Putinin käänteinen psykologia

Viime viikkoina Venäjän tsaari Putin I on intoutunut vaatimaan Natolta jopa kirjallisia takeita siitä ettei sotilasliitto laajenisi enää lähemmäksi Venäjän rajoja. Joulun aikaan Kremlin virallinen papukaija Maria Zaharova heitti vielä lisää vettä kiukaalle ja uhkaili Natoon haikailevia maita ”vakavilla seurauksilla” jos joku uskaltautuu laittamaan jäsenhakemuksen diplomaattipostiin. Tämä kosketti myös meikäläisiä koska siinä julistuksessa mainittiin Suomikin nimeltä. Merkittävä seikka sinänsä, muttei ehkä kuitenkaan niin merkittävä että olisi kaikkien täytynyt torilla tavata. Pienimuotoinen myrsky siitä kuitenkin syntyi ja niinpä asiantuntijat sekä poliitikot ovat median niin kysyessä saaneet arvailla monta kertaa ja parhaansa mukaan mitä nämä ”vakavat seuraukset” olisivat. Erilaisia visioita onkin heitetty ilmaan niin runsaasti ettei niitä jaksa kukaan alkaa enää edes luettelemaan.

Yksi tulkinta on kuitenkin jäänyt melko lailla kokonaan paitsioon: Eli laajeneeko Nato Putinin mielestä kuitenkin liian hitaasti eikä suinkaan liian nopeasti? Jos asiaa edes vähän ajattelee, niin Venäjän uhittelu Suomea kohtaan meidän mahdollisen Nato-jäsenyyden takia on käytännössä täysin tarpeetonta veneen keikuttamista. Kansalaisten keskuudessa Natolle ei kuitenkaan löydy enemmistön tukea joten poliitikoillakaan ei ole selkänojaa lähteä asiaa eteenpäin ajamaan. Jos Putinin oikea tarkoitus olisi estää Suomen Nato-jäsenyys, niin siinä tapauksessa hänen ei kannattaisi sanoa yhtään mitään sellaista mikä suinkin saattaisi heiluttaa kansan yleistä mielipidettä edes pienesti johonkin suuntaan. Mutta jos tarkoitus onkin päinvastainen, eli hätistellä Suomi Natoon, niin juuri tällaisella uhkailulla se nytkähtää heti eteenpäin. Mitä enemmän kansalaiset huolestuvat tästä Venäjän uhittelusta, niin erittäin todennäköisesti siinä samalla nousee myös Suomen Nato-jäsenyyden kannatus.

Mutta mitä Putin Suomen Nato-jäsenyydestä hyötyisi? No, tämähän tietysti liittyy suoraan siihen Diktaattorin Käsikirjaan jossa kerrotaan että diktaattorilla on aina oltava joku vihollinen. Jos sellaista ei ole niin sellainen keksitään. Tähän rooliin sopisi oikein maittavasti Naton laajeneminen lähemmäksi Venäjän rajoja. Putin pääsisi tällä kertaa siis ”suojelemaan kansalaisiaan” länsimaiden sotakiihkoilulta.

Tästä huolimatta olen edelleen sitä mieltä Suomen olisi ehdottomasti liityttävä Natoon.

+7
Petri Laitinen

Vapaa ajattelija. Taattua mutuilua ja välillä ihan tutkittuakin tietoa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu