Yhdistystoiminta

Suomi on tunnetusti yhdistysten luvattu maa. Yhdistyksiä perustetaan erilaisten tarpeiden täyttämiseksi tarjoamalla johonkin ongelmaan ratkaisua yhdistyksen toiminnan kautta, kuten eläkeläisyhdistyksiä ratkaisemaan vanhusten yksinäisyyttä ja luomaan yhteisöllisyyttä, jolla elämänlaatu ehkä kohenee. Suomalaiset perustavat myös Suomiseuroja maihin, jonne muuttavat, jotta suomalaiset voisivat kokoontua yhteen ja kokea olevansa suomalaisia. Suomessa puhutaan myös niin kutsutusta kansalaisyhteiskunnasta, joka on järjestäytynyt yhdistystoiminnan kautta. Suomessa on noin 106 000 rekisteröityä yhdistystä, niitä perustetaan noin 2000 lisää vuosittain. Yhdistykset yleensä järjestävät jäsenilleen erilaista toimintaa yhteiseksi hyväksi, kuten urheiluseuratoimintaa. Poliittisten yhdistyksien määrä on vähentynyt, mutta muunkaltainen vapaaehtoinen aatteen hyväksi toimivien yhdistysten määrä on kasvanut. Monet vapaiden suuntien seurakunnat ovat yhdistyksiä, sukuseurat, erilaiset tukiyhdistykset jne. Toimintaan osallistuvia yhdistää kiinnostus samaan aihepiiriin. Monelle yhdistyksen toimintaan osallistuvalle jo pelkkä yhdessäolo on jo tärkeää. Yhdistyksissä tutustuu uusiin ihmisiin, sekä oppii uusia taitoja tarjolla olevien tehtävien kautta yhdistyksen hallituksessa. Yhdistysten kautta voi olla mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Yhdistyksen säännöissä tulisi selvitä kuka voi liittyä yhdistykseen ja millä edellytyksillä, sekä mitä etuja jäsenenä oleminen tuo jäenelle. Yhdistys perii jäseniltään jäsenmaksua toiminnan pyörittämiseksi, vaikka yhdistyksen toiminta kohdistuisikin ulkopuolisiin ja toimintaan voisikin osallistua muitakin kuin jäseniä. Yhdistyksen toiminnalle ensiarvoisen tärkeää on jakaa säännöllisesti tietoa yhdistyksen ajankohtaisista tapahtumista ja toiminnan tuloksista tiedotteiden tai jäsenlehtien kautta. Haasteellisena olen nähnyt joissakin yhdistyksissä sen, että on perustettu yhdistys ja siihen kuuluvat alueyhdistykset ovat itsenäisiä yhdistyksiä, minkä seurauksena on paljon pyrokraattisia kokouksia.

Olen ollut erilaisissa yhdistyksissä mukana hallituksessa ja jäsenenä, kuten erään puolueen alueyhdistyksen alla olevan osastoyhdistyksen puheenjohtaja pariinkin eri kertaa eri alueilla, miestyöyhdistyksen paikallisyhdistyksen hallituksen sihteeri, evankelioimisyhdistyksen hallituksen jäsen, sekä raamattuja jakavan yhdistyksen aluejohtajana, ammatillisen opettajan ammattiin liittyvän yhdistyksen puheenjohtaja, sekä jäsenenä erilaisissa sukututkimus ja sukuseurassa. Olen perustanut yhden omankin yhdistyksen, joka toimi vain 5 vuotta. Nämä kaikkien toiminta ja toimintakulttuurit ovat olleet hyvinkin erilaisia. Yhdistyksellä täytyy luoda ja olla säännöt, jotka kuvaa yhdistyksen toimintaa ja toimintaperiaatteita riittävän selkeästi. Yhdistyksen säännöt täytyy hyväksyttää Patentti- ja rekisterihallituksessa, jossa tarkistetaan niiden lainmukaisuus ja varmistetaan ettei toista samanimistä yhdistystä ole jo toiminnassa. Monet yhdistykset ovat avoimia ja julkaisevat sääntönsä nettisivuillaan, mikä antaa kuvan avoimmuudesta. Joissakin yhdistyksissä sääntöjen noudattaminen on viety äärimmäisyyksiin täydellisyyden tavoittelun myötä lakimiesten tuella. Pelätään, että voidaan tehdä jotain virheitä ja vääriä ratkaisuja, eikä uskalleta toimia ilman lainopillista tukea, jopa oikeustoimilla uhataan jos muut eivät ole samaa mieltä asioista. Tällaisissa tilanteissa itse toiminta ja sen kehittäminen jäsenistölle jää sivuosaan ja säännöistä tulee se itse tärkein asia, sekä kiistelyn ja väittelyn kohde. Tällaisissa tapauksia toiminta saattaa loppua riitoihin. Toinen ääripää yhdistyksissä on liiallinen lepsuilu, jolloin puheenjohtaja hoitaa yksikseen paperityönään kaikki kokoukset ja laatii pöytäkirjat ja laskelmat (joita ei jaeta vuosikokouksiin kuuluvina asiakirjoina tai edes hallituksen jäsenille, koska niitä ei järjestetä muuten kuin paperilla), johon itse keksinyt hallituksessa käsitellyt asiat ja allekirjoituttaa paperit hallituksen jäsenillä, mikä on vaivatonta hallituksen jäsenille, mutta on hyvin riskialtista ajatellen vastuuasioita ja saattaa luoda mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Joissakin yhdistyksissä on vaikea löytää kokeneita henkilöitä toimimaan yhdistyksen hallituksessa, ja jos löytyy joku suostutteluilla, niin tällaiset eivät välttämättä tiedä miten pitäisi toimia, eivätkä edes osaa ottaa asioista selvää. Näissä tapauksissa yhdistyksen kirjanpito voi olla puutteellista, eikä sitä ulkoisteta ammattilaisten hoitoon. Jos yhdistys hakee tukea toiminnalleen erilaisilta tahoilta, jolloin pitäisi esittää taloudelliset tunnusluvut ja jos niiden laatimisesta ei ole edes mitään käsitystä, mikä voi vaikeuttaa yhdistyksen tulevaa toimintaa. Yhdistyksen velvollisuutena on pitää yllä Patentti- ja rekisterihallitukseen rekisteröityjen yhdistysten hallituksessa tapahtuneet muutokset jne., muuten toimittuna on vaikea selvittää luotettavasti mitä yhdistyksessä on tapahtunut jälkikäteen, kun muistikuvat voivat olla valikoivia eri henkilöillä. Pöytäkirjojen laatiminen jää tai niitä ei allekirjoiteta, eikä jaeta kaikille hallituksen jäsenille. Yhdistystoiminta on taitolaji, että se onnistuu vaikeuksista, tietämättömyydestä jne. huolimatta.

Opinnäytetöitä:

Sanna Hakala ” MARKKINOINNIN HAASTEET NUORTEN KANSSA YHDISTYSTOIMINNASSA Hausjärven 4H-yhdistys” (Hämeen ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017) https://bin.yhdistysavain.fi/1560805/0L6TM374Sa2iDVB7Eldq0WKOen/Opinn%C3%A4ytety%C3%B6%20Sanna%20Hakala.pdf

Linkkejä:

https://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri.html https://www.toimeksi.fi/tukea-ja-tekemista/yhdistystoiminta/ https://www.yhdistystoimijat.fi/ https://kotiseutuliitto.fi/tietopankki/yhdistystoiminta/

Kirjallisuutta:

Kari Lydman, Seppo Kemppinen, Lasse Laaksonen, Ilkka Lahti ”Yhdistys ja säätiö – oikeudelliset kysymykset, tilinpäätös, verotus ja hallinto” (Tietosanoma 2022)
Kari Loimu ”Yhdistyksen ABC – opas suomalaiseen yhdistystoimintaan” (Into 2013)
Seppo Paasolainen ”Yhdistyksen elinkaari” (ProTaito 2013)