Näin sisäistät biodiversiteetin merkityksen kuin kunnon tolkun ihminen

Kuva: Petra Nyqvist

 

Salaliittoteorioita ja infovaikuttamista käsittelevänä blogistina olen pannut merkille eliölajien monimuotoisuusasioiden joutuneen mielipideryöppyjen kohteeksi. Liikkeellä on kimpaannusta herättäviä mielenosoittajia, trollit trollaavat netissä, ympäristöalan ihmiset jakavat keskenään korkealentoista kieltä sisältäviä artikkeleita ja maanviljelijä kokee, että kaikki syyttävät häntä jostain.

Ei hätää!

Luonnonsuojelun ammattilaisena mielestäni tehtäväni on kertoa ymmärrettävästi, miksi eliölajien monimuotoisuuden vaaliminen on kaikkein järkevintä mitä voimme tehdä. Luonnonläheisiähän me kaikki tässä maassa olemme, kun luonto on kautta aikojen ollut merkittävä elinkeino. Mikäli teen tästä sarjan, hashtagina voisi olla vaikka #ottaakoluontopäähän.

Mutta luonnonläheisinkään kansa ei voi aina tietää etukäteen, mikä on oikein, jos ei kokemusta ole ollut. Sotien ja jälleenrakennuksen aikakauden jälkeen vauraus korostui. Pihanurmikko, jossa ei kasvateta mitään elintärkeää on uusi elitismin symboli.  Jos sinulla on sellainen pihallasi, olet hyväosainen. ”Rikkaruohot” siivotaan pois ja korvataan ne ulkomaisilla koristekasveilla. Kunnon ihminen vähintään haravoi pihansa kaksi kertaa vuodessa, vaikka se karike onkin vain luonnon tapa varmistaa ravinteiden pääsy maahan. Siivoton pihanpitäjä saa hävetä silmät päästään, mutta ei joudu sentään ostamaan nurmikon lannoitetta rautakaupasta.

Laiduneläimet katosivat maisemasta perinteisen karjatalouden päätyttyä. Dramaattinen muutos keto-ja niittylajistoon, jota perinteinen laidunnus ylläpiti vuosisatoja. Maanviljelijä on pyrkinyt tuottamaan ruokaa vaativiin tarpeisiin niillä ehdoin jotka on hänelle annettu, joten tämä ei ole viljelijän syy.

Kunnon ihminen pitää myös kunnia-asianaan, että metsät hoidetaan isoisän tapaan. Myrskytuhot korjataan pois ja pidetään yksilajisen metsikön puunrungot kauniina siistinä rivistönä. Lahopuun merkitystä ei olla huomattu vasta kuin viime vuosikymmeninä, kun monien lintujen, sienien, hyönteisten ja muiden lajien kannat ovat romahtaneet. Korjuukypsä metsä kaadetaan ajallaan, ennen kuin monimuotoinen lajisto löytää siitä kodin.

”Ei linnunpönttöjä tarvitse rakentaa” sanoi eräs herrasmies minulle. ”Aina ennenkin linnut ovat omat pesänsä löytäneet”. Tämä on tietysti totta. Mutta herrasmies unohti, että mistä lintu löytää pesäkolonsa, jos kaikki laho/kolopuut ovat siivottu pois? Tähän ei kai ei aikoinaan monikaan varautunut?

Aijai, nyt alkaa kuulostaa jo viherpiiperrykseltä, ajattelee ehkä tämän blogin lukija, joten aika laittaa vaihdetta silmään.

Eliölajien kudelma on erottamaton. Siitä ei voi vain poistaa elementtejä ilman, etteikö sillä olisi vakavia seurauksia koko elonkehälle. Asia on juuri niin kuten alakoulun ympän tai bilsan tunnilla piirretiin vihkoon kuva kuusesta, jonka juuri on yhteydessä lehmäntattiin. Mutta sitten sitä asiaa ei ajateltu enää sen jälkeen. Että mitä se oikeasti tarkoittaa.

Se nimittäin tarkoittaa muun muassa, että sienet ovat kaikki kaikessa metsän ekosysteemille. Suuri osa metsästä on pelkkää sientä, ja ilman sitä olisi vain savannimaista maisemaa Velkualta Pelloon.

Enkä aio edes tuhlata rivitilaa pölytykselle, jonka merkitys on tullut viime vuosina selväksi lähes kaikille. En saa yhteen blogiin mahdutettua kuin murto-osan asioiden tärkeydestä. Siitä vaikka sen verran, että ilman pölytystä tuntemamme ruoantuotanto päättyy. Siksi jokaista pölyttäjälajia tulisi kohdella arvostuksella, suurimpana järkevyytenä joka arkeamme koskettaa. Ja se on vieläpä halpaa kuin saippua, oikeastaan ilmaista!

Eihän järkevä ihminen laita kaikkia muniakaan yhteen koriin, jos se kori voi kaatua. Monta korillista munia varmistaa, että munia on tulevaisuudessakin. Tämä on unohtunut erityisesti sademetsissä jossa on joissa kirjavan lajiston DNA on täynnä viisautta valmiina tulla löydetyksi, mutta ihminen haluaa hävittää sen tasapäistäen alat monokulttuurisella öljypalmuviljelmällä. Tuon jatkuessa kädessä on enää yksi muna ja sekin on rikki. Ei ollenkaan tolkullista. Syötävän banaaninkin perimä on niin kapea, että kasvitaudit voivat pyyhkäistä sen lähiaikoina historiaan.

Ihminen on kaikin mahdollisin tavoin osa eliölajien kudelmaa, ja tuhotessaan sitä ihminen tuhoaa itseään. Nykyään tiedetään, että ihminen jopa kuolee aikaisemmin, jos hänellä ei ole pääsyä luontoon. Hän jopa toipuu nopeammin sairaudesta, jos hän näkee eläviä kasveja.

Jatkuvasti opimme lisää ja voimme rohkeasti hylätä vanhoja käsityksiä, jos ne eivät enää ole riittävän järkeviä.

 

P.S. En ole osa Elokapina-liikettä, vaan haluan selvittää keskustelua herättäneitä seikkoja.

 

PetraNyqvist

Kirjoittaja on luontoselvittäjä ja ympäristösuunnittelija Turunmaan saarilta. Hyvän tarinan, elokuvan ja faktatiedon ystävä. Valeverkkoja setvivän Sylttytehtaan perustaja. #TurPo

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu