Marcus Tullius Cicero – Kuolema on luonnollista, sitä ei tarvitse pelätä

Kuva: Cicero hyökkää Catilinaa vastaan senaatissa, Cesare Maccarin maalaus noin vuodelta 1888. Wikipedia.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Kuoleman kysymykset ovat kristinuskon ytimessä, varsinkin näin pääsiäisen aikaan. Ne ovat myös kysymyksiä, joita ihmiset pohtivat ympäri maailmaa elämänkatsomuksesta riippumatta.

Korona-aika saa tarttumaan kirjoihin, joita ei muuten tulisi lukeneeksi. Minulle tällainen kirja oli Marcus Tullius Ciceron kirja Vanhuudesta. Se on filosofinen teos, joka käsittelee vanhuutta ja kuolemaa.

”Mitäpä on elämässä mukavaa? Eikö pikemmin siinä ole vain vaivaa?”

Cicero kirjoitti kirjansa Vanhuudesta vuonna 44 eaa. Ciceron teos on muodoltaan dialogi eli keskustelu. Siinä arvostettu Marcus Porcius Cato vanhempi, puhuu vanhuudesta ja kuolemasta Scipio Africanukselle ja Gaius Laelius Sapiensille. Keskustelu on sijoitettu vuoteen 150 eaa., jolloin Cato oli 83-vuotias, ja Scipio Africanus ja Laelius olivat nuoria miehiä, kummatkin noin 35-vuotiaita.

Caton suulla Cicero kertoo, että elämässä ei ole päämääränä elää pitkään, vaan hyvin. Siksi kuolemaa ei tarvitse pelätä missään iässä.

  • Mitäpä on elämässä mukavaa? Eikö pikemmin siinä ole vain vaivaa? Jos siinä on jotain mukavaa, silläkin on määräaika. En halua valittaa elämääni, niin kuin useat oppineetkin miehet ovat tehneet. Eikä minua kaduta elämäni, koska aina olen elänyt niin, etten luule syntyneeni turhaan. Elämästä poistun ikään kuin majapaikasta enkä niin kuin varsinaisesta kodista. Luonto on näet antanut meille täällä vierasmajan siinä viivähtääksemme eikä asuaksemme ainiaan.

”Vanhuus on elämän loppunäytös, aivan kuin se olisi näytelmä”

Cicero esittää, että Caton mielestä kuolema on luonnollista, erityisesti vanhuudessa, ja tapahtuu vieläpä nopeasti ja lähes kivuttomasti, joten siksikään sitä ei tarvitse pelätä. Cato katsoo kuoleman myös olevan portti onnelliseen kuolemattomuuteen. Lopuksi Cato ilmaisee kaipaavansa tällaista kuolemattomuutta ja yhdistymistä kaikkiin niihin, jotka hän ennen tunsi ja joita hän rakasti.

  • Oi ihanaa päivää, jolloin lähden tuohon sielujen jumalalliseen yhteyteen ja piiriin sekä erkanen tästä hälinästä ja sekamelskasta. Mutta, jos erehdyn luullessani ihmisten sieluja kuolemattomiksi, niin erehdyn mielelläni enkä tahdo, että tämä erehdys, josta iloitsen, riistetään minulta eläessäni. Jos taas kuoltuani, kuten muutamat pikkufilosofit arvelevat, en tuntisi mitään, niin en pelkää, että nuo filosofit kuoltuaan pilkkaisivat erehdystäni. Mutta, jos emme olisikaan kuolemattomia, on toki toivottavaa ihmiselle, että hän saa aikanaan sammua. Sillä luonto on elämälle pannut rajansa, samoin kuin kaikelle muulle. Vanhuus onkin elämän loppunäytös, aivan kuin se olisi näytelmä. Meidän tulee välttää, että emme väsy vanhuuteen, varsinkin jos olemme jo elämältä saaneet kylliksemme.

Marcus Tullius Cicero (3.1.106 eaa. – 7. 12.43 eaa.) oli roomalainen poliitikko, puhuja, filosofi, lakimies ja kirjailija.  Cicero eli aikana, jolloin Rooman tasavalta oli väistämättä murenemassa pala palalta. Hän pyrki poliittisen uransa aikana puolustamaan Rooman tasavaltaa, joka itse asiassa oli senaatin jäsenten harvainvaltaa. Rooman senaatin valta kaatui ja alkoi keisarien yksinvallan aika.

 Lähteet

Cicero Marcus Tullius. Vanhuudesta. Latinasta (Cato Maior De Senectute) Suomentanut K. J. Hidén. Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1918.

Itkonen – Kaila Marja. Vanhuudesta, Ystävyydestä, Velvollisuuksista. WSOY.1992

Wikipedia. Cicero artikkeli.

+1
Pertti Rajala
Sosialidemokraatit Pori
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen eläkkeellä oleva maakuntajohtaja ja erityisopettaja. Nykyisin jatkan työtäni tietokirjailijana ja toimin mm. kirkolliskokouksen toisena varapuheenjohtajana

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu