Reaalitalous globaalissa maailmassa
Nykyajan globalisoituneessa maailmassa kansainväliset pääomamarkkinat ovat nousseet taloudellisen toiminnan keskiöön. Niiden tarjoamat mahdollisuudet nopeisiin voittoihin ja joustavuus houkuttelevat niin sijoittajia, yrityksiä kuin valtioitakin, mutta samalla ne luovat epävakautta, epäoikeudenmukaisuutta ja keskittävät talouden voitot pienelle osalle yhteiskuntaa.
Tämä herättää kysymyksen, onko talouden kuntoon laittaminen, kuten valtiontalouden vakauden saavuttaminen, työllisyyden parantaminen ja pitkän aikavälin kestävä kasvu, pelkkä utopia niin kauan kuin kansainvälisillä pääomamarkkinoilla voi ansaita paremmin kuin perinteisellä tuotannolla ja investoinneilla reaalitalouteen?
Ensimmäinen haaste talouden kuntoon saattamisessa syntyy siitä, että pääomamarkkinoiden ja reaalitalouden tuotto-odotukset ovat eriytyneet. Kansainväliset pääomamarkkinat tarjoavat sijoittajille mahdollisuuden tehdä nopeita voittoja sijoittamalla finanssi-instrumentteihin, kuten osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin, johdannaisiin tai kryptovaluuttoihin.
Pääomamarkkinoiden keskimääräinen tuotto on pitkällä aikavälillä ollut korkeampi kuin reaalitalouden investointien, kuten teollisuuden ja palveluiden, tuotot. Esimerkiksi teknologia-alan osakemarkkinoilla on ollut historiallisesti voimakkaita nousukausia, jotka ovat tuottaneet sijoittajille merkittäviä voittoja lyhyessä ajassa.
Toisaalta, perinteiset reaalitalouden investoinnit, kuten infrastruktuuriin, koneisiin ja tuotantokapasiteettiin tehdyt panostukset, tuottavat maltillisia voittoja ja edellyttävät pitkäjänteistä sitoutumista. Ne vaativat suurempia alkuinvestointeja ja ovat riippuvaisia kysynnän ja tarjonnan vaihteluista, tuotantokustannuksista sekä teknologisista kehityksistä.
Siksi monille yrityksille ja sijoittajille pääomamarkkinat näyttäytyvät houkuttelevampina, vaikka ne olisivat volatiilimpia ja riskialttiimpia. Tämä luo epäsuhdan: samalla kun talouspolitiikka pyrkii kannustamaan investointeja kotimaiseen tuotantoon ja työllisyyteen, kansainväliset pääomamarkkinat houkuttelevat varoja pois reaalitaloudesta.
Talouden romahduksille nimensä antanut Hyman Minsky on tutkinut juuri tätä ilmiötä, jota hän kutsuu ”salkunhoitaja-kapitalismiksi”:
https://talousdemokratia.fi/kirja-arvio-why-minsky-matters-by-randall-wray/
=> rahatalous pyritään maksimoimaan ja muuttamaan se kasinoksi.
Ilmoita asiaton viesti
Artikkeleitasi kannattaa kaikkien lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Pertti!
Wrayn kaksi viimeisintä kirjaa kannattaa lukea, tein molemmista artikkelit.
Wray on yksi harvoista, joka ymmärtää rahajärjestelmän toiminnan.
Ilmoita asiaton viesti
”kansainväliset pääomamarkkinat houkuttelevat varoja pois reaalitaloudesta.”
Niin, ne houkuttelevat Suomalaisia pääomia pois Suomen realitaloudesta.
Suomalainen realitalous taas houkuttelee ulkomaalaisia pääomia Suomen realitalouteen, jos Suomen realitalous on houkutteleva sijoituskohde.
Sitä kutsutaan myös pääomien hajasijoitukseksi että Suomalaiset levittävät sijoituksiaan ympäri maailmaa ja ulkomaalaiset puolestaan hajasijoittavat omia varojaan osaksi myös Suomeen.
Tämä on siis globaalia toimintaa. Pääomamarkkinat toimivat globaalisti, eikä kansallisesti.
Pitää vain pitää huolta siitä että Suomen realitalouteen sijoittaminen on houkuttavaa, eli kannattavaa, kyllä sijoittajia silloin löytyy. Sillä ei ole merkitystä onko sijoittaja suomalainen vaiko ulkomaalainen.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi löytää sellainen hype, joka saa sijoittajat kiinnostumaan. Vaikka ikiliikkuja.
Pääomat pitäisi liimata, jotta ne eivät lähde maasta. pois.
Tuotantorakennetta pitäisi monipuolistaa. Nythän EU on syömässä puujalankin.
Joka tapauksessa, kun olemme unionin jäsen, niin keskuspankilla on merkittävä rooli talouksien pelastajana.
Ilmoita asiaton viesti