Arvopolitiikan perusteita
Jos olisin diktaattori olisin erittäin vihainen. Vihainen siksi, että joku toisenlaisen arvomaailman omaava ryhtyisi tyrkyttämään minulle omia arvojaan. Arvoja, jotka ovat peräisin aivan muunlaisesta systeemistä kuin omastani. En ehkä kokisi niin suurta raivoa, jos keskustelu arvoista olisi asiallista ja hyvin argumentoitua, mutta se, että suu vaahdossa kiljutaan päivästä toiseen, nimitellään ja keksitään ilkeyksiä, niin en ihmettele, vaikka diktaattori lopulta päätyisi yllättäviinkin ratkaisuihin.
Keskeistä edellisessä oli käsite systeemi. Yksinkertaisesti systeemi on kokonaisuus, joka koostuu osista. Systeemejä puolestaan on monenlaisia, on eläviä syteemejä, dynaamisia systeemejä, staattisia systeemejä jne. Myös yhteiskunnat ovat systeemejä. Kukin yhteiskunta omanlaisensa. Kaikki yhteiskunnat eivät ole niin kutsuttuja läntisiä yhteiskunta, koska yhteiskuntia on myös idässä, etelässä ja pohjoisessa. Siltä väliltäkin löytyy vaikka ja mitä.
Sitä kukaan ei tiedä mitä varten systeemi lopultakin on olemassa, kenties filosoifia lukuun ottamatta, mutta joka tapauksessa systeemi on olemassa oleva tosiasia, sanoipa intersektionaali mitä tahansa, kuten sanookin puhuessaan konstruktiivisesta maailmankäsityksestä. Lähtökohtana kuitenkin voidaan pitää sitä, että systeemin pyrkii säilyttämään itsensä, koska jos ei näin olisi, ei olisi koko systeemiä.
Jotta systeemi säilyisi sillä pitää olla jokin ohjaava elementti, joka säätelee sitä, miten systeemi reagoi muuttuviin tiloihin ympäristössä, siis muissa systeemeissä. Tästä säätelevästä yksiköstä voidaan käyttää useita termejä sen mukaan millaisesta systeemistä on kysymys. Yksinkertaisimmillaan säätelevä yksikkö on termostaatti. Se pitää lämpötilan vakiona, jotta systeemi säilyy sellaisena kuin sen pitääkin olla.
Vastaavasti ihmisyhteisössä termostaattia vastaa käsite arvo. Ei arvo ole sen kummallisempi käsite kuin termostaattikaan. Ei siitäkään huolimatta, että aktivisti ääntään yli soveliaisuuden rajojen kiljuu, että arvot ovat universaaleja ja jakamattomia. Arvot ovat aina sidoksissa systeemiin ja määrittelevät sen miten oikeita valintoja kuuluu tehdä jotta systeemi toimii siten kuin sen pitääkin, eli säilyy ympäristössään ja menestyy.
Tästä näkökulmasta toisen systeemin huutelu toiseen systeemiin, että sen pitäisi muuttaa termostaattinsa lukemia toiseksi on käsittämätön. Sehän merkitsisi toisen järjestelmän ajautumista kaaokseen. Mikä ilmeisesti useissa tapauksessa on tarkoituskin. Sitä en kiellä, etteikö olisi myös sellaisia systeemejä, jotka pyrkivät tuhoamaan paitsi ympäristöään myös muita systeemejä.
Systeeminen näkökulma arvoon luo lähtökohdan myös etiikalle. Niille määrittelyille, jotka kertovat mikä on oikein ja mikä väärin. Näin ollen yksilön moraalia tai tekoja pitää arvioida sen perusteella, mikä merkitys näillä on systeemin toiminnan kannalta. Toisin sanoen moraali määrittyy termostaatin korkeamman katsantokannan mukaisesti.
Itselläni ei ole tapana käyttää sanaa moraali.
Ajatellut sopivuudesta niin, että on jotain selkeän ymmärrettävää ja tajuttavan (jotenkin tajuttavan / aavistettavan mahdollista) kaikille sillä tavoin, ettei tuo sopivuuden seurailu voi muuttua, vaikka eri käytännöissä tuo ikiolevuuden seurailtava toteutuisi eri lailla.
Moraali viittaa vinouteen, ei yhteisemahdolliseen, saati tuk… seurailukaiteita todellisuuteen, jota tosiaan aina seurattava.
Seurattavuuden puolesta ajattelen maailmasta hyvin yksiselitteisen olemassaolevana, vaikka yksiselitteisyyttä tarvitse aina esille (esteeksi) paljoa räväytellä.
On asioita, joita voidaan vain lähestyä.
Asymptoottin tapaiset matematiikan puolelta, ei kuvaa minusta sitä muutosta, mitä kokonaisemman käytäntöjen muutoksissa väistämättä tapahtuu, kun seuraillaan sopivuutta. Paljoa ei välttämättä saavuteta kokonaisuuteen (hetkelliseksi) mitä sopivuuteen tulee, mutta muutos näkyvänä voi olla yhtä kuperkeikkaa.
Näissä ollaan tosiaan kirurgoimassa sellaisia kehoja, joista ei tiedetä kovin paljoa. On sopivaa ajatella näin konkreettisesti, ja tuo systeemisyys tarkoittaa tosiaan jotain vertailtavuuden tolkullisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä ymmärsinkö, tarkoititko, että moraali on ideaali, jota lähestytään? Eikö se vastaisi asymptootin käsitettä? Siinä tapauksessa universaali arvo olisi varmaan mahdollinen. Mutta mistä tämä universaali ideaali sitten tipahtaa? Taivaastako?
Jos sukupuolia on kokonainen kirjo, niin kaiketi sitten arvojakin. Moraali hajoasi identiteeteiksi ja pelkiksi yksilön arvoiksi, jotka voisivat olla ties sitten mitä.
Arvelen että yhdellä ihmisellä voi olla useita eri arvoja, mutta systeemi tavallaan raamittaa arvon ja tekee jonkinlaisen tiimityön edes teoriassa mahdolliseksi.
Termostaatti kuulostaa osuvalta ilmaston lämpenemistäkin ajatellen.
Ilmoita asiaton viesti
Eettisyys sanana viittaa ideaaliin, ja toisaalta sopivuuteen, ei-rikkomiseen.
Moraali menee assosiatiivisesti suoraan vinoumaksi tai jumettumiseksi siinä, mistä tulisi jatkaa, mutta ollaan sovittu riittävän sopivaksi, jonkun mielestä (tai yhteisesti).
Sopimuksellisuuden (painavana) liitän oletuksena suoraan rikkomiseen, sillä on surkastumaa sitä kohtaan, mitä on elämä mahdollisesti vaikuttavana ja huomioitavan välttämättömänäkin.
Yleistasoisen olemassaolevan tietämisen ja saavuttamisen ylittymisen ilmiö on minusta jotain pysäytyksellisyyteen jymähtämistä potentiaalisesti, mistä tuli omassa blogissani mainittua.
Edellinen on asiantuntijoille omistettua rimanlalituskäytäntöä (ken tähän onnistuu yltämään), vaikka voi olla näyttävää joillekin, tai vakuuttavaa (tiede/edistys/absolutismi/patakonservatiivisuus/… -kritiikkiä).
Tärkeää ei ole sanat, eikä ideaali, ellei ideaalista ajatella jotenkin väistämättömän todellisena, jonka huomioimattomuus ei joskus ole mahdollista, tai jota lähestymistä silti tarvitaan… miten nyt meneekin.
Tuntemus jostain pysyvämahdollisesta riittää, vaikka tarkoittaisi lähinnä tällaisen huomioimista. Eiköhän voisi olla dynaaminen, fix-tapauksen sijaan.
Jos sopivuutta ajattelee, kannattaa erottaa yksilöiden huomioituminen, ja laajempikehäisten systeemien vastaava huomiointi (mätsäys). Voivat olla linjassaan, kuin planeetaariset jutut, jos tätä sanoisi humoristisesti a la astrologia.
Oleellista on minusta se, että siinä kun yksilöiden kokemaan todellisuutta on läjätty koherentiksi laajempien kuvioiden suhteen… tilaa ei voi olla syntymättä muidenkin toimijoiden sopivuuteen nähden, kun muut ovat tosiaan linkki avartumiseen, ja näin osa mahdollisempaa, ja tilavampaa kaikille, suurempisysteemisempään kahlaaville, jota tosiaan syytä elää, ettei käy huonosti.
Näissä voinee todeta tolkuksi sen mitä sanotaan kasvuksi tai kuolemaksi. Jotakin tämä kansanaviisaus yltää kuvaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kysyin Geminiltä, miten se näkee käsitteen eettinen systeemitasolla ja kas näin:
Eettiset käsitteet systeemitasolla:
Oikeudenmukaisuus: Keskitytään siihen, miten hyödyt ja rasitukset jakautuvat eri ryhmien välillä.
Vastuullisuus: Painotetaan organisaatioiden ja yhteisöjen vastuuta omista toimistaan ja niiden vaikutuksista.
Kestävyys: Huomioidaan tulevien sukupolvien tarpeet ja ympäristön hyvinvointi.
Läpinäkyvyys: Tavoitteena on avoimuus päätöksenteossa ja toiminnassa.
Monimuotoisuus: Arvoastetaan erilaisuutta ja pyritään edistämään tasa-arvoa.
Minusta tuntuu, että olen kuullut nuo määrittelyt aikaisemmin, mutta ilmeisesti ne ovat päässeet unohtumaan. Ehkä siksi, että olen perehtynyt myös dynaamisiin systeemeihin, jotka eivät ole byrokratian kyllästämiä monumentteja ja lasipalatseja, jotka määräyksillään yrittävät kääntää ajan kulkua taaksepäin ja palauttamaan mammutit ja muut suurpedot keskuuteemme.
Mielestäni systeemi -näkökulma ei poista ideaalinkaan näkökulmaa. Voihan systeemikin toimia hyvin tai huonosti. Samoin yksilöt systeemissä.
Mielestäni tuossa määritelmässä
Ilmoita asiaton viesti
Tekoälyn poimimat sanat voi assosioida asiaankuuluvaksi. Ovat keskeisiä, mitä tavan keskusteluissa näkee.
Jos eettisyyden ihannetta pitää merkityksellisimpänä … tai voiskohan olla ihan olemassaolon kanssa sujut olemista, joka vaatii sopivuuden saavuttamista …
Mieleen tulee käytännön sanoin ilmaistuna tavan toisen ihmisen asemaan asettuminen, ts toisen suora kokeminen (emps), ja toisaalta tajuaminen tiedollisemmin, siinä kun tietoa on huomioida toisen tilanteeseen, omaan, jne.
Olemassaoloon sovittuminen ei kuitenkaan jää tuohon lokaalisuuteen (pienpiiriin). On paljon useiden ihmisten muodostelmista lähtevää, joita ilmiöitä huomioitavan (välttämättöminä) ei voi ilmetä ilman tätä kehäaskelta.
Uskonnot tyypilliseti kurkottavat kauemmaskin, ainakin jos ihminen hakee näillä sitä sovittautumisen paikkaa, jota olemassoloon ei voi ajatella jäävän liittämättä, mieli elää tolkuissaan ja tavalla, joka on mahdollista, mahdollistavampaa kuin piiperöinti.
Eettisyyden sijaan olisi parempi puhua yksinkertaisesti rikkomattomasta, sen välttämisestä ja minimoinnista. Paljon joudutaan rikkomaan, mutta vasta turhan päälle jäävän toistava r-touhu on patologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Systeemissä on tietysti ongelmansa. Esimerkiksi niin kutsuttu kapula rattaissa. Nykykäytännön mukaan tähän on keksitty menetelmä, jota kutsutaan canceloinniksi.
Kapula tietysti voi rikkoa systeemin, mutta yhtälailla voidaan sanoa, että se vain muuttaa systeemin toimintatapaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä lukenut kirjoituksiasia, tolkun (todellisuuden) hakemista niissä on ollut, … jotain virkistävää vaihtelua pysähtyneisyyteen. Ei tätä paljoa tarvitse ilmetä, että raikastaa mieltä.
Mieleen tulee mainita se, että jos on esim olemassolon tukevuutta tai selkeästi ohjaavia (suojaavia) puitteita tajuttavana … ovat usein vähän hämäräperäisiä, ts ei suoran aistein havaittavia, koska käyskentelevä olento pikkasen toisin kokoonpanoin liikkeelä, jos ajatellaan liikettä yli sen, mitä kehollisena voimme toteuttaa.
Hämäräperäiset ts ei niin helposti osoitettavat ja keskinäisjaettavat asiat ovat monessa yhteydessä hankalaksi koettuja, etenkin jos toiminnan on ajateltu perustuvan tällaiselle selkeälle keskinäisjaettavuudelle (esim tiede saavutusten puolesta).
Kun lähestytään merkityksellisen arvoisia ja huomioitavia, mutta vaikeaselkoisesti kuvattavia ja havaittavia… ottamatta kantaa millä tavoin tätä lähestymistä tulisi tehdä …
Hyvä esimerkki on minusta se, mitä Linus Torvals kertoo hyvästä mausta.
Ohjelmointi on rakentamista, mitä voi toteuttaa monella tapaa. Ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki tavat olisivat yhtä hyviä, tehokkaita, saavuttavia tai jatkorakennettavan valmiita, kuten eivät kulttuuritkaan ole samalla tapaa yhtä valmiudellisia… siis yleismittareisemmasti, ts ei-lokaaliperusteisin arvioituna.
Systeemit rakennettuina koodipläjäyksinäkin, voivat vaatia sisäisiä ”YT-juttuja” (järjestelyt), ollakseen paremmin mukana kokonaisuudessa, johon välineenä voivat käyttäjän odotusten puolesta joutua.
Vaikka koodisysteemien kokonaisuuksia osaisi vertailla osuvasti, mitä näiden muuttamiseen tulee yksityiskohtia koskien … tähän ei nohevampitajuinen suoraan ryhtyisi, koska on helposti peukku siellä, missä joku toinen on väistämättä parempi.
Ristiretkeläisyyteen voi olla perusteita, mutta mitä tässä toteuttaa… helposti voi mennä tekemistä pieleen, kun toisaalta sopivuutee säätämistä jos ajattelee, voi nämä kohdat sijoittua yllätyksellisesti vaikka itseeen, jne (oma lähi-elettävä systeemi).
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun otit puheeksi ohjelmoinnin. Siinä jos missä voi havaita, että joku koodi on kuin Brysselin monumentti tai Windows, jonka käynnistyminen kestää kuin Sidostesukka. Vastaavasti Chrome-käyttöjärjestelmä on heti valmis käytettäväksi.
Jos ajattelemme ekonomisesti, niin joustava järjestelmä säästää aikaa ja vaivaa. Ja koska aika on rahaa, niin tässähän rikastuu. Kannattaa siis porvainkin panostaa joustavuuteen.
Toisaalta jos yhteiskunta on joustava se suvaitsee eikä säätele joka asiaan lakia ja lakia valvomaan kokonaista virastoa. Tällaisessa yhteiskunnassa voi jopa hengittää.
Ilmoita asiaton viesti
”Vihainen siksi, että joku toisenlaisen arvomaailman omaava ryhtyisi tyrkyttämään minulle omia arvojaan. Arvoja, jotka ovat peräisin aivan muunlaisesta systeemistä kuin omastani.”
Tuosta, eikä kirjoituksesta käy mielestäni ilmi mistä yksittäisestä asiasta olet tuota mieltä, esimerkiksi.
Itseäni korpee aivan todella paljon eduskunnan parlamentaarisesti hyväksymä yle-verolaki jota nyt on sitten yhteisymmärryksessä sorvattu pieneen leikkausmoodiin. Eduskuntapuolueet pakottavat maksamaan sellaisesta palvelusta jota ei halua itselleen ostaa, eikä siten maksaa. Katson ylen ohjelmien arvomaailman itselleni niin vieraaksi, etten ole siitä valmis maksamaan, kun en palveluja katso. Ylen osakkaina on muitakin tahoja kuin valtio.
Perustuslain mukainen yhdenvertaisuus ei toteudu millään tavoin tuon lain kohdalla. Eikä tuota lakia ole edes viety tulkittavaksi perustuslakivaliokuntaan, lakiesityksen perustuslain mukaisuutta.
Yle-verotta pääsee moni kansalainen, kun taas moni joutuu maksamaan palveluista vaikkei voi niitä käyttää tai ei jostain syystä niitä halua.
Eduskunta siellä istuvine puolueineen näyttäytyy sekametelisopalta jonka toimintaa ei kukaan valvo. Omaan arvomaailmaani kuuluu oikeudenmukaisuuden noudattaminen. Miksi eduskuntaa ei valvota, lain kuuliaisuutta ja etenkin niiden noudattamista? Perustuslaissa on määritelty tosin oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävät, mutta miten on heidän valvonnan laita?
Ilmoita asiaton viesti
Tässä pitäisi varmaan määritellä käsitteet tarkasti. Matematiikanhan kerrotaan perustuvan määritelmiin ja tuottavan harmonisen kokonaisuuden. Sama varmaan koskee käsitettä oikeudenmukaisuuskin. Käsitteiden pitäisi myös olla mitattavia, jotta ne voitaisiin edes jotenkin varmasti todentaa.
Lakipykälissä kerrotaan yhdenvertaisuudesta, mutta pykälät ovat usein hataria ja tulkinnanvaraisia. Mitä uudempi laki sitä enemmän se jättää tulkinnanvaraa.
Nythän moderni monimuotoinen intersektionaalinen feminismi pyrkii juuri käsitteitä muuttamalla kertomaan maailmasta uudenlaista tarinaa. Nykyisellään tarina on jo hallitusohjelmissakin. Moni ei kuitenkaan ole monestakaan asiasta hallituksen kanssa yksimielinen.
Viestintä ja siihen osallistuminen on kuitenkin tärkeää ja jokaisella pitäisi olla oikeus päästä osallistumaan ja tuomaan näkökantojaan esiin. Sen sijaan propagandan pakkosyöttö on kaikkea muuta. Lähinnä tämä oli kirjoitukseni liikkeelle paneva voima.
Ilmoita asiaton viesti