Lapsille ja nuorille pitää opettaa ja näyttää omalla esimerkillä, mikä on oikein ja mikä on väärin

HERMOSTON KEHITYS IKÄVAIHEITTAIN JA OIKEAN JA VÄÄRÄN OPETTAMINEN

TAAPEROIKÄ (0–2/3 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Synapsien (hermosolujen väliset yhteydet) muodostuminen ja myelinisaatio (hermosäikeitä suojaavan aineen kehittyminen, joka nopeuttaa viestien kulkua) ovat huipussaan. Herkkyyskaudet tarkoittavat ajanjaksoja, jolloin tietyt taidot, kuten kielen oppiminen ja tunteiden säätely, kehittyvät erityisen herkästi.

Kasvattajien tehtävät:– Turvallisuuden tunne: Lapsen perusturvallisuuden luominen on keskeistä. Tämä syntyy erityisesti johdonmukaisen hoivan, rakkauden ja läheisyyden kautta. – Vuorovaikutus ja kielen kehitys: Aktiivinen vuorovaikutus, katsekontakti, puhe ja leikki tukevat kielellisten taitojen ja sosiaalisten kykyjen kehittymistä. – Emotionaalinen säätely ja moraalinen perusta: Lapselle luodaan pohja oikean ja väärän ymmärtämiselle esimerkin ja hoivan kautta. Kun lapsi oppii tunnistamaan tunteitaan, vanhemmat voivat myös näyttää, kuinka omilla teoilla voi olla vaikutusta toisten tunteisiin.

LEIKKI-IKÄ (2/3–6/7 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Aivot ovat edelleen hyvin plastiset eli muovautuvat helposti uusien kokemusten perusteella. Synaptinen karsiutuminen tarkoittaa tarpeettomien hermoyhteyksien poistumista, mikä tehostaa aivojen toimintaa. Sosiaalisten taitojen ja kognitiivisten (ajatteluun ja tiedonkäsittelyyn liittyvien) kykyjen kehitys korostuu.

Kasvattajien tehtävät: – Leikin tärkeys: Leikki on keskeinen oppimisen väline. Vanhempien tulisi rohkaista lapsen mielikuvitusleikkejä, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kyky hallita omia tunteita ja käyttäytymistä). – Sääntöjen ja rutiinien luominen: Johdonmukaiset rutiinit ja rajat luovat turvallisuuden tunnetta ja tukevat lapsen tunnesäätelyä. Tässä iässä on hyvä alkaa opettaa, mitä tarkoittaa oikea ja väärä toiminta, esimerkiksi selittämällä, miksi toisia ei saa satuttaa ja miksi on tärkeää jakaa. – Empatian ja sosiaalisten taitojen kehittäminen: Kasvattajien tehtävänä on opettaa empatiaa eli toisen tunteiden ymmärtämistä ja myötätuntoa tukemalla lapsen sosiaalisia suhteita ja auttamalla konfliktien ratkaisussa. Lapsille voidaan opettaa konkreettisin esimerkein, miksi on tärkeää toimia oikein.

ALAKOULUIKÄ (n. 6/7–12 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Aivojen plastisuus jatkuu, mutta hermoston rakenteellinen kehitys alkaa hidastua. Kognitiiviset taidot, kuten looginen ajattelu ja ongelmanratkaisu, kehittyvät merkittävästi.

Kasvattajien tehtävät: – Koulumotivaation tukeminen: On tärkeää tukea oppimisen iloa ja asettaa realistisia tavoitteita. Kannustus ja positiivinen palaute auttavat luomaan terveen minäkuvan. – Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen: Kasvattajien rooli sosiaalisten taitojen opettamisessa korostuu. On tärkeää tukea lapsen ystävyyssuhteita ja opettaa reilua leikkiä ja ryhmässä toimimista. – Oikean ja väärän selkiyttäminen: Tässä iässä lapset alkavat ymmärtää abstraktimpia käsitteitä, kuten oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kasvattajien tehtävä on selittää näitä käsitteitä konkreettisin esimerkein ja asettaa selkeitä, perusteltuja rajoja. Säännöt voidaan liittää myös sosiaalisiin normeihin ja yhteisön toimintaan.

MURROSIKÄ (n. 12–20 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Toisen synaptisen karsiutumisen (hermoyhteyksien vähentämisen) ja hormonaalisten muutosten myötä nuoren aivojen kehitys keskittyy erityisesti otsalohkoon, joka säätelee impulssikontrollia (kykyä hallita äkillisiä haluja) ja päätöksentekoa.

Kasvattajien tehtävät: – Autonomian tukeminen: Vanhempien tulee tasapainottaa nuoren itsenäisyyden ja vastuullisuuden kehitystä. On tärkeää antaa tilaa omien päätösten tekemiselle, mutta samalla olla tukena. – Avoin vuorovaikutus: Avoimen keskusteluyhteyden ylläpito on kriittistä. Nuori tarvitsee mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan ilman pelkoa tuomitsemisesta. – Roolimallit ja arvot: Kasvattajien tulisi olla johdonmukaisia esimerkkejä. Nuori hakee identiteettiään, ja kasvattajat voivat ohjata tätä prosessia positiiviseen suuntaan. Arvojen ja moraalin selkeyttäminen on tärkeässä roolissa, kun nuoret tekevät itsenäisiä päätöksiä ja kohtaavat moraalisia kysymyksiä, kuten oikeudenmukaisuus, vastuu ja toisten kunnioittaminen.

NUORUUS JA VARHAINEN AIKUISUUS (20–25 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Otsalohko kypsyy, mikä vaikuttaa itsesäätelyyn, sosiaaliseen harkintaan ja pitkän aikavälin suunnitteluun.

Kasvattajien tehtävät: – Itsenäistymisen tukeminen: Vanhempien rooli muuttuu enemmän neuvonantajaksi ja tukijaksi. On tärkeää rohkaista nuorta tekemään omia ratkaisujaan ja ottamaan vastuuta. – Tunteiden säätely ja resilienssi: On tärkeää tukea nuoren kykyä käsitellä stressiä ja vastoinkäymisiä rakentavasti. Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä vaikeuksista ja palautua niistä. – Moraalinen pohdinta ja arvot: Tässä iässä moraaliset valinnat ja eettiset pohdinnat syvenevät. Kasvattajien rooli on auttaa nuorta löytämään omat arvonsa ja soveltamaan niitä käytäntöön niin uravalinnoissa kuin ihmissuhteissakin.

YHTEENVETO
Kasvattajien rooli oikean ja väärän opettamisessa vaihtelee lapsen kehitysvaiheen mukaan. Varhaisvaiheissa tämä tapahtuu esimerkin, rutiinien ja tunteiden kautta, kun taas vanhempien lasten ja nuorten kohdalla kasvattajien tehtävä on tukea itsenäistä moraalista ajattelua ja päätöksentekoa. Jokaisessa vaiheessa turvallisuuden tunne, tunteiden säätely ja terveet sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä tekijöitä myös moraalisen kehityksen näkökulmasta.

https://yle.fi/a/74-20064895

”Lapsiasiavaltuutettu on huolissaan nuorten väkivaltaisuuksien aiheuttamasta pelosta – Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan jo nyt moni nuori on varustautunut puolustautumaan väkivaltaa vastaan.”

Mielestäni artikkeli menee kokonaisuutena hiukan ohi, koska siitä jäi minulle vaikutelma, että lasten huoli on sillä kuitattu, että he varustautumisen sijaan vain lopettaisivat olemasta huolissaan. Voi olla, että lapsiasiavaltuutettu ei sellaista tarkoittanut viestiä, mutta eväitä uhkilta suojautumiseen ei nähdäkseni annettu.

Aikuisten vastuulla on mielestäni TAATA, että esim. koulussa ja kadulla on niin turvallista, ettei kenenkään TARVITSE pelätä. Tämä tarkoittaa investointia turvallisuuteen, kunkin kohteen tarpeiden mukaisesti: välituntivalvojia kouluun, valvontakameroita monenkin tyyppisiin kohteisiin jne.

Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös kulttuurin muutosta, koska väkivallan uhkan torjuminen pelkällä valvonnalla voi tulla liian massiisiviseksi ja kalliiksi projektiksi. Kulttuurin muutos lähtee lasten ja nuorten osalta perheistä (vanhemmista), kouluista ja nuorten harrastetoiminnasta.