Sinä et ole digitaalinen

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten elimme täysin analogisessa kulttuuriympäristössä. Televisio, äänilevyt, valokuvat ja puhelimet toimivat analogisten signaalien varassa. Elokuvateattereissa pyöri filmejä ja kotona VHS-nauhoja.
Nyt elämämme täyttyy digitaalisesta kulttuurista. Kulttuurin digitalisoituminen herättää monissa vastustusta. Vastustus on tunneperäistä, ja kannattajista se tuntuu irrationaaliselta.
Digitaalinen ei vastaa analogista. Spotify ei korvaa vinyyliä eikä digikuva filmiä, koska digitaalinen on aina kopio analogisesta.
Digitaalisen ja analogisen ero ei ole vain laatuero, ero on ontologinen. Vaikka teknologian avulla voisimmekin luoda tarkempia ja dynamiikaltaan parempia kennoja kuin filmejä, digitaalinen ei silti koskaan voi olla yksi yhteen analogisen vastine.
Elävä kudos on analogista. Se koostuu erilaisista nesteistä, kiinteistä aineista ja kaasuista. Analoginen ikääntyy, rappeutuu ja virheellistyy. Analoginen on orgaanista, epätäydellistä, ajalle alisteista.
Digitaalinen informaatio taas on periaatteessa iätöntä. Kun analoginen signaali heikkenee väistämättä, digitaalinen voidaan kopioida teoriassa loputtomasti ilman että signaali heikkenee.
Ihminen kokee digitaalisen vieraaksi, koska on itse analoginen olento. Katsoessaan filmiä tai kuunnellessaan vinyyliä ihminen näkee peilikuvan itsestään. Digitaalinen vastine ei samaa oivallusta tuota, koska se ei ole peili ihmisestä. Vaan koneesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu