Sotaisien valtioiden demonisointi ei edesauta sotien loppumista

Ihmismielen dynamiikassa on ikuinen kiusaus ulkoistaa pahuus oman minän, oman viiteryhmän ja oman kansakunnan ulkopuolelle. Tällöin on helpompi säilyttää myönteinen käsitys itsestä. ”Vaikka en ole täydellinen ihminen enkä osa täydellistä viiteryhmää, niin NUO tuolla ovat sentään vielä pahempia, olen siis melko hyvä ihminen!”

Ikävä kyllä tämä pahuuden ulkoistaminen muualle ei edesauta esimerkiksi sotien lopettamista maailmassa. Vaikka kuinka hoemme mantraa ”Putin on paha, Putin on paha”, se ei millään tavalla auta lopettamaan sotaa, koska se ei auta meitä ymmärtämään Venäjää.

Monivärisemmän kuvan voisi saada eri valtioista seuraavanlaisen mallin avulla, eli mittaamalla valtion sotaherkkyyttä.

Minkä tahansa valtion sotaherkkyyyden arviointitesti voisi olla jotain tällaista:

1. kansakunnan kohtuuttomaksi paisunut käsitys oman kulttuurin erinomaisuudesta suhteessa muihin kulttuureihin
2. kansakunnan käsitys siitä, että sillä on jokin erityinen, ylimieliset tai väkivaltaiset toimet oikeuttava missio (maailmanpoliisina toimiminen, johtavaksi talousmahdiksi pääsy, demokratian puolustaminen, oman uskonnon puolustaminen tarvittaessa sodan avulla, terrorismin vastustaminen aggressiivisin toimin tms.)
3. kansakunnan haikailu aiemman historiallisen mahtiasemansa perään
4. maan poliittisen eliitin todellinen tai kuviteltu huoli siitä, että sodan toinen osapuoli uhkaa oman kansan intressejä jollain tavalla
5. poliittisen kulttuurin autoritäärisyys ja epädemokraattisuus
6. nykyisen poliittisen johdon paine saada aikaan menestyksekäs sota oman vallassa pysymisen turvaamiseksi
7. kansalaisten eristämisen onnistuminen globaalista mediasta (tavallisesta ja sosiaalisesta)
8. armeijan sisäiset intressit päästä sotimaan: ”säpinän kaipuu”, kaluston ja miehistön suorituskyvyn testaaminen tms.
9. valtion luonnonvaroihin tai rajojen sijaintiin liittyvä kriittiseksi koettu intressi  (öljy, malmit, maakaasu, puhdas vesi, mikseipä metsäkin, merenkulkuväylien läheisyys)
10. aiemmin historiassa tapahtunut aluajekoon kohdistunut koettu vääryys, joka halutaan oikaista
11. naisten ja nuorison aseman heikkous oman äänen kuulumaan saamisen osalta
12. hajanaisen kansakunnan yhdistämispyrkimys ulkoisen vihollisen määrittämisen avulla

Voisiko ajatella, että jos joku valtio saa tässä testissä isot pisteet, se todennäköisesti on jo sodassa tai sodan partaalla toisen valtion kanssa. Eittämättä Venäjä, Kiina ja Iran tulevat mieleen, mutta toisaalta myös USA, vaikka se mainostaakin itseään demokratian mallimaana.

Tässä testissä ”pärjääminen” ei kuitenkaan tee näiden maiden kansalaista täydellisiä pahiksia, vaikka siltä vaikuttaisi. Jokainen kansakunta elää jossain määrin omassa kuplassaan ja katsovat asioita omasta näkövinkkelistään. Tarkempi analyysi jokaisen sotaherkän valtion tilanteesta em. kohtien valossa voisi antaa toivoa, että vaikuttamalla riittävävän moniin yksittäisiin tekijöihin, kuten vaikkapa demokratiakehitykseen,  rauhanomaisen vakaumuksellisuuden lisääntymiseen, naisten asemaan ja ruokaturvaan, voidaan saada aikaan rauhanomaista kehitystä. Toivo voi tietysti osoittautua turhaksikin. koska muutos lähtee ennenkaikkea sisältäpäin.

Venäläisillä tuntuu olevan vahva käsitys, että NATOn laajeneminen perustavanlaatuisesti uhkaa heidän intressejään ja suorastaan olemassoloa. Tätä käsitystä on vaikea purkaa sen takia, että NATOssa on mukana USA ja kaikki Baltian maat ja koska NATOn jäsenyyttä mielivät mm. Ukraina ja Georgia. Neuvostoliiiton hajoaminen on vielä venäläisten muistissa ja veitsi vääntyy haavassa, vaikka vääntyisikin pitkälti itse ansaitusti. Venäjän kokemaan turvattomuutta ei helpota sekään, että IVYstä tuli löyhä ja ilmeisesti melko aikaansaamaton yhteisö, josta Georgia, Ukraina ja Moldova erosivat.

Venäjän turvattomuustrauma näyttäisi nousevan esiin, jatkuvasti he (lähinnä kai mukamas) ovat uhattuja ”lännen” toimesta. Mutta yhtälailla lännessä saatetaan ulosmitata polittiisia irtopisteitä demonisoimalla Venäjä. Tähänkään nähdekseni ei olisi varaa.

Tässä mielessä  Nobel-säätiön johtokunnan päätös kutsua Venäjän, Valko-Venäjän ja Iranin suurlähettiläät edes Oslon seremoniaan (vaikka johtokunta pyörtikin aiemman päätöksensä Tukholman seremoniaan kutsumisen osalta) saattaa olla sopiva keskitien ratkaisu, jolla haetaan dialogin säilymistä ko. maiden kanssa.

Lienee hyvä muistaa Eino Leinon tekstiä: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk’ ei aina esille loista”. Jos mittapuuna on täydellinen hyvyys, olemme varmastikin kaikki pahoja, näin uskon. Jos taas olemme mittapuita toinen toisillemme, vain harvat ovat meistä keskimääräistä merkittävästi pahempia ihmisiä.

LÄHTEITÄ JA LINKKEJÄ

Glaeser, Sacha 2023. NATO’s flirtation with adding 2 more members runs the risk of starting a war the US can’t afford to fight. Business Insider. Julkaistu 25.10. 2021. https://www.businessinsider.com/nato-adding-ukraine-georgia-as-members-risks-war-with-russia-2021-10

NATO 2023. NATO member countries.  Päivitetty 8.6.2023. https://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_52044.htm

Nobel-säätiö 2023. New practice for invitations to the Nobel Prize award ceremony and banquet. Julkaistu 31.8.2023. https://www.nobelprize.org/press-english/

Nobel-säätiö 2023. Press information from the Nobel Foundation. Julkaistu 2.9.2023. https://www.nobelprize.org/press-english/

STT 2023. Nobel-säätiö ei kutsukaan Venäjän, Valko-Venäjän ja Iranin suurlähettiläitä Tukholman palkintojenjakotilaisuuteen. Uusimaa. Julkaistu 2.9.2023. https://www.uusimaa.fi/uutissuomalainen/6184225

Tanno, Sophie 2023. Caught between the West and Russia, could Georgia be the next Ukraine? CNN. Päivitetty 9.3.2023. https://edition.cnn.com/2023/03/08/europe/georgia-explainer-intl/index.html

Vasankari, Aino 2023.  ”Ei ole mitään Putinin sotaa”. Iltalehti. Julkaistu 6.9.2023.  https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/35e51027-17a6-44c6-af05-1090c36b5668