Valintojen yhteiskunnallisia seurauksia
Minua on mietityttänyt setäni puheet lapsuudenkodistaan Tyrnävällä ja siellä kokemista vaikeista asioista. Perheessä oli kuulemma ollut käsittämättömän paljon riitaa, mikä vaikeutti yhdessäolon toimivuutta, sillä äidin maailmankatsomus liittyi vahvasti körttiuskoon, mutta isä oli taas radikaali ateisti ja työväenaatteen harras kannattaja. Näiden maailmankatsomuksien yhteentörmäys perheessä sai aikaan vakavaa riitelyä, mollaamista jne., Tämän perheen lasten oli vaikea käsittää riitelyn syitä ja asettua jomman kumman puolelle. Tätä hämmensi vielä lasten osalta äidin kuolema nuorena, jonka jälkeen isä menetti vielä pientilansa pakkohuutokaupalla, jolloin hänestä tuli kulkuri, joka ensin hommasi lapsilleen omatoimisesti maatiloilta kasvatuspaikat noin neljäksi vuodeksi. Isoisäni löysi maatilat, jotka ottivat pojat, myös isäni oli heidän joukossaan kasvatettavaksi, sillä työ tekijäänsä opettaa. Kaikkien näiden onelmien päälle tai syynä tuli vielä isien alkoholiongelmat, jolloin aikamoinen soppa oli valmis. Kaikki tämä alkoi jo kansalaissodasta, sillä setäni isä ei pitänyt siskoaan siskonaan, koska oli valkoisten puolella. Setäni kuuli mysteeri serkustaan vasta iäkkäänä ja tapasi tämän isänsä siskon pojan eli serkkustaan vasta noin 80 vuoden iässä. Tällaisia ovat vihanpidon seuraukset. Setäni isän veli oli myös punakaartissa, mutta välittömästi Oulun taisteluiden lopun häämöttäessä keväällä 1918 pakeni Ruotsin ja Norjan kautta Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tuli porvari, joka teki myös hyvää auttamistyötä lähimmäisilleen ja lähetti veljelleenkin apua, eikä vaatinut toisilta itselleen kokemiaan vääryyksiä. Tämän vuoksi setäni isä piti tätä veljeään petturina.
Setäni kertoi vielä, että hänen kaksoisveljensä oli Lapinsodassa ollut ajamassa saksalaisia aseveljiä pois Suomen maaperältä rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti. Eräässä taistelussa tuntureilla saksalaisia joukkoja vastaan tämä setäni oli haavoittunut pahasti ja oli vaikuttanut elottomalta, jolloin hänet oli siirretty ruumiiden joukkoon. Osoitettuaan elonmerkkejä myöhemmin, niin oli päässyt hoitoon sairaalaan. Sodan jälkeen tämä setä sairastui vielä keuhkotautiin, vaikka selvisi sodan tuimista taisteluista itärajalla ja Lapissa. Häntä yritettiin parantaa Muhoksen parantolassa, mutta kuoli saamaansa keuhkotautiin. Hän veljensä kertoman mukaan osasyynä saattoi olla myös liiallinen alkoholin käyttö. Kaikki neljä veljestä oli omaksunut isältään vahvan ateistisen työväenaatteen, eivätkä uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, kuten heidän äitinsä oli tehnyt. Isäni kärsi kovasti siitä, että oli saanut vähän kouluopetusta tai oppinut kunolla lukemaan ja laskemaan, minkä takia arveli, kun me lapset oltiin jo saatu muutaman luokan verran kansakouluopetusta, että voisimme hoitaa vanhempiemme veroilmoitukset, ehkä muutkin asiat, mutta ei meistä ollut siihen, koska meillä ei ollut ymmärrystä koko asiasta. Tuossa vaiheessa isäni suvulta oli kadonnut tietoisuus heidän saksalaisista juuristaan, sillä 1500-luvulla heidän esi-isät olivat saapuneet Pohjois-Saksasta Mellen kaupungista Pohjanmaalle ilmeisesti käsityöläisinä.
Yhteiskunnan koulu- ja kasvatusjärjestelmän on nähdäkseni tarkoitus kasvattaa lapsista ja nuorista yhtenäisiä yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat koulutuksen kautta saaneet hyväksytyt periaatteet ja uskomukset, sekä käsitykset millä lailla selitetään maailman olemassaolo ja sen lainalaisuuksia selvityksinä, eli miten ympäröivää maailmaa voisi ymmärtää jollain lailla. Omakohtainen yksilöllinen ajattelu nähdäkseni on aika vähäistä. Isänä oleminen ei ole aina helppoa, sillä oma isällekin sukulaiset joutuivat antamaan ohjausta, että pitäisi lapsiensa kanssa viettää aikaa ja kasvattaa. Sukulaiset opastivat, että isäni voisi meidän poikien kanssa valmistaa pajupillin, mutta siihen se jäi, olisi varmaan vaatinut pidempiaikaista ohjausta.
Uskonnon kohdalla tehdään poikkeus kouluopetuksessa, sillä sitä pyritään selvittämään yhteiskunnasta irrallisena, mutta laaja- ja maailmanlaajuisesti sisällyttäen kaikki mahdolliset uskonnot yhteen nippuun, kuin ulkopuolisen tuomilla havainnoilla. Omakohtaisesti ei selvitetä, mitä se oma uskonto voisi olla omakohtaisesti koettuna tai miten sen yhteiskunnassamme on todellisuutta.
Tuli mieleen, että avioliittoja solmittaessa ei aina ajatella puolison ja hänen perheensä maailmankatsomuksellisia eroja, sillä ovatko yhteneväisiä, vai vievätkö puolisoiden eri näkemykset arjessa jatkuviin riitoihin ja taisteluihin, josta kärsii koko perhe ja yhteiskunta tavalla, jos toisella.
Uskonnot ja aatteet antaa yhteiskunnalle sen liiman, mikä pitää yhteiskuntaa yhtenäisenä ja osoittaa suuntaviivoja, kuinka yhteiskunta tällä pohjalla menee eteenpäin ja kehittyy. Olimme veljeni ja siskoni kanssa äitini vanhempien maatilalla Ilomantsissa vajaasta vuodesta neljään vuoteen ennen kouluikää 1960-luvun alussa. Siellä maalla olessamme me kaupunkilaislapset tutustuimme maaseudun elämään, koska isäni saama kokemus lapsuudessaan vieraiden kasvatettavana olosta periytyi meille hänen lapsilleen, koska ei ollut yhteiskunnan järjestämää lastenhoitoa, eikä riittävän isoa asuntoa, vain junavaunun puolikas. Äidin puoleinen isoisäni esitteli Ilomantsissa meille silloin ja myöhemminkin Ilomantsin Ortodoksisen ja luterilaisen kirkon toimintaa. Voisi sanoa varmaan, että vaarini ortodoksina oli yhteiskristillinen antamatta kirkkokuntien kiistojen vaikuttaa yhteydenpitoon. Isoisäni vaimo oli luterilainen. Tähän luterilaiseen sukuun kuului paljon luterilaisia pappeja.
Sukujen ja perheiden ristiriidat voivat johtua monestakin seikasta, jotka voivat tulla sukuun ei toivottujen puolisoiden sukujen kautta. Monet perheet ja suvut pitävät itseään edustamassa kokemiaan pysyviä arvoja, joita ei haluta kadottaa. Nämä erottavat asiat voivat liittyä vahvoihin poliittisiin näkemyksiin, mutta uskoon liittyvät asiat voivat tuoda tullessaan ongelmia myös, jos joku perheenjäsenistä tai suvusta lähteet kokonaan toisen uskonnon tai kristillisen uskon sisällä eri tunnuskuntiin, jossa asiat ymmärretään toisin ja tavat poikkeavat suurestikin. Vaikka samaa uskontoa harjoitetaan suvun keskuudessa, mutta pidämme näitä toisia kuitenkin jollain lailla vääräuskoisina, joilla on erilaisia näkemyksiä. Vaikka ilmeisesti samaan taivaaseen olemme menossa, mutta emme uskomustemme ja tapojemme tähden.
Pahimmissa sukujen ja perheiden ristiriitatilanteissa jossain päin maailmaa on tavallista, että siitä tulee kunniakysymys, jotka voivat johtaa kunniamurhiin, jotka vain kuuluvat näihin yhteiskuntiin, eikä niistä seuraa tekijöilleen rangaistuksia. Suomessakin olen kuullut tapahtuvan, että ateistiset vasemmistolaiset eivät sietäneet uskovia sukulaisiaan, koska heidän mielestään he olivat uskoaan tyrkyttäviä ja pitivät heidän uskoaan mielisairautena ja joissakin tapauksessa sukulaiset hoitivat nämä poikkeavan sukulaisensa mielisairaalaan, varsinkin Neuvostoliitossa. Olisiko kyseessä ollut syrjintä uskonsa vuoksi?
Kuningas Kustaa Vaasan aikaan 1500-luvulla Ruotsi-Suomi valitsi Luterilaisen uskon Katolisen kirkon sijasta ja lakkautti Katolisen kirkon toiminnan, sekä takavarikoi katolisen kirkon omaisuuden. Myöhemmin Ruotsi otti Konventikkeliplakaatin käyttöön, mikä oli Ruotsissa vuonna 1726 säädetty laki, joka kielsi herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Tämä oli kirkon pappien yritys estää kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden leviäminen. Ruotsin konventikkeliplakaatin syntymisessä avusti suomalaissyntyinen maamarsalkka ja kansliapresidentti Arvid Horn ja sen sääti kuningas Fredrik I. Kodissa pidettäviä hartauksia kutsuttiin ennen konventikkeleiksi. Konventikkeliplakaatti oli voimassa Ruotsissa vuoteen 1858, Suomessa 1870.
Konventikkeliplakaatin taustana oli 1600-luvulla valtaan päässyt luterilainen puhdasoppisuus, jonka aikana maallinen valta ja kirkko yhdessä pyrkivät tukahduttamaan kaikki poikkeamat Uppsalan kokouksessa 1593 hyväksytystä ja lukkoon lyödystä luterilaisesta opista. Vuoden 1686 kirkkolaissa uhattiin harhaoppisia jopa maastakarkotuksella. Vuoden 1734 lakiin otettiin samansisältöinen määräys. 1600-luvun lopussa alkoi esiintyä radikaalia uskonnollista liikehdintää. Sen edustajia olivat Suomessa muun muassa Lars Ulstadius ja Petter Schäfer. Suuri Pohjan sota 1700-luvun alkupuolella lisäsi väestön uskonnollisuutta, ja samoihin aikoihin Saksassa syntynyt pietismi alkoi levitä valtakuntaan, myös Suomeen. Eräs pietismin tyypillinen piirre oli kokoontuminen samanmielisten hartauskokouksiin eli konventikkeleihin, jotka muistuttivat myöhempien herätysliikkeiden seuroja.
Tämän seurauksena Suomessakin vierastettiin ja vastustettiin vierasuskoisia 1500-luvulla, kuten ortodokseja, jolloin ruotsalaiser voudit karkottivat ortodokseja hallitsemiltaan alueiltaan itään. Näillä keinoilla yritettiin saada aikaiseksi yhtenäistä kansaa, joilla olisi sama uskonto kaikilla. Nykyään Ruotsi taitaa olla yksi maallistuneimmista ja liberaaleista valtioista. Ihmisille, joille uskonasiat eivät ole tuttuja, niin he helposti niputtavat kaikki muut kristilliset seurakunnat, jotka eivät kuuluu virallisiin kirkkoihin, lahkolaisiksi tai kutsuvat heitä Jehovan todistajiksi yleistäen. Elämme monenlaisten vaikeidenkin ristiriitojen keskellä, jossa meidän tulisi selvitä, Valitettavasti menneiden sukupolvien toimintamallit ja taipumus epäonnistua tulevien sukupolvien kasvatuksessa periytyvät joiltakin osalta, joten minäkään en ole kyennyt olemaan hyvä isä, mikä heijastuu kyvyttömyytenä hyviin ihmissuhteisiin ja niiden ylläpitämiseen jne.
Miten perheiden ja työyhteisöjen vaikeisiin vastakkainasettelutilanteisiin voisi löytyä apua, josta kirjoittaa Matti Joensuu ”Perheiden kanssa naimisissa” (Karas-Sana 1994), josta lainaus sivulta 99: ”MRA-liike alkoi herättää kiinnostusta Suomessa ja vetää mukaan ihmisiä, lähinnä Helsingissä ja Tampereella. Jo kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna 1936, oli pidetty ’Aulangon kokous’, joka oli jättänyt jälkensä moniin. Silloin liikettä oli nimitetty Oxford-ryhmäliikkeeksi. MRA (Moral Rearmament eli eli Moraalinen jälleenvarustaminen) veti puoleensa eniten teollisuudessa työskenteleviä… ehdoton rakkaus, ehdoton rehellisyys, ehdoton puhtaus ja ehdoton epäitsekkyys, olivat neljä peiliä, joiden valossa yritettiin etsiä johdatusta sekä omaan henkilökohtaiseen elämään että kaikkiin eteen tulleisiin asioihin. Ryhmäistunnoissa pidettiin ’hiljaisia hetkiä’ ja merkittiin vihkoihin mieleen nousseita ajatuksia kulloinkin esillä olleista kysymyksistä sekä jaettiin ajatukset toisten kanssa. Sillä tavalla saatiin yhteisesti tarkistettua johdatuksia… Liike oli ja on edelleen nimenomaan maallikkoliike myös siinä mielessä, että kokoukset pidettiin yleensä muissa kuin kirkollisissa tiloissa, esimerkiksi hotelleissa, kouluissa tai jopa kaupungintalossa…
MRA nimeä käytti ensimmäisenä 1938 H. W. Austin toimittamassaan kirjassa Moral Rearmament (The Battle for Peace). Buchman ja muut Oxfordin ryhmäliikkeen johtajat mieltyivät siihen, ja niin entisestä Oxfordin ryhmäliikkeestä tuli Moral Re-Armament eli Moraalinen varustaututuminen. Järjestö kannusti jäseniään osallistumaan politiikkaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan ja keskusteluun.
Suomessa MRA oli voimakkaimmin julkisuudessa 1950- ja 1960-luvuilla, ja sen näkyvimpiä edustajia oli Kokoomuksen kansanedustaja Margit Borg-Sundman. MRA:n suomalaisten kannattajien tausta oli kommunisminvastainen ja länsimyönteinen, he olivat usein talouselämän piiristä. Järjestön uusi englanninkielinen nimi on vuodesta 2001 ollut Initiatives of Change https://iofc.org/en
Ja toinen lainaus: ”Seurakunnissa oli raamattupiirejä, mutta niiden jäsenet tunsivat yleensä toisensa. Jos sellaiseen yritti päästä mukaan joku vieras, se rikkoi ryhmän keskeisen dynamiikan. Uusi ja usein seurakuntayhteyksiin tottumaton tunsi helposti itsensä vieraaksi ja jäi pois ensimmäisen yrityksen jälkeen. Kerran eräs pariskunta kysyi, enkö tietäisi mitään nuorten parien ryhmää, johon he voisivat päästä mukaan. Miltei seuraavana päivänä toinen pariskunta teki saman kysymyksen… Niin aloimme kokoontua. Luimme aina Raamatusta seuraavan pyhän saarnatekstin ja peilasimme henkilökohtaisia ongelmiamme. Se tuntui niin hyvältä, että kumpikin pariskunta halusi tuoda mukaan tuttaviaan. Kohta ryhmä oli niin suuri, ettemme voineet ottaa enää ketään uutta.”
Opinnäytetöitä:
Anni Tuominen, Roosa Äijälä ”Uusperheen parisuhdetta tukevat tekijät” (Satakunnan ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2024)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/850133/Aijala_Tuominen.pdf?sequence=5&isAllowed=y
Börje Ölander ”Solutoimintaa – Kristillisten kotisolujen toiminta ja osallistujien kokemukset neljässä helsinkiläisessä seurakunnassa” Helsingin yliopisto, Maisteritutkielma Marraskuu 2020”
https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/72dcde35-3b85-4181-8024-d99136a9d9f1/content
Hanna Takala Elisa Uurtio ”ASIAKKAIDEN KOKEMUKSIA HELSINGIN SEURAKUNTAYHTYMÄN KERTALUONTEISESTA PERHENEUVONNASTA” (Diakonia-ammattikorkeakoulu Sosiaali- ja terveysalan AMK-tutkinto Sosionomi, diakoniatyö, kirkon varhaiskasvatus Opinnäytetyö, 2022)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/745864/Takala_Uurtio.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Heli Musakka ” SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYKSIÄ TYÖPARITYÖSTÄ PSYKOLOGIN KANSSA KASVATUS- JA PERHENEUVONNASSA” (Tampereen yliopisto, Pro gradu -tutkielma 2022)
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/142962/MusakkaHeli.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Kirjallisuutta:
John Fenn ”Alkuseurakunnan paluu” (TV7 2015)
Matti Joensuu ”Perheiden kanssa naimisissa” (Karas-Sana 1994)
Kaarle Viika ”Kirkon perheneuvonnan viisi vuosikymmentä” (Kirkkohallitus 1994)
Linkkejä:
https://www.tv7.fi/arkki/john-fenn-kotiseurakunta_s31026/
Kommentit (0)