Neuvostoliitto/Venäjän merijalkaväki vv. 1942 ja 2023
Eipä ole itänaapurilla pojasta polvi, oikeammin montakin polvea, parantunut merijalkaväen iskukyvyssä.
Iltalehdessä oli 14.2.2023 uutiskirjoitus 155. prikaatin kärsimistä valtavista tappioista Ukrainan sodassa kuluneen viikon aikana. Puhutaan merijalkaväkijoukosta, eliittiprikaatista. Tappioita prikaati on kärsinyt aiemminkin, ja uutiskirjoituksen mukaan se on jouduttu kokoamaan uusiksi jo kolmeen kertaan. Sama yksikkö joutui vetäytymään Kiovasta.
Mitäs tappioista, ukkoa kyllä Venäjällä riittää, mutta kun tavoite uhkaa jäädä saavuttamatta.
Kovilla oli silloisen puna-armeijan merijalkaväki myöskin jatkosodan aikana vuonna 1942 armeijaamme vastaan Somerissa. Suomalaiset saavuttivat käsittämättömän pienellä joukolla ja pienin tappioin valtaisan voiton. Linnakesaari pysyi hallusamme sodan loppuun saakka.
Stalin totesi aikoinaan, että Neuvostoliiton armeija on hyökkäysarmeija. Taitaa mies pyöriä haudassaan kun Venäjän armeija kaivautuu epätoivon vimmalla puolustukseen nyt Ukrainassa.
Somerin saaritaistelu:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/perttirampanen/someri-jatkosodan-saaritaistelu-suomenlahdella/
Korjaus: Tuo tässä artikkelissa oleva linkki näköjään korjattiinkin jo
– – –
Linkki Someri-artikkeliin ei toimi. Tämä taitaa toimia:
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/perttirampanen/someri-jatkosodan-saaritaistelu-suomenlahdella/
P.S. En löytänyt linkkiä tuohon artikkeliiin myöskään sivulta https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/author/perttirampanen/
Ilmoita asiaton viesti
Ukraina on mahdottoman haastava taistelutanner, eikä operaatioita siellä pidä arvostella verraten olosuhteisiin Suomessa. Ukrainassa mikä tahansa armeija olisi suunnattomissa vaikeuksissa, koska panssareita joutuu ajamaan lähinnä tieuria pitkin ja runsaan ilmatorjunnan johdosta ilmaherruutta on äärimmäisen vaikeaa jos suorastaan mahdotonta saavuttaa. Ilman ilmaherruutta mikä tahansa operaatio on riski ja ottaen huomioon venäläisten upseerien kokemattomuuden tai suoranaisen osaamattomuuden, riskit moninkertaistuvat.
Rampasen kannattaa muistaa myös se historiallinen fakta, että jos 1942 suomalaisia nauratti, niin 1944 ei enää naurattanut.
Ilmoita asiaton viesti
Miksiköhän Putin lähti sotaan Ukrainaa vastaan kun siellä taistelutanner on noin vaikea ja armeijansa johto osaamatonta?!
Pitääköhän Putin samanlaisen kritiikkipalaverin kenraaleidensa kanssa sodan päätyttyä kuin Stalin piti heti talvisodan jälkeen puna-armeijan johdon kanssa ruotien armeijansa puutteita ja osaamattomuutta? Isä Aurinkoinen otti puutteita jopa omaksi syykseen. Putin ei ota!
Ei suomalaisia varmaankaan naurattanut sodassa vuonna 1942 eikä sen jälkeen, mutta varmasti ei naurattanut puna-armeijan eliittijoukoakaan Somerissa, eikä naurata nyt merijalkaväkeä Ukrainassa.
Ilmoita asiaton viesti
Stalin teloitutti talvisodan pahimmat mokailijat opetukseksi muille. Puna-armeijan taistelutapaa myös muutettiin dramaattisesti heti sodan jälkeen. Suomen oli helppo ottaa talvisodassa menettämänsä alueet ja hieman ylikin N-liiton taistellessa olemassaolostaan. Silti kesähyökkäys 1941 maksoi liki 20 000 suomalaissotilaan hengen. Se mitä kesällä 1941 otettiin, menetettiin kesällä 1944 parissa viikossa ja vain uskomattomat onnen käänteet pelastivat Suomen armeijan täydelliseltä romahdukselta.
Ilmoita asiaton viesti
Toisen maailmansodan aikoihin Stalin taisi saada Suomen rintamalla hengiltä vajaat 100 000 suomalaista, ja tuota suuremman määrän omia kansalaisiaan. Ukrainassa Putinin on pääsemässä samoihin lukuihin ukrainalaisia ja venäläisiä. Pitäisiköhän jo onnitella? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
”… ja vain uskomattomat onnen käänteet pelastivat Suomen armeijan täydelliseltä romahdukselta” – no eivät Tali-Ihantalan taistelu ja sen lopputulos olleet sentään silkkaa tuuria.
Lennart Oeschin johtamistaito ja Vilho Petter Nenosen kehittämät tykistön ampumamenetelmät ja Reino Hallamaan kehittämä radiotiedustelun osaaminen eivät tulleet onnen käänteinä, sen enempää kuin rintamamiesten taistelutahto äärimmäisessä vaarassakin; oli ollut viisautta myös valtion- ja sodanjohdolta välttää katkaisemasta välejä Saksaan ennenaikaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Entäpä Suomen taistelu olemassaolostaan?
Suurvallat säilyvät aina kävi miten kävi, pienempiä valloitetaan lopullisesti.
Molotov totesi ennen talvisotaaa, että pikkuvaltioilla ei ole olemassaolon edellytyksiä itsenäisinä, ne tullaan liittämään suurempiin valtioyhteyksiin. Ja niin sitten osin tehtiinkin. Yritettiin myös maamme kohdalla – epäonnistuen!
Jatkosotaa emme olisi voineet välttää. Oli valittava puolemme, ja valtiojohtomme valitsi pienemmän pahan. Tosin Neuvostoliitto se ei voinut ollakaan talvisodan ja sen jälkeisten ikävien tapahtumien vuoksi.
Suomen armeija oli suurimmillaan kesällä 1944. Aseistustakin oli hyvin. Joukot olivat täysin johtajiensa käsissä. Kotirintamallakaan ei ollut pahempaa rakoilua puna-armeijan suurhyökkäyksen pysäyttämisen jälkeen. Ja sen pysäytti Suomen armeija, ei Stalin. Ilomantsissa oltiin tuhoamassa elokuussa kahta neuvostodivisoonaa.
Tässäpä Kososelle romahdusta!
Ilmoita asiaton viesti
Nyt on hyvä kirjoitus. Luin juuri harri hietikon kirjan someri. Suosittelen kaikille.
Ilmoita asiaton viesti