Tyyntä myrskyn edellä
Kuva: Ruotuväki
Ukrainan suurhyökkäystä odotellessa – se tulee kyllä aikanaan – on lännen aseapua kiihdytettävä siihen mittaan, että hyökkäys viedään ehdottomasti perille: Venäläisjoukot ajetaan, ainakin suurimmalta osin, rajansa taa. Tähän ei saa vaikuttaa minkäänlainen sodan eskaloitumisen pelko, vielä vähemmän olemattoman ydinsodan.
Luulen, että Ukrainan johto lähtee neuvottelupöytään hyökkäyksensä jälkeen vaikka Krim ja Donetsk jäisivät vielä venäläisjoukoille. Mustanmeren pohjoisrannikosta ei varmasti käydä kauppaa.
Tykistökranaattien vähyydestä on jatkuvasti ollut puhetta. Eikö niitäkään saada Nato-maiden taholta tarpeeksi sorvattua kun hyökkäys on alkamassa?! Annetaan edes näitä tykistöaseita ja kranaatteja niihin ja unohdetaan hetkeksi hävittäjät. Toki hyvin tärkeitä ovat nekin hyökkäyksessä, mutta saanti pitkissä kantimissa. Mikähän on ukrainalaisten saamien panssareiden tilanne?
Kuinka on nyt käynyt niin, että maailman vahvimmaksi usein kehuttu Venäjän armeija on epätoivon vimmalla kaivamassa rintamansa täyteen puolustusesteitä ja -kaivantoja? Stalinhan totesi, että puna-armeija on hyökkäysarmeija, puolustus on toisarvoista sen rinnalla. ( Tämä doktriini kyllä petti pahasti kesäkuussa 1941, kun oltiin Saksan vastaisella länsirintamalla hyökkäysryhmityksessä.) Nytkö on hyökkäysusko loppumassa? Mahtaa Stalinia marsalkoineen ahdistaa siellä alakerran kylmällä puolella!
Ettei vaan ala länttä vaivata sotaväsymys, sillä sitähän Putin jatkuvasti odottaa? No, tuota ”väsymystä” saadaan nukkua pois pitkään, jos Putinin joukot päästetään nyt liian helposti nousemaan ylös itse itselleen kaivamistaan poteroista. Seuraava hyökkäyskohde saattaa silloin olla kohta jo näköpiirissä.
Kun rauhanneuvottelut aikanaan alkavat, niin Ukrainalla pitää olla niihin hyvät lähtökohdat. Pidetään siitä lännessä aseavun myötä huolta, kyllä Ukrainan armeija hoitaa varmasti oman osuutensa.
Kehotukset tyyliin ”annetaan aseita”, ”pidetään huolta” j.n.e. pitäisi kohdistaa esimerkiksi Bidenille, Stoltenbergille tai Scholtzille. Ikävä kyllä tänne Puheenvuoroon kohdistettua noista kehotuksista ei juurikaan ole hyötyä.
Muuten ihan hyvä kirjoitus!
Ilmoita asiaton viesti
Se on Juha totta, sillä lisäyksellä, että eipähän näillä blogikirjoituksilla maailmaa juurikaan, jos yhtään paranneta. Mutta monenlaista tekstiä tänne vaan pukataan! Itsekin kirjoittelen.
Olisiko minun pitänyt osoittaa omat kirjeensä mainitsemillesi johtajille? Olisiko voinut olla joku merkityksensä? Tuskin sentään!
Siispä osoitetaan tästä lähtien porukalla kyseisen blogini kaltaiset tekstit Ukrainan sotaa koskien suoraan Nato-maiden johtajille. Olisiko Juha hyvä näin 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kunpa Suomella olisi kova ja uuttera ulkoministeri – vaan ei ole.
Virolla oli erinomainen ulkoministeri edellisessä hallituksessa – Urmas Reinsalu. Hän ajoi hartiavoimin Ukrainan aseistamista, Venäjän asettamista syytteisiin rikoksistaan, lisää sanktioita Venäjälle, Viron aseistamista, Suomen NATO-jäsenyyttä, Ukrainan NATO-jäsenyyttä, Ukrainan EU-jäsenyyttä, jne.
Eipä taida Suomelle tulla seuraavassakaan hallituksessa Reinsalun luokkaa olevaa ulkoministeriä.
Reinsalusta muuten tulisi hyvä seuraava NATOn pääsihteeri.
Ilmoita asiaton viesti
Reinsalua en lähemmin tunne, mutta etköhän Juhani Viron suurena ystävänä vedä hiukan liiaksi sinnepäin?
Kyllä minusta uuden eduskunnan kokoonpanosta löytyy varmasti Reinsalun tasoinen puolustusministeri: esimerkiksi entinen puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg. Miksi ei myös toinen kenraalitason edustaja Pekka Toveri. Ja muitakin täysin kelvollisia henkilöitä.
Ilmoita asiaton viesti
Puolustusministeriksi kelpaavia löytyy Kokoomuksen riveistä useampiakin – minä kirjoitin kuitenkin ulkoministeristä.
Uskallan olettaa, että Reinsalun tasoista ulkoministeriä ei löydy yhdestäkään Suomen puolueesta. Suomettuminen jatkuu, jatkuu ja jatkuu – toki lievempänä kuin pahimmillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pahoitteluni, luki-häiriö!
Mutta! En usko ettei myös hyvää ulkoministeriä löydy uuden eduskunnan riveistä. Onko Reinsalun veroista, jää nähtäväksi.
Jatkuuko suomettuminen? Eräillä punavärisillä ehkäpä jatkuu, mutta marginaalisena. Ei ole oikein ketä pokkuroida. Venäjä on pelinsä pelannut. – Mutta, mikä senkään tietää rauhan tultua kun aatteen palo oikein alkaa taas roihuta?
Ilmoita asiaton viesti
Virossa on myös kaunis pääministeri 😊
Viron pääministeri Kallas ilmoitti hallituksen erosta https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009510857.html
Ilmoita asiaton viesti
Ulkoinen kauneus on katsojan silmissä, minusta se kauneus ei ole kaikkein tärkeintä, mutta ei ole välttämättä myöskään miinusta. Vanha silmäni lepää edelleen naiskauneudessa.
Kaja Kallas on kuitenkin varsin ryhdikkäästi ottanut kantaa imperialistiseen roistovaltioon Venäjään ja Ukrainan sotaan.
Kaja Kallas saattaa hyvinkin olla myös Viron uuden hallituksen pääministeri. Minusta ei kuitenkaan ole hyvä asia, että demarit ovat mukana uudessa Viron hallituksessa. Isamaa olisi ollut taatusti parempi kuin demarit.
Ilmoita asiaton viesti
Kaja Kallaksen johtama Viron uusi hallitus vannoi virkavalansa 17.4.2023. Englannin lehdistössä pääministeri Kallasta kutsutaan kunnianimellä ”Europe’s new ‘Iron Lady’”.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo kuitenkin suomalaisten enemmistön näkemyksen esiin, vaikka ei tietysti noita päättäjiä tavoitakaan. Hyvä kirjoitus!
Ilmoita asiaton viesti
Kyynisyys tässä asiassa ei ainakaan vie Ukrainan asiaa eteenpäin ja sitä paitsi maassamme on huomattava joukko ukrainalaisia pakolaisia jotka varmasti seuraavat isäntämaan kirjoituksia tästä aiheesta suomalaisessa mediassa , vaikkeivat ihan tätä palstaa seuraakkaan – voi ainakin sanoa että olen teidän asian puolesta ihan vaikka kirjoittelemalla tälle palstalle tai viemällä pakolaiskeskukseen vaate- ym. apua, Äänekoskella on huomattavan suuri joukko juuri näitä siviilejä.
Ilmoita asiaton viesti
Kootaan aiheesta adressi ja alle paljon allekirjpoituksia kuten Keisarille aikoinaan. Voitaisiin sitten lähettää Juha ja Pertti viemään adressit noille mainitsemillesi presidenteille ja pääministereille. Sanna kerekeää vielä tilata muutaman kranaatin ukrainalaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Pertti Rampanen: ”Luulen, että Ukrainan johto lähtee neuvottelupöytään hyökkäyksensä jälkeen vaikka Krim ja Donetsk jäisivät vielä venäläisjoukoille.”
Noinkin on mahdollista käydä, mutta itse näen nimenomaan Krimin kohtalon koko tämän sodan avainkysymyksenä. Krim on strategisesti ja eritoten symbolisesti äärettömän tärkeä kohde kummallekin osapuolelle. Jos (ja todella uskon ja toivon, että kun) Ukraina onnistuu häätämään örkit ja örkkien kalut pois Krimiltä ja saamaan niemimaan taas oikean laillisen omistajansa haltuun, koko sodan ratkaiseva käänne on siinä. On vaikea kuvitella, mikä olisi Putinille nolompi ja kirvelevämpi arvovaltatappio kuin Krimin menetys! Se tarkoittaisi myös Putinin oman vallan menettämistä tavalla tai toisella, todennäköisesti sillä toisella. Sen jälkeen Ukrainalla olisi kunnolliset neuvotteluasemat, mutta ei ennen. Länsimaat, Suomi tietenkin mukana, antakoot siis kaiken mahdollisen tukensa ja apunsa, että Krim palaa Ukrainalle!
Ilmoita asiaton viesti
Huomaa Seppo tekstissäni ilmaisu vielä jäisivät. Mitä sen jälkeen seuraisi? Tekihän Suomikin talvisodan rauhan silmällä pitäen sitä, että kohta otetaan kaikki takaisin korkojen kanssa. Toki en pidä pahana, jos vietäisiin hyökkäys päätyyn asti.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen tulisi kehittää omaa tykistön ammustuotantoaan Ukrainalle annettavan avun varjolla.
Lisäkapasiteetti vaikkapa 155mm kranaattien valmistuksessa ei olisi mitenkään huonompi juttu tulevaisuutta silmällä pitäen.
Näin voisimme omalta osaltamme auttaa Ukrainaa pääsemään hyviin asemiin aseleponeuvotteluja ajatellen. Pysyvän rauhan saaminen itsenäiselle Ukrainalle ei näytä olevan lähitulevaisuudessa mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Ammustehtaan johtaja huomautti että kapasiteettiä on kunhan tulisi niitä tilauksia.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä on kuulemma hyökännyt liian vähäisin joukoin. Ja vanhentuneella kalustolla kun heillä ei muuta ole.
Yksittäisiä uljaita sotilassuorituksia on varmaan tehty puolin ja toisin. Mutta missä se urheus piilee?
– siinäkö, että sotapakolaisia väitetään olevan 10-15 miljoonaa. Valtaosa heistä on paennut Länteen, Venäjällekin toista miljoonaa.
Onko se isänmaan rakkautta tai urhoollisuutta?
Suomesta lähetettiin lapsia noin 60 000 tuhatta pakolaisiksi. Lähes koko kansa jäi taisteluun, naiset antoivat rintaman takana ja lottina upean panoksen. Kuten myös suomalaiset miehet sitten rintamalla.
– karkureita ja pakolaisia oli aivan minimaalisesti.
Suomi taisteli sotansa hienosti. Vaikka teimmekin sen niin, että vastasimme ainoastaan puolikkaasta maastamme. Suurempaa alaa puolustamaan tuskin olisime kyenneet.
– kyllä minä tuotakin suoritusta pidän urhoollisena Suomen kansan osalta.
Ilmoita asiaton viesti
Urheutta todella riitti Suomen kansassa sotavuosina.
Taistelumme ei ollut lasten, naisten ja vanhusten silmitöntä murhaamista kuten venäläisjoukoilla Ukrainassa. Lisänä kaikenlainen muu pahanteko. Yhtenä lasten kaappaukset.
Sota on aina enemmän tai vähemmän julmaa, mutta kyllä Putinin johtama sodankäynti on julmimmasta päästä. Pelkkää tarkoituksetonta tuhoamista. Vimmaista etnistä vihaa.
Ei tullut Putinista uutta Pietari Suurta. Maan geopoliittinen ja muukin katastrofi senkun pahenevat.
Kun katsotaan mistä tilanteesta Ukraina lähti puolustussotaansa, niin kyllä ukrainalaisten urheus on ollut aivan toista luokkaa kuin Venäjän roistojoukon. Pakolaisaaltoa oli kuitenkin kaaoksessa mahdoton estää.
Kiitos Varila hienosta kommenttisi loppuosasta! Oli yllättävää.
Ilmoita asiaton viesti
Pertti: ”Putinin johtama sodankäynti on julmimmasta päästä.”
Kyseessä ei ole Putin, vaan Venäjä ja venäläiset:
https://jput.fi/Murhanhimoiset_venalaiset.htm
Ilmoita asiaton viesti
Mutta Jussi, eihän nyt venäläisiä kansana saa syyllistää Ukrainan sodan käyntiin! Pois sellainen! He saavat, ainakin yrittävät, kun rauha solmitaan, pestä kätensä tuosta pahasta. Emmehän me mitään sodalle voineet: jankutetaan kohta. Mutta Putinia, eli sotaa, kannattavat aatteesta tai tyhmyyttään aina vaan. Ei siihen olisi pakkoa kuin nimeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tietenkään – venäläisethän ovat näin ystävällisiä:
https://jput.fi/Venalainen_ystavyys.htm
Ilmoita asiaton viesti
On selvää, että Venäjä ja Ukraina ovat tehneet sotarikoksia. Samoin lienee selvää että Venäjä on tehnyt niitä enemmän. Pyrin kuitenkin välttämään tuollaisia ”raakalaisia, silmittömiä murhaajia” – tyyppisiä arvioita nyt käytävästä sodasta.
Propaganda on massiivista meitäkin kohtaan. Se on pääsyy. Toinen syy on, että esimerkiksi Suomen sodassa Neuvostoliiton rikokset Suomen siviiliväestöä kohtaan olivat erittäin pienet.
– Juu.. partisaanitoimintaa oli. Mutta siihen se taisi jäädä. Silmiini ei ole osunut kuvauksia asiasta. Leirin kokeneet kertovat omaa tarinaansa. Niiden suhteen meidän omien joukkojemme järjestämä neuvostovankien kuolleisuus oli peräti rajua eli noin kolmannes.
Muutama vuosi sodan päättymisen jälkeen – silloin olemme tilaisuudessa arvioida sotarikoksia paljon pitävämmin kuin nyt. Mutta kyllä kieltämättä – Ukrainasta tulevat valikoidut uutiset palvelevat propagandana hyvin.
– silti pitäydyn periaatteellisessa kannassani ja toiveessani että sotarikokset myös Venäjän puolelta paljastuvat enemmän puhutuiksi kuin todellisiksi.Mutta eivät tietenkään täysin.
Ilmoita asiaton viesti
”Toinen syy on, että esimerkiksi Suomen sodassa Neuvostoliiton rikokset Suomen siviiliväestöä kohtaan olivat erittäin pienet.”
Tulkintakysymys. Mitä olivatkaan talvisodan ilmapommitukset Suomen asutuskeskuksia vastaan, joilla ei ollut sotilaallista merkitystä?
”– Juu.. partisaanitoimintaa oli. Mutta siihen se taisi jäädä. Silmiini ei ole osunut kuvauksia asiasta. Leirin kokeneet kertovat omaa tarinaansa.”
Silmiin osuu sitä mitä lukee. Mm. Hyrsylän mutkasta vangeiksi jääneet eloon jääneet ja onnekseen palautetut siviilit ovat omia kokemuksiaan kertoneet.
”Niiden suhteen meidän omien joukkojemme järjestämä neuvostovankien kuolleisuus oli peräti rajua eli noin kolmannes.”
Vai että ihan sotavankien kuolleisuutta järjestettiin?
Suomi ei ollut varautunut kymmenien tuhansien puna-armeijalaisten niin laajamittaiseen antautumiseen hyökkäysvaiheen aikana. Talvi 1941-42 oli nälkätalvi koko Suomelle, koska elintarviketilanne oli vaikeuksissa luovutetun Karjalan maataloustuotannon puuttuessa, merenkulku oli keskeytynyt kovan pakkastalven ajan estäen mm. ruoan kuljetukset Saksasta, Ruotsistakaan ei saatu elintarvikkeita. Suomalaisia siviileitä kuoli nälkään, etenkin heikompiosaisia ilman mahdollisuutta ostaa syötävää esim. mustasta pörssistä.
Suomalaisten sotavankien kohtelusta NL:ssa on kirjoitettu kuvauksia runsaasti, siitä johtunut kuolleisuus johtui merkittävältä osaltaan sotarikoksista.
”Ukrainasta tulevat valikoidut uutiset palvelevat propagandana hyvin.” – Olisiko tapahtumiltaan todelliset uutiset jätettävä pimentoon ihan vain siksi, ettei niitä käytettäisi propagandaan? Tutkittavaa materiaalia riittää Ukrainassa valitettavan paljon, eivätkä maataan puolustavat ukrainalaiset ole tiettävästi syyllistyneet sotarikoksiin ainakaan Venäjän alueella.
Ilmoita asiaton viesti
Voi lapsenuskoasi Varila tässä Ukrainan sodan sotarikosasiassa!
Eivät venäläisten sotarikokset tule paljastumaan puhutuiksi. Näyttöä on jo nyt vaikka kuinka. Käsittämätön on toiveesi!
Ilmoita asiaton viesti
Samaa asiaa olen itsekin ihmetellyt. Joskus viime vuoden puolella herra Varila jossain kommentissaan ilmoitti, että Venäjän pommitukset Ukrainassa ovat olleet varsin ”maltillisia”! Edellisenä yönä Venäjä oli pommittanut kivikasaksi mm. yhden Ukrainalaisen synnytyssairaalan ja saanut hengiltä mm. muutaman tunnin ikäisen vauvan.
Ei tuota joidenkin suomalaisten harjoittamaa johonkin ihmeelliseen ’tasapuolisuusperiaatteeseen’ perustuvaa Venäjän raakuuden ja sotarikosten vähättelyä ja valkopesuyritystä voi järjellä käsittää.
Ilmoita asiaton viesti
Ei voi käsittää Seppo…ei todellakaan!
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliiton suomalaisiin siviileihin kohdistamat sotarikokset jäivät suhteellisen vähäisiksi ainoastaan siksi, että Suomi ehti evakuoimaan väestön niin ettei sitä juurikaan jäänyt venäläisten valtaamille alueille. Neuvostopartisaanien murhaamien siviilien kohtalo kertoo siitä, mitä olisi saattanut seurata siviileille, jos heitä ei olisi evakuoitu.
Ilmoita asiaton viesti
Nreuvostovankien kuolleisuus oli noin kolmannes. Liittoutuneiden vankileireillä kuolleisuus taisi olla 2-3 prosenttia.
Suomen vankileireillä kuolleisuus oli samaa suuruusluokkaa kuin Saksan ja Neuvostoliiton vankileireillä.
Mikäpä siinä. Sotatalvi 1941-1942 oli vaikea suomalaisille. Kuitenkin tuudehkot suomalaistutkimukset osoittavat, että neuvostovankeja tapatettiin tietoisesti raskaan työn ja nälän yhteisvaikutukseen.
– kuolleisuus oli rajua.
Ilmoita asiaton viesti
Liittoutuneilla ei tuolloin ollut nälkätalvea eikä oma väestö ollut nälänhädän rajalla. Uudehkotkaan tutkimukset eivät kerro sitä, mihin suomalaisvangit tietoisesti tapettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Mirka Danielsbacka 2016
Lars Westerlund 2009
Ehkä paneudutte noihin tutkimuksiin.
Komentoketju tiesi nälän ja liian suuren työmäärän yhteisvaikuttavuuden tuottavan suuren kuolleisuuden muun kiusanteon ja rangaistustoimien lisäksi.
Tarkoituksellisuus on helppo selittää välinpitämättömyydeksi tai tietoisuuden puutteeksi. Danielsbackan väitöskirja kuitenkin osoittaa että tietoisuuden puutteesta ei ollut kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Koska aihepiiri näyttää kiinnostavan, kannattaa tutustua teokseen Rukiver! Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa. Teuvo Alava, Dmitri Frolov, Reijo Nikkilä. Edita Prima oy, Helsinki 2003. ISBN 951-37-3706-3. 447 sivua.
Johdannon 26 ensimmäistä sivua kertovat jo yleisellä tasolla käytäntöjä, joita sovellettiin suomalaisiin vangiksi jääneisiin. Kahdesta vangiksi saadusta toinen tapettiin vangiksiottopaikalla; haavoittuneet teloitettiin hyvin usein, etenkin liikuntakykynsä menettäneet. Mielivaltaisia ei-haavoittuneiden teloituksia tapahtui eniten vangitsemishetkellä sen jälkeen, kun suomalainen sotilas oli jo ilmaissut antautuvansa. Kuulusteluissa käytettiin pahoinpitelyjä, sadistista kidutusta eri muodoissaan sekä valeteloituksia – välinpitämättömyydestä ei silloin ollut kyse, pikemminkin kiduttajien sairaasta kekseliäisyydestä ja vaivannäöstä. Nälässä pitäminen ja sairauksien hoidotta jättäminen olivat yleisiä.
Ehtona kotimaahan palauttamiseksi vankien vaihdossa NL käytti kiristystä vaatien omakätisesti allekirjoitettua sitoutumista vakoojaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran Varilaakin puolustaisin, että kun kuolleisuus suomalaisten sotavankileireillä oli samaa luokkaa kuin Saksan ja Neuvostoliiton, niin jotain meni väärin, nälkätalvesta huolimatta. Suomi oli kuitenkin länsimainen demokratia länsiliittoutuneiden tapaan, päinvastoin kuin nuo kaksi silloista roistovaltiota.
Sen sijaan niitä venäläisiä sotavankeja, jotka tekivät töitä suomalaisissa maalaistaloissa, kohdeltiin varmaankin lähes poikkeuksetta hyvin. Äidinpuoleisten isovanhempieni maatalossa työskenteli venäläinen sotavanki, joka söi samassa pöydässä kuin isäntäväki ja varmasti paremmin kuin suomalaiset kaupunkilaiset tuohon aikaan. Ei olisi kuulemma välittänyt lähteä takaisin Neuvostoliittoon rauhan tultua, vaikka ei varmaan silloin tiennytkään, että antautuneita pidettiin siellä maanpettureina, jotka saivat viiden vuoden leirituomion.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä Varila tällä asialla on tekemistä blogini asiakokonaisuuden kanssa? Koitetaan hyvänen aika nyt ensin saada Ukrainan sota voitokkaaseen päätökseen.
On Sinulla kumma tarve joka asiassa syöttää ”kauhupropagandaa” suomalaisten sodankäynnistä. Kyllä kai sitäkin löytyy kun oikein kaivellaan, mutta aiemmin Neuvostoliiton ja nyttemmin Venäjän armeijan sotarikokset eivät ole millään muotoa yhteismitallisia armeijamme melko olemattomien pahojen tekojen kanssa. Itänaapurin teot ovat olleet kauheudessaan aivan käsittämättömiä. Niitä ei ole syytä hiukkaakaan yrittää puolustella.
Sitäpaitsi suomalaisia sotarikollisia, sotasyylliset on oma asiansa, tuomittiin pitkiin kuritushuonerangaistuksiin sodan jälkeen. Esimerkiksi vankileirien vartijoita. Onko ensimmäistäkään venäläistä maailmansotien sotarikollista tuomittu?!
Ilmoita asiaton viesti
Blogitekstinne on hyvä ja asiallinen. Yritän parantaa tapani jatkossa teidän teksienne suhteen. Reagoin muiden tällä kertaa turhan väkevästi ja historiallisesti. Toisaalta, erimielisetkin ja aiheen ohitse puhuvat tuovat teksillenne näkyvyyttä. Jotain hyvää siis eksyneen lampaankin kirjoittelussa.
– Miksi sitten innostuin osallistumaan? Ehkä siksi että blogissanne mietitään jo rauhan mahdollisuutta.
Ohessa linkki Ylen uutiseen ja rauhan monitahoisuuteen.
https://yle.fi/a/74-20027696
Ilmoita asiaton viesti
Teitittelyt pois Varila, samaa Suomi-venettä tässä soudetaan. Toki, joku saattaa soutaa liiaksi vain toisella airolla. Silloin perille pääsy vaikeutuu huomattavasti. Tai päädytään kokonaan väärään rantaan.
Ilmoita asiaton viesti