Minä tykkään liikkua luonnollisessa sekametsässä, mieluiten mäntyvaltaisessa, jota aika-ajoin harvennetaan ja estetään pusikoitumasta ihan viidakoksi. Hakatessa jätetty siemenpuiksi muutaman männyn ryhmiä. on siellä täällä joku koivu, haapa, pystyssä oleva kelo, kuusi. Kantoja ja oksia ei ole ryöstetty metsästä.
Entäs sitten, kun hieno monimuotoinen metsä on vaarien hiellä ja pollen kiskomilta kiviltä raivattu vuosisataiseksi viljapelloksi. Ja sitten pojan- pojat ostavat tuontiruista ja laiskuuttaan istuttaneet rukiin sijasta puita pelloksi.
Nauraahan jo närhikin moiselle.
… mutta miten järkevää maankäytöä se on, kun naapurin isotilallinen kasvatti pelloillaan timoteita. Syksyn tullen niitti sen maahan ja jätti siihen. Hänellä ei ollut edes hevosia tai karjaa ruokittavanaan ?
No, hän ei saanut käyttää timoteita edes naapurin hevosille, ne timoteit piti tuoda Tanskasta hevosheiniksi, koska EU – hetaarituki olisi menetetty. Se on sitä ”ansioviljelyä” ja järkevää maankäyttöä.
Kävin muuten viime keväänä Pirkanmaalla vasta perustetulla luonnonsuojelualueella, kyseessä oli ikääntynyt kuusimetsä jota perimätiedon mukaan ei olla koskaan hakattu. Sanotaanko näin, että jos tykkää englantilaisista puistoista, niin tuota metsää tuskin osaa pitää kauniina. Mutta porukassamme mukana olleet tutkijat (kaksi biologia) olivat haltioissaan.
Luontaisesti kasvaneessa metsässä lajisto olisi paljon monipuolisempi kuin kuvassa, siellä olisi kaikenikäisiä puita ja runsaasti lahopuuta. Estetiikan kannalta se olisi minun mielestäni paljon kauniimpi, ja ennen kaikkea monimuotoisempi myös elukoille.
Oma pieni metsäplänttini oli vielä viitisentoista vuotta sitten tehometsätalouden piirissä edellisen omistajan aika. Rinnekuusikko olisi päätehakkuuiässä, ehkä 80-vuotiasta, mutta en aio sitä parturoida vaikka otan sieltä vuosittain kymmenkunta kuutiota polttopuuta, alle vuosikasvun. Sinne on jo kertynyt jonkin verran lahopuuta ja toisinaan joku järeä kaatuu.
Rinteen alapuolinen alue on hakattu joskus 20 vuotta sitten, siellä on tasakokoista mäntyä ja osa istutetulla koivikolla kuvanmukaisesti. Siellä kasvaa luontaisesti pari tammea, joille olen raivannut pienen aukion jotta männyt ja koivut eivät tukahduta niitä. Metsä alkaa olla vaikeakulkuista, mutta siellä risteilee hirvieläinten tekemiä polkuja ja olen itse raivannut lisää kulkuteitä.
Minulla on myös pieni metsikkö järveen rajoittuvaa vesijättömaata jossa on lehtomainen puusto, siihen en ole koskenut. Se on ihan oma rikas lintumaailmansa, kaulushaikaran sumutorven ääni kantaa kauas kesäiltana ja kurkipari on jokavuotinen asukki.
Tuottaako metsäplänttisi mitään sen mainitsemasi polttopuun lisäksi? Itse antaisin luontoarvoille myös arvoa, mutta sellaisella ei taida normimetsänomistajalle olla arvoa, jonka ymmärtäisivät rahaa tärkeämmäksi.
Metsäplänttini tuottaa musti- ja puolukoita, sieniä ja luontoarvoja. Tuottaa myös hirvenlihaa, juuri eilen metsästysseura toi kilon jauhettua ja yhden paistin. Tuottaa puita joihin ripustaa linnunpönttöjä ja kun poika oli pienempi, majan paikkoja. Sekä hirvikärpäsiä. Tuottaa keväisin koivunmahlaa ja kesällä vihtoja. Liikun siellä päivittäin koiran kanssa kun se on ihan vieressä, alkaa ihan pihamaaltani ja peltoplänteiltäni, jotka olen vuokrannut ulos.
Ei se metsä ole kolmea hehtaaria isompi joten rahallinen arvo on mitätön vaikka kaikki puut myisi. Maastossa metsä erottuu tuuheudellaan, koska joka puolella ympärillä on tehty karsintahakkuita. Niissä hakkuumetsissä on hankalampi kävellä, kun joka paikka on täynnä puusta karsittuja oksia ja revittyjä kantoja.
Tykkään että siinä on melkein jotain taianomaista, kun viettää aikaa juuri omalla metsäpläntillä. Siihen on ihan eri suhde kuin käyttää jokamiehenoikeitta muiden metsissä.
Sun ”yllyttämänä” otin kuvakaappauksen karttapaikan sivulta omasta vaatimattomasta metsätontista. Löytyy 6 kpl Kuusia joiden ympäri en saa hartiakorkeudelta käsiä yhteen ja olen 185 pitkä. Myös yhtä paksuja mäntyjä on useita ja ne on myös erittäin korkeita koska kasvu on niin kuin kuvasta näkyy erittäin tiheää. Kaatuneita on siellä täällä ja pystyyn kuolleita isoja Kuusia myös.
Oikeassa alareunassa näkyy ruopaamani rannanosa josta pääsen pikku purtilolla Airistolle kalaan ja sitä tulee paljon mutta siitä ehkä lisää muualla. https://img.aijaa.com/m/00017/15284802.jpg
Tontilla on myös mökinrähjä mutta sitä ei ilmakuvasta löydä.
Viimiset 10v kaikki polttopuu on tuolta mutta se ei kyllä näy mitenkään.
Parempi noin. Kuusikko voittaa aina loppupeleissä rehevillä mailla meillä Suomessa.
Hiekkakankaat ovat pelkästään männiköitä,joita ohiajavat asiantuntijat pitävät puupeltoina.
Näillä on sellainenkin ominaisuus,että ne uudistuvat luontaisesti siementämisestä jo ennen kuin valtapuustoa on ehditty hakata.
Siis nämä auton ikkunasta ohi vilahtavat puupellot.
”, jos nuo koivut ovatkin luontaisesti kasvaneet ja voittaneet istutetun kuusikon?”
Ihan vaan kuusen ja koivun kilpailusta: Kuusi ei ”voita” koivua, vaan päinvastoin; varjossa kasvamaan pystyvä kuusi valtaa koivikon, jos mitään ei tehdä.
Postauskuvassa koivikon alle on alkanut kasvaa kuusta. Jos koivikko haluttaisiin sälyttää elinvoimaisena, niin kuuset pitäisi poistaa tai ainakin harventaa niin, että koivuille jää riittävästi ravintoa ja valoa.
Istutettuun kuusen taimikkoon saattaa ensimmäisinä vuosina ilmaantua koivuvesakkoa, sillä valoa vielä riittää, mutta kuusten kasvaessa koivut jäävät vähitellen alakynteen.
Kaunis on tietenkin mäntykangas, mutta vielä kauniimpi Kolin käkkyrämäntyt keloineen kuin Porvoon Linnamäki ikihonkineen. Kosteikkoon kasvanut vanha haavikko tai Salpausselän suojellut valtavat sekametsät lahopuineen pimeikköineen. Nastolan kuninkaantien ympäristöt lähteineen.
Pyynkinharju ja Teivaalanharju, Kauppi Tampereella.
Keskuspuisto Helsingissä, mitä vielä ei ole nakerrettu.
Mutta valoissa koivikko keväällä ja kesällä saati keltaisena nyt !
Suomessa on nyt yli puolet enemmän metsää kuin oli -30 luvulla ja lähes kaikki lisä on istutusten ansiota. Kohta löytyy jo 100v vanhoja puupeltoja. Osa metsistä on istutettu röyhkeästi kuivatetulle suolle.
…mutta Turun- Ahvenanmaan saaristo vasta erikoisen kaunis on monipuolisine lehtoineen, pähkinäpuineen, vaikka sielläkin näitä avoraiskoita näkyy olevan.
Suuri osa Keski-Pohjanmaan metsistä on nimenomaan suon kasvatteja.
Eihän näilla asutusalueilla olisi ollut mitään mahdollisuutta elää, ellei soita olisi ojitettu metsiksi. Etenkin hallantorjunnan näkökulmasta.
Nyt nuo parimetriset rämeet , joita lapsena katseellani mittailin kilometritolkulla, ovat muuttuneet 250 mottia sisältäviksi männiköiksi. (Onhan siellä hieskoivua, kuusennärettä, pihlajaa, katajaa, haapaa, raitaa, leppää ja pajua ja paatsamaakin mukana)
Puupelloiksi varmaan asiantuntijoiden mielestä.
Juuri tuo hallantorjunta kuului perinteiseen metsien ja peltojen sijoitteluun suhteessa toisiinsa. Havumetsien varastoima lämpö suojeli viljapeltoja hallalta ja myös tuulelta.
Siitä on jo Elias Lönnrotin Suomi- kirjassa opastus.
Tällainen merkitsee, tosin huomattava myös se, mihin viestiin antavat aihetta. Vaikutus kun voi olla vahva.
Yleensä merkityksellinen on syytä ajatella tarkistavasti, ts ei riitä vain bongaus siitä, mikä on selkeän tuovasti koettua.
Tämä lienee sitä vaarallisinta, vaikka samalla tavallisinta.
…
Edesmennyt isoveli anarkistitapauksena totesi kaadetusta metsästä, että nythän on kaunis. Maskaus taisi olla sen verran natiivipohjainen, että meni itseltäkin läpitte.
EM keissi on todellisuutta, ei puhetta. Vaikka kyse ei ole jo ajan jättäneestä, voi oman elämänsä kautta antaa jotain jälkipolville.
…
Näissä kannattaa ajatella inhimillisesti, ts tarvepohjaisesti.
Avara tila voi olla pelottava biologisluonteisesti, mutta syrjään jos voi jäädä, avoimuus antaa silmän levätä. Levossa tosin toteutuu muutakin.
Että avoimeksi- tekemisen järjestää toisin… on jotain vähän parempaa, mutta taustansa puolesta helposti samaa, ja käden kautta vahvistaen.
”Brittien” Greeni-villityksen, voi ymmärtää tästä lähtökohdasta paremmin, ja sitä kautta myös Golfin.
Asiaa, siinä perustarpeessa.
Tällaiset voi myöntää suoraan, ja varmasti paremman potentiaalista kuin silmien ummistaminen luonteisuudelta, joka perustavaa (utopismipohjaistuksen sijaan).
Marginaalisena on enemmän rikkautta, isommin toteutettuna turhan ”prosessoitua ruokaa”, törkytoiminnalisuutta.
Toiminnallisuuteen liittyy edelleen samat myrkyllisyyden periaatteet, kuin pitoisuuksiin yleensä.
*
Aikoinaan kun tein raivaissahaduunia, yritin säästää mukaan lehtipuita alueelle, joka oli tarkoitus kuusittaa, MHYn toiveesta.
Aavistelussa voi sanoa olevan tolkkua, kun myöhemmin käynyt ilmi se, miten epäterve ja haavoittuva voi puhdas kuusikko olla, suoritetun amputaation ja vieraslajiöverismin takia.
Nämä eivät ole niin tähtitieteellisekologisia, kuin mitä mielikuvaksi jää. Tavan tumpelokin osaa aavistaa jotain, kunhan edes tekee sen aavistuksen.
Voi aina kysyä, mitä mahdollistaa, mitä pesee puhtaaksi, ts mitä vapaata tilaa luo, jossa ilmenee ongelmaa, joka ei voi olla kytkeytymättä mukaan, ja olemaan samassa bissnes-mukaanotossa.
Kyseessä oletuksellisesti hajoitelmageneraation potentiaalia, ellei tilasta (lähtömoodista) ole päätellä (hetkellisesti, ja vain hetkellisesti) toisin.
Tällaista voi ajatella terveesti tai vähemmän, mutta on aiheena analyyttisen arvoinen, ja heittämällä jos menee käytäntöjä, ts tosi vähäpohjaisesti,… todettavissa on saman tien jotain ongelmallisen tuottavaa.
Kompensaatioita kannattaa ajatella tästä vinkkelistä:
Työ on lähellä vaikka sitä kuuluisaa uhrimagiaksi sanottua (Grön), ja uhriutumista. Aihe on mustaa patologiaa, johon tuli viitattua erään toimijan kohdalla:
Kaakkoisimmassa Suomessa metsäpellot ovat valtaosa. Jos heitän arvauksena tuollaiset 80 prosenttia metsäalasta.
– Siis istutettua, harvennettua, välihakattua ja päätehakkuuta odottamassa.
Puiden etäisyys toisistaan on ohjeiden mukainen – tuottaako se tekniikka tuollaiset 5-7 metrin runkovälit.
– Kauas näkee.
*** *** ***
Jos puhumme monipuolisesta metsästä, eivät nuo koivu- ja mäntypellot käy kuin irvikuvaksi. Satojen metrien päähän näkyy puiden lomasta.
– Leipäähän nuo metsäpellot tuottavat. Mutta sen hintana on sitten eläinten totaalinen puute. Kaipaisin lehtoja, pusikoita, rämettynyttä metsää jossa ei kirves liikoja iske.
Voisivat olla meidän koivumetsiköstämme. Kaunis se on katsella, mutta kirpaisee kun tietää ettei se ole kummoinenkaan maa eläimille, saati niille ”kaiken maailman” pieneläimille.
– No, juuri mietin kuinka paljon kuusia karsisi että jäisin muillekin tilaa. Mutta vuosikymmeniä varmaan kuluu että se itsestään muuttuu eläimistöä kuhisevaksi.
Rannan puolella onneksi on märempää ja monimuotoista. Eli siellä on haapaa, lehmusta, tammea, jalavaa, tietysti pihlajaa, mäntyä ja kuusia. Lehtikuusia reunalle istutettuna.
Kaupunkilaisen kotkotuksia tämä tämmönen on ettei raa’asti katsota vaan tuottoa.
Lähipiiriini kuulunut henkilö raivostui ja lähti kahvipöydästä tuolit kolisten kun en ”kehunut” hänen raivaamansa ja ”siistimäänsä koivumetsäpeltopalstaa”, vaan sanoi että eihän se miltään metsältä näytä…?
– Ja vielä enemmän, kun vertasin hänen toimiaan erääseen ”Remontti-Reiskan” ohjelmaan, jossa mökkiläinen esitteli ja ”Reiska” kehui mökkiläisen, keskelle metsää raivaamaa ja tasoittamaa, suurta ja tasaista, ”hienoa” nurmikkoa.
Mökkiläinen otti ylpeänä ”Reiskan” kehut vastaan, ja sanoi, että: ”Mutta kyllä siinä oli tekimistäkin ja vielä nytkin hoitamista…!”
– Näinä aikoina ihmettelen kuinka monelle omakotiasujalle syksyn kauniit lehdet ovat pihalla ”ROSKIA”, joita tätyy jopa äänekkäillä puhaltimilla häätää ”paniikissa” pihaa rumentamasta?!
( – Ehkä parempi keino olisi sekin, että ajaisi ruohonleikkurilla ”pieniksi” ja jättäisi nurmikon ravinnoksi?)
Yhteiskunnan perusturvallisuus assoioituu jollain tapaa ylläpidetyksi toimilla, jotka eivät aina vastaa ekologisia kestävyystekijöitä.
Siinä missä yksiöihin piirtyneet selviytymisen mekanismit antavat yllykkeitä toimintaan… samaa on liittää toistasoiseen toimijuuteen.
Analyysi tästä kohdasta vaikea, ja etenkin sellainen, joka parempaa sovelluspohjaa antava.
Sovelluksia on tapana yleensä hakea lähinnä koneille, ja vaikka näin paljolti sanotaan tiettyjä sektoreita koskien, väite ei käytännössä ole ihan totta, sillä vaikka ihmisiä on syytä ohjelmoida jonkin verran samalla tapaa ja näin tehdään, tähän toimintaan ei ole tervettä verbaalisuhdetta, mikä on selkeä vaje.
Kyseessä eräs demokraattiselle tasolle jäävistä vajeista. On paljonkin yritelmää… mutta erityisesti hämärä-viedysti. Taustaa tähänkin, on vaikea selvittää suoraan, koska verkko taitaa olla lähinnä selvitettävää, kuin jotain valmiin tietämyksen kautta seurailtavaa, ja tehdyn valmiista nostelua.
Jotkut tekevät, ja jotkut odottavat tekemistä. Kumpikin velvollisuudestaan, vaikka toisaalta näin ei tulisi olla, ja käytännössä täytyy olla.
Hieman vastaavia tuntemuksia tuli katsellessa tätä myynti-ilmoitusta kohteesta, jossa rantaruovikko oli muokattu nurmi- ja asfalttikentiksi. Paikkakunnan nimi on kuitenkin Luonnonmaa…
Edellinen kommentti on tosiaan suoraa todellisuusyhteyttä, ja aistien kautta. Vähän samaa on tämä blogi, luonteensa puolesta.
On aiheita, joita kannattaa lähestyä näin, sillä ei ole pois top-rakentamiselta, johon on kytkeä enemmän, kun tätä juurirahtia.
Koska aihe on tuota, voi tosiaan jatkaa samalla tapaa ….
*
Varmaan about 5v sitten tuli tehtyä havainto hömötiaisten heikosta olemassaolon tilasta, tosin suoraan yhden yksittäisen metsäkäynnin perusteella.
Aiheesta tuli kirjoitettua havaintona Faceen, joten kommentti tarkistettavissa, ellei Facea onnistuttu peukaloimaan.
Nyttemmin kuullut, että hömötiaisia todellakin on vähemmän. Syynä kai se parturointi, jota Venäjän politiikka aiheuttanut, kun metsää lähtee sieltä, missä sitä tulisi enemmän suojella.
Tarvitseeko naapuria puhdistaa miten… ja onko miten kestävää… en osaa ottaa kantaa.
Havainnot voivat joskus täsmätä, yksittäisenä. Havaintoja koskee tulkinnallisuus, ja sama myös päätelmiä, joita lauottu havaintojen pohjalta (ympäristökytkentäisyydestä lähtevien osalta).
Mitä perusteita on löytää havainnon tulkitsemisen tolkullisuudelle. Ehkä esim ikimetsä, joka ei poikkea siitä, mitä on hömötiaiselle tyyppialuetta, ja tiettynä ajankohtana, jolloin piipitystä tulisi tosiaan kuulua. TMS.
Mitä nykyhetkeen tulee, eräs massiivisen oloinen muutos ympäristössä on rastaiden havaitsemattomuus aikana, jolloin on tosiaan jo viileää, ja mm pihlajanmarjoja paljon.
Tavan eläimet toiminnoiltaan voivat yllättää joskus. Ei voi jättää pois päätelmistä. Silti rastaiden vähäisyys ihmetyttää, vaikka erään yksittäisen joukon nähnyt olevan liikkeellä.
Rastaiden havainnointi perustuu vähään, sillä liikkumista luonnossa harvakseltaan, kuluvan vuoden osalta.
Parisen vuotta sitten tuli mainitusta lintulajista tehtyä se havainto, miten voivat kätkeytyä maastoon, paremmin kuin kauris tai metsäkuovityyppiset pensaikkoon, joita kahlatessa voisi melkein talloa ne alleen, että hoksaisi lymyttelijöiden olemassaoloa.
Aiemmin saattoi tosiaan päätyä usein siihen, että lumen alta lähti kiepittelijöitä ilmaan sankoinkin joukoin (teeret), ja sama jäniksiä koskien.
Luonnossa on sitä vaihtelua, tosin näitä kannattaa vähän tutkailla, ettei kyseessä olisi oksien turha sahailu, ja siitä aiheutuvat riskit riippumaan väistämättä jääville.
Pitemmän päälle näiden voi ajatella generoivan laatua, vähän kuin mitä dinot aikoinaan epäsuorasti tuottivat. Tai se laskeutuminen puusta, kun aidommat apinat näyttivät tien paikkaa.
Edellinen pointti on arveltavissa vähän kyseenalaiseksi, vaikka kuriositeettina käy mainittavaksi, kun todellisuuspohjaa on todennäköisenä. Jokin raja, uudistulemisen vauhdissa, koska voi olla parempi silti siihen, mihin tuossa extremistisesti viitataan.
Viittaan sopivapohjaiseen kätilöimiseen, vaikka tätä tosiaan olisi odottaa tuottamuksellisena sivutoimena, kuten parhaita saavuttamisia kai yleensä. (aavistus, hypoteesin tapainen)
Olla kätilönä, … ajatus on jo muotoiluna omituinen, mutta mahdollinen mainittavaksi, eikä vain tätä.
Käsittelyn taso vaikka sfäärinen, tähän on liittää käytäntöä, ja toisaalta käytäntöä ilman tätä, ei välttämättä tarjoudu sovellettavaksi.
…
Pölyttyttäjiä koskevassa havainnossa taisi mennä jotain pieleen. Tästä voi olla selvitystä, vaikkei ole kantautunut ainakaan itselleni.
Kommentti piti alunpitäen kytkeä siihen, millä tavoin vaikka kapunkilaisuus irrallista.. sitä samaa voi ilmetä myös maalla, kun osata enää arvostaa asuinpaikkaa, kun kauempana kimaltaa enemmän.
Tuossa on sitä heikommalle jäävän perushoukutusta, ja vähän turhan oloisena.
Sen vuoksi irrallista puhua kaupunkilaisuuden irrallisuutta tuottavasta vaikutuskesta, vaikka tätä olisikin paljon.
Maalaiset yhtä ihmisiä, irroittuvassa mielessä, ja täytyy ilmetä rahtia sinne, että tajuavat jotain siitä, minkä arvon päälle ovat sijoittuneet.
Yksipuolisuuden voi todeta näin viittauksin jojo-potentiaalisuutta generoivaksi… mikä vakavasti ottaen on vaarallista myrkyllisyyttä, ja kevyesti elettynä mitä vain kivaa.
Kytkentää jaksa liittää aiempaan kertomuksen luontevasti, koska pääpointti unohtui.
Ei tarkoita, etteikö yksityiskohdat voisi merkitä paljon, riippuen mitä potentiaalista menee jatkoon, tai millaiseen.
…
Tällainen puhe vaikka perusasiaa, samalla vaarallista:
Luonto on sitä ympäristöä missä ei ole juurikaan ihmisen vaikutusta. Viljakasvit ovat kasvinjalostuksen tuotteita joita pyritään kasvattamaan mahdollisimman homogeenisessä peltoympäristössä vailla luontoa. Tuo blogin aloituksen koivikko sentään on suht lähellä alkuperäistä ”villiä” koivua, vaikka jalostuksella on toki pyritty vaikuttamaan puihinkin.
Kyllä minulle kasvava peltomaisema on todellista luontoa joka tuotetaan karjanlannalla ihmisten ja karjan ruuaksi.
Sinä ilmeisesti elät metsästä ja luonnosta.
Mitä syöt elääksesi?
Syön varmaan suunnilleen samaa kuin muutkin suomalaiset. Luonnosta ruokapöytään tulee melko paljon kalaa. Viikonloppuna olen molemmat päivät merellä. Jonkin verran mustikkaa ja metsäsieniä. Kaikki muu tulee maatalouden, elintarviketeollisuuden ja keskusliikkeiden kautta ostettavaksi. Sille prosessille luonto on lähinnä haittatekijä.
Luonto on sitä viljapellossakin. En ymmärrä sen kieltämistä.
Kuka sinulle on kertonut että kasvava vilja ei olisi luontoa?
Kuten heinä ,puut tai mikään muukaan,joka kasvaa yhteyttämisen ansiosta.
Eikö vihreät ymmärrä että luonto ympäröi jokaista sellaista askeltasi, jota et astu asfaltilla?
Hoitoa kaipaisitte ymmärtämättömyydestänne. Ilimanvaiheita…..
Lienee turhaa jankkaamista. Toisille ravintoliuoksessa kasvava kasvihuonetomaatti on osa luontoa kuten tuhansien broilerien tehokanala. Ei viljapelto siitä paljon poikkea. Alkukesästä ”kasvinsuojeluaineilla” pyritään tuhoamaan kilpaileva luonto pois. Vastikään hanhien muutto nosti viljelijöissä tappamisen vimman päälle. Ne hanhet ovat osa luontoa. Se viljapelto on vain ihmisravinnon tai eläinrehun huonosti suojattu tuotantolaitos.
Nimenomaan näin. Ja metsänomistajat velvoitettakoon tekemään metsiinsä polkupyöräilijöille reittejä.
Sekä kesä-,että talvikäyttöön. Pyynnöstä myös kuivia polttopuita tarvitsevalle.
”…Eihän meillä hakata edes vuotuisen kasvun vertaa, joten ei muuta sahat soimaan ja metsäkoneet pyörimään…!”
– Tuo entisen pääministerin ja yrittäjä-miljonäärin Juha Sipilän ”kannustuskommentti”, kuvastaa hyvin raha-ja talouspiirien ja metsäparoonien ikiaikaista, röyhkeää kantaa ja näkökulmaa, mitä tulee metsiin ja siten esim. ilmastonsuojeluunkin.
Monilla kunnillakin on metsiä, joihin suhtaudutaan monella tavalla-ja asenteella.
– Kun kaikilla kunnilla ei ole varaa rakentaa metsistään ”hienoja, siistejä ja kaupunkimaisia puistometsiä”, niin olisiko yksi vaihtoehto jättää ne suojeltujen ikimetsien tyyppisiksi, lahoavine kantoineen ja kaatuneine, maatuvine runkoineen…?
Asuntoalueiden läheisyydessä oleviin vain luontopolkuja kävelijöille, lenkkeilijöille ja koirien ulkoiluttajille. -Ainakin voisivat ehdottaa ja esitellä sitä lähiasukkaille ja pyytää palautetta…?
– Näinä aikoina luulisi olevan kannatusta ja vain lenkkipolkujen ylläpito tulisi halvemmaksikin, kun kaikki muu olisi mahdollisimman pitkälle ”koskematonta ikimetsää…?”
Marko Gustafssonin vieraana Radio Ykkösessä puhui luonto-ja ilmastoaktivisti Minka Virtanen tänään (to) viisaita.
– Täytyypä nähdä hänen ”tähdittämänsä”, Virpi Suutarin elokuvakin, ”Havumetsän lapset” mahdollisimman pian.
– Suosittelen molempia kaikille-Sipilälle ja Pesosellekin (UPM,eläkel.)
Monentyyppistä luonnonsuojelijaa on blogi kerännyt yhteen.
Toinen pitää elinehtona läpipääsemätöntä luonnon rääseikköä. Toinen tekee sinne kulkuväyliä.
Jotkut eivät pidä istutettua puuta luontona. Toinen puupeltona.
Puhutaan lahopuun tarpeesta. Tuskin sitä kukaan kieltää.
Yksi ylistää harsintahakkuuta luonnon monimuotoisuuden pelastajana, toinen puhuu harvennuksen tarpeesta.
Yksi kertoo vanhojen metsien olevan oleellista luonnon monimuotoisuuden kannalta. Eihän se näin ole. Sehän on ainoastaan vanhan metsän monimuotoisuutta.
Pari vuotta aukkohakkuun jälkeen metsän monimuotoisuus ihan räjähtää uusiin ulottuvuuksiin sellaisten lajien ansiosta,jotka hyödyntävät aukkohakkuun kukintoja.
Muistanemme myös millä Trump aikoinaan ehdotti estettäviksi USA:n suuret metsäpalot:
– Kehotti haravoimaan metsät puhtaiksi ja siisteiksi, kuten suomalaiset tekevät (!?).
”, jos nuo koivut ovatkin luontaisesti kasvaneet ja voittaneet istutetun kuusikon?”
Ihan vaan kuusen ja koivun kilpailusta: Kuusi ei ”voita” koivua, vaan päinvastoin; varjossa kasvamaan pystyvä kuusi valtaa koivikon, jos mitään ei tehdä.
Postauskuvassa koivikon alle on alkanut kasvaa kuusta. Tilanne ei vielä näytä koivujen kannalta uhkaavalta, mutta kuusen taimia ilmestyy koivujen alle lisää vuosien kuluessa. Jos koivikko haluttaisiin pitää elinvoimaisena, niin on tarvittaessa kuusia poistamalla pidettävä huolta siitä, että koivuille säilyy riittävästi valoa ja ravintoa.
Istutettuun kuusen taimikkoon saattaa ensimmäisinä vuosina ilmaantua koivuvesakkoa, sillä valoa vielä riittää, mutta kuusten kasvaessa koivut jäävät vähitellen alakynteen.
Kesäkuva toimii. Juhannuksena saunavastan tekoon ja näyttää tuolta muutamat joulukuusetkin löytyä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuin tilaltamne olisi. Kaunis on. Kyllä. Mutta mutta… puupeltoahan se on. Lintuja väähänlaisesti, lahoavaa ei ollenkaan
Ilmoita asiaton viesti
Lapsuudestani tutunnäköinen maisema; vastametsä mutta raivattu ja istutettukin. Ei mielestäni kovinkaan kaunis jos metsäksi kutsutaan. Puupelto.
Ilmoita asiaton viesti
”Milka” tais pyöriä alastomana ”Mollen” elokuvassa, tuon ylimmän kuvan koivikossa…?
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon olisi hyvä laittaa kuva eucalyptusplantaasista – siellä ei ole aluskasvillisuutta lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka mistäkin tykkää.
Minä tykkään liikkua luonnollisessa sekametsässä, mieluiten mäntyvaltaisessa, jota aika-ajoin harvennetaan ja estetään pusikoitumasta ihan viidakoksi. Hakatessa jätetty siemenpuiksi muutaman männyn ryhmiä. on siellä täällä joku koivu, haapa, pystyssä oleva kelo, kuusi. Kantoja ja oksia ei ole ryöstetty metsästä.
Sieltä löytyy puolukkaa, sieniä, metsän elämää.
Ilmoita asiaton viesti
Joskus kerrankin, Putkisen kanssa samaa mieltä. Harvinaista, kerrassaan.
Ilmoita asiaton viesti
Entäs sitten, kun hieno monimuotoinen metsä on vaarien hiellä ja pollen kiskomilta kiviltä raivattu vuosisataiseksi viljapelloksi. Ja sitten pojan- pojat ostavat tuontiruista ja laiskuuttaan istuttaneet rukiin sijasta puita pelloksi.
Nauraahan jo närhikin moiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän sitä puupeltojakin istutettiin jo 50 luvulla aiva ns pellollekkin, siis sananmukaisestikkin puupeltoja.
Isäni jo niin teki kuusesta.
Ilmoita asiaton viesti
Esi-isien järkevä maankäyttö vastaan jälkipolvien järkevä maankäyttö.
Ilmoita asiaton viesti
… mutta miten järkevää maankäytöä se on, kun naapurin isotilallinen kasvatti pelloillaan timoteita. Syksyn tullen niitti sen maahan ja jätti siihen. Hänellä ei ollut edes hevosia tai karjaa ruokittavanaan ?
No, hän ei saanut käyttää timoteita edes naapurin hevosille, ne timoteit piti tuoda Tanskasta hevosheiniksi, koska EU – hetaarituki olisi menetetty. Se on sitä ”ansioviljelyä” ja järkevää maankäyttöä.
Ilmoita asiaton viesti
Hoidetut mäntymetsät ovat todella kauniita. Niitä näkee todella paljon Ruotsissa Jällivaaran ja Kiirunan seudulla.
Ilmoita asiaton viesti
Muuttuuko metsä kauniimmaksi, jos nuo koivut ovatkin luontaisesti kasvaneet ja voittaneet istutetun kuusikon?
Ilmoita asiaton viesti
Kävin muuten viime keväänä Pirkanmaalla vasta perustetulla luonnonsuojelualueella, kyseessä oli ikääntynyt kuusimetsä jota perimätiedon mukaan ei olla koskaan hakattu. Sanotaanko näin, että jos tykkää englantilaisista puistoista, niin tuota metsää tuskin osaa pitää kauniina. Mutta porukassamme mukana olleet tutkijat (kaksi biologia) olivat haltioissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Millaisia ovat omat metsäsi?
Ilmoita asiaton viesti
Luontaisesti kasvaneessa metsässä lajisto olisi paljon monipuolisempi kuin kuvassa, siellä olisi kaikenikäisiä puita ja runsaasti lahopuuta. Estetiikan kannalta se olisi minun mielestäni paljon kauniimpi, ja ennen kaikkea monimuotoisempi myös elukoille.
Oma pieni metsäplänttini oli vielä viitisentoista vuotta sitten tehometsätalouden piirissä edellisen omistajan aika. Rinnekuusikko olisi päätehakkuuiässä, ehkä 80-vuotiasta, mutta en aio sitä parturoida vaikka otan sieltä vuosittain kymmenkunta kuutiota polttopuuta, alle vuosikasvun. Sinne on jo kertynyt jonkin verran lahopuuta ja toisinaan joku järeä kaatuu.
Rinteen alapuolinen alue on hakattu joskus 20 vuotta sitten, siellä on tasakokoista mäntyä ja osa istutetulla koivikolla kuvanmukaisesti. Siellä kasvaa luontaisesti pari tammea, joille olen raivannut pienen aukion jotta männyt ja koivut eivät tukahduta niitä. Metsä alkaa olla vaikeakulkuista, mutta siellä risteilee hirvieläinten tekemiä polkuja ja olen itse raivannut lisää kulkuteitä.
Minulla on myös pieni metsikkö järveen rajoittuvaa vesijättömaata jossa on lehtomainen puusto, siihen en ole koskenut. Se on ihan oma rikas lintumaailmansa, kaulushaikaran sumutorven ääni kantaa kauas kesäiltana ja kurkipari on jokavuotinen asukki.
Ilmoita asiaton viesti
Tuottaako metsäplänttisi mitään sen mainitsemasi polttopuun lisäksi? Itse antaisin luontoarvoille myös arvoa, mutta sellaisella ei taida normimetsänomistajalle olla arvoa, jonka ymmärtäisivät rahaa tärkeämmäksi.
Ilmoita asiaton viesti
Metsäplänttini tuottaa musti- ja puolukoita, sieniä ja luontoarvoja. Tuottaa myös hirvenlihaa, juuri eilen metsästysseura toi kilon jauhettua ja yhden paistin. Tuottaa puita joihin ripustaa linnunpönttöjä ja kun poika oli pienempi, majan paikkoja. Sekä hirvikärpäsiä. Tuottaa keväisin koivunmahlaa ja kesällä vihtoja. Liikun siellä päivittäin koiran kanssa kun se on ihan vieressä, alkaa ihan pihamaaltani ja peltoplänteiltäni, jotka olen vuokrannut ulos.
Ei se metsä ole kolmea hehtaaria isompi joten rahallinen arvo on mitätön vaikka kaikki puut myisi. Maastossa metsä erottuu tuuheudellaan, koska joka puolella ympärillä on tehty karsintahakkuita. Niissä hakkuumetsissä on hankalampi kävellä, kun joka paikka on täynnä puusta karsittuja oksia ja revittyjä kantoja.
Tykkään että siinä on melkein jotain taianomaista, kun viettää aikaa juuri omalla metsäpläntillä. Siihen on ihan eri suhde kuin käyttää jokamiehenoikeitta muiden metsissä.
Ilmoita asiaton viesti
Sun ”yllyttämänä” otin kuvakaappauksen karttapaikan sivulta omasta vaatimattomasta metsätontista. Löytyy 6 kpl Kuusia joiden ympäri en saa hartiakorkeudelta käsiä yhteen ja olen 185 pitkä. Myös yhtä paksuja mäntyjä on useita ja ne on myös erittäin korkeita koska kasvu on niin kuin kuvasta näkyy erittäin tiheää. Kaatuneita on siellä täällä ja pystyyn kuolleita isoja Kuusia myös.
Oikeassa alareunassa näkyy ruopaamani rannanosa josta pääsen pikku purtilolla Airistolle kalaan ja sitä tulee paljon mutta siitä ehkä lisää muualla.
https://img.aijaa.com/m/00017/15284802.jpg
Tontilla on myös mökinrähjä mutta sitä ei ilmakuvasta löydä.
Viimiset 10v kaikki polttopuu on tuolta mutta se ei kyllä näy mitenkään.
Ilmoita asiaton viesti
Ihailen.monimuotoista suhdetta metsääsi. Hyvin valistuneelta kuulostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Parempi noin. Kuusikko voittaa aina loppupeleissä rehevillä mailla meillä Suomessa.
Hiekkakankaat ovat pelkästään männiköitä,joita ohiajavat asiantuntijat pitävät puupeltoina.
Näillä on sellainenkin ominaisuus,että ne uudistuvat luontaisesti siementämisestä jo ennen kuin valtapuustoa on ehditty hakata.
Siis nämä auton ikkunasta ohi vilahtavat puupellot.
Ilmoita asiaton viesti
”, jos nuo koivut ovatkin luontaisesti kasvaneet ja voittaneet istutetun kuusikon?”
Ihan vaan kuusen ja koivun kilpailusta: Kuusi ei ”voita” koivua, vaan päinvastoin; varjossa kasvamaan pystyvä kuusi valtaa koivikon, jos mitään ei tehdä.
Postauskuvassa koivikon alle on alkanut kasvaa kuusta. Jos koivikko haluttaisiin sälyttää elinvoimaisena, niin kuuset pitäisi poistaa tai ainakin harventaa niin, että koivuille jää riittävästi ravintoa ja valoa.
Istutettuun kuusen taimikkoon saattaa ensimmäisinä vuosina ilmaantua koivuvesakkoa, sillä valoa vielä riittää, mutta kuusten kasvaessa koivut jäävät vähitellen alakynteen.
Ilmoita asiaton viesti
Kaunis on tietenkin mäntykangas, mutta vielä kauniimpi Kolin käkkyrämäntyt keloineen kuin Porvoon Linnamäki ikihonkineen. Kosteikkoon kasvanut vanha haavikko tai Salpausselän suojellut valtavat sekametsät lahopuineen pimeikköineen. Nastolan kuninkaantien ympäristöt lähteineen.
Pyynkinharju ja Teivaalanharju, Kauppi Tampereella.
Keskuspuisto Helsingissä, mitä vielä ei ole nakerrettu.
Mutta valoissa koivikko keväällä ja kesällä saati keltaisena nyt !
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on nyt yli puolet enemmän metsää kuin oli -30 luvulla ja lähes kaikki lisä on istutusten ansiota. Kohta löytyy jo 100v vanhoja puupeltoja. Osa metsistä on istutettu röyhkeästi kuivatetulle suolle.
Ilmoita asiaton viesti
…mutta Turun- Ahvenanmaan saaristo vasta erikoisen kaunis on monipuolisine lehtoineen, pähkinäpuineen, vaikka sielläkin näitä avoraiskoita näkyy olevan.
Ilmoita asiaton viesti
Suuri osa Keski-Pohjanmaan metsistä on nimenomaan suon kasvatteja.
Eihän näilla asutusalueilla olisi ollut mitään mahdollisuutta elää, ellei soita olisi ojitettu metsiksi. Etenkin hallantorjunnan näkökulmasta.
Nyt nuo parimetriset rämeet , joita lapsena katseellani mittailin kilometritolkulla, ovat muuttuneet 250 mottia sisältäviksi männiköiksi. (Onhan siellä hieskoivua, kuusennärettä, pihlajaa, katajaa, haapaa, raitaa, leppää ja pajua ja paatsamaakin mukana)
Puupelloiksi varmaan asiantuntijoiden mielestä.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri tuo hallantorjunta kuului perinteiseen metsien ja peltojen sijoitteluun suhteessa toisiinsa. Havumetsien varastoima lämpö suojeli viljapeltoja hallalta ja myös tuulelta.
Siitä on jo Elias Lönnrotin Suomi- kirjassa opastus.
Ilmoita asiaton viesti
Omat kädet puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa.
Tällainen merkitsee, tosin huomattava myös se, mihin viestiin antavat aihetta. Vaikutus kun voi olla vahva.
Yleensä merkityksellinen on syytä ajatella tarkistavasti, ts ei riitä vain bongaus siitä, mikä on selkeän tuovasti koettua.
Tämä lienee sitä vaarallisinta, vaikka samalla tavallisinta.
…
Edesmennyt isoveli anarkistitapauksena totesi kaadetusta metsästä, että nythän on kaunis. Maskaus taisi olla sen verran natiivipohjainen, että meni itseltäkin läpitte.
EM keissi on todellisuutta, ei puhetta. Vaikka kyse ei ole jo ajan jättäneestä, voi oman elämänsä kautta antaa jotain jälkipolville.
…
Näissä kannattaa ajatella inhimillisesti, ts tarvepohjaisesti.
Avara tila voi olla pelottava biologisluonteisesti, mutta syrjään jos voi jäädä, avoimuus antaa silmän levätä. Levossa tosin toteutuu muutakin.
Että avoimeksi- tekemisen järjestää toisin… on jotain vähän parempaa, mutta taustansa puolesta helposti samaa, ja käden kautta vahvistaen.
”Brittien” Greeni-villityksen, voi ymmärtää tästä lähtökohdasta paremmin, ja sitä kautta myös Golfin.
Asiaa, siinä perustarpeessa.
Tällaiset voi myöntää suoraan, ja varmasti paremman potentiaalista kuin silmien ummistaminen luonteisuudelta, joka perustavaa (utopismipohjaistuksen sijaan).
Ilmoita asiaton viesti
Avohakkuu on pusikoitten tilaamista.
Marginaalisena on enemmän rikkautta, isommin toteutettuna turhan ”prosessoitua ruokaa”, törkytoiminnalisuutta.
Toiminnallisuuteen liittyy edelleen samat myrkyllisyyden periaatteet, kuin pitoisuuksiin yleensä.
*
Aikoinaan kun tein raivaissahaduunia, yritin säästää mukaan lehtipuita alueelle, joka oli tarkoitus kuusittaa, MHYn toiveesta.
Aavistelussa voi sanoa olevan tolkkua, kun myöhemmin käynyt ilmi se, miten epäterve ja haavoittuva voi puhdas kuusikko olla, suoritetun amputaation ja vieraslajiöverismin takia.
Nämä eivät ole niin tähtitieteellisekologisia, kuin mitä mielikuvaksi jää. Tavan tumpelokin osaa aavistaa jotain, kunhan edes tekee sen aavistuksen.
*
Oleellista luonnon kohdalla on todeta se, että aina on vaarassa, vaikka terveyttä tuottavan tarkoituksen nimissä toimittaisiin (punavirheysongelma: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/perttisalminen/modernin-tollouden-aika/#comment-4238123)
Voi aina kysyä, mitä mahdollistaa, mitä pesee puhtaaksi, ts mitä vapaata tilaa luo, jossa ilmenee ongelmaa, joka ei voi olla kytkeytymättä mukaan, ja olemaan samassa bissnes-mukaanotossa.
Kyseessä oletuksellisesti hajoitelmageneraation potentiaalia, ellei tilasta (lähtömoodista) ole päätellä (hetkellisesti, ja vain hetkellisesti) toisin.
Tällaista voi ajatella terveesti tai vähemmän, mutta on aiheena analyyttisen arvoinen, ja heittämällä jos menee käytäntöjä, ts tosi vähäpohjaisesti,… todettavissa on saman tien jotain ongelmallisen tuottavaa.
Kompensaatioita kannattaa ajatella tästä vinkkelistä:
https://www.areiopagi.fi/2024/10/efektiivinen-altruismi-ja-kristillinen-etiikka-onko-tehokkaan-maailmanparantamisen-taustalla-epailyttava-ideologia/
Työ on lähellä vaikka sitä kuuluisaa uhrimagiaksi sanottua (Grön), ja uhriutumista. Aihe on mustaa patologiaa, johon tuli viitattua erään toimijan kohdalla:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/suburbian/evankikaalisten-hukkaretki/#comment-4237588
Kyseessä ei silti se viitattu finaalisti ottaen.
Parempi olla ryssimättä jatkuvan toistuvasti näissä päätelmissä, … siis päätelmänhakuisesti otettavissa, ts seurattavan arvoisissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaakkoisimmassa Suomessa metsäpellot ovat valtaosa. Jos heitän arvauksena tuollaiset 80 prosenttia metsäalasta.
– Siis istutettua, harvennettua, välihakattua ja päätehakkuuta odottamassa.
Puiden etäisyys toisistaan on ohjeiden mukainen – tuottaako se tekniikka tuollaiset 5-7 metrin runkovälit.
– Kauas näkee.
*** *** ***
Jos puhumme monipuolisesta metsästä, eivät nuo koivu- ja mäntypellot käy kuin irvikuvaksi. Satojen metrien päähän näkyy puiden lomasta.
– Leipäähän nuo metsäpellot tuottavat. Mutta sen hintana on sitten eläinten totaalinen puute. Kaipaisin lehtoja, pusikoita, rämettynyttä metsää jossa ei kirves liikoja iske.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän sillä tekisit?
Sata vuotta hoitamatonta rehevää metsää on ainoastaan muutaman sukupolven takana. Osta se.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvat eivät ole omasta metsästä, mutta olen seurannut sen kasvua.
Koivikko on ylärinteessä ja kuvion alaosa on täynnä niitä istutettuja kuusia, pituus hieman lyhyempi kuin tuolla koivikoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Voisivat olla meidän koivumetsiköstämme. Kaunis se on katsella, mutta kirpaisee kun tietää ettei se ole kummoinenkaan maa eläimille, saati niille ”kaiken maailman” pieneläimille.
– No, juuri mietin kuinka paljon kuusia karsisi että jäisin muillekin tilaa. Mutta vuosikymmeniä varmaan kuluu että se itsestään muuttuu eläimistöä kuhisevaksi.
Rannan puolella onneksi on märempää ja monimuotoista. Eli siellä on haapaa, lehmusta, tammea, jalavaa, tietysti pihlajaa, mäntyä ja kuusia. Lehtikuusia reunalle istutettuna.
Kaupunkilaisen kotkotuksia tämä tämmönen on ettei raa’asti katsota vaan tuottoa.
Ilmoita asiaton viesti
Lähipiiriini kuulunut henkilö raivostui ja lähti kahvipöydästä tuolit kolisten kun en ”kehunut” hänen raivaamansa ja ”siistimäänsä koivumetsäpeltopalstaa”, vaan sanoi että eihän se miltään metsältä näytä…?
– Ja vielä enemmän, kun vertasin hänen toimiaan erääseen ”Remontti-Reiskan” ohjelmaan, jossa mökkiläinen esitteli ja ”Reiska” kehui mökkiläisen, keskelle metsää raivaamaa ja tasoittamaa, suurta ja tasaista, ”hienoa” nurmikkoa.
Mökkiläinen otti ylpeänä ”Reiskan” kehut vastaan, ja sanoi, että: ”Mutta kyllä siinä oli tekimistäkin ja vielä nytkin hoitamista…!”
– Näinä aikoina ihmettelen kuinka monelle omakotiasujalle syksyn kauniit lehdet ovat pihalla ”ROSKIA”, joita tätyy jopa äänekkäillä puhaltimilla häätää ”paniikissa” pihaa rumentamasta?!
( – Ehkä parempi keino olisi sekin, että ajaisi ruohonleikkurilla ”pieniksi” ja jättäisi nurmikon ravinnoksi?)
Ilmoita asiaton viesti
Yhteiskunnan perusturvallisuus assoioituu jollain tapaa ylläpidetyksi toimilla, jotka eivät aina vastaa ekologisia kestävyystekijöitä.
Siinä missä yksiöihin piirtyneet selviytymisen mekanismit antavat yllykkeitä toimintaan… samaa on liittää toistasoiseen toimijuuteen.
Analyysi tästä kohdasta vaikea, ja etenkin sellainen, joka parempaa sovelluspohjaa antava.
Sovelluksia on tapana yleensä hakea lähinnä koneille, ja vaikka näin paljolti sanotaan tiettyjä sektoreita koskien, väite ei käytännössä ole ihan totta, sillä vaikka ihmisiä on syytä ohjelmoida jonkin verran samalla tapaa ja näin tehdään, tähän toimintaan ei ole tervettä verbaalisuhdetta, mikä on selkeä vaje.
Kyseessä eräs demokraattiselle tasolle jäävistä vajeista. On paljonkin yritelmää… mutta erityisesti hämärä-viedysti. Taustaa tähänkin, on vaikea selvittää suoraan, koska verkko taitaa olla lähinnä selvitettävää, kuin jotain valmiin tietämyksen kautta seurailtavaa, ja tehdyn valmiista nostelua.
Jotkut tekevät, ja jotkut odottavat tekemistä. Kumpikin velvollisuudestaan, vaikka toisaalta näin ei tulisi olla, ja käytännössä täytyy olla.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman vastaavia tuntemuksia tuli katsellessa tätä myynti-ilmoitusta kohteesta, jossa rantaruovikko oli muokattu nurmi- ja asfalttikentiksi. Paikkakunnan nimi on kuitenkin Luonnonmaa…
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/naantali/22063416
Ilmoita asiaton viesti
Saaren nimi on Luonnonmaa ja tölli on Kuivalahdessa.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan ne viljapellotkin viehättäviä katsella elokuussa. Varsinaisen luonnon kanssa kovin vähän tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
On, ihan tuoksumaailmaa myöten.
Sama koskee naudanlannan (tai niitten ”juoksikojen”) tuoksua, muttei enää sian tuotoksia (mennä-tavoin keskitettynä).
Merkitsiköhän suora havainto ja kokemus jotain tulkinnanarvoista?
Tällainen tarkasteluvinkkeli tuli mieleen, tässä yhteydessä: |viimeisin blogituotos|.
Ilmoita asiaton viesti
Edellinen kommentti on tosiaan suoraa todellisuusyhteyttä, ja aistien kautta. Vähän samaa on tämä blogi, luonteensa puolesta.
On aiheita, joita kannattaa lähestyä näin, sillä ei ole pois top-rakentamiselta, johon on kytkeä enemmän, kun tätä juurirahtia.
Koska aihe on tuota, voi tosiaan jatkaa samalla tapaa ….
*
Varmaan about 5v sitten tuli tehtyä havainto hömötiaisten heikosta olemassaolon tilasta, tosin suoraan yhden yksittäisen metsäkäynnin perusteella.
Aiheesta tuli kirjoitettua havaintona Faceen, joten kommentti tarkistettavissa, ellei Facea onnistuttu peukaloimaan.
Nyttemmin kuullut, että hömötiaisia todellakin on vähemmän. Syynä kai se parturointi, jota Venäjän politiikka aiheuttanut, kun metsää lähtee sieltä, missä sitä tulisi enemmän suojella.
Tarvitseeko naapuria puhdistaa miten… ja onko miten kestävää… en osaa ottaa kantaa.
Havainnot voivat joskus täsmätä, yksittäisenä. Havaintoja koskee tulkinnallisuus, ja sama myös päätelmiä, joita lauottu havaintojen pohjalta (ympäristökytkentäisyydestä lähtevien osalta).
Mitä perusteita on löytää havainnon tulkitsemisen tolkullisuudelle. Ehkä esim ikimetsä, joka ei poikkea siitä, mitä on hömötiaiselle tyyppialuetta, ja tiettynä ajankohtana, jolloin piipitystä tulisi tosiaan kuulua. TMS.
Mitä nykyhetkeen tulee, eräs massiivisen oloinen muutos ympäristössä on rastaiden havaitsemattomuus aikana, jolloin on tosiaan jo viileää, ja mm pihlajanmarjoja paljon.
Tavan eläimet toiminnoiltaan voivat yllättää joskus. Ei voi jättää pois päätelmistä. Silti rastaiden vähäisyys ihmetyttää, vaikka erään yksittäisen joukon nähnyt olevan liikkeellä.
Rastaiden havainnointi perustuu vähään, sillä liikkumista luonnossa harvakseltaan, kuluvan vuoden osalta.
Parisen vuotta sitten tuli mainitusta lintulajista tehtyä se havainto, miten voivat kätkeytyä maastoon, paremmin kuin kauris tai metsäkuovityyppiset pensaikkoon, joita kahlatessa voisi melkein talloa ne alleen, että hoksaisi lymyttelijöiden olemassaoloa.
Aiemmin saattoi tosiaan päätyä usein siihen, että lumen alta lähti kiepittelijöitä ilmaan sankoinkin joukoin (teeret), ja sama jäniksiä koskien.
Luonnossa on sitä vaihtelua, tosin näitä kannattaa vähän tutkailla, ettei kyseessä olisi oksien turha sahailu, ja siitä aiheutuvat riskit riippumaan väistämättä jääville.
Pitemmän päälle näiden voi ajatella generoivan laatua, vähän kuin mitä dinot aikoinaan epäsuorasti tuottivat. Tai se laskeutuminen puusta, kun aidommat apinat näyttivät tien paikkaa.
Edellinen pointti on arveltavissa vähän kyseenalaiseksi, vaikka kuriositeettina käy mainittavaksi, kun todellisuuspohjaa on todennäköisenä. Jokin raja, uudistulemisen vauhdissa, koska voi olla parempi silti siihen, mihin tuossa extremistisesti viitataan.
Viittaan sopivapohjaiseen kätilöimiseen, vaikka tätä tosiaan olisi odottaa tuottamuksellisena sivutoimena, kuten parhaita saavuttamisia kai yleensä. (aavistus, hypoteesin tapainen)
Olla kätilönä, … ajatus on jo muotoiluna omituinen, mutta mahdollinen mainittavaksi, eikä vain tätä.
Käsittelyn taso vaikka sfäärinen, tähän on liittää käytäntöä, ja toisaalta käytäntöä ilman tätä, ei välttämättä tarjoudu sovellettavaksi.
…
Pölyttyttäjiä koskevassa havainnossa taisi mennä jotain pieleen. Tästä voi olla selvitystä, vaikkei ole kantautunut ainakaan itselleni.
Ilmoita asiaton viesti
Kommentti piti alunpitäen kytkeä siihen, millä tavoin vaikka kapunkilaisuus irrallista.. sitä samaa voi ilmetä myös maalla, kun osata enää arvostaa asuinpaikkaa, kun kauempana kimaltaa enemmän.
Tuossa on sitä heikommalle jäävän perushoukutusta, ja vähän turhan oloisena.
Sen vuoksi irrallista puhua kaupunkilaisuuden irrallisuutta tuottavasta vaikutuskesta, vaikka tätä olisikin paljon.
Maalaiset yhtä ihmisiä, irroittuvassa mielessä, ja täytyy ilmetä rahtia sinne, että tajuavat jotain siitä, minkä arvon päälle ovat sijoittuneet.
Yksipuolisuuden voi todeta näin viittauksin jojo-potentiaalisuutta generoivaksi… mikä vakavasti ottaen on vaarallista myrkyllisyyttä, ja kevyesti elettynä mitä vain kivaa.
Kytkentää jaksa liittää aiempaan kertomuksen luontevasti, koska pääpointti unohtui.
Ei tarkoita, etteikö yksityiskohdat voisi merkitä paljon, riippuen mitä potentiaalista menee jatkoon, tai millaiseen.
…
Tällainen puhe vaikka perusasiaa, samalla vaarallista:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/2eae72ca-1e47-488f-9a61-6888116488f6
Talonpoika ja metsänomistaja pitäisi nostaa jalustalle, sillä vain he voivat pelastaa maailman
Mediatyypillistä osallistumista, ja helposti kanssakäymistä rikkovan toimitavan kautta.
Samainen vaikutus töksähti tässä blogissa, jonka voi ajatella tosiaan provoksi. Provoja on, ihan tuottavinakin, tosin riippuu jatkajista.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa. Mitähän se luonto mielestäsi sitten on?
Mielestäni vilja on yksi luonnon tärkeimmistä antimista.
Ilmoita asiaton viesti
Luonto on sitä ympäristöä missä ei ole juurikaan ihmisen vaikutusta. Viljakasvit ovat kasvinjalostuksen tuotteita joita pyritään kasvattamaan mahdollisimman homogeenisessä peltoympäristössä vailla luontoa. Tuo blogin aloituksen koivikko sentään on suht lähellä alkuperäistä ”villiä” koivua, vaikka jalostuksella on toki pyritty vaikuttamaan puihinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä minulle kasvava peltomaisema on todellista luontoa joka tuotetaan karjanlannalla ihmisten ja karjan ruuaksi.
Sinä ilmeisesti elät metsästä ja luonnosta.
Mitä syöt elääksesi?
Ilmoita asiaton viesti
Syön varmaan suunnilleen samaa kuin muutkin suomalaiset. Luonnosta ruokapöytään tulee melko paljon kalaa. Viikonloppuna olen molemmat päivät merellä. Jonkin verran mustikkaa ja metsäsieniä. Kaikki muu tulee maatalouden, elintarviketeollisuuden ja keskusliikkeiden kautta ostettavaksi. Sille prosessille luonto on lähinnä haittatekijä.
Ilmoita asiaton viesti
Luonto on sitä viljapellossakin. En ymmärrä sen kieltämistä.
Kuka sinulle on kertonut että kasvava vilja ei olisi luontoa?
Kuten heinä ,puut tai mikään muukaan,joka kasvaa yhteyttämisen ansiosta.
Eikö vihreät ymmärrä että luonto ympäröi jokaista sellaista askeltasi, jota et astu asfaltilla?
Hoitoa kaipaisitte ymmärtämättömyydestänne. Ilimanvaiheita…..
Ilmoita asiaton viesti
Lienee turhaa jankkaamista. Toisille ravintoliuoksessa kasvava kasvihuonetomaatti on osa luontoa kuten tuhansien broilerien tehokanala. Ei viljapelto siitä paljon poikkea. Alkukesästä ”kasvinsuojeluaineilla” pyritään tuhoamaan kilpaileva luonto pois. Vastikään hanhien muutto nosti viljelijöissä tappamisen vimman päälle. Ne hanhet ovat osa luontoa. Se viljapelto on vain ihmisravinnon tai eläinrehun huonosti suojattu tuotantolaitos.
Ilmoita asiaton viesti
” Kaunis on kuolla kaatosi eessä, urhona kaadut puolesta metsän ja maan, puolesta tuhotun luonnon, ja julmien iskujen ilmaston ärjyvän yön ”.
Ilmoita asiaton viesti
”Metsän poika olla haluan, sankan jylhän kuusiston… ”
Ilmoita asiaton viesti
😀😅🤣
Ilmoita asiaton viesti
Nimenomaan näin. Ja metsänomistajat velvoitettakoon tekemään metsiinsä polkupyöräilijöille reittejä.
Sekä kesä-,että talvikäyttöön. Pyynnöstä myös kuivia polttopuita tarvitsevalle.
Ilmoita asiaton viesti
”…Eihän meillä hakata edes vuotuisen kasvun vertaa, joten ei muuta sahat soimaan ja metsäkoneet pyörimään…!”
– Tuo entisen pääministerin ja yrittäjä-miljonäärin Juha Sipilän ”kannustuskommentti”, kuvastaa hyvin raha-ja talouspiirien ja metsäparoonien ikiaikaista, röyhkeää kantaa ja näkökulmaa, mitä tulee metsiin ja siten esim. ilmastonsuojeluunkin.
Monilla kunnillakin on metsiä, joihin suhtaudutaan monella tavalla-ja asenteella.
– Kun kaikilla kunnilla ei ole varaa rakentaa metsistään ”hienoja, siistejä ja kaupunkimaisia puistometsiä”, niin olisiko yksi vaihtoehto jättää ne suojeltujen ikimetsien tyyppisiksi, lahoavine kantoineen ja kaatuneine, maatuvine runkoineen…?
Asuntoalueiden läheisyydessä oleviin vain luontopolkuja kävelijöille, lenkkeilijöille ja koirien ulkoiluttajille. -Ainakin voisivat ehdottaa ja esitellä sitä lähiasukkaille ja pyytää palautetta…?
– Näinä aikoina luulisi olevan kannatusta ja vain lenkkipolkujen ylläpito tulisi halvemmaksikin, kun kaikki muu olisi mahdollisimman pitkälle ”koskematonta ikimetsää…?”
Marko Gustafssonin vieraana Radio Ykkösessä puhui luonto-ja ilmastoaktivisti Minka Virtanen tänään (to) viisaita.
– Täytyypä nähdä hänen ”tähdittämänsä”, Virpi Suutarin elokuvakin, ”Havumetsän lapset” mahdollisimman pian.
– Suosittelen molempia kaikille-Sipilälle ja Pesosellekin (UPM,eläkel.)
Ilmoita asiaton viesti
Monentyyppistä luonnonsuojelijaa on blogi kerännyt yhteen.
Toinen pitää elinehtona läpipääsemätöntä luonnon rääseikköä. Toinen tekee sinne kulkuväyliä.
Jotkut eivät pidä istutettua puuta luontona. Toinen puupeltona.
Puhutaan lahopuun tarpeesta. Tuskin sitä kukaan kieltää.
Yksi ylistää harsintahakkuuta luonnon monimuotoisuuden pelastajana, toinen puhuu harvennuksen tarpeesta.
Yksi kertoo vanhojen metsien olevan oleellista luonnon monimuotoisuuden kannalta. Eihän se näin ole. Sehän on ainoastaan vanhan metsän monimuotoisuutta.
Pari vuotta aukkohakkuun jälkeen metsän monimuotoisuus ihan räjähtää uusiin ulottuvuuksiin sellaisten lajien ansiosta,jotka hyödyntävät aukkohakkuun kukintoja.
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja tässä on vain valju otos Gaussista, ei ehkä ääripäiden hiihtäjiä mukana.
Ilmoita asiaton viesti
– EU:n puheet ja kannanotot unohdit…?
Muistanemme myös millä Trump aikoinaan ehdotti estettäviksi USA:n suuret metsäpalot:
– Kehotti haravoimaan metsät puhtaiksi ja siisteiksi, kuten suomalaiset tekevät (!?).
Ilmoita asiaton viesti
On. Paljon kauniimpi kuin ropelipelto.
Ilmoita asiaton viesti
🤣
Ilmoita asiaton viesti
Mutta metsää ei nykyään saisi hakata tuottamaan mitään. Ropelit sentään tuottaa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeasti ei minkään näköisiä, tylsää monotoniaa..toniaa…toniaa…toniaa…toniaaa………..
Ilmoita asiaton viesti
”, jos nuo koivut ovatkin luontaisesti kasvaneet ja voittaneet istutetun kuusikon?”
Ihan vaan kuusen ja koivun kilpailusta: Kuusi ei ”voita” koivua, vaan päinvastoin; varjossa kasvamaan pystyvä kuusi valtaa koivikon, jos mitään ei tehdä.
Postauskuvassa koivikon alle on alkanut kasvaa kuusta. Tilanne ei vielä näytä koivujen kannalta uhkaavalta, mutta kuusen taimia ilmestyy koivujen alle lisää vuosien kuluessa. Jos koivikko haluttaisiin pitää elinvoimaisena, niin on tarvittaessa kuusia poistamalla pidettävä huolta siitä, että koivuille säilyy riittävästi valoa ja ravintoa.
Istutettuun kuusen taimikkoon saattaa ensimmäisinä vuosina ilmaantua koivuvesakkoa, sillä valoa vielä riittää, mutta kuusten kasvaessa koivut jäävät vähitellen alakynteen.
Ilmoita asiaton viesti