Kangasharjun verojuhlasta
Toimitusjohtaja Aki Kangasharju vaati Yrittäjäpäivien paneelissa tiukkoja toimia Suomen talouden kääntämiseksi kasvuun. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtajan Aki Kangasharjun mukaan resepti on selkeä. ”Jos halutaan talouskasvua järkevällä aikajänteellä, niin tarvitaan nopeita toimia. Nopein keino on verotus. Yhteisöveroa alas, osinko- ja perintöveroon muutos”.
Ajatus siitä, että yhteisöveroa alentamalla talous lähtisi kasvuun on sinänsä looginen ajatus. Jos yhteisövero on alhainen, niin ulkomaisen pääoman ajatellaan ryöpsähtävän maahan, kun täällä saadaan sijoitetulle pääomalle suurempi tuotto. Ymmärtääkseni yhteisövero ei koske sinänsä pääomaa, vaan sille saatavaa tuottoa.
Kangasharju siis ajattelee, että vaikkapa suomalainen lusikkatehdas kiinnostaa sijoittajaa siksi, että siitä saa suuremman tuoton. Toisin sanoen ulkomaista pääomaa alkaa virrata jos jonkinlaisen näpyttimen tuotantoon kunhan sille saadaan tuottoa.
On kuitenkin luultavaa, että lusikoiden käyttö Suomessa on vakio, joka ei siitä muuksi muutu, vaikka yhteisöveroa alennettaisiin. Jos näin käy, niin manööverista hyötyy vain osakkeen omistaja tai “lusikkamaakari” itse.
Sen sijaan, jos maailmalla olisi puute lusikoista, niin toimenpiteellä saattaisi olla potentiaalista merkitystä ajatellen työllisyyttä Suomessa. Tämä tietysti edellyttää, että tuotanto pysyy Suomessa eikä sitä, että tuotanto ostetaan pois Suomesta.
Se tuskin käy, että ulkomaalaisen yrityksen verokäytäntö olisi erilainen kuin Suomessa. Tämä ilmeisesti vääristäisi niin kutsuttua kilpailua. Mutta kannattaa tarkistaa soveltuvin osin.
Kun perinteisten yhtiöiden innovatiivisuus näyttää nollalta, niin herää epäilys siitä, tokko yhteisöveron alentamisella on muuta vaikutusta kuin juuri se, että lusikkatehtaan omistajalle kertyy enemmän korvausta sijoituksestaan. Toisaalta, jos perinteinen lusikkatehdas keksii mullistavan idean, niin tokihan tällä olisi pääoman saannin kannalta merkitystä.
Lusikkatehdas symboloi tässä kaikkia suomalaisia yrityksiä. Se ei siis viittaa mihinkään yksittäiseen yritykseen.
Ajatellaan nyt vaikka niin, että lusikkatehdas keksii mullistavan idean “sijoituslusikan”. Toisin sanoen alkaa värkätä kullasta lusikoita ja muita keittiövälineitä maailman tilanteesta huolestuneille kansalaisille ja muuten vain kaikesta kiiltävästä pitäville. Tämä saattaisi olle siksi merkittävä keksintö, että se saisi huomiota laajemminkin.
Kangasharjun idea sinällään on puhtaan porvarillinen ja ideologinen. Sen voi jotenkin hyväksyä sillä oletuksella, että vastaavasti pääoman tuoton verotusta kiristetään.
Edellä sanottu yhteisöveron alennus on yksi keino houkutella maahan lisää pääomia sillä edellytyksellä, että pääoman korvausta verotetaan enemmän. Toinen näkökulma pääomaan olisi estää pääomapako Suomesta.
Pääomapakoa voitaisiin torjua esimerkiksi poistamalla perintöverotus pieniltä perheyrityksiltä niin että ne voivat jatkaa toimintaansa joutumatta välittömiin likviditeettiongelmiin, kun omistajan pitäisi vaihtaa jatkajaa. Tälläkin asialla on toinen puoli, eli se, että vastaavasti siitä pitäisi saada myös verotuloja.
Toinen näkökulma koskee pääoman viemistä maihin halvan työvoiman yms. resurssin vuoksi. Näin ansaittuja tuottoja puolestaan pitäisi verottaa entistä ankarammin tai kieltää sellaiset tuotot kokonaan. Tämä jälkimmäinen vaatinee kuitenkin kansainvälistä yhteistyötä.
Mistä lähtee blogin ajatus, että yhteisöveron taso vaikuttaisi vain ulkomaisten yritysten investointipäätöksiin? Toki kotimainenkin yrittäjä miettii investointipäätöstä tehdessään, mitä jää viimeisen viivan alle.
Kannattaa myös muistaa, että velan korot ovat yritykselle vähennyskelpoisia toisin kuin voitonjako, joka tehdään verojen jälkeisestä tuloksesta. Mitä korkeampi on yhteisövero, sitä kannattavampaa on investoida velkarahalla (suhteessa omaan pääomaan). Tämä taas alentaa omavaraisuusastetta ja siten vähentää yritysten kestävyyttä taantumassa.
Ulkomaisessa omistuksessa oleva yritys muuten pystyy jo nykyisin vaikuttamaan kotimaista yritystä enemmän verotuksensa tasoon. Ulkomainen yritys voi ottaa ulkomaiselta omistajaltaan lainaa ja maksaa korkoja, jotka omistaja voi tulouttaa vaikkapa Luxemburgilaisessa yhtiössään. Edelleen ulkomaisessa omistuksessa oleva yhtiö voi ostaa tuotannon tekijöitä (raaka-aineita, puolivalmisteita jne.) omistajaltaan ”ylihintaan” ja siten siirtää tulostaan alemman yhteisöverojen maihin. Siirtohintoja tosin valvotaan, mutta valvonta tuskin on aukotonta.
Yhteisöveron alennus siten parantaisi suomalaisten yhtiöiden toimintaedellytyksiä. Tämä olisi mahdollista tehdä myös verotulojen kannalta neutraalisti, jos samaan aikaan yritystukia leikattaisiin ja/tai osinkoveroja uudistettaisiin niin, että alennettuja osinkoverokantoja korotettaisiin maltillisesti.
Silti en usko yhteisöveron alennuksen olevan mikään ihmelääke talouskasvuun.
Ilmoita asiaton viesti
Pääomaan liittyvän verotuksen alentaminen näkyy olevan porvarillisen politiikan ikuisuusaihe. Samoin työelämän joustojen. Ideologian näkökulmasta varsin loogisia vaatimuksia, mutta kokonaisuuden kannalta yksipuolisia. Sama pätee tietysti vasemmistolaiseen ajatteluun.
Niin sanotut talousviisaat ovat enemmän tai vähemmän kallellaan. Jompaan kumpaan suuntaan.
Mahtaako taloudella olla edes mitään ideologisesti neutraalia optimaalista toimintatapaa?
Ilmoita asiaton viesti