Sukupuolen käsite: kielidemokratian umpisolmu?

Kun filosofia ja muut tieteet unohtuvat, voi käydä niin, että olemme pulassa. Ajatellaanpa kieltä, joka koostuu nomineista (substantiivit, adjektiivit, numeraalit ja pronominit) ja verbeistä sekä taipumattomista tai vaillinaisesti taipuvista sanaluokista ja sanoista (adverbit, adpositiot, liitepartikkelit, konjunktiot ja interjektiot). Kaikki nämä muodostavat yhdessä upean tavan välittää asioita toisille niin kauan kuin meillä on yhteinen ymmärrys sanojen merkityksestä.

Jos kieli pohjautuisi pelkkään demokratiaan, eikä myös ja ennenkaikkea filosofiaan ja muihin tieteisiin, voisimme päätyä jatkuvaan äänestykseen siitä, mitä mikin sana oikein tarkoittaa. Tällaista ilmiötä on jo nuorten kielenkäytössä: nuorten käyttämät ilmaukset saattavat vanheta muutamassa vuodessa.

Sanojen merkitykset ovat hyvin usein suhteessa toisiin sanoihin, kuten vastakohtiin tai vaihtoehtoisiin sanoihin. Siksi yhtä käsitettä ei voi muuttaa ilman että koko kieli muuttuu. Mustavalkoisuutta ei ole ilman värillisyyden käsitettä. Yön käsitettä ei olisi ilman muita havaittuja vuorokauden aikoja.

Jos käsitteiden merkitykset hajoavat, hajoaa kieli.

Kuinka monta kuutiometriä maailmassa on empatiaa (aineetonta ei voi mitata kuutiometreissä)?

Milloin päättyy keltainen (väri ei ole ajanmääre, joten sillä ei ole kronologista ulottuvuutta)?

Runollista, mutta ei arkikäytössä mielekästä.

Jo vuosia yhteiskunnassa on käyty keskustelua, melkeinpä huutoäänestystä siitä, mitä tarkoittaa sukupuolen käsite ja sen perinteiset alakäsitteet mies ja nainen. Sana puoli myös viittaa puolikkaaseen, eli kokonainen on jaettu kahteen osaan.

Valitetattavasti meitä ei tässä oikein auta Oxford Dictionary, koska sanojen merkityksiä pitää katsoa sillä kielellä mistä on kyse.  Ohjaamattoman tai laiskasti ohjatun ”kielidemokratian” ongelmana on se, ettei lopulta välttämättä päädytä mihinkään päätökseen, tai että päätökset muuttuvat yhtä hurjaa tahtia kuin hallitusten politiikat.

Netistä löytyy suomisanakirjan määritelmä, mutta suomisanakirja vaikuttaisi olevan jonkinlainen anonyymi yhteisöllinen ponnistus, joten se hiukan heikentää sivuston painoarvoa.

Sukupuoli Suomisanakirjan mukaan (suora lainaus):


  1. Eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä (koiras, mies) vai hedelmöityvä (naaras, nainen)
  2. miehistä tai naisista ryhmänä.
    Esimerkiksi: Sukupuolen määräytyminen myös »«. Sukupuoleen kytkeytynyt periytyminen. Naissukupuoli. Heikompi, kauniimpi sukupuoli naiset. Kummankin sukupuolen edustajat. Sukupuolten välinen tasa-arvo. Sukupuoleen liittyvä syrjintä. Ikään ja sukupuoleen katsomatta. Tuntea vetoa vastakkaiseen, samaan sukupuoleen.

Yo. määritelmässä ei millään tavalla rajata eikä määritellä ihmisen ns. sosiaalista sukupuolta, koska nuo  kursiivit esimerkit ovat vain esimerkkejä sanan käytöstä, eivätkä osa määritelmää.

Myös Wikipedia määrittelee sanan ”sukupuoli”, oletuksena biologiseksi, mutta ”sosiaalisen sukupuolen” taas toisella tavalla. Toki jos sitten tekee Google-haun ”sukupuoli määritelmä”, saa hyvinkin monennäköisiä tuloksia.

Tieteen termipankki esimerkiksi mainitsee sukupuolen jatkumon, mutta nostaa jatkumolta esiin neljä sukupuolta:mies, nainen, muunsukupuolinen tai sukupuoleton. Jatkumo-sanalla viitataan yleensä yhteen janaan, jossa on yhden ulottuvuuden kaksi ääripäätä. Kielikuva hajoaa tässä kohden jonkin verran jo muunsukupuolisuuden kohdalla, joka ei tunnu sijoittuvan janan kaltaiselle lainkaan. Kenties tekstin kirjoittajat tarkoittavat ennemminkin moniulotteista kosmosta tai jonkinlaista matriisia, kuin jatkumoa, mutta toimiiko kieli näin laajoilla määritelmillä?

Raamattu ei kelpaa lähteeksi niille, jotka eivät usko Raamattuun, mutta on keskustelun kannalta silti relevanttia silti mainita sieltä 1.Moos. 1:27.


Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.


Tätä voi pitää mielestäni komplementaarisena ja myönteisenä sukupuolen määritelmänä, sillä yhden  Jumalan koko kuvana nähdään sekä mies että nainen, yhdessä.

Voisi tietenkin toivoa, että Kotimaisten kielten keskus, KOTUS, olisi taho, joka viime kädessä sanelisi kaapin paikan sanojen merkityksiin liittyvissä kiistoissa. Se on päättänyt vuonna 2007 suositella sukupuolineutraalia kieltä, mikä minustakin on joissain asioissa aivan hyvä linja, kuten vanhentuneet ammattinimikkeet.

Arvelen kuitenkin, että on merkittävä osa ihmisiä, jotka pitävät varsin outona sitä, että sukupuolen, miehen ja naisen käsitteitä lähdetään toisaalta häivyttämään kokonaan ja toisaalta irrottamaan niiden perinteisestä biologaan eikä psykologiaan pohjautuvasta perustasta – mitkä voivat olla toisiaan turhentavia pyrkimyksiä, sillä jos jokin käsite on oikeasti tarpeeton, mitä sitä uudelleenmäärittelemään.

Kielidemokratian toteuttamisessakin on mielestäni oltava omia reunaehtojaan.  Jokin korkea määräenemmistö, esimerkiksi 7/10 aikuisikäisistä kansalaisista satunnaisella otannalla, yhdistettynä asianmukaisten tieteentekijöiden kantaan, voisi olla hyvä vaatimus, kun vakiintuneen termin merkitystä aletaan muuttamaan. Kokonaan uuden termin keksimisessä yksimielisyysvaatimus voisi olla alhaisempi.

https://www.suomisanakirja.fi/sukupuoli

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuoli

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Ihmistieteet:sukupuoli

https://www.koivuniemi.com/raamattu/?kaannos=fi-38&hakuehto=1mo+1%3A27

https://www.kotus.fi/ohjeet/suomen_kielen_lautakunnan_suosituksia/kannanotot/sukupuolineutraalin_kielenkayton_edistaminen

0
perttupulkkinen

Kestävänä pitämieni perusarvojen puolesta, yleensä myönteisessä sävyssä - silti joskus roiskaistenkin. Lähellä sielua "tarsolainen trilogia" usko, toivo ja rakkaus, sekä tahto, maalaisjärki ja huumori.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu