Ihmiskunta, tai osa siitä, negatiivisten maailmankatsomusten vankina?

Elämän tarkoitus ei ole millään tavalla monimutkainen juttu. Sen voi sanoittaa monelle tavalla, tässä muutama oma versioni:

Elämän tarkoitus on oppia pitämään hauskaa niin, että muillakin ihmisillä on hauskaa ja tuleville sukupolville säilyy myös mahdollisuus pitää hauskaa.

tai:

Elämän tarkoitus on oppia nauttimaan elämästä niin, että lähipiirisi ihmisetkin saavat nauttia omastaan ja tuleville sukupolville säilyy myös mahdollisuus nauttia elämästä.

tai:

Elämän tarkoitus on oppia iloitsemaan elämän lahjasta niin, että lähipiirisi ihmisetkin ovat tyytyväisiä ja tuleville sukupolville säilyy myös mahdollisuus iloita elämän lahjasta.

tai:

Elämän tarkoitus on oppia tuntemaan Jumalan armon ja rakkauden mittaamattomuus.

Hiukan erilaisia sanoituksia erilaisille ihmisille, esimerkinomaisesti.

Osa ihmiskunnasta vaikuttaisi kuitenkin olevan monenlaisten negatiivisten ajatusmallien vankina. Luullaan surullisesti, että kakku on niin pieni, että siitä ei kaikille riitä, vaan aina jonkun pitää riistää toista.  Todellisuudessa materiaalinen köyhyys ei ole minkäänlainen alkuongelma, vaan mielen köyhyys, joka ilmenee mielikuvituksen puutteena ja hengen köyhyys, joka ilmenee kyvyttömyytenä jakaa omastaan. Sitten kun valtaosa ihmiskunnassa osaa kurkottaa taivaallisiin rikkauksiin, ongelmat alkavat vauhdilla ratketa. Köyhä sanoo olevansa rikas, ja sairas sanoo olevan terve. Kakkua on enemmän jaettavaksi, koska suhteet Leipurimestariin ovat kunnossa.

Sitä odotellessa, hyvää päivänjatkoa!

 

Huom! Kuvan henkilö ei liity millään tavalla artikkelin aiheeseen!
perttupulkkinen

Kestävänä pitämieni perusarvojen puolesta, yleensä myönteisessä sävyssä - silti joskus roiskaistenkin. Lähellä sielua "tarsolainen trilogia" usko, toivo ja rakkaus, sekä tahto, maalaisjärki ja huumori. Tunnistan riskin syyllistyä tekopyhyyteen tietyissä aiheissa, vaikka yritän välttää sitä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu