Enemmän hyvinvointia, vähemmän hallintoa
Aluevaalit lähestyvät ja kuten niin usein vaalien alla, on poliittinen keskustelu pitkälti jämähtänyt yksittäisiin kiistankapuloihin. Se on haaste erityisesti uusien ja tuntemattomien vaalien kynnyksellä, sillä nyt kaikkien kansalaisten huomion tulisi kiinnittyä siihen laajaan ja tärkeään kokonaisuuteen, josta aluevaaleissa on tosiasiassa kyse. Viikon päästä koittavissa vaaleissa päätämme kiistämättä hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimmästä tehtävästä eli siitä, miten niin hädässä kuin arjessa huolehdimme heikommista. Aluevaalit saattavat tuntua vähäpätöisiltä ja soteuudistus voi yhä ärsyttää, mutta tämä tärkeä asiakokonaisuus ansaitsee saada sinutkin vaaliuurnalle.
Aluevaaleja käydään keskellä sotien jälkeisen Suomen suurinta terveyskriisiä. Koronapandemian välittömien seurausten lisäksi käsillä on myös työhyvinvointikriisi erityisesti hoitoalalla, mutta myös esimerkiksi opetus-, kulttuuri- ja ravintola-aloilla. Lukuisten ”loppukirijulistusten” jälkeen paluu viimeinkin normaalimpiin työolosuhteisiin tuntuu monista toivottomalta, ja se on saanut lukuisat ammattilaiset harkitsemaan alanvaihtoa. Kun samaan aikaan ammattilaisten halu pois sote-alalta on ennätysmäinen ja toisaalta hoitohenkilökunnan tarve poikkeuksellisen suuri, tuntuu yhtälö mahdottomalta ratkaista.
On kuitenkin selviä puutteita, joihin tulevien hyvinvointialueiden on kyettävä vastaamaan. Ainoa oikea lääke hoitohenkilökunnan kaikkoamiseen on palkkaukseen ja työhyvinvointiin panostaminen – luottamus siihen, että hoitotyötä tehdään silkasta kutsumuksesta, ei enää riitä. Syksyn vaihtoehtobudjetissa Kristillisdemokraatit ohjasivat puoli miljardia euroa hoitajien palkkoihin, ja nyt toivon vastaavia, rohkeita linjauksia kaikilta puolueilta myös vaalipäivän jälkeen, ei pelkkiä korupuheita pitkin kampanjaa.
Niin ikään se, ettei vanhenemista tarvitse pelätä, on jokaisen perusoikeus hyvinvointivaltiossa. Ikääntyvien kasvavaa osuutta väestöstä ei tule nähdä ”yhteiskuntaongelmana” vaan yhteisenä yhteiskuntavastuuna. Hyvinvointialueiden ratkaistavaksi tulee, onko ikäihmisillä mahdollisuus pitkäaikaiseen palveluasumiseen omassa kotikunnassa ja saavatko myös tehostetun palveluasumisen asukkaat vanheta saman katon alla puolisonsa kanssa.
Hoitajien palkkoihin, arvokkaaseen vanhuuteen ja muihin kriittisiin hyvinvointikysymyksiin on löydyttävä rahat myös ilman maakuntaveroa ja kokonaisveroasteen nousua. Luotan myös siihen, että järkeistämällä sote-palveluja painottamaan entistä enemmän ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista voidaan säästää pitkä penni. Terapiatakuu olisi onnistuessaan esimerkki tästä: nopealla hoitoon pääsyllä voitaisiin ennaltaehkäistä pitkät, henkisesti ja taloudellisesti kuormittavat hoitoprosessit. Sote-uudistuksen tarkoitus on, vaikka se hallituksella onkin jäänyt taka-alalle, karsia hallintokuluja ja täten julkisia menoja siirrettäessä sosiaali- ja terveyssektorin hallinto leveämmille harteille. On panostettava enemmän hyvinvointiin ja palveluiden ketteryyteen, vähemmän byrokratiaan ja raskaisiin hallinnon rattaisiin: tekijät on saatava konttoreista kentälle.
Tämähän on byrokratian synti, varastaa panoksia kansalaisilta, vailla vaatimuksia palvelutehokkuudesta. Mutta kun meillä on per capita 10 kertainen henkilömäärä yhteistä leipää syömässä, ei tekemässä, vaikka Saksaan verrattuna, kuka uskaltaa hypätä ja perustaa yrityksen, joka rahoittaa toveribyrokraatteja, ala Kojamo 😂
Ilmoita asiaton viesti
Otsikkosi on hyvä ja tavoitteena täysin realistinen. On vain yksi järkyttävän iso MUTTA: hallituksen tekemä uudistus ei ollutkaan sote-uudistus vaan hallintouudistus, joka ei kykene toteuttamaan ainuttakaan sille asetetuista tavoitteista. Sen sijaan politiikan laaja ujuttaminen terveydenhuoltoon vie terveydenhuollolta resursseja ja johtaa leikkauksiin.
Vaalimainonta on samaa arvotonta piirileikkiä kuin niin Sipilän kuin Marinin hallitusten sote-suunnitelmat. Koko ajan lyödään pöytään toiveita, joiden tuskin kukaan oikeasti uskoo voivan toteutua. Mielikuvissa kaikki menee hienosti, mutta jo nurkan takana, eli vaalien jälkeen, odottaa kaaos. Poliittisilla ansioilla aluevaltuutetuiksi päässyt sekalainen seurakunta ei osaa eikä pystyisikään tekemään varsinaista sote uudistusta. On typerää edes puhua toteuttamisesta, kun mitään valtakunnallista pohjasuunnitelmaa ei ole.
Voiko olla edes tottakaan, että sota-ajan jälkeen mittavin mullistus tehdään vain antamalla asiasta lähes täysin ymmärtämättömille valtuutetuille toivelista kuin joulupukille olisi kirjoitettu? Totta ihmeessä sote-uudistus olisi pitänyt valmistella ja perustella. Kun näin ei tehty, ei tästä enää politiikan rappio voi syvemmälle mennä. Sitten vielä kehdataan puhua vielä demokratiasta.
Vielä käsittämättömämpää on, että ihan yhden ihmisen voimin on tehty konkreettinen ja hallituksen malliin nähden täydellinen hahmotelma (Pelkistetty Sote) sote-uudistuksen päälinjoiksi resurssilla, joka on luokkaa miljoonas osa siitä mitä hallitukset ovat panneet jo palamaan. Se myös ylittäisi kompromisseitta kaikki asetetut tavoitteet siinä missä maakunta-sote ei saavuttaisi ensimmäistäkään. Nyt arvioidaan maakunta-soten kasvattavan kustannuksia kahdeksalla miljardilla vuoteen 2030 mennessä, mutta samana aikana Pelkistetty Sote tuottaisi vähintään 15 miljardia plussaa 100% varmuudella.
Ymmärrän kyllä, että Pelkistetty Sote tuntuu uskomattomalta, mutta oikeasti uskomatonta on maakunta-soten kelvottomuus. Niinpä siitä pitää päästä mahdollisimman pian eroon. Toivoisinkin Peter, että lukisit ainakin Pelkistetyn Soten verkossa olevan yhteenvedon. Uskon, että voit ihan maalaisjärjellä havaita, ettei hahmotelma ole todellisuuden kanssa ristiriidassa.
Pelkistetyn Soten ehdotus ei ole terveysalan ihmisen tekemä, mutta se pohjautuu ammattitaitoiseen ekosysteemiajatteluun, joka ei juurikaan poikkea terveydenhuoltojärjestelmän systeemiajattelusta, Vaalien jälkeen suunnitteluryhmä tulee myös laajenemaan systeemiajattelua ymmärtävillä lääkärikunnan edustajilla, jolloin suunnittelua voidaan viedä yleislinjoja pienempiinkin yksityiskohtiin.
Ilmoita asiaton viesti