Lasten ja nuorten hyvinvointi tulee ottaa tosissaan. Väkivallasta ei saa tulla ”uusi normaali”.
Nuoret puukottavat, nuoria puukotetaan, on koulukusaamista, oli kouluampuminen vasta hiljattain… ei hyvä ole näin.
Sosiaalinen hyvinvointi on olennainen osa lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. Se kattaa monia elämänalueita, kuten turvalliset ihmissuhteet, osallisuuden tunteen, henkisen hyvinvoinnin ja tasapainoisen kasvuympäristön. Suomessa on pitkät perinteet hyvinvointivaltion tukemisessa, mutta viime vuosina monet haasteet ovat nostaneet esiin tarpeen lisätoimille lasten ja nuorten sosiaalisen hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Lasten ja nuorten rikollisuus
Vuosina 2020–2024 Suomessa on havaittu huolestuttavaa kehitystä lasten ja nuorten tekemissä vakavissa rikoksissa, erityisesti väkivaltarikoksissa. Alaikäisten väkivaltarikosten määrä on kasvanut merkittävästi, ja suurin kasvu on ollut alle 15-vuotiaiden keskuudessa. Rikokset kohdistuvat usein toisiin alaikäisiin, ja vakavimmissa tapauksissa nämä rikoskierteet voivat jatkua ilman riittävää puuttumista. Etenkin tietyillä alueilla, kuten Oulussa ja Lahdessa, nuorten väkivaltarikollisuus on kasvanut huomattavasti. Alaikäisten rikoskierteiden katkaiseminen on erityisen haastavaa, ja poliisi on tuonut esille tarpeen viranomaisten tiiviimmälle yhteistyölle ja uusille keinoille puuttua tähän ongelmaan.
Lasten ja nuorten itsemurhat
Lasten ja nuorten tekemien itsemurhien osalta tilanne on vakava, vaikka kokonaismäärä on vähentynyt viime vuosina. Vuonna 2020 Suomessa tehtiin 85 nuoren itsemurhaa, mikä on noin 12 % kaikista kyseisenä vuonna tehdyistä itsemurhista. Itsemurhat ovat keskeinen kuolemansyy nuorten 15–24-vuotiaiden ikäryhmässä, ja Suomen nuorten itsemurhakuolleisuus on eurooppalaisittain korkea.
Hyvinvointierot ja niiden kaventaminen
Viime vuosina on keskusteltu yhä enemmän siitä, miten sosioekonomiset erot vaikuttavat lasten ja nuorten hyvinvointiin. Yhteiskunnan jakautuminen näkyy esimerkiksi koulumenestyksessä, harrastusmahdollisuuksissa ja terveydessä. Köyhyyden vaikutukset voivat heijastua lapsen elämään pitkälle tulevaisuuteen. Suomessa pyritään kaventamaan näitä eroja muun muassa parantamalla varhaiskasvatuksen saavutettavuutta, tarjoamalla maksuttomia harrastusmahdollisuuksia ja tukemalla perheitä erilaisin tukimuodoin.
Koulun merkitys sosiaalisen hyvinvoinnin tukena
Kouluilla on keskeinen rooli lasten ja nuorten sosiaalisen hyvinvoinnin edistäjänä. Koulut eivät ole vain oppimisympäristöjä, vaan myös paikkoja, joissa lapset voivat luoda merkityksellisiä ihmissuhteita, saada tukea ja osallistua sosiaaliseen toimintaan. Erilaiset koulun hyvinvointiohjelmat, kuten kiusaamisen vastaiset kampanjat ja mielenterveyden edistämiseen tähtäävät ohjelmat, ovat tärkeitä työkaluja sosiaalisen hyvinvoinnin tukemisessa. Opettajien rooli hyvinvoinnin tukemisessa on myös merkittävä, sillä he voivat tunnistaa ja puuttua mahdollisiin ongelmiin ajoissa.
Mielenterveyspalvelut ja niiden saavutettavuus
Mielenterveys on noussut viime vuosina yhä keskeisemmäksi teemaksi, kun puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Erityisesti nuorten ahdistus, masennus ja yksinäisyys ovat kasvaneet huolestuttavasti. Suomessa on panostettu mielenterveyspalveluiden saavutettavuuden parantamiseen, mutta palveluissa on edelleen puutteita, erityisesti syrjäseuduilla. Matalan kynnyksen palveluiden, kuten koulupsykologien ja -kuraattorien, merkitys korostuu entisestään, kun pyritään varhaiseen tukeen ja ongelmien ehkäisyyn.
Yhteisöllisyys ja osallisuus
Yhteisöllisyyden ja osallisuuden tukeminen ovat tärkeitä elementtejä sosiaalisen hyvinvoinnin rakentamisessa. Nuorten tulee tuntea, että he ovat osa yhteisöään ja että heidän äänensä kuuluu. Suomessa on lukuisia järjestöjä ja nuorisotoimia, jotka tarjoavat nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Nuorten kuuleminen ja mukaan ottaminen päätöksentekoon ovat myös tärkeitä osia osallisuuden tunteen rakentamisessa.
Digitalisaation vaikutus sosiaaliseen hyvinvointiin
Digitalisaatio ja sosiaalinen media tuovat uusia haasteita lasten ja nuorten sosiaaliselle hyvinvoinnille. Vaikka digitaaliset alustat tarjoavat mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja uuden oppimiseen, ne voivat myös lisätä ahdistusta, yksinäisyyttä ja altistaa kiusaamiselle. Suomessa on pyritty lisäämään tietoisuutta näistä riskeistä ja kehittämään keinoja, joilla lapsia ja nuoria voidaan suojella verkon haittavaikutuksilta. Tietoisuuden lisääminen ja nuorten digitaalisten taitojen kehittäminen ovat keskeisiä keinoja näiden haasteiden hallitsemiseksi.
Yhteenveto
Lasten ja nuorten sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen on monialainen tehtävä, joka vaatii yhteistyötä perheiden, koulujen, järjestöjen ja yhteiskunnan eri toimijoiden välillä. Vaikka Suomessa on tehty paljon töitä tämän tavoitteen eteen, uusia haasteita nousee jatkuvasti esiin. Jatkuva panostaminen koulutukseen, mielenterveyspalveluihin ja sosiaaliseen osallisuuteen on avainasemassa, jotta jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus kasvaa hyvinvoivassa ympäristössä.
Lisätietoa
- Haapakangas, K. & Kaakinen. M. 2023. Mitä tuoreimmat tilastot kertovat nuorten väkivaltarikollisuudesta?
https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/mita-tuoreimmat-tilastot-kertovat-nuorten-vakivaltarikollisuudesta/ - Pajunen, A. 2022. Lasten kuolleisuus jatkaa alenemistaan, mutta nuorten kuolleisuudessa on huolestuttavia piirteitä.
https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lasten-kuolleisuus-jatkaa-alenemistaan-mutta-nuorten-kuolleisuudessa-on-huolestuttavia-piirteita/ - Peltonen, K; Elomaa-Krapu, M; Määttä, A; Kahala, M; Kananen, M. 2017. Nuorten hyvinvoinnin ja sosiaalisen osallisuuden vahvistaminen.
https://uasjournal.fi/2-2017/ammattikorkeakoulut-nuorten/ - Poliisi 2024. Poliisi on huolestunut nuorten väkivaltarikosten kasvusta.
https://poliisi.fi/-/poliisi-on-huolestunut-nuorten-vakivaltarikosten-kasvusta - Renfors, T. 2024. Henkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Kantti kasvuun – oppitunteja hyvinvoinnista.
https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/kouluikaisten-terveyden-polku/henkinen-ja-sosiaalinen-hyvinvointi - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Lapset, nuoret ja perheet- Hyvinvointi ja terveys.
https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys - Tilastokeskus 2021. Itsemurhia aiempaa vähemmän.
https://stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_kat_007_fi.html
Toivoa sopii, että monet surkeat väkivaltatapaukset tänä vuonna ja aiempina vuosina nyt herättelisivät ennen kuin meno pahenee entisestään.
Ilmoita asiaton viesti
Lasten ja nuorten rikollisuus, lasten ja nuorten itsemurhat, hyvinvointierot ja niiden kaventaminen, koulun merkitys sosiaalisen hyvinvoinnin tukena, mielenterveyspalvelut ja niiden saavutettavuus, yhteisöllisyys ja osallisuus, digitalisaation vaikutus sosiaaliseen hyvinvointiin ???? Niin niin! Kun tarttis tehrä jotakin, niin olispa hienoa nähdä joku kirjoitus tästä aiheesta sellaisella jäsennyksellä, että päästään psyykkisen pahoinvoinnin, psyykkisen häiriön ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syitä poistavaan toimintaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olet minusta oikeassa siinä , että on tärkeää pohtia millä ennaltaehkäistään häiriöitä, vaikka jotain tuossa blogissakin oli siitä. Mielestäni asiaa pitää lähteä pohtimaan jo vauvaiästä lähtie, ja nimenomaan tämä että aivot kehittyvät pitkään ja eri vaihessa eri tavalla. Alla jotain tästä!
HERMOSTON KEHITYS IKÄVAIHEITTAIN
1. SIKIÖN KEHITYS JA TAAPEROIKÄ(0–2/3 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Synapsien (hermosolujen väliset yhteydet) muodostuminen ja myelinisaatio (hermosäikeitä suojaavan aineen kehittyminen, joka nopeuttaa viestien kulkua) ovat huipussaan. Herkkyyskaudet tarkoittavat ajanjaksoja, jolloin tietyt taidot, kuten kielen oppiminen ja tunteiden säätely, kehittyvät erityisen herkästi.
Kasvattajien tehtävät:
– Turvallisuuden tunne: Lapsen perusturvallisuuden luominen on keskeistä. Tämä syntyy erityisesti johdonmukaisen hoivan, rakkauden ja läheisyyden kautta.
– Vuorovaikutus ja kielen kehitys: Aktiivinen vuorovaikutus, katsekontakti, puhe ja leikki tukevat kielellisten taitojen ja sosiaalisten kykyjen kehittymistä.
– Emotionaalinen säätely: Lapsen tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen sekä turvallisen tilan luominen auttaa lasta oppimaan hallitsemaan omia tunteitaan ja reaktioitaan.
2. LEIKKI-IKÄ (2/3–6/7 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Aivot ovat edelleen hyvin plastiset eli muovautuvat helposti uusien kokemusten perusteella. Synaptinen karsiutuminen tarkoittaa tarpeettomien hermoyhteyksien poistumista, mikä tehostaa aivojen toimintaa. Sosiaalisten taitojen ja kognitiivisten (ajatteluun ja tiedonkäsittelyyn liittyvien) kykyjen kehitys korostuu.
Kasvattajien tehtävät:
– Leikin tärkeys: Leikki on keskeinen oppimisen väline. Vanhempien tulisi rohkaista lapsen mielikuvitusleikkejä, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kyky hallita omia tunteita ja käyttäytymistä).
– Sääntöjen ja rutiinien luominen: Johdonmukaiset rutiinit ja rajat luovat turvallisuuden tunnetta ja tukevat lapsen tunnesäätelyä.
– Empatian ja sosiaalisten taitojen kehittäminen: Kasvattajien tehtävänä on opettaa empatiaa eli toisen tunteiden ymmärtämistä ja myötätuntoa tukemalla lapsen sosiaalisia suhteita ja auttamalla konfliktien ratkaisussa.
3. ALAKOULUIKÄ (n.6/7–12 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Aivojen plastisuus jatkuu, mutta hermoston rakenteellinen kehitys alkaa hidastua. Kognitiiviset taidot, kuten looginen ajattelu ja ongelmanratkaisu, kehittyvät merkittävästi.
Kasvattajien tehtävät:
– Koulumotivaation tukeminen: On tärkeää tukea oppimisen iloa ja asettaa realistisia tavoitteita. Kannustus ja positiivinen palaute auttavat luomaan terveen minäkuvan.
– Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen: Kasvattajien rooli sosiaalisten taitojen opettamisessa korostuu. On tärkeää tukea lapsen ystävyyssuhteita ja opettaa reilua leikkiä ja ryhmässä toimimista.
– Tunteiden sanoittaminen ja säätely: Tunteiden tunnistaminen ja rakentava ilmaisu ovat keskeisiä taitoja, joissa vanhemmat voivat toimia esimerkkinä lapselle.
4. MURROSIKÄ (n. 12–20 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Toisen synaptisen karsiutumisen (hermoyhteyksien vähentämisen) ja hormonaalisten muutosten myötä nuoren aivojen kehitys keskittyy erityisesti otsalohkoon, joka säätelee impulssikontrollia (kykyä hallita äkillisiä haluja) ja päätöksentekoa.
Kasvattajien tehtävät:
– Autonomian tukeminen: Vanhempien tulee tasapainottaa nuoren itsenäisyyden ja vastuullisuuden kehitystä. On tärkeää antaa tilaa omien päätösten tekemiselle, mutta samalla olla tukena.
– Avoin vuorovaikutus: Avoimen keskusteluyhteyden ylläpito on kriittistä. Nuori tarvitsee mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan ilman pelkoa tuomitsemisesta.
– Roolimallit ja arvot: Kasvattajien tulisi olla johdonmukaisia esimerkkejä. Nuori hakee identiteettiään, ja kasvattajat voivat ohjata tätä prosessia positiiviseen suuntaan.
5. NUORUUS JA VARHAINEN AIKUISUUS (20–25 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Otsalohko kypsyy, mikä vaikuttaa itsesäätelyyn, sosiaaliseen harkintaan ja pitkän aikavälin suunnitteluun.
Kasvattajien tehtävät:
– Itsenäistymisen tukeminen: Vanhempien rooli muuttuu enemmän neuvonantajaksi ja tukijaksi. On tärkeää rohkaista nuorta tekemään omia ratkaisujaan ja ottamaan vastuuta.
– Tunteiden säätely ja resilienssi: On tärkeää tukea nuoren kykyä käsitellä stressiä ja vastoinkäymisiä rakentavasti. Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä vaikeuksista ja palautua niistä.
– Ammatillinen ja sosiaalinen suuntautuminen: Kasvattajat voivat tukea nuorta tekemään valintoja, jotka sopivat hänen arvoihinsa ja tavoitteisiinsa, olipa kyse sitten urasta, opinnoista tai ihmissuhteista.
YHTEENVETO
Näissä kehityksen vaiheissa korostuu, että vanhempien ja kasvattajien tehtävät muuttuvat lapsen ja nuoren kehityksen myötä. Kuitenkin jokaisessa vaiheessa turvallisuuden tunne, tunteiden säätely ja terveiden sosiaalisten suhteiden tukeminen ovat keskeisiä.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhempien työttömyys, köyhyys, mt-päihdeongelmallisuus ajaa liian monen nuoren mm. Päihde maailmaan mukaan jo hyvin nuorena. Huostaanotot ovat lisääntyneet jokaisessa sosiaaliluokassa. Päihteillä tienaaville nuorille on vaikeaa puhua opiskelujen tärkeydestä kun moni tienaa jo teininä enemmän kuin vanhempansa. Päihteet ovat suurin syy miksi vanhemmat ja jälkikasvut voivat huonosti.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin noista päihteistä; väitetään, että nuoret ovat vähenevässä määrin kiinnostuneita aölkopholista. Varsin tottakin kyllä, vaan entäpä erilaiset huumeet, lääkkeet jne?
Olisikohan aikuisväestöltä opittua ja käyttöönotettua?
Väkivalta; miltei saumattomasti liittynee edellisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Painoittaisin tässä vanhempien vanhemmuustaitoja, lämmintä aitoa vuorovaikutusta, kykyä olla aikuisen roolissa, turnauskestävyyttä jne. ja juuri tuota peräänkuulutettua esimerkin näyttämisen taitoa. On aivan selvä juttu minusta, että vanhempien raittius tai oikeasti maltillinen kohtuukäyttö ilman juopottelua näyttää esimerkkiä lapsille.
Ilmoita asiaton viesti
Laitan tämän tähänkin, vaikka on jo yhtenä kommentin kommenttina. On tärkeää huomata että kaikki lähtee jo sikiöajasta ja taaperoiästä, mutta jatkollakin on merkitystä.
HERMOSTON KEHITYS IKÄVAIHEITTAIN
1. SIKIÖN KEHITYS JA TAAPEROIKÄ(0–2/3 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Synapsien (hermosolujen väliset yhteydet) muodostuminen ja myelinisaatio (hermosäikeitä suojaavan aineen kehittyminen, joka nopeuttaa viestien kulkua) ovat huipussaan. Herkkyyskaudet tarkoittavat ajanjaksoja, jolloin tietyt taidot, kuten kielen oppiminen ja tunteiden säätely, kehittyvät erityisen herkästi.
Kasvattajien tehtävät:
– Turvallisuuden tunne: Lapsen perusturvallisuuden luominen on keskeistä. Tämä syntyy erityisesti johdonmukaisen hoivan, rakkauden ja läheisyyden kautta.
– Vuorovaikutus ja kielen kehitys: Aktiivinen vuorovaikutus, katsekontakti, puhe ja leikki tukevat kielellisten taitojen ja sosiaalisten kykyjen kehittymistä.
– Emotionaalinen säätely: Lapsen tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen sekä turvallisen tilan luominen auttaa lasta oppimaan hallitsemaan omia tunteitaan ja reaktioitaan.
2. LEIKKI-IKÄ (2/3–6/7 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Aivot ovat edelleen hyvin plastiset eli muovautuvat helposti uusien kokemusten perusteella. Synaptinen karsiutuminen tarkoittaa tarpeettomien hermoyhteyksien poistumista, mikä tehostaa aivojen toimintaa. Sosiaalisten taitojen ja kognitiivisten (ajatteluun ja tiedonkäsittelyyn liittyvien) kykyjen kehitys korostuu.
Kasvattajien tehtävät:
– Leikin tärkeys: Leikki on keskeinen oppimisen väline. Vanhempien tulisi rohkaista lapsen mielikuvitusleikkejä, jotka kehittävät sosiaalisia taitoja ja itsesäätelyä (kyky hallita omia tunteita ja käyttäytymistä).
– Sääntöjen ja rutiinien luominen: Johdonmukaiset rutiinit ja rajat luovat turvallisuuden tunnetta ja tukevat lapsen tunnesäätelyä.
– Empatian ja sosiaalisten taitojen kehittäminen: Kasvattajien tehtävänä on opettaa empatiaa eli toisen tunteiden ymmärtämistä ja myötätuntoa tukemalla lapsen sosiaalisia suhteita ja auttamalla konfliktien ratkaisussa.
3. ALAKOULUIKÄ (n.6/7–12 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Aivojen plastisuus jatkuu, mutta hermoston rakenteellinen kehitys alkaa hidastua. Kognitiiviset taidot, kuten looginen ajattelu ja ongelmanratkaisu, kehittyvät merkittävästi.
Kasvattajien tehtävät:
– Koulumotivaation tukeminen: On tärkeää tukea oppimisen iloa ja asettaa realistisia tavoitteita. Kannustus ja positiivinen palaute auttavat luomaan terveen minäkuvan.
– Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen: Kasvattajien rooli sosiaalisten taitojen opettamisessa korostuu. On tärkeää tukea lapsen ystävyyssuhteita ja opettaa reilua leikkiä ja ryhmässä toimimista.
– Tunteiden sanoittaminen ja säätely: Tunteiden tunnistaminen ja rakentava ilmaisu ovat keskeisiä taitoja, joissa vanhemmat voivat toimia esimerkkinä lapselle.
4. MURROSIKÄ (n. 12–20 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Toisen synaptisen karsiutumisen (hermoyhteyksien vähentämisen) ja hormonaalisten muutosten myötä nuoren aivojen kehitys keskittyy erityisesti otsalohkoon, joka säätelee impulssikontrollia (kykyä hallita äkillisiä haluja) ja päätöksentekoa.
Kasvattajien tehtävät:
– Autonomian tukeminen: Vanhempien tulee tasapainottaa nuoren itsenäisyyden ja vastuullisuuden kehitystä. On tärkeää antaa tilaa omien päätösten tekemiselle, mutta samalla olla tukena.
– Avoin vuorovaikutus: Avoimen keskusteluyhteyden ylläpito on kriittistä. Nuori tarvitsee mahdollisuuden jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan ilman pelkoa tuomitsemisesta.
– Roolimallit ja arvot: Kasvattajien tulisi olla johdonmukaisia esimerkkejä. Nuori hakee identiteettiään, ja kasvattajat voivat ohjata tätä prosessia positiiviseen suuntaan.
5. NUORUUS JA VARHAINEN AIKUISUUS (20–25 VUOTTA)
Hermoston kehitys: Otsalohko kypsyy, mikä vaikuttaa itsesäätelyyn, sosiaaliseen harkintaan ja pitkän aikavälin suunnitteluun.
Kasvattajien tehtävät:
– Itsenäistymisen tukeminen: Vanhempien rooli muuttuu enemmän neuvonantajaksi ja tukijaksi. On tärkeää rohkaista nuorta tekemään omia ratkaisujaan ja ottamaan vastuuta.
– Tunteiden säätely ja resilienssi: On tärkeää tukea nuoren kykyä käsitellä stressiä ja vastoinkäymisiä rakentavasti. Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä vaikeuksista ja palautua niistä.
– Ammatillinen ja sosiaalinen suuntautuminen: Kasvattajat voivat tukea nuorta tekemään valintoja, jotka sopivat hänen arvoihinsa ja tavoitteisiinsa, olipa kyse sitten urasta, opinnoista tai ihmissuhteista.
YHTEENVETO
Näissä kehityksen vaiheissa korostuu, että vanhempien ja kasvattajien tehtävät muuttuvat lapsen ja nuoren kehityksen myötä. Kuitenkin jokaisessa vaiheessa turvallisuuden tunne, tunteiden säätely ja terveiden sosiaalisten suhteiden tukeminen ovat keskeisiä.
Ilmoita asiaton viesti
No sehän tässäkin on se jäsennysongelmakokonaisuus, että esimerkiksi turvallisuuden tunne, vuorovaikutus ja kielen kehitys sekä emotionaalinen säätely eivät sovi syiksi. Tällöin joudutaan seuraavan kaltaisiin sekoväittämiin: Emotionaalisen säätelyn häiriön, nimeltä turpiin veto, syy on emotionaalinen säätely. Myös sellaiset kuten työttömyys, köyhyys tai vaikka päihdeongelmallisuus ovat syykentässä miltei kelvottomia, kun kautta aikojen ja kaikkien puolueiden ohjelmissa on näitä pyöritelty.
Ilmoita asiaton viesti