Yhteisöllisyyttä kaivataan

Metrossa kulkiessani huomasin metron näytöillä pienen uutisen, jossa tutkija peräänkuuluttaa kadonnutta yhteisöllisyyttä, joka on varsinkin kaupungeissa tärkeä asia. Minulle tuli mieleen Gospel kahvila ajatus, mikä voisi edistää meidän kaikkien henkistä hyvinvointiamme. Aikanaan 2000-luvun alussa Venäjän Karjalan Lahdenpohjan lastenkoteihin vierailuja tehdessäni pysähdyin muutaman kerran Lappeenrannan Gospel-kahvilaan, jossa toiminta oli välillä käsittääkseni kellon ympäri tapahtuvaa, siellä koin olevan yhteisöllisyyttä, jonne voi poiketa kuuntelemaan lauluja ja tarvittaessa keskustelemaan mieltä painavista asioita, mutta toiminta siellä on tainnut jo loppua. Myös Gospel kahvila ajatukseen sopisi hyvin kristillinen karaoke, jollaisen olen nähnyt toimivan eräässä järvenpääläisessä seurakunnassa, jonne kristillisen karaoken sydämelleen saanut toi laitteet ja osaamisensa luodakseen yhteishenkeä seurakuntaan yhdessä tekemiselle laulun muodossa. Espanjassa vieraillessani olen laittanut merkille myös siellä perheiden ja sukujen yhteisöllisyyden, eli ollaan riippuvaisia toisistamme hyvässä mielessä.

Gospel Café toiminta voisi toimia kristillisenä kahvila ja seminaarikeskuksena, jossa voisi olla kirjojen kierrätystä, kirjasto, sekä harrastustoimintaa. Kahvilatoiminta voisi tapahtua, sillä ilmaista ei osata arvostaa, liiketoimintaperiaatteella. Gospel Café voisi myös tarjota hengellistä ohjelmaa, jolloin se saattaisi pitää sisällään opetusta, ylistystä, profeetallista palvelua, keskustelua, rukouspalvelua. Arki-iltaisin voisi kahvilassa voisi kokoontua kasvuryhmiä miehille, naisille ja nuorille. Gospel kahvila voisi tehdä yhteistyötä Raamattukoulujen kanssa, jotka tarvitsevat koululaisille käytännön harjoittelupaikkoja.

Myös pyhäkoulutyölle voisi olla sopiva paikka Gospel kahvila tyyppinen toiminta, katso lisää: https://penttimattila.net/2021/05/28/pyhakoulutyo/

Ikäihmisillä ystävyyssuhteet katkeilevat monenlaisten syiden vuoksi tuoden yksinäisyyttä ja erilaisia ongelmia, jotka voisivat ratketa ystävien kohtaamisen kautta esim. Gospel kahvilassa. Marjatta Marin & Sinikka Hakonen ”Seniori- ja vanhustyö arjen kulttuurissa” (PS-kustannus 2003), josta lainaus sivulta 72: ”Sosiaaliset verkostot ovat osa ihmisen elinpiiriä. Niihin kuuluvat perhe, ystäväpiiri ja naapurusto kuin myös työyhteisö, kaupungin ja viime kädessä koko maapallon asukkaat… Sosiaalisten verkkojen taustalla oleva ajatuskulku voidaan pelkistää seuraavanlaiseksi ketjuksi: – ihmiset tarvitsevat toisiaan erilaisista syistä – nämä tarpeet näkyvät ihmisten välisissä sosiaalisissa suhteissa, jotka organisoituvat enemmän tai vähemmän pysyviksi ja näkyviksi verkoiksi – nämä verkot saavat merkityksensä niistä tarpeista, jotka ovat niiden taustalla.” Ja sivulla 161 Leonie Hohenthal-Antin kirjoittaa: ”Senioriteatteri käsitteenä ja ilmiönä on Suomessa uusi. Kulttuuritilastot eivät rekisteröi ikäihmisten teatteriryhmiä, eikä harrastajateatterikentällä senioriteatterilla ole vielä omaa paikkaa kuten esimerkiksi lapsi- ja nuorisoteattereilla, joilla on jo lukuisia omia vuotuisia tapahtumia.”

Katso lisää https://penttimattila.net/2021/03/27/kulttuuri/

Työ/virikekeskus voisi sopia Gospel kahvila toimintaan. Työkeskuksissa ideana olisi työllistää ohjaajia ja aktivoida asukkaita toimeliaiksi ja kesäisin tarjota turistipalveluita samalla idealla ja tiloilla, eli esitellä perinteisiä karjalaisia tieto/taitoja workshoppien ja perehdyttämisen kautta saada Suomen kulttuuri nostettua nuoren sukupolven ja muun Suomen tietoisuuteen. Tämä tarjotaan niistä kiinnostuneille, että osallistujat tietää ja myöhemmin osaa kanteleensoiton ja niiden valmistuksen, pelimanni, kangaspuiden (raanujen) ja karjalaisen ruuan ympärille liittyvät taidot vapaamuotoisesti ilman määräaikoja ja opetussuunnitelmia. Tämä toiminta saattaa hyvinkin lisätä yritteliäisyyttä. Toimintakeskukseen pitäisi yhteiskunnan tuella palkata aiheeseen liittyvät ohjaajat ja osaajat. Toimintakeskukset voisivat kesäisin tarjota lomalaisille uudenlaisen turismin myötä uutta harrastus ja viriketoimintaa yhdessä paikallisten majoitusalan yritysten kanssa. Toimintaan pitäisi saada yhteistyökumppaneita, kuten Marttoja, koulujen yrityskokeiluja, kansalaisopistoja. Toimintaa voisi tarjota mielenterveydestä kärsiville kuntouttavana toimintana. Osallistumismaksut turisteille ja muille pitäisi miettiä.

Osallistuin kuntavaaleihin, niin yksi teemani oli mielenterveysongelmat, jotka osaksi johtuu siitä, että ihmiset ovat niin yksinäisiä. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan auttaisi näiden ihmisten kohtaaminen ja keskusteleminen heidän kanssaan, josta koostin tämän blogitekstin: https://penttimattila.net/2021/01/10/mielenterveys/ eli kahvila toiminta voisi olla avuksi tässäkin asiassa. Joitakin vuosia sitten vierailimme vaimoni kanssa Fuengirolan Svenska Kyrkanin kahvilatoiminnassa, niin pastori huomasi heti meidät muukalaiset ja tuli kysymään keitä me ollaan. Vastasimme, että olemme Suomesta ja tultiin kahville. Pappi sanoi, että hänen vaimonsa on suomalainen ja tulee keskustelemaan meidän kanssamme, kun vapautuu keittiövuorosta. Hän tulikin ja meillä oli pitkä keskustelu, jonka muista myös lämpimänä kokemuksena heidän kahvilatoiminnastaan.

Kahvilan toimintaan voisi sisällyttää selviytymistarinoita, joita olen kuullut Pietarin matkoillani, jossa tutustuin entisten narkomaanien perustamaan seurakuntaan Morningstar ja kuntoutuskotitoimintaa. Heidän kokouksissaan oli aina paljon ihmisten kertomia omakohtaisia selviytymistarinoita, minulla tuli ihan kyyneleet silmiin, kun kuulin kuinka vaikeista asioista Jumala oli heidät auttanut ja pelastanut.

Yhteisöllisyydellä varmaan voidaan tarkoittaa sitä, että voimme tuntea olevamme vaikutusympäristössä tärkeitä, tulemme nähdyiksi, kuulluiksi ja tunnemme kuuluvamme joukkoon, eikä ulkopuoliseksi. Muistan nuoruudestani omakotialueelta, jossa asuimme, kotirouvien seurapiirin, jossa siihen osallistuvat saivat kokea yhteyttä, vertaistukea ja apua, eli monia hyviä asioita, vaikka olivat kovin erilaisista taustoista tulleet tähän yhteisöön, vaikka seurasin tilannetta etäältä. Itse olen saanut olla mukana seurakunnan kotisolutoiminnassa, jossa kokoonnutaan jonkun perheen kotiin kasvamaan kristittyinä kokemalla yhteyttä samalla tavoin kuin nämä kotirouvat seurapiirissään. Intiassa eräässä seurakunnassa vieraillessani sain tutustua paikalliseen seurakuntaan, jonka pastorit vierailivat vuoden aikana noin 2000 kotisolutapaamisessa, jossa ihmiset voivat tulla paremmin kuulluiksi, kohdatuiksi rukouksin ja nähdyiksi, kuin suurissa seurakunnan kokouksissa. Käsittääkseni kummi- ja rippikoulutoiminta on tarkoitettu, että voisi päästä yhteyteen toisten kristittyjen kanssa ystävyyden ja kristinuskon totuuksia oppien, mutta kummit ovat vieraantuneet uskostaan etteivät kykene välittämään uskoa, jos sitä ei ole. Yhteisöllisyyttä voi tarkastella monella tavoin.

Stanley Sjöberg ”Näin toimii usko” (Lähetysnuoret ry. 1983), josta lainaus 60: ”On olemassa kristittyjä seurakuntamalleja, jotka yksinkertaisesti ovat luomassa kollektiivista yksinäisyyttä. Mutta nykyään ollaan palaamassa alkuperäiseen yhteysmuotoon pienryhmien muodossa, jotka täydentävät suuria jumalanpalveluksia. Niissä voidaan keskustella, rukoilla henkilökohtaisella tasolla, kertoa kokemuksia ja ylläpitää luovaa yhteyttä. Kristittyjen yhteys merkitsee sitä, että jokainen yksilö uskova panee täyden panoksensa asiaan. Tullessamme Jumalan luo meidän tulee antaa jotain jotain itsestämme saadaksemme osamme Herran siunauksesta. Samalla tavoin meidän täytyy tulla seurakuntayhteyteen sellaisella mielellä, että tahdomme itse olla antamassa, ottamassa vastuuta, avaamassa keskustelua ym. Silloin tulee yhteydestä sekä itsellemme että muille rikastuttava. Saamme olla muille siunaukseksi.”

Opinnäytetöitä:

Jonna Karppinen, Minna-Kristiina Mattila, Anu Paavola – Karaoketilaisuuden järjestäminen” (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/80470/Paavola%20Anu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Elina Ketola ”Torstaisin ei tarvitse olla yksin – Senioriteatteri Kutkutus hyvinvoinnin tekijänä” (Mikkelin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2009)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/5144/OPINNAYTETYO.pdf;jsessionid=18CAFA060A99308FD7E7C856D1A1942F?sequence=1

Aino Harjula ”Yhteisöllisyys korkeakoulun käytävillä” (Humak ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2019)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/169022/Harjula_Aino.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Johanna Karhu ”Yhteisöllisyyttä rakentamassa” (Lahden ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2013)

Juha Lalli ”Tutkimus seurakunnan vapaaehtoistoiminnasta” (Humak ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2017)

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/136253/Lalli_Juhana.pdf?sequence=1

Kirjallisuutta:

Sirpa Törmä ”Solunjohtajan käsikirja” (2019)

Jari Sinkkonen ”Kiintymyssuhteet elämänkaaressa” (Duodecim 2018)

Terhi Paananen, Hans Tuominen ”Aarre – Isosen kirja” (2014)

Merja Koivula ”Lasten yhteisöllisyys ja yhteisöllinen oppiminen päiväkodissa” (Jyväskylän yliopisto 2010)

 

+2
penttijuhani
Kristillisdemokraatit Helsinki

Olen eläkeläinen, mutta haluan vielä toimia politiikassa Suomen ja Helsingin parhaaksi. Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä, Vantaalla, Espoossa Porvoossa. Painajaksi valmistuin 1974 Käpylän ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi 1993-1994. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu