club on Christian Broadcasting Networkin televisio-ohjelma, joka esitetään joka arkipäivä syndikaattina Yhdysvalloissa ja saatavilla maailmanlaajuisesti osoitteessa CBN.com. Uutislehtiohjelmassa on suoria vieraita, päivittäisiä uutisia, poliittisten mielipiteiden kommentteja, nykymusiikkia, todistuksia ja kristillistä palvelusta. Julkkiksia ja muita vieraita haastatellaan usein ja esitellään kristillisiä elämäntapoja. Ohjelma sisältää lisäksi maailman uutisia sekä CBN News -tiimin tutkivia raportteja. 700 Club on ollut tuotannossa vuodesta 1966, ja sitä isännöi alun perin Jim Bakker, sekä Gordon Robertson, Terry Meeuwsen, Ashley Key, Wendy Griffith ja Andrew Knox. Aiempia juonteita ovat olleet Pat Robertson (1966–1987; 1988–2021), Ben Kinchlow (1975–1988, 1992–1996), Sheila Walsh (1987–1992), Danuta Rylko Soderman (1983–1988), Lisa Ryan (1996–2005). Vuonna 1960 Pat Robertson, entisen Yhdysvaltain senaattorin Absalom Willis Robertsonin poika, osti lisenssin WTOV-TV:lle, kanava 27 Portsmouthissa, Virginiassa. Vuonna 1962 asema kärsi taloudellisesti ja melkein suljettiin. Sen kokonaistoimintabudjetti oli 700 dollaria kuukaudessa. Aseman pitämiseksi ilmassa WYAH tuotti ohjelmasta erityisen puhelinversion. Telethonille Robertson asetti tavoitteeksi 700 jäsentä, jotka kukin maksavat 10 dollaria kuukaudessa (vastaa 101 dollaria vuonna 2023), mikä riitti tukemaan asemaa. Robertson kutsui näitä jäseniä ”700-klubiksi” ja nimi jäi kiinni. Ohjelman ensimmäinen pysyvä juontaja oli Jim Bakker, joka yhdessä silloisen vaimonsa Tammy Faye Bakkerin kanssa isännöi myös lastenohjelmaa WYAH:ssa nimeltä Come On Over (myöhemmin nimetty Jim ja Tammy). Vuonna 1977 The 700 Club sai lisää näkyvyyttä kansallisesti hiljattain lanseeratussa CBN-kaapeliverkossa, jossa se esitettiin CBN:n lähetysten tapaan kolme kertaa päivässä.

Trinity Broadcasting Network (TBN; laillisesti Trinity Broadcasting of Texas, Inc.) on kansainvälinen kristittyyn perustuva televisioverkko ja maailman suurin kristillinen televisioverkko. TBN on lähetysohjelmiksi, joita isännöi monipuolinen joukko evankelisia, perinteisiä protestanttisia ja katolisia kirkkokuntia, voittoa tavoittelemattomia hyväntekeväisyysjärjestöjä, messiaanisia juutalaisia ​​ja muita kristillisiä mediapersoonallisuuksia. TBN tarjoaa myös laajan valikoiman alkuperäisiä ohjelmia, uskoon perustuvia elokuvia ja poliittisten mielipiteiden kommentteja eri jakelijoilta. Assemblies of God -seurakunnan Paul Crouch ja hänen puolisonsa Jan Crouch perustivat Trinity Broadcasting Networkin vuonna 1973 nimellä Trinity Broadcasting Systems.[9] TBN aloitti lähetystoimintansa vuokraamalla aikaa itsenäiseltä asemalta KBSA (nykyisin UniMásin omistama ja ylläpitämä asema KFTR-DT) Ontariossa, Kaliforniassa. Kun asema oli myyty, hän alkoi ostaa kaksi tuntia päivässä ohjelma-aikaa KLXA-TV:stä Fontanassa, Kaliforniassa, vuoden 1974 alussa. Tämä asema laitettiin myyntiin pian sen jälkeen. Paul Crouch teki sitten tarjouksen ostaakseen aseman miljoonalla dollarilla ja keräsi 100 000 dollaria käsirahaa varten. Monien kamppailujen jälkeen Crouches onnistui nostamaan käsirahaa ja otti aseman suoraan haltuunsa, jolloin asemasta tuli KTBN-TV vuonna 1977 ja sen lisenssikaupunki siirrettiin TBN:n alkuperäiseen kotitukikohtaan Santa Anaan vuonna 1983. Aluksi asema juoksi kristillisiä ohjelmia noin kuusi tuntia päivässä, laajensi ohjelmansa 12 tuntiin päivässä vuoteen 1975 mennessä ja alkoi myydä aikaa muille kristillisille järjestöille täydentääkseen paikallista ohjelmaa. Asema otti lopulta käyttöön 24 tunnin aikataulun vuonna 1978. Alkuvaiheessa oleva verkko oli niin heikko ensimmäisinä päivinä, että Crouchin omaelämäkerrassaan Hello World!in mukaan se melkein meni konkurssiin vain kahden päivän jälkeen. TBN aloitti kansallisen jakelun kaapelitelevisiopalvelujen tarjoajien kautta vuonna 1978. Ministeriö, joka tunnettiin nimellä Trinity Broadcasting Network, sai kansallisen jakelun viestintäsatelliitin kautta vuonna 1982. Verkko oli National Religious Broadcasters Associationin jäsen vuoteen 1990 asti. Maailmanlaajuisesti TBN:n kanavat lähetetään 70 satelliitissa ja yli 18 000 televisio- ja kaapeliyhtiössä. TBN-verkkoja suoratoistetaan myös Internetissä maailmanlaajuisesti; verkko tarjoaa myös tiettyjä arkistoituja ohjelmia pyynnöstä verkkosivuston ja valikoitujen IPTV-palvelujen kautta.

GOD TV on uskon sana kristillinen mediaverkosto, joka sai alkunsa Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Verkoston pääkonttorit sijaitsevat Plymouthissa, Englannissa, Isossa-Britanniassa ja Orlandossa, Floridassa, Yhdysvalloissa. Aluetoimistot sijaitsevat Intiassa, Sri Lankassa, Etelä-Afrikassa, Keniassa, Ghanassa ja Australiassa. GOD TV:n alkuperäistuotannot ovat voittaneet Britannian Christian Broadcasting Councilin palkintoja. Sen aikataulussa on viisi alueellista vaihtelua: USA; Iso-Britannia ja Eurooppa; Afrikka; Aasiassa ja Australasiassa on paikallinen ohjelma. Rory ja Wendy Alec perustivat GOD TV:n Englannissa vuonna 1995 Christian Channel Europe -kanavaksi, joka on mantereen ensimmäinen päivittäinen kristillinen televisioverkko. Sen lähetykset aloitettiin 1. lokakuuta ja se oli lähetyksessä kolme tuntia joka päivä kello 4–7. Tämä nousi seitsemään tuntiin (kello 4-11) vuonna 1997 ja 24 tuntiin vuonna 1999. ”GOD”-logo ilmestyi vuonna 1997 ja Christian Channel nimettiin uudelleen GOD Channeliksi. GOD Channelista tuli osa Dream Family Networkia, joka tunnettiin myöhemmin nimellä GOD Digital ja sitten GOD TV vuonna 2002. Samana vuonna GOD TV:n lähetys uplink siirrettiin Israeliin. Tämä tarjosi kansainvälisen laajentumisen satelliitin kautta ja GOD TV käynnistettiin kaikkialla Afrikassa ja Aasiassa uusilla toimistoilla Kapkaupungissa ja Chennaissa. Vuonna 2003 GOD TV -toimisto perustettiin Yhdysvaltoihin Orlandoon, Floridaan, ja vuonna 2005 GOD TV aloitti toimintansa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. GOD TV aloitti DIRECTV:n, Amerikan suurimman satelliittialustan, kautta vuonna 2006 ja avasi uuden toimiston Colomboon, Sri Lankaan vuonna 2008. GOD TV laajeni myös Kiinaan vuoden 2008 aikana. Vuonna 2009 avattiin lisää toimistoja Nairobiin ja Melbourneen. Rory Alec oli verkoston toimitusjohtaja vuosina 1995–2014, jolloin GOD TV ilmoitti eroavansa ”moraalisen epäonnistumisen” vuoksi. Pariskunta erosi vuonna 2015. Wendy Alec katsoi, että heidän avioliittonsa päättyi Saatanan syyksi, joka johti hänen miehensä suhteeseen. Wendy Alec aloitti presidenttinä ja toimitusjohtajana, jossa hän toimi kaksi vuotta, ennen kuin nimitti Ward Simpsonin. Vuonna 2014 verkosto voi tavoittaa 262 miljoonaa kotia maailmanlaajuisesti, mukaan lukien 93 miljoonaa kotia Intiassa, ja se työllistää 200 henkilöä, ja Ward Simpson toimii toimitusjohtajana.

Marie Licciardo profetoi minulle Keravan City-seurakunnassa 17.5.2015 mm. tulen olemaan mukana satelliittien kautta tapahtuvassa evankelioinnissa.

Radio- ja TV-alan historiasta on kirjoittanut Pentti Kemppainen ”Radio kuuluu kaikille! Kaupallisen radion historia Suomessa (Into 2015) ja Wiio, Juhani: Television viisi vuosikymmentä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 393–397. 3. painos. Helsinki: Otatieto, 2009. Radio- ja tv-museo Mastola löytyy Lahdesta.

Radion mahdollisuudet tiedon välityksessä havaittiin heti, sillä Saksassa Volksempfänger ”Kansanradio”, joka oli radiovastaanottimien sarja, jonka Otto Griessing kehitti natsi-Saksan propagandaministerin Joseph Goebbelsin pyynnöstä. Volksempfängerien tuotannon tarkoitus oli tuoda radioteknologia suuren yleisön ulottuville sellaiseen hintaan, että jokaisella taloudella olisi varaa sellaiseen. Kuten ensimmäisen Volksempfänger-mallin nimen alkuperäkin kertoo, Volksempfängerit olivat tiukasti sidoksissa kolmannen valtakunnan politiikkaan. Volksempfänger-sarja kuten muutkin natsi-Saksassa valmistetut radiovastaanottimet toimivat Hitlerin ajaman arjalaisen politiikan välineenä. Teknisten välineiden, kuten radion ja megafonin, avulla 80 miljoonalta ihmiseltä ryövättiin itsenäisen ajattelun mahdollisuus. Näin oli mahdollista alistaa heidät valitulle informaatiolle. Myös Isossa Britanniassa otettiin toisen maailmansodan aikana käyttöön Volksempfängerin kaltainen radiovastaanotin Utility Radio (”Hyötyradio”). Utility Radion tuotannon motiivit olivat samat kuin Volksempfänger-sarjan valmistuksen aloittamisella Saksassa. Toisin kuin saksalainen vastineensa, brittiläisvalmistajien tarkoituksena ei ollut estää ulkomaisten radiolähetysten vastaanottamista, vaikka sitä suositeltiinkin välttämään. Utility Radion takana oli niukkuuden periaate: vastaanottimet koottiin saatavilla olevista materiaaleista ja koottiin siten, että radion korjaaminen olisi mahdollisimman helppoa. Kaikki Volksempfänger-sarjan radiot oli tietoisesti suunniteltu vastaanottamaan ainoastaan paikallisasemien lähetyksiä. Tällä tavoin voitiin varmistaa, että kuuntelijat vastaanottaisivat natsipropagandaa mutta eivät voisi vastaanottaa ulkomaisten kanavien lähetyksiä.  On myös huomattava, että ulkomaisten radiokanavien kuten BBC:n kuuntelu oli silloin Saksassa laitonta, ja rangaistus vaihteli radioiden takavarikoinnista ja vankeustuomioista kuolemantuomioon.

Kansaopistojen antama media-alan koulutus

Kansanopistotoiminnan alkuunpanija oli tanskalainen piispa, kirjailija ja tiedemies Nikolai Frederik Severin Grundtvig (1783-1872). Grundtvigilaisen ajattelun mukaan kansanopistotyön puhtaana päämääränä on sivistys ja valistus, nuorten maailmankuvan avartaminen. Alkuaikojen kansanopistojen tärkeimmät oppiaineet olivat äidinkieli ja historia. Puoluepolitiikka ei kuulunut gruntvigilaisiin kansanopistoihin, ei myöskään uskonnon opetus, vaikka kansanopistot olivatkin luonteeltaan yleiskristillisiä. Nykyisin ns. sitoutumattomat kansanopistot vetoavat grundtvigilaiseen perintöön, johon kuuluu moniarvoisuus. Kansanopistoliike levisi eritoten Pohjoismaissa ja myös Saksassa ja Itävallassa.Puhtaasti gruntvigilaisten kansanopistojen rinnalle syntyi tiettyyn yhteiskunnalliseen tai uskonnolliseen aatesuuntaukseen sitoutuneita ja näiden taustayhteisöjen ylläpitämiä opistoja. Kansanopistojen toiminnasta vastaavat erilaiset, pääosin yksityiset kannatusyhdistykset, säätiöt ja järjestöt, myös kunnat.

Laajasalon opisto tunnetaan parhaiten viestinnän koulutuksestaan. Monet media-alan vaikuttajista ovat aloittaneet uransa juuri Laajasalon toimittajakoulutuksessa, joka käynnistyi jo 1970-luvulla.2000-luvulla viestinnän koulutuksen tarjontaa on laajennettu vastaamaan digitalisoitumiseen ja mediamaailman murrokseen.Nykyään opiston nimi on virallisesti Laajasalon opisto, ja sen omistaa Helsingin Kristillisen Opiston Säätiö. Tämän päivän kristillisyys opiston toiminnassa on yleiskristillisyyttä, joka näkyy opiston arvoissa. Opiskelemaan tullaan kristillisyyden takia tai siitä huolimatta. Helsingin Evankelinen Opisto eli HEO on kansanopisto Helsingin Kalliossa, joka on perustettu 1949. Se tarjoaa media- ja kulttuurialan opintoja sekä yliopiston perusopintoja.  Opiskelu painottaa käytännön tekemistä ja keskittyy ilmaisutaitoon ja esiintymiseen, elokuva- ja TV-ilmaisuun, käsikirjoittamiseen, musiikkiin ja lauluntekoon ja teatteriohjaamiseen. HEO Media on erikoistunut viestintään. Sen opetusmetodina on tarkoin ohjattu käytännön tekeminen, jossa tutustutaan toimittajuuteen käytännön harjoitusten kautta. Opiston medialinjoihin kuuluu mm. graafinen suunnittelu, urheilutoimittaja, pelisuunnittelu sekä radio- ja TV-journalismi.

Opinnäytetöitä:

Ville Törmä ”Internetradio mediana ja internetradion perustaminen” (Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2010)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/13512/Ville_Torma.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Janne Nuolioja ”Internetradion suunnittelu ja toteutus” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/502299/Janne%20Nuolioja%20Insin%F6%F6rity%F6%20Internetradion%20suunnittelu%20ja%20toteustus.pdf?sequence=2

Tuomas Paloniemi ”SUOMALAISENA ULKOMAILLA – Ohjelmaformaatin kehittäminen Radio Kajaukseen” Oulun ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/51435/Paloniemi_Tuomas_2012.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Vladimir Panschin ”Kaksoisagentit radioaalloilla – suomalaisten radioharhautustoiminta 1941-1944” (Maanpuolustuskorkeakoulu 2021)
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/182085/Panschin_KAKSOISAGENTIT%20RADIOAALLOILLA_verkkoversio.pdf?sequence=3&isAllowed=y

Markus Viiri ”TELEVISIOSATELLIITTIJÄRJESTELMÄN PERUSTEET JA YLLÄPITO KONEMESTARIN NÄKÖKULMASTA” (Satakunnan ammattikorkeakoulu, Merenkulun koulutusohjelma, Insinööri 2012)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/40445/Viiri_Markus.pdf?sequence=1

Tiia-Milla Koponen ”Menestyvän podcast-sarjan resepti” (Haaga-Helia, Opinnäytetyö Journalismin koulutusohjelma 2021)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/498306/Koponen_Tiia-Milla.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Anni Gullichsen ”MITÄ VAADITAAN MENESTYVÄLTÄ PODCASTILTA? – Haastattelututkimus podcastien kaupallistamisesta Suomessa” (Turun amk, Opinnäytetyö, Media-ala Journalismi 2018)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/151422/gullichsen_anni.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Heikki Kiseleff  ”TAIVAS KANAVALLA – TAIVAS TV7 JA SUOMALAINEN SÄHKÖINEN KIRKKO” (Helsingin yliopisto, pro gradu -tutkielma 2018)
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/b81a8c26-cd1f-46ab-86c1-e3659cc46669/content

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Eino Lyytinen, Timo Vihavainen ”Yleisradion historia 1926-1949” (Yleisradio Oy 1996)
Anna Patronen ”Jeesus-tv” (Lighthouse Network Ltd Oy / TV7 Kustannus)
Lea Kärnä ”MIES JA ÄÄNI – Radioevankelista Earl Pöysti” (Ristin Voitto 1993)
Hannu Haukka, Markku Vuorinen ”Vuosisadan ihme jatkuu” (aikamedia 2016)
Pentti Kemppainen ”Radio kuuluu kaikille! kaupallisen radion historia Suomessa” (Into 2015)
Henkka Aflecht ”Rikollisesta miljonääriksi” (Readme.fi 2023)
Kirsi Rostamo ”Maailmaa parantamassa” (Päivä Oy 2007)
Markku Vuorinen ”Matka jatkuu – Mediapastori Markku Vuorinen” (aikamedia 2010)
Aaron Ibrahim ”Islamin muureja murtamassa – Arabipojan tie muslimien herättäjäksi – Avainmedian arabiosaston ja Al Hayat -kanavan johtajan Aaron Ibrahimin elämäkerta” (aikamedia 2023)
Pentti Kemppainen ”Aina soi Sävelradio – radiomusiikkista musiikkiradioon” (Avain 2011)
Jarmo Viljakainen ”Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965-1972” (2008)
Jarmo Viljakainen ”Radiomonopolista kanavatulvaan – poimintoja Suomen radio- ja televisiotoiminnan vaiheista” (Edita 2004)
Eero Saarenheimo ”Kansakunnan radio” (Lurra Editions 2011)
Christian Schreiber ”Lupausten tähtitaivaan alla – muisteluksia erään Jumalan juoksupojan elämästä” (Kristittyjen kansainvälisen ykseys ja lähetyssäätiö 1992)
Wikipedia

Linkkejä:

https://www.tunturisusi.com/radiot/  (Tunturisusi esittelee maailmalla toimivat suomalaiset radiot)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Radion_historia
https://irr-tv.fi/
https://www.patmos.fi/radio-patmos/
https://www.radiodei.fi/
https://ort.fi/radio-ja-tv/
https://www.uskotv.fi/
https://sansa.fi/miten-toimimme/satelliittitelevisiotyo/
https://kansanlahetys.fi/tyontekijat-ja-kohteet/radio-ja-podcast/
https://laajasalonopisto.fi/