Koulujen turvallisuus: analyysit => johtopäätökset => toiminta

Jos Viertolan järkyttävän kouluampumistapauksen havahduttamina haluamme Suomessa minimoida sen riskin, että vastaavia asioita sattuu tulevaisuudessa, niin mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että mahdolliset toimenpiteet perustuvat monitasoiseen huolelliseen analyysiin. Tässä esimerkinomaisesti tasoja, mitä kaikkia pitäisi analysoida ja tässä esimerkissä rajaan aiheeksi vain kouluväkivallan.

Huom: tämä analyysikehikko ei pohjaudu erityisesti vain Viertolan tapuakseen, josta on vasta vähän tietoa, vaan kouluväkivaltaan kokonaisilmiönä.

1) Mitä koululuokkien sisäisen yhteisöllisyyden edistämisessä pitäisi muuttua, jotta oppilaat olisivat niin hyviä kavereita keskenään, ettei toisen kiusaaminen tai vahingoittaminen edes tulisi mieleen saati etenisi toiminnaksi?

2) Mitä kodin ja koulun välisessä yhteistyössä tulisi kehittää, jotta lasten kaikenlaiset kouluun liittyvät ongelmat tulisivat nopeasti aikuisten tietoon ja niitä lähdettäisiin ripeästi yhdessä ratkaisemaan?

3) Mitä koulujen turvallisuuskäytännöissä tulisi kehittää, jotta aseiden tuominen kouluun olisi mahdotonta tai ainakin mahdollisimman vaikeaa ja jotta väkivallan uhatessa lapset voitaisiin maksimaalisen nopeasti turvata?

4) Onko oppilashuollossa jotain kehitettävää, jotta oppilaiden psyykkiset ongelmat huomataan aikaisemmin? Ja ovatko koulut tasalaatuisia tässä suhteessa?

5) Onko ampuma-aseiden lain vaatimissa säilytyskäytännöissä jotain kehitettävää, jotta aseet ja patruunat eivät päätyisi lapsien tai muidenkaan asiattomien henkilöiden käsiin?

6) Onko syytä muuttaa alaikäisten rikosoikeudellista vastuuta pelotevaikutuksen vuoksi niin, että erittäin vakavissa rikoksissa myös alle 15-vuotiailla on rikosoikeudellinen vastuu?

7) Tulisiko ”tavallista” koulukiusaamista varten olla erillinen lainsäädäntö  rikoslain ulkopuolella, joka mahdollistaisi paremmin ongelmaan osuvat ratkaisumallit?

8) Onko pyrkimys koulujen ”vakaumusneutraaliuteen” oikeasti hyödyksi vai haitaksi lapsille? Entä jos kristillisen aineksen lisääminen opetuksessa vaikuttaisi luokkien ilmapiiriin myönteisesti? Onko tästä tutkimuksia suuntaan tai toiseen?

9) Tarvitaanko kouluissa kokonaisvaltaista kasvatusfilosofian. muutosta. Voisiko esimerkiksi tällä Juhani Räsäsen kehittämällä mallilla (Syvien vahvuuksien koulu) olla paljonkin keskeistä annettavaa kouluyhteisön ja opetuksem kehittämiseen: https://www.syvienvahvuuksienkoulu.fi/

10) Vaikka julkinen talous tunnetusti on tiukoilla eikä sitä aspektia oikein voi sivuuttaa, on silti vähintäänkin periaatteen vuoksi syytä tutkia, onko kouluilla riittävästi rahaa hoitaa perustehtävänsä hyvin.

Muitakin tasoja voi olla, nämä vain esimerkinomaisesti. Olen tarkoituksella muotoillut em. kohdat kysymykseksi, mikä tarkoittaa juuri sitä, että ensin on viisasta esittää kysymyksiä, eikä suoraan toitottaa hatusta vedettyjä vastauksia.

Kun analyysit on huolella tehty, on johtopäätösten teon aika. Kun johtopäätökset on tehty, alkaa toiminnan aika. Mitään ei ole varsinaisesti tehty, ennen kuin on edetty toimintaan asti. Analyysit ja johtopäätökset ovat työkaluja, mutta myönteisesti muuttunut todellisuus on varsinainen lopputuotos.

perttupulkkinen

Kestävänä pitämieni perusarvojen puolesta, yleensä myönteisessä sävyssä - silti joskus roiskaistenkin. Lähellä sielua "tarsolainen trilogia" usko, toivo ja rakkaus, sekä tahto, maalaisjärki ja huumori. Tunnistan riskin syyllistyä tekopyhyyteen tietyissä aiheissa, vaikka yritän välttää sitä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu