Ammatinharjoittajan arvonlisäverokannaksi 10 %
Ammatinharjoittaja harjoittaa ammattiaan itsenäisenä yrittäjänä sen sijaan että hän toimisi vaihtoehtoisesti jonkun työnantajan johdon ja valvonnan alla työsopimussuhteessa. Ammatinharjoittajan toimintaan ei sitoudu suuria pääomia, eikä muuta varallisuusarvoa kuin ammatinharjoittajan henkilökohtainen ammattitaito.
Ammatinharjoittajalla on huomattavasti heikompi sosiaaliturva Suomessa kuin vastaavaa työtä tekevällä työsopimussuhteessa olevalla työntekijällä, jonka työnantaja suorittaa valtaosan työntekijänsä mm. työttömyys-, sairaspäiväraha- ja vanhempainpäivärahaetuisuuksista sekä eläkekertymästä, kun taas ammatinharjoittajat rahoittavat itse kokonaan mm. työttömyys-, sairaspäiväraha- ja vanhempainpäivärahaetuisuudet sekä eläkekertymänsä henkilökohtaisen ammatin harjoittamisesta saadusta tulostaan.
Yleinen arvonlisäverokanta 24 % muodostaa liian suuren osuuden ammatinharjoittajan palvelun kokonaishinnasta. Tämän ankaran arvonlisäverorasituksen seurannaisvaikutuksena ammatinharjoittajalle aiheutuu ylivaikea tilanne korottaa hänen palvelunsa, eli työnsä, hintaa, kun hinnankorotuksen päälle tulee aina 24 % arvonlisävero.
Työn hinnankorotuksen kokonaisvaikutus 24 % arvonlisäverorasituksen kera nousee asiakkaan, eli kuluttajan, näkökulmasta usein liian suureksi, ja se pienentää palveluiden kysyntää. Tämä tilanne voi johtaa ammatinharjoittajan toiminnan kannattavuuden pienenemiseen yleisen hintatason noustessa tilanteessa, jossa ammatinharjoittaja ei voi itse nostaa työnsä hintaa yleisen hintatason mukaiseksi, sillä hinnankorotuksen lisäksi kokonaishintaa korottaa vielä 24 % arvonlisävero.
Siten arvonlisäverorasitusta ei voida siirtää kokonaan kuluttajien maksettavaksi, joka on nimenomaan arvonlisäverolain tarkoitus, vaan 24 % arvolisävero jää osittain pienentämään ammatinharjoittajan toiminnan kannattavuutta. Tämä tilanne on erittäin epäoikeudenmukainen ja arvonlisäverolain vastainen, jonka perusteella arvonlisäverolakia on muutettava.
Lisäksi Suomessa pitäisi ihmisiä kannustaa itsensä työllistämiseen, ammatinharjoittamiseen, johon Suomen valtiokin voisi osallistua soveltamalla ammatinharjoittajien palveluihin pienempää arvonlisäverokantaa.
Ammatinharjoittajien, kuten esim. parturit, suutarit, räätälit, ompelijat, kosmetologit jne… tarjoaman palvelun arvonlisäverokanta tulee alentaa 24 %:sta 10 %:iin ko. palveluiden kysynnän kasvattamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi.
Ammatinharjoittajien arvonlisäverokannan alentaminen 10 %:iin vähentää arvonlisäveron tuottoa mutta arvonlisäverokannan alennus kasvattaisi ammatinharjoittajien palvelujen kysyntää, josta kerättävä 10 % arvonlisävero lisäisi verokertymää ja palautuisi tai vähentäisi valtion arvonlisäveron tuoton alkuperäistä menetystä.
Arvonlisäverokannan alennus rahoitettaisiin pienentämällä Suomen valtion menoja, jossa on huolehdittava, että säästöt kohdistetaan julkisen sektorin liian suureksi kasvaneeseen hallintoon, eli keskijohtoon ja asiantuntijatasoon, eikä palveluja meille tuottavaan ns. suorittavaan portaaseen. Lisäksi budjettiesityksen kehitysavusta voidaan säästää 600 milj. euroa sekä monista muista menoeristä.
Lisäksi arvonlisäverovelvollisuuden ns. vähäisen toiminnan, eli alv:n alarajaa, tulisi korottaa merkittävästi. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan tulisi olla 40 000 euroa. Rahoitus voidaan hankkia myös kansainvälisten 100 MEUR suurinvestointien myötävaikutuksena muodostuvien uusien työpaikkojen palkkatuloihin kohdistuvista progressiivisien ansiotuloverojen kerryttämistä verotuloista.
Mikäli katsot oikeudenmukaiseksi ja arvonlisäverolain tarkoituksen mukaiseksi ammatinharjoittajien palveluihin kohdistuvan arvonlisäverokannan alentamisen 10 %:iin, ÄÄNESTÄ PETRI PULKKANEN 144.
Ks. lisää kansainvälisistä 100 MEUR suurinvestoinneista www.petripulkkanen.fi
Voitaisiin käyttää myös termiä käsityöläinen, merkityksessä että valmistus/työsuoritus ei tapahdu teollisessa mittakaavassa.
Avainsana on monistettavuus. Ei-monistettavien työsuoritusten kilpailukyky on luvattoman heikko juuri korkean alv-kannan vuoksi.
Helpotukseksi luotu kotitalousvähennys sorsii monia ammattiryhmiä.
Ilmoita asiaton viesti
Avaa hiukan ajatustasi alv alarajan nostamisesta 40.000 eur tasolle. Olisiko tuo kerrasta poikki, eli liikevaihto alle 40K, ei arvonlisäverovelvollisuutta ja liikevaihdon ylittäessä rajan, täysi velvollisuus koko liikevaihdosta?
Tuohan muodostaa kannusteen pitää yritystoiminta harrastustoimintana. Jos oletetaan, että työn lisäksi yrittäjällä on tavaraostoja, 40.000 raja ei tuo elantoa. Järjestelmä suosii osa-aikaisia yrittäjiä ammattilaisten kustannuksella. Nykyinenkin järjestelmä toimii niin, mutta ehdottomasi enemmän.
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan arvonlisäveron alarajan nostamisella 40 000 euron liikevaihtoon asiallisesti samaa kuin arvonlisäverolaissa säädetyllä ns. vähäisen toiminnan rajalla, joka on nyt 15 000 euroa. Käytän helpommin ymmärrettävää ilmaisua, kun ihmiset puhuvat usein alv:n alarajasta, eivätkä vähäisen toiminnan rajasta. Toki vähäisen toiminnan/alv:n alaraja tulisi säätää joustavasti kuin voimassa olevassa ns. alarajahuojennuksessa. Alarajan nostaminen 15 000 eurosta 40 000 euroon on varmasti tervetullut verouudistus, joka on realistinen tavoite nykytilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Jotta tilanne olisi kilpailullisesti neutraali, pitäisi jokaisella yrityksellä ensimmäiset tonnit olla arvonlisäverohuojennettuja. Muutoin harrastelijayrittällä olisi kohtuuton kilpailuetu täysiaikaiseen yrittäjään verrattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Vierastan sinun käyttämääsi ”harrastelijayrittäjä” -termiä, sillä pienyrittäjät eivät ole mitään harrastelijoita, vaan he pyrkivät saamaan elantonsa toiminnastaan ja se on aina kunnioittamisen arvoinen asia, kun ihminen pyrkii itse elättämään itsensä työllään. Osa ammatinharjoittajista, pienyrittäjistä, yksinyrittäjistä, miten heitä halutaan kulloinkin kutsua, ovat pienituloisia ja siihen nähden alarajan korottaminen 15 000 euron 40 000 euroon olisi merkittävä saavutus. Vaikka alarajan korottaminen muodostaa tietyn neutraalisuuspoikkeaman, se kannustaa yrittämiseen ja lisää työllisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä samalla kun kerään materiaalia kirjanpitäjälle alv-ilmoitusta varten…
Jos ”harrastelijayrittäjä” kuulostaa arvolatautuneelta niin miten olisi osa-aikayrittäjä versus täysiaikainen?
Ongelma erilaisessa alv-kohtelussa on nimenomaan tuo ”neutraalisuuspoikkeama”, suomeksi kilpailun vääristyminen joka on sitä suurempi, mitä ylemmäs alaraja nousee. Lisäksi huojennus antaa kannustimen väärään suuntaan eli olla kasvattamatta liiketoimintaansa. En edes osaa kuvitella miten hinnoitella palvelut tai tuotteet tammikuussa jos ei tiedä, mikä niiden liikevaihtoon sidottu alv on syksyllä.
Kolmanneksi, liikevaihto on tosi huono indikaattori jos ollaan yrittäjän tuloista huolissaan, ja se sorsii tavaranmyyjiä vs, oman työn myyjiä.
Jos olisin päättämässä, päättäisin tukea neutraalisti ja yritysmuodosta riippumatta yrityksiä esim. prosenttiyksikön provikalla kerätyn ja tilitettävän alv:n erotuksena johonkin rajaan asti.
ps. ehdokas voisi panna puolueensa esille.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka yrittäjä luopuisi tulosta, jos tuloa olisi saatavilla alv:n vähäisen toiminnan ylittämisen estämiseksi? Ei kukaan, sillä se on ajatuksellisesti sama kuin työsopimussuhteessa oleva työntekijä luopuisi palkankorotuksesta sen takia, että progressiivisen ansiotuloverotuksen johdosta hän johtuukin maksamaan enemmän tuloveroa. Työttömyyden vähentämiseksi sekä pienyrittämisen houkuttelevuuden ja ylipäätään ihmisten aktiivisuuden lisäämiseksi kannattaa tehdä lähes mitä tahansa jopa pienen neutraalisuuspoikkeaman uhallakin. Muuten alvista puhuttaessa neutraalisuus -käsite kuuluu sen käsitteistöön. Edustan blogissani vain itseäni en puoluetta, mutta olen Liike Nyt ehdokkaana.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuka yrittäjä luopuisi tulosta, jos tuloa olisi saatavilla alv:n vähäisen toiminnan ylittämisen estämiseksi?”
Tunnen eläkkeellä olevan sähköasentajan, joka tekee yrityksensä kautta töitä juuri alarajahuojennukseen asti. Loppuvuodesta ei kannata kysellä tai sitten niin, että laskutus tulee vasta tammikuussa koska asiakas saa palvelun alv nollalla. En usko että on ainoa.
Yrittäjän tuloa leikkaa, jos kilpailija myy alemmalla alvilla.
Mutta miten ”Jannen kippo ja kuppi” hinnoittelee tuotteensa liikevaihdon mukaan muuttuvan alvin kohdalla. Tammikuussa muumimuki maksaa X euroa, syksyllä sitten X + 24 prosenttia jos kauppa kävi alkuvuodesta hyvin?
”Tehdä lähes mitä tahansa” on huono neuvo. Tehdään vaikuttavia toimia eikä sutta ja sekundaa. Jos yrittäjän toimeentulo perustuu kilpailijoita alempaan alviin, se on vain epätervettä kilpailua joka ei ole kestävällä pohjalla kenenkään kannalta.
Itse lopettaisin alarajan kokonaan mutta nykyisen alhaisena sen merkitys kokonaisuuteen on pieni.
Ilmoita asiaton viesti
Olen käyttänyt mm. asianajajien palveluja, sekä yhtiöitteni tarpeisiin, että yksityisasioitteni hoitoihin, toinen 0 alvinen ja toinen 24 alvinen, vaikka siitä 24 alvisen pääomasta oli kaikki verot jo kertaalleen maksetut ja alveineen, niin miten purkaisit kaksinkertaisen verotuksen tai miten se saadaan koskemaan kaikkea ?
90 luvun seurauksena valtio eli kädestä suuhun, eikä taloutta saatu pyörimään, joutuivat ottamaan käyttöön yhtiöveron hyvitysjärjestelmän, joka saikin piristysruiskeen aikaiseksi, mutta kateus lopetti sen parin vuoden kuluttua, miten käy seuraavalla hallituksella ja tässä asiassa ?
Ilmoita asiaton viesti
Mainitsemasi sinun ja asianajajan välisen laskun 0 % alv perustuu KHO:n oikeuskäytäntöön 1990-luvun puolivälistä, jossa katsotaan, että kun alv-rekisteriin kuuluva asianajaja tai hänen yrityksen voi vähentää alv:in, sitä ei veloiteta oikeudenkäyntikulujen osana jne. Minusta tämä on virheellinen oikeusohje, sillä se muodostaa asianajajalle tai hänen yritykselleen ”negatiivisen kassavirran”. Tämä ei kuulu blogiini, joten en avaa sitä tämän enempää. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä syntyi silloisen prof. Kari S. Tikan yhden miehen komitean työn tuloksena ja se oli voimassa vuosina 1990 – 2004, eli 14 vuotta, eikä sinun mainitsemaa vain paria vuotta. Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä säädettiin suomalaisten osakeyhtiöiden taseiden vahvistamiseksi, sillä aiemmin osakeyhtiöt olivat velkapainotteisia verotuksellisista syistä jne. Tässä järjestelmässä osakeyhtiön maksama yritysvero (yhteisövero) hyvitettiiin sen osakkeenomistajan tuloverotuksessa, joka tarkoitti sitä, että osakkeenomistajat eivät lähtökohtaisesti maksaneet tuloveroa saamistaan osingoista vuosina 1990 – 2004. Tämä ei kuulu blogiini, joten en avaa sitä tämän enempää.
Ilmoita asiaton viesti
Minä nään Sinut ammattimiehenä, en ” paskanjauhajaehdokkaana ” eduskuntaan, joten ihmettelen viihtymistäsi siellä, noin kuvitteellisesti.
Kiitti kuitenkin vastauksestasi, paan vielä kerran laivastreamimme, sillä aikoinaan se sai tuubissa / fb ssa yli miijoonan klikkauksen ja vastaavaa ei ole tullut esiin, mutta sehän pitääkin patentteja ja pendingejä sisällään rutosti, saati ei julkaistuja keksintöjä, joilla mm pelastin Shellin muutamaan kertaan tuskistaan.
https://www.youtube.com/watch?v=GCHzb2U5k2E&feature=youtu.be
Ilmoita asiaton viesti