Etanoiden sosiaaliturvauudistus

Sanna Marinin (sd.) hallitus julkaisi perjantaina käynnistävänsä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen, jota on määrä valmistella kaikkien eduskuntapuolueiden komiteatyönä. On helppo olla samaa mieltä siitä, että uudistus on ehdottomasti tarpeen. Asetetut tavoitteetkin ovat varsin oikeansuuntaisia:

  • pysyy mukana ihmisen elämän muutostilanteissa ja mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen
  • tarjoaa ymmärrettävän, oikea-aikaisen ja riittävän tasoisen etuuksien ja palveluiden kokonaisuuden
  • huomioi työn murroksen
  • tekee työn tekemisestä nykyistä kannattavampaa ja käteen jäävästä summasta ennakoitavamman
  • tukee työllisyyttä, yrittäjyyttä, aktiivisuutta, ihmisen omatoimisuutta ja elinikäistä oppimista sekä osallisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta
  • vähentää pitkäaikaisen toimeentulotuen tarvetta
  • on sopusoinnussa yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien sekä julkisen talouden kanssa ja
  • vastaa perustuslain mukaisesta huolen pitämisen velvoitteesta yhteiskunnan muuttuessa.

Jostain ihmeen syystä uudistuksen aikatauluksi on kuitenkin määritetty kahdeksan vuotta. Luulisi kokouspullillekin kertyvän jo hintaa komitean pohtiessa varsin selviä ja tiedossa olevia asioita vuosikaudet.  Ja tuo kahdeksan vuotta on siis parlamentaariselle komitealle varattua aikaa, mikä ei  tietenkään välttämättä takaa itse uudistuksen valmistumista tässä ajassa.

Vertailun vuoksi: Kuuhun tähdännyt Apollo-ohjelma käynnistyi vuonna 1961 ja saavutti tavoitteensa miehitetystä lennosta noin kahdeksan vuotta myöhemmin, elokuussa 1969. Nyt sosiaaliturvan uudistamiseen aiotaan käyttää saman verran aikaa, mahdollisesti jopa enemmän. Noinkohan Kuussa olisi vieläkään käyty, jos tehokkuudessa olisi otettu mallia Rinteen/Marinin hallituksesta?

On vaikea kuvitella, kuinka äärimmäisen löysä aikataulu antaisi mitään lisäarvoa. Hallituspuolueissa voidaan tietysti aina uskotella, että sote-uudistus olisi jonkinlainen varoittava esimerkki. Niin se tavallaan onkin, mutta venymisen osalta nimenomaan huono sellainen. Eivätkä sen jo kahdeksannen (ja ehkä vielä yhdeksännenkin) hallituksen näkevät haasteet varsinaisesti aikapulasta ole johtuneet.

Mahdolliset sotu-uudistuksen edellyttämät perustuslakimuutoksetkaan eivät oikein viivyttelyn perusteluksi käy, sillä kaksi peräkkäistä eduskuntaa voisi ne hyväksyä jo alle puolessakin ajassa. Myöskään erityisavustajapulasta nopeamman etenemisen ei pitäisi olla kiinni.

Olipa kiireettömyyden syy mikä tahansa, yksi asia on kuitenkin selvä: hallituksella ei ole sotu-uudistuksenkaan aikataulun suhteen minkäänlaista kunnianhimoa. Samaan aikaan tullaan ihmettelemään kahdeksan vuotta sitä, kuinka sosiaaliturvan nykyinen sirpaleinen ja sekava malli kannustinloukkuineen ei toimi siinäkään ajassa kunnolla.

Jännittävää on myös se että kokonaisuudistusta aiotaan tehdä osissa, jotka saattavat tulla voimaan eri aikatauluilla. Miten onnistunee kokonaisuuden hahmottaminen ja rakentaminen toimintatavalla, joka on tuttu jo paikkaa paikan päälle saaneesta uudistettavasta nykymallista? Priimaa pukkaa?

Sääliksi käy tästä suoranaisesta yrityksen puutteesta kärsivä Suomi-parka. Tällaisella aikataulla kokouspullat maksetaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien selkänahkalla ja tulevaisuudella.

Aikataulua pitäisi reivata reippaasti, ja asettaa lainsäädännön tähtäin vuoteen 2023. Mahdollisesti tarvittavat tietojärjestelmäuudistukset voidaan siihen päälle kyllä toteuttaa vaikka siirtymäajalla, joka päättyy ennenkuin komitea olisi viimeiset kahvinsa juonut.

perttukoistinen

Politiikan parissa puuhaava kokoomuslainen, jonka mielestä maailma ei ole vielä valmis.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu