Siskoni kuolema
Siskoni kuoli yllättäen viikko sitten. Järjestellessäni hautajaisia, niin monet sanovat, nyt siskollani ei ole tuskia, sillä ne ovat päättyneet, koska siskollani oli hyvin vaikea ja tuskallinen elämä. Ryhdyin miettimään mitä tämä tuskien päättyminen ja käänne parempaan tarkoittaa. Tuli mieleen, että ateisti ajattelee, että ihmisen tietoisuus päättyy kuolemaan, ettei sielu ole ikuinen. Itämaiset uskonnot käsittävät asian uudelleen syntymien kiertokulkuna, eli siskoni syntyisi jonakin toisena elollisena lajina kuin ihminen riippuen elämän laadusta. Käsittääkseni kristillisessä uskossa Raamatun kirjoitusten mukaan on vain kaksi vaihtoehtoa, toinen, jos ottaa vastaan elämänsä aikana armon lahjan Jeesuksen ristillä maksaman sovituskuoleman perusteella, niin hän pääsee taivaaseen ja loput helvettiin. Oletko sinä pohtinut näitä asioita ja mihin tulokseen olet päätynyt?
Tässä on erään omakohtainen kokemus: https://youtu.be/bxIY9QbRUm4
Se on aika rauhallinen olotila kun ei ole olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Tyhjyys on kaikkeuden olotila, ihminen on täynnä surua ja murhetta, iloa ja rakkautta, riemua ja kauhua, mutta tyhjyys on kaikkein sietämättömintä, siksi keksimme jumalan…
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki elollinen tässä maailmassa kuolee, ja sen jälkeen ei ole mitään.
Lohdukseen ihmiskunta on sepittänyt lukemattomia jumaltarustoja.
Lopuksi aurinkokin kuolee, ja sen jälkeen kaikkialla on pimeys ja noin -250 astetta pakkasta.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin
Ilmoita asiaton viesti
Antropologit ovat sanoneet että ennemmin tai myöhemmin jokin muu laji syrjäyttää ihmiset ravintoketjun huipulta.
– Luulen että sitä ennen joudumme ilmastonmuutoksen seurausten takia vakavaan uhkaan, niin ihmiset kuin muutkin lajit…?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmastonmuutos aiheuttaa aikanaan maapallon keskivyöhykkeiden kuumenemisen ja kuivumisen, ja lähempänä napavyöhykkeitä sateet lisääntyvät.
Tulee massiivinen muuttoliike Etelään ja Pohjoiseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Käsittääkseni kristillisessä uskossa Raamatun kirjoitusten mukaan on vain kaksi vaihtoehtoa, toinen, jos ottaa vastaan elämänsä aikana armon lahjan Jeesuksen ristillä maksaman sovituskuoleman perusteella, niin hän pääsee taivaaseen ja loput helvettiin.”
Jeesus antaa ymmärtää, että on sellaisia syntejä, jotka voi saada anteeksi vielä kuoleman jälkeenkin:
”Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa” (Matt. 12: 32).
Ilmoita asiaton viesti
Siskoni kuoli yllättäen syöpään vuosia sitten, mikä tuntui jotenkin epäoikeudenmukaiselta, suurelta menetykseltä, sillä olimme olleet ja eläneet läheisinä, hänen ja hänen perheensä kanssa vuosikymmenet.
– Vakaumuksemmekin oli ”pikkusiskoni” kanssa samanlainen-uskonnoton.
Hän toivoi tuhkansa mereen ja kun heitimme aurinkoisille mainingeille perään kukkia ja kukan lehtiä tuli mieleeni ”Estonia-hautajaiset…”
(Laivastoaikana palvelin pelastustöiden johtajan kipparoimassa laivassa)
Myös appeni ja anoppini olemme haudanneet siunaamattomaan maahan, maallisin menoin: puhein, lauluin ja soitoin…
– Huvittikin, kun eräässä poliitikon muistelmakirjassa kerrottiin, kuinka ”siunaileva” presidenttimme oli aikoinaan ”paheksunut”, että ”maallikko” puhuu papin sijasta hautajaisissa?!
Nykyisin kirkolliset hautajaismenot-ja riitit korvautuvat yhä useammin erilaisilla, maallistuneilla ja uskonnottomilla järjestelyillä-kuten kasteenkin korvaa yhä useammin uskonnottomat ”nimiäiset.”
– Eli yhä useampi ei matkaa enää Jeesuksen kämmenellä-kehdosta hautaan…
Kirkkoon kuuluu enää kaksi kolmesta…ja mitä tapahtuu, kun enää joka toinen…?! -Jumalan olemassaoloonkaan ei taida enää uskoa enää edes kaikki kirkkoon vielä kuuluvatkaan- ainakaan tapajäsenet…?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä se kirkkoon kuuluvien osuus on pudonnut Helsingissä jo puoleen ja osassa seurakuntia myös sen alle. Naisten keskuudessa kirkko on suositumpi kuin miesten. Tässä vuoden 2019 tilastoa:
https://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/GG6JFHLA7/jasentietojen_vuositilasto_2019_hsrky.pdf
Ilmoita asiaton viesti
…Helsingissä eletäänkin tiedon-ja järjen eturintamassa ja kun tähän päästään keskimäärin koko maassa, niin alkaa keskustelut kirkon erottamiseksi valtiosta, uskonnolliseksi yhteisöksi muiden vastaavien joukkoon, kilpailemaan sieluista ja kymmenyksistä…
Kun väki vähenee niin pidot paranee ja usko väkevöityy, kuten Räsänen, Soini ja muutkin uskonveljet-ja sisaret ovat arvostelleet ja vaatineet.
– Taivastielläkin on porukkaa vähemmän ja voi pitää paremmin etäisyydet.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta lapsen pakkoliittäminen kasteessa seurakuntaan, siis kirkkon, tulisi kieltää. Liittyköön tai olla liittymättä itse, kun on tullut täysi-ikäiseksi.
Pitkällä aikavälillä loppuisi ainakin Suomesta maailman pahin vitsaus, uskonto. Niin paljon se aiheuttaa ja on aiheuttanut maapallolla sotaa, terroritekoja ja kärsimystä.
Ja jotkut uskovat elävänsä paratiisissa ikuisesti. Sallittakoon minun na,,,,,,,aa.
Ilmoita asiaton viesti
Toinen suuri epäkohta ja vääryys on kieltää johonkin tiettyyn kirkkoon, vanhempiensa kautta kuuluvalta koululaiselta, koti, uskonto, isämaa- puolueenkin vaatima VALINNANVAPAUS, uskonnonopetuksen ja ET:n, eli Elämämänkatsomustiedon välillä, vaikka kirkkoon kuulumaton otetaan mielihyvin mukaan uskonnon opetukseen…?
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki sisaruutta – ja samalla tietysti veljeyttä – koskevat ajatukset ja näkemykset ovat viime aikoina alkaneet kiinnostaa minua pelkästään siksi, että olen vanhempieni ainokainen, nykyisin 60-vuotias ukonkääkkä.
Eilen olin pelkkänä korvana, kun autoni takapenkillä keskustelivat esikoispoikani (s. 1989) ja tyttäreni (s. 1990). Mistä aiheista ja missä sävyssä he puhuivatkaan, ja miten täysitehoisesti heitä kuuntelin ja arvioin! Tuollaisessa tilanteessa on tärkeätä itse vaieta, minkä onneksi olen oppinut ymmärtämään. Minultahan ei kysytty mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Kati Niemelän tutkimuksen mukaan 92% kirkkoherroista ja 81% papeista uskoo ikuisuuden merkitsevän, toisille ihmisille kadotusta ja toisille iankaikkista elämää
Tuomitseva Jumala on vaikea pala Luterilaiselle papistolle. Helvetin tulta ja ikuista rangaistusta ei hevillä maalailla
Synti mainitaan harvoin. Parannusta ei tarvita, koska ei ole mitään josta parannusta pitäisi tehdä. Miksi papit eivät sitten saarnaa mihin uskovat?
Saarnoissa vain pahoitellaan ihmisten puutteellisuutta. Puhumatta synnistä ja tuomiosta mitään. Armosta kyllä saarnataan mutta synnistä ja tuomiosta ei mitään
Ilmoita asiaton viesti
Eihän se ole minulta pois, mutta en lakkaa olla ihmettelemästä noiden uskovaisten touhuja noiden syntiasioiden ympärillä. Älkää tehkö niitä syntejä, niin ei tarvitse olla urputtamassa ja pyytelemässä niitä anteeksi.
Niin yksinkertaista se olisi.
Sitten pääsette sinne ikuiseen elämään. On varmaan kovat pirskeet kun tulee 1 miljoonaa vuotta täyteen. Sitä vaan ihmettelen, että minkähän laisia vapaa-ajan viettomahdollisuuksia siellä on, kun tuota aikaa on niin reippaasti. Luulisin , että ei varmaan kovin kiireistä taida olo olla siellä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tässä nyt otetaan joku kisa siitä keneltä kuollut eniten läheisiä/kavereita, niin uskoisin olevani aika vahvoilla. Surunvalittelut voi kuitenkin jättää pois, eikä osanottojakaan kaivata.
Mitä sitten tulee eloomme, niin meillä on niitä ainakin pari kappaletta, vähintään. Olen ehdottomasti sitä mieltä että tämä ensimmäinen elomme on harjoituskappale ja seuraavassa sitten osaamme hoitaa asiamme paremmin ja välttää nykyiset virheemme.
Jos/kun ainakin omaa eloani katson, niin sen verta paljon siinä mennyt poskelleen, että ei se ole voinut olla tarkoituksena. Tarkoituksena on vaan ollut ”vetää pohjat” ja näyttää mitä kaikkea voi elossaan tehdä vikaan ja sen mukaan tietää mitä seuraavassa korjaa.
Ilmoita asiaton viesti
Katso kommenttini yläpuoleltasi. Onnea ja Piiiiiitkääääää ikäääää.
Ilmoita asiaton viesti