HX-Hanke lentää eetteriin

Suomen Puolustusvoimien yksi merkittävimmistä hankkeista, jolla uusitaan ilmavoimien käytössä olevat hävittäjät, on valmistumaisillaan hankintaprosessin osalta. Viimeiset vuodet olemme me ulkopuoliset saaneet nauttia hävittäjien mainoksista eri sosiaalisissa medioissa ja lehdissä, aivan kuin tällä mielipidevaikuttamisella olisi lopulta mitään vaikutusta lopulliseen valintaan. Se sijaan, että lähtisin spekuloimaan HX-hankkeen voittajalla, voisin kommentoida lyhyesti hankkeen ympärillä tapahtuvaa erikoista ”kansan syvien rivien” tuhkien ripottelua päällensä. Jos lopetetaan hetkeksi se olettamus, että maamme päättävät ihmiset niin eduskunnassa, hallituksessa kuin tässä tapauksessa Puolustusvoimissa eivät tiedä mitä tekevät?

Prosessihan menee hyvin yksinkertaistetusti niin, että eduskunta on hyväksynyt 21. joulukuuta 2020 valtion talousarvion tällä vuodelle 2021 ja samalla budjetin monitoimihävittäjien hankintaan sekä antanut hankkeelle tilausvaltuutuksen. 20. tammikuta 2021, sitten hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta kävi läpi tarjouspyynnön, jonka perusteella sitten Puolustusvoimat lähetti tarvittavat lippuset ja lappuset maailmalle. Nyt ollaan tilanteessa että kaikki ehdokkaat on arvioitu Puolustusvoimien toimesta ja kohta Puolustusministeriön pöydälle ilmestyy tällä kertaa pyydetysti ja kysytysti ehdotus, joka ei takuulla tule faksilla. Puolustusministeriö tekee tähän ehdotukseen omat lisäyksensä puolustusministeri Antti Kaikkosen (Kesk.) johdolla. Tämän jälkeen ehdotus menee ns. valtioneuvoston yleisistunnolle päätettäväksi, joka (huom.) pitäisi olla vain asian nuijimistapahtuma. Itse HX-hankkeessa ei ole paljoakaan asioita, joiden perusteella valtioneuvosto (eli hallitus) voisi lähteä muuttamaan Puolustusvoimien ehdottamaa ratkaisua. Tilanne voi muuttua vain sellaisessa tilanteessa, jossa Puolustusvoimat ei olisi ehdottoman varma valinnastaan tai jättäisi valinnan hallitukselle ei-suorituskyvyllisten seikkojen vuoksi, kuten teollisen yhteistyön laajuus.

Puolustusvoimat valitsee varmasti parhaimman ratkaisun heidän näkökulmastaan ja en epäile, että siellä ei osattaisi politikoida raporttia juuri niin, että muut valinnat on perusteltu tarpeeksi alas heidän näkökulmastaan. Toisaalta taas olisi poliittinen itsemurha hallitukselta lähteä haastamaan Puolustusvoimien ehdottamaa ratkaisua, varsinkin kun oppositiossa on niin Kokoomus kuin Perussuomalaiset, jotka mieltävät itsensä kansallishenkisiksi, järkevällä tai vähemmän järkevällä tavalla. Tämä yhdistelmä tarkoittaisi myös sitä, että Keskustan suosiota, joka hieman kyntää tällä hetkellä alamaissa, ei olisi järkevää lähteä upottamaan turpeeseen, vaikkakin politiikkaa syytetään joskus maailmaksi, jonka kalenterissa on vain neljä vuotta. Myöskään koronan runtelemat SDP ja maahanmuuttohaasteiden pyörittämät Vihreät eivät halua tahrata käsiään lentopetroolissa. Vasemmistoliitto ja RKP ovat ainoat joiden intressi voisi olla jotain muuta kuin Yhdysvaltalaiset koneet, mutta tässä vaiheessa emme tosiaan tiedä vaikka Puolustusvoimien valitsema kone olisi Gripen monien kauhuksi. HX-hanke ei ole kuitenkaan pelkästää apoliittinen, vaan siihen liittyy myös vahvasti ulkopoliittinen aspekti, joka ei välttämättä vie meitä Natoon tai pois siitä ottaen huomioon kilpailussa mukana olevat koneet, mutta Euroopan Unionia ei kiinnosta mikä kone meillä on koska, se ei ole edelleenkään liittovaltio, joka käskee meitä kaikessa, vaan suurempi merkitys keskittyy Ruotsin ja Yhdysvaltojen rooliin, jota on turha avata tässä enää enempää, koska tätä on käsitelty joka toisessa aiheeseen liittyvässä kirjoituksessa.

Keskustelu internetissä on keskittynyt vain ja ainoastaan sen ympärillä, miten mahtava F-35 on koneena ja miten huonoja kaikki muut ovat. Se itsessään sokeuttaa meitä kaikkia HX-hankkeen ulkopuolisia ja samalla haukkumalla kaikki muut koneet, olemme etukäteen kyseenalaistaneet Puolustusvoimien kyvyn tehdä oikeita päätöksiä. Samaan aikaan meidän on muistettava, että puolustuksemme perustuu siihen tosiasiaan, että meillä pitää olla uskottava puolustus vain yhtä maata vastaan, mutta se ei tarkoita, että voisimme voittaa mahdollisen konfliktin sen kanssa. Puolustuksen uskottavuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa ylivoimainen vihollinen joutuu perumaan poliittisen motivaation kautta syntyneen konfliktin liian suurien tappioden ollessa todennäköisiä. Muistetaan vielä sekin, että hävittäjien (myös nykyisten) rooli on paikata meidän vanhentunutta ilmatorjuntaa. NASAMS, Crotale ja Stinger pohjaiset järjestelmät ovat kaikki huomattavan lyhyelle matkalle yltäviä ja ovat olleet ainoa ilmatorjuntaohjuksemme sen jälkeen kun BUK järjestelmistä luovuttiin. Toki tätäkin kokonaisuutta ollaan nyt taustalla uusimassa.

Hankintatilannetta toki polarisoi se, että meillä on vasemmalle kallistunut hallitus, eikä oikealle kuten hankkeen ihan alkumetreillä oli, mutta meidän olisikin hyvä hetken miettiä miten ajattelisimme tilanteessa, jossa oppositio ja hallitus olisivat päinvastoin? Silloinko Puolustusvoimat tekisikin oikeita päätöksiä verrattuna nykyiseen kansalaisten kritiikkiin? Nyt hävittäjävalinta on jo kuitenkin manattu epäonnistuneeksi ennen kuin tiedämme siitä mitään ja se on vain politiikan syytä ja epäreilua epäluottamusta Puolustusvoimiamme kohtaan. Jos hallitus päättäisi toisin kuin Puolustusvoimat on ehdottanut, opposition esittämä välikysymys tulisi kaatamaan hallituksen lähes varmasti. Kuinka varmasti se tapahtuisi, emme tiedä, mutta ei tiedä hallituskaan ja se on opposition vahvuus.

 “War is an ugly thing, but not the ugliest of things. The decayed and degraded state of moral and patriotic feeling which thinks that nothing is worth war is much worse.” – John Stuart Mill