Mainila 26.11.1939

Marraskuun lopussa tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan alkamisesta puna-armeijan hyökättyä salakavalasti maahamme marrasaamun pimeydessä 30.11.1939. Sitä ennen tapahtui kummia pikkuisessa Mainilan venäläisessä rajakylässä. Siellä alkoi räjähdellä tykinammuksia (ks. karttapiirros).

 

.

Neuvostoliiton piti järjestää provokaatio, jolla pyrkivät hyökkäyksensä oikeuttamaan. Niinpä puna-armeijan 221. raskaan tykkipatterin tykeillä ammuttiin seitsemän laukausta oman 70. jalkaväkidivisioonan 329. rykmentin 4. komppanian majoitusalueelle Venäjän puolella Valkeasaaressa Mainilan kylässä, josta kyseiset komppaniaosat oli vedetty käskystä selustaan. Ammunnan toimeenpani eversti P.G.Tihomirov Leningradin sotilaspiirin vakoiluosastolta Meretskovin ja Zdanovin antamalla käskyllä 26.11.1939 klo 15.45-16.05 (Moskovan aikaa).

Provokaatio oli niin tökerö, että sillä ei Suomea ja länsivaltoja petetty. Se olikin tarkoitettu vain oman armeijan ja siviiliväestön mielipiteen muokkaamiseksi vihaan ”valkobandiitteja” kohtaan: sotaan jota oli valmisteltu jo kuukausia. Vihaa lietsottiin äärimmäisyyteen asti erilaisella kansalle suunnatulla propagandalla.

Neuvostojohto väitti laukausten ammutun Suomen puolelta ja usean neuvostosotilaan kuolleen ja haavoittuneen. Väite oli täyttä valhetta! Omat tykkimme eivät kantamaltaan tuolloin yltäneet kranaattien iskemäpaikalle. Suomalaisilla rajavartijoilla oli hyvät tähystyspaikat kaukoputkineen. Vaikka olikin jo hiukan syksyistä hämärää, oli heillä selvä näkyvyys Mainilan lyläaukealle. Rajavartijat raportoivat heti kuulemastaan ja näkemästään: mistä-mihin ja koska ammuttiin. Suunnat saatiin suuntakehältä. Rajavartioston päiväkirjaan tehtiin ammunnasta oheisen kuvan mukainen peitepiirros. Kranaattien osumapaikalla ei havaittu yhtään ukkoa kun vasta ammunnan tauottua. Venäläissotilaat tonkivat siellä aikansa ja lähtivät pois.

Suomalaiset olivat valmiit yhdessä Neuvostoliiton kanssa selvittämään asia tavalla, josta oli valtioidemme välinen sopimus. Se ei tietenkään käynyt itänaapurille. Suurvallan röyhkeyttä kuvasti vaatimus, että armeijamme olisi pitänyt vetäytyä rajalta tykinkantaman, 20-30 kilometriä, päähän. Jättää selvästi nähtävissä olevalle, tulevalle viholliselle vapaa eteneminen kyseisen matkan!?

Jälkeenpäin provokaatioata on naapurissa selitelty monin tavoin. Ensin syytettiin siitä Suomea, sitten todettiin, että mitään laukauksia ei edes ammuttu, ei kumpikaan osapuoli. Nyttemmin on lopulta myönnetty ammunta ja siihen Neuvostoliiton syyllisyys. Saas nähdä jos presidentti Putin taas kerran kirjoituttaa uudelleen maansa historiaa, miten siinä tuodaan esiin Mainilan tapahtumat. Todistetaanko Suomi niihin kuitenkin jollain lailla syylliseksi? Koittavathan eräät suomalaisetkin(!) historioitsijat todistella maamme valtiojohtoa syylliseksi koko talvisotaan!?

Kuriositeettina mainittakoon, että jatkosodassa Pajarin 18. divisioonan tykistö ampui Suomen puolelta todelliset ”mainilan laukaukset” 31.8.1941 saavuttaessaan vanhan rajan Mainilan kohdalla (kuva).

Lähteet: Raimo Seppälä Mainila ja Markku Salomaa Punaupseerien nousu ja tuho.

PerttiRampanen

Paperiteollisuudesta leipänsä tienannut teknikko. Eläkkeellä. Sitoutumaton, mutta ei kantaa ottamaton.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu