2020 alkaa kuohumalla

Uutena vuotena paukkui niin raketit kuin skumppapullojen korkit, mutta tämä alkava vuosikymmen näyttää alkavan kovin erilaisella sävyllä. Elämme yhteiskunnallisesti vilkasta aikaa ja eipä kansainvälinen politiikka jätä kylmäksi kuten ei talvikaan Suomessa nyt näytä tekevän. Silti meno on aika kylmää, mutta ihan eri syystä. Suomen suurimmaksi puolueeksi on noussut turhautumisesta ja patoutumista voimaansa ammentanut jytkyn jälkeinen ja uuden maailman edessä kovin hämmästynyt, mutta merkittävä kansanosa. Globalisaatio ja kansainvälinen talouskehitys vaatii yhteiskunnilta sopeutumista ja poliitikoiden vastuulla on tehdä kestäviä päätöksiä, jotka auttavat niin kansalaisia kuin Suomea kokonaisuudessaan pärjäämään kansainvälisesti. Perinteiset puolueet ovat saaneet kabinettien ovelle koputtelemaan uuden kansanosan, joka ei tyydy odottamaan vaaleja vaan vaatii että ”asioiden pitää muuttua nyt heti ja ennen oli kaikki paremmin”.

Maailman menoa seuraavat viisaat ihmiset kertovat kuitenkin vieraskielistä viestiä, että takaisin päin ei olla menossa. Teollisuustyöt ei tule takaisin ja peltoja ei pureta paketista, ei vaikka Posti ei sitä onnistunut hukkaamaan. Tässä on sellainen mielenkiintoinen fakta takana, että kun kansainvälinen kauppa ja tavaroiden vapaa liikkuvuus tuli jo kauan sitten, niin ”rajat kiinni” huutamalla ei pysähdy laivat Itämerelle. Voisi jäädä monet lähikaupan tavarat ostamatta tai sitten hinnat nousisivat niin korkealle, että niitä ei olisi varaa ostaa, kun kaikki on kallista jo muutenkin. Maailma koostuu valtioista, joilla on eri vaihe talouskasvusta menossa ja sen mukaisesti jokainen valtio yrittää pärjätä, ihan kuten mekin täällä Suomessa on tehty aina. Sitten kun joku maa, jossa kuukausipalkka on saman verran kuin Toyotan osamaksuerä, lupaa tehdä kahden kymmenen euron kengät kymmenesosalla, niin Suomalaisen yrityksen on kovin vaikea maksaa 1,5 kertaista kuukausipalkkaa kuluineen, joka juuri tekisi niitä kenkiä, jotka kilpailevat jo muutenkin kasvavan ulkomaan verkkokaupan kanssa. Vaihtoehdoksi jää joko huutaa ”postit kiinni” (joka ilmeisesti näyttää toimivan) tai sitten miettiä mitä muuta täällä ”kehittyvämmässä” maassa voitaisiin tehdä. Yhtälö on kovin raskas, kun miettii meidän suuria sodan jälkeisiä sukupolvia, jotka urhoollisesti rakensivat maan teollisuuden ja metsien avulla siihen pisteeseen, jossa olemme nyt.

Työttömyyskassat pullistelevat, AY-liike pullistelee, töitä ei ole eikä se ATK-ajokorttikaan oikein auta, kun mopoikäiset koodaavat suuret ikäluokat suohon tässä 2000-luvun Kalevalassa. Toisesta reunasta huudetaan lisää tukea, turvaa ja rahaa kaikille pohjattomasta kassasta, johon joku otti kottia myymällä sähköverkot. Sitten toisesta reunasta huudetaan, että rahat menee vieraille, eikä poliisi tutki oikeita rikoksia, yliopistot ei tutki oikeita asioita ja poliitikot on kaikki väärässä. Asia pitää ratkaista ja laitetaan sinne kansan syviä rivejä edustava poliitikko, joka samaan yrittää sovittaa rintamamiestalon hintaista Audia Arkadianmäen parkkihalliin. Ei ihan helppo yhtälö, kun olihan sekin portti sähköinen.

Se on ihan normaalia, että joskus pelottaa ja ahdistaa. Voi lähteä työpaikka kiinaan ja puoliso naapuriin ja sehän vasta harmittaakin. Suomalainen on näyttänyt sodista lähtien, että kun tiukka paikka tulee, niin taistellaan vaikka viimeiseen pisaraan asti. Nyt kuitenkin vastassa on isompi vihollinen kuin aiemmin, vaikkakin ei ehkä niin eksistentiaalinen uhka kuin itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä. Sivussa koko prosessia vahtii populismin peikko, joka kuiskii ahdistuneen suomalaisen korvaan uusia pelkoja asioista, joita on vaikea ymmärtää. Vähemmästäkin alkaa ärräpäät lentämään, kun ainoat ihmiset, jotka ymmärtävät tavallisen kansan ongelmia kertoo, että kohta meitä ei enää ole ja kansa vaihtuu yhtä helposti kuin tyhjä jallupullo maanantaina pulloautomaatilla. Lumettomassa talvessa ja pimeydessä kaikuu vain kysymys, ”minkä tähden”?

Kuitenkin on tärkeää ymmärtää, että huolet eivät synnyt tyhjästä ja jokainen suomalainen ansaitsee äänen. Mutta yhtä lailla on tärkeää ymmärtää miksi tätä nyt kovin suureksi kasvanutta kansanosaa ei ole kuunneltu aiemmin? Normaali suomalainen, elämänsä työlle ja maalle antanut ihminen kokee olevansa hylätty ja kun kabinettien ovella ei koputukseen ole vastattu, oven avasi kirkonomaisesti populisti ja kuunteli, antoi synninpäästön ja lupasi taivaspaikan, toisille Arkadianmäeltä jos osasi oikein puhua. Tämän kansan poliittinen järjestelmä hylkäsi, kun demokraattinen etäisyys kasvoi liian suureksi.

Petri Rahikkala

Paatosta yhteiskunnallisista ilmiöistä ja ihmisistä niiden takana. Kaikkea mitä luet, ei pidä uskoa tai ainakaan ottaa liian vakavasti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu