EU-maiden koordinointi ja kultainen keskitie – toimivatko koronakaudella?

Olen seurannut Korona-tilannetta sekä Suomessa että Saksassa. Saksassa on oltu pari viikkoa Suomea edellä, ja hamstraamisessa vähemmän tehokkaita kuin Suomessa …. Hyllyt eivät loista tyhjyyttään, vaikka desinfiointiaineet ovatkin loppuneet.

Emme ole missään päin Eurooppaa olleet varautuneita Koronan kaltaiseen pandemiaan, vaikka kaikilla mailla varmasti on omat kriisiskenaarionsa (kuten Suomessakin esimerkiksi Valmiuslaki, jonka osalta muistan EKP:n lausuntoa tehdessämme ajatelleeni, että laki on laadittu lähtökohdasta, että jäsenmaat pysytyisivät yön yli olemaan omavaraisia), uskon itse vielä yhteisöllisyyden voimaan. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kritisoi jäsenmaita, jotka yksipuolisin toimin sulkevat rajansa. Hän korostaa jäsenmaiden yhteistyön merkitystä ja sisämarkkinoiden toimivuuden tärkeyttä, jotta esimerkiksi terveydenhuollon tarvitsemat aineet ja varusteet eivät jumiudu rajakontrolleihin. EU:n sisärajoja on jo osittain suljettu. Macronin ja Merkelin, muiden johtajien kanssa, on määrä neuvottella tilanteesta tänään. En usko, että rajojen sulkeminen on riittävä apukeino enää tässä vaiheessa, kun tauti leviää maan rajojen sisällä. Tavaroidenkin liikkuvuuteen vaikuttavasta rajojen sulkemisista tulee mieleeni kuinka – kun kylmänsodan aikaan ala-asteen luokilla levisi huhuja YYA-sopimuksen väärästä tulkinnasta – lisäsin iltarukouksiini, että ’kunhan ei tulisi sotaa, ja että ainakin meidän lähikauppamme pysyisi avoimena, jotta saamme ruokaa’ ymmärtämättä ekaluokkalaisena, että ruoka on kauppaankin jotenkin saatava.

On selvää, että epidemian leviämiskäyrän piikki on saatava loivenemaan, jotta terveydenhuolto pysyy toimivana kaikkia niitä varten, jotka tarvitsevat akuuttia sairaalahoitoa. On oikein, että etätöitä tehdään mahdollisimman laajasti. Metrin suojaetäys kaupassa käydessä, käsien pesu saippualla, kättelyiden ja poskihalausten välttäminen ja yleisesti kaiken turhan kokoontumisen välttäminen ovat ilman muuta oikeata toimintaa. Toivon silti, että ihmiset pyrkisivät välttämään panikointia.

Toivon myös, että Korona on herättänyt ja herättää eurooppalaiset yritykset sekä jäsenvaltioiden ja EU:n viranomaiset ymmärtämään, ettei kaikkea tuotantoa voi sijoittaa halpatyömaihin. Lääketeollisuus, ja sitä kautta eurooppalaisten terveys, tulee olemaan suurten ongelmien edessä. Tuontanto-oikeudet ja patentit on laajalti myyty Aasiaan ja oma tuotekehityksemme on liian kallista. Joudumme taistelemaan isolla rahalla aasialaisten (itseaiheuttamiemme) monopolien kanssa, ennen kuin tilanne – ehkä noin 10 vuoden aikavälillä – saadaan hallintaan. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä, että Suomen ja muiden EU:n jäsenmaiden tulisi kaikelta osin tehdä 180° täyskäännös. Yhteiskuntamme ei ole valmis palaamaan takaisin protektionismiin. Ainakin Suomen kaltaiselle, viennistä riippuvaiselle maalle, se olisi kohtalokas ajatus. Sen sijaan on laadittava suunnitelmat – tässä peräänkuulutan nimenomaan EU:n jäsenvaltioiden yhteistä koordinointia – siitä, mitä tuotantoa on huoltovarmuudenkin nimissä saatava (takaisin) Eurooppaan, tai pidettävä Euroopassa, ja miten siihen parhaiten yhteistyöllä päästään. Olen jo kauan puhunut paremman EU:n teollisuuspolitiikan puolesta. Myös kilpailulainsäädäntöä tulisi muokata. Nyt olisi tälle työlle tilaus. Samoin maahanmuuttokysymyksen yhteiseurooppalaiselle ratkaisemiselle, mutta jätän tuon aiheen tällä erää sivuun.

Koronan ja sen leviämisen välttämiseksi tehtävien toimien seuraukset tulevat olemaan kauaskantoisia. On melko helppo päätös esimerkiksi sulkea koulut kahdeksi viikoksi, tai asettaa matkustusrajoituksia tai jopa sulkea rajat, mutta päätöstä avata koulut, luopua matkustusrajoituksista, tai avata rajat uudelleen on paljon vaikeampi tehdä, kun ei tiedetä, onko huippu vasta tulossa ja mitkä ovat olleet väliaikaisten kieltojen vaikutukset. Päätös on niin vaikea, että väliaikaisia toimia varmasti jatketaan. Puhutaan paljon siitä, että terveys on tärkeämpi kuin talous. Tietenkin asia on näin! Mutta tilanne ei ole niin mustavalkoinen, kuin millaiseksi se esitetään. Kun esimerkiksi lentoyhtiöt ajautuvat konkurssiin tai joutuvat hakemaan valtion tukea (mikä kuormittaa ennaltaan vaikeuksissa olevien jäsenvaltioiden talouksia), ei yhtiöitä saada toimiviksi enää sormennäpäytyksellä. Kun maan talouselämä lamaantuu, vaikuttaa se kaikkialle – PK-yritykset menevät ensimmäisenä nurin – ja kerrannaisvaikutukset räjäyttävät julkisen talouden, joka viime kädessä vastaa terveydenhuollosta. Luin eilen YLE:n uutisissa kommentin, että ehkä Korona vihdoin avaa silmät ymmärtämään, että samalla tavalla, kuin terveyden ja talouden vaakapuntarissa terveys painaa enemmän, myös ympäristönsuojelun ja talouden vaakapuntarissa ympäristö laitettaisiin etusijalle. Mielestäni tuon kaltaiset vastakkainasettelut eivät ole hedelmällisiä. Talouden toimivuus ja talouskasvu sen osana olisi nähtävä avaimena niin paremman terveydenhuollon kuin paremman ympäristönsuojelunkin mahdollistamiseksi. Oleellista on se, kuinka politiikka onnistuu ohjaamaan resurssit ja investoinnit pidemmän aikavälin tarkastelulla oikeaan suuntaan. Toivon enemmän EU:n sisäistä ja jäsenvaltioiden välistä yhtenäisyyttä ja yhteistyötä, kuin jokaisen jäsenmaan yksittäisiä ratkaisuja, jotka johtavat viime kädessä ”kaikkien taisteluun kaikkia vastaan”.

Lisäänköhän iltarukouksiini nyt sen, että osattaisiin tehdä oikeita päätöksiä?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu