Sateenkaariparien kirkolliselle vihkimiselle vankka kannatus seurakuntavaaleissa
Seurakuntavaalit pidettiin marraskuussa. Niissä valittiin noin 8 000 edustajaa Suomen 354 seurakunnan kirkkovaltuustoihin sekä seurakuntayhtymien seurakuntaneuvostoihin.
Kun maallinen oikeus vuonna 2017 vahvisti tasa-arvoisen avioliittolain, pian sen jälkeen alkoi kirkon sisällä keskustelu sitä, tulisiko samaa sukupuolta olevilla pareilla olla oikeus myös kirkolliseen vihkimiseen, ja asia oli esillä myös seurakuntavaalien vaalikoneessa.
https://www.seurakuntavaalit.fi/vaalikone
Millä tavoin seurakuntavaalien ehdokasasettelu ja valituksi tulleiden näkemykset heijastavat kirkkokansan ja yhteiskunnan yleistä näkemystä samasukupuolisten parien mahdolliseen kirkolliseen vihkimiseen? Ehdokkaiden vaalikoneeseen antamat vastaukset valottavat asiaa.
Vaalikoneessa ehdokkaita pyydettiin vastaamaan väitteeseen ”Suomessa on sukupuolineutraali avioliittolaki. Kirkon tulisi vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat”. Vastausvaihtoehdot olivat useimpien muiden kysymysten tavoin ”Täysin eri mieltä”, ”Jokseenkin eri mieltä”, ”En osaa sanoa”, ”Jokseenkin samaa mieltä” ja ”Täysin samaa mieltä”.
Tarkastelen tässä, kuinka paljon kannatusta kukin vastausvaihtoehto sai kaikkien ehdokkaiden sekä valituksi tulleiden keskuudessa, ja millainen on läpi päässeiden ehdokkaiden määrä suhteessa kaikkien ehdokkaiden määrään. Jonkinlaisella tilastotieteellisellä ohjelmalla luvut luultavasti saisi helposti koko maan osalta, mutta koska käytän ”tukkimiehen kirjanpitoa” ja taskulaskinta, tarkastelen vain Mikkelin tuomiokirkkoseurakuntaa ja Malmin seurakuntaa, joiden piirissä olen itse asunut. Samasta syystä luvuissa voi tarkistuksista huolimatta olla yksittäisiä virheitä. Lisäksi on todettava, etten juurikaan ymmärrä tilastotieteen periaatteista.
Jos laskelmat tuntuvat pitkiltä ja pitkäveteisiltä 😉, voi siirtyä suoraan loppuun kohtaan Päätelmiä, jossa on yhteenveto asiasta.
Malmin seurakunta
Malmilla äänestettiin valinnoista kirkkovaltuustoon ja seurakuntaneuvostoon. Kirkkovaltuustovaaleissa ehdokkaita oli 52, joista valittiin 10, Seuraavassa on vastauksien jakautuminen kaikkien ehdokkaiden sekä valittujen keskuudessa (kaikki ehdokkaat/valitut, suluissa valittujen prosenttiosuus kaikista samalla tavalla vastanneista):
Täysin eri mieltä 11/0 (0 %)
Jokseenkin eri mieltä 5/3 (60 %)
En osaa sanoa 1/0 (0 %)
Jokseenkin samaa mieltä 4/1 (25 %)
Täysin samaa mieltä 27/6 (22,2 %)
Ei vastausta 4/0 (0 %).
Täysin samaa mieltä -vastauksia oli ylivoimaisesti eniten, ja myös läpi päässeistä yli puolet on näin vastanneita. Sen sijaan suurin läpipääsyosuus on niillä, jotka ovat vastanneet jokseenkin eri mieltä, joskin otos on hyvin pieni ja yksikin muutos luvuissa merkitsee paljon prosenttiyksiköissä. Valituista 7 antoi myönteisen vastauksen (täysin tai jokseenkin samaa mieltä) ja 3 kielteisen vastauksen (jokseenkin eri mieltä). Merkillepantavaa on, että yksikään täysin eri mieltä -vastauksen antanut ei tullut valituksi.
Seurakuntaneuvoston vaalissa oli 60 ehdokasta, joista 16 valittiin. Vastausten jakauma on seuraava (ehdokkaiden määrä / valittujen määrä (läpipääsyprosentti)):
Täysin eri mieltä 12/1 (8,3 %)
Jokseenkin eri mieltä 4/2 (50 %)
En osaa sanoa 2/0 (0 %)
Jokseenkin samaa mieltä 6/3 (50 %)
Täysin samaa mieltä 32/10 (31,25 %)
Ei vastausta 4/0 (0 %).
Myös tässä vaalissa selvästi suurin osa ehdokkaista oli vastannut täysin samaa mieltä, ja näin vastanneita on ylivoimainen enemmistö valituksi tulleista. Suurin läpipääsyprosentti on maltillisen linjan vastustajilla ja kannattajilla (jokseenkin eri tai samaa mieltä), joista joka toinen tuli valituksi. Seurakuntaneuvoston vaalissa yksi täysin eri mieltä -vastauksen antanut on tullut valituksi. Toisiinsa verrattuna myönteisesti ja kielteisesti suhtautuneiden valittujen luvut ovat 13-3.
Seuraavassa kullakin tavalla vastanneiden kummassakin äänestyksessä saamat äänimäärät yhteenlaskettuina suurusjärjestyksessä (suluissa kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston äänestyksen äänet):
Täysin samaa mieltä 3 473 (1 808 + 1 665)
Täysin eri mieltä 806 (403 + 403)
Jokseenkin samaa mieltä 721 (360 + 361)
Jokseenkin eri mieltä 690 (345 + 345)
Ei osaa sanoa 238 (119 + 119)
Ei vastausta 92 (92 + 92)
Vastauksen täysin samaa mieltä antaneiden äänimäärä on ylivoimaisesti suurin.
Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta
Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta ei kuulu seurakuntayhtymään, joten äänestyksessä valittiin vain kirkkovaltuusto. Ehdokkaita oli 90, joista valittiin 33. Vastaukset vaalikoneen kysymykseen jakautuivat seuraavasti:
Täysin eri mieltä 23/7 (30,4 %)
Jokseenkin eri mieltä 4/0 (0 %)
En osaa sanoa 7/3 (42,9 %)
Jokseenkin samaa mieltä 12/5 (41,7 %)
Täysin samaa mieltä 32/15 (46,9 %)
Ei vastausta 12/3 (25,0 %).
Ehdokkaista yli kolmasosa oli vastannut täysin samaa mieltä ja runsas neljännes täysin eri mieltä. Kuten huomataan, eri tavoin vastanneiden osuudet valituista sekä läpipäässeiden osuus kunkin vastauksen antaneista ovat hiukan tasaisemmat kuin Malmin tuloksissa. Selvästi suurin läpipääsyprosentti on kuitenkin vastauksen täysin samaa mieltä antaneilla, ja myönteisen vastauksen antaneiden valittujen määrä on ylivoimaisesti suurempi kuin kielteisesti suhtautuvien määrä: 20-7 (luvuissa ei ole mukana vastaamatta jättäneitä).
Eri tavoin vastanneiden äänimäärät jakautuivat suurusjärjestyksessä seuraavaksi:
Täysin samaa mieltä 1 530
Täysin eri mieltä 836
Jokseenkin samaa mieltä 543
Ei vastannut 485
Ei osaa sanoa 416
Jokseenkin eri mieltä 58
Ylivoimaisesti eniten ääniä ovat saaneet täysin samaa mieltä -vastauksen antaneet ehdokkaat.
Päätelmiä
Kun tarkasteltava on vain kaksi Suomen 354 seurakunnasta, otos on luonnollisesti pieni. Se antaa kuitenkin osviittaa yleisestä suhtautumisesta asiaan koko maan laajuisesti.
Ehdokkaiden ylivoimainen enemmistö suhtautui myönteisesti samaa sukupuolta olevien parien kirkolliseen vihkimiseen, ja näin myös valituiksi tulleiden osalta. Kielteisesti suhtautuvat ovat selvässä vähemmistössä sekä ehdokkaiden että valituksi tulleiden joukossa, ja joissakin tapauksissa heitä ei ole valittu lainkaan.
Yksi seikka on erityisen merkillepantava. Seurakuntavaalien äänestysprosentti on yleensä hyvin alhainen, ja voidaan olettaa, että niissä äänestävät lähinnä vakaumukselliset kristityt, ja siitäkin huolimatta tulokset kertovat myönteisestä suhtautumista kirkollisiin sateenkaarivihkimisiin. Onko tämä merkki siitä, että kristillisen vakaumuksen sisältö on muuttumassa, vai onko siihen oikeasti aina kuulunut näkemys, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä tulee Jumalan kasvojen edessä olla samat oikeudet kuin kaikilla muillakin?
Kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot eivät luonnollisesti päätä opillisista asioista vaan seurakunnan taloudesta ja hallinnosta sekä erilaisista käytännön kysymyksistä. Olennaista kuitenkin on, että ne päättävät myös monista työntekijävalinnoista ja uusista viroista, ja vaalien tulosten perusteella voidaan olettaa, että työhönotossa painottuvat liberaalit näkökulmat. Ennemmin tai myöhemmin myös piispainkokous ja kirkkohallitus joutuvat tarkistamaan kantaansa kirkkovaltuustojen vallitsevien näkemysten pohjalta ja pohtimaan, kuuluisiko kristilliseen oppiin sittenkin kaikkien oikeus kirkolliseen vihkimiseen sukupuolesta riippumatta.
Miten sitten itse olisin äänestänyt, jos olisin ollut kotimaassa vaalien aikaan? Näkemykseni on, että mikäli Jumala on olemassa, hän rakastaa kaikkia ja suo kirkollisen vihkimisen tasa-arvoisesti kaikille pareille, jotka haluavat sitoutua toisiinsa. Näin ollen ehdokkaan valinnassa kaikkein ensimmäinen kriteerini olisi ollut vastaus täysin samaa mieltä kirjoituksen aiheena olevaan kysymykseen tai vastaus jokseenkin samaa mieltä hyvin perusteltuna, sekä se, että enemmistö kyseisen ehdokaslistan ehdokkaista on vastannut samalla tavalla. Tästä joukosta olisin sen jälkeen ryhtynyt valitsemaan ehdokastani.
Oletan ja toivon, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen avioliitto tulee ennemmin tai myöhemmin myös Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Aikanaan näemme, milloin tämä monien toivoma muutos tapahtuu.
Tänä päivänä, kun avoliitto ja avioliitto rinnastetaan juridisesti lähes samaksi, niin mikä merkitys enää jää kirkossa vihkimiselle? Voisiko ev. lut kirkko vuokrata kirkon seremoniaa varten näin tahtoville vai onko kyseessä oikeasti kristilliset arvot?
Jos tarkoituksena on ollut vain järisyttää kristillistä maailmaa uskontona tietyltä ideologiselta taholta, niin ei se minua enää mitenkään haittaa. Erosin kirkosta jo tämän polemiikin alku aikoina, kun perinteistä haluttiin luopua.
Mikäli tarvitsen ev. lut. kirkon tilalle hengellistä seuraa, niin onhan ortodoksinen kirkko olemassa.
Sateenkaariparien kirkolliselle vihkimiselle vankka kannatus seurakuntavaaleissa on tietenkin merkki asenteiden muuttumisesta, mutta miksi?
Ilmoita asiaton viesti
Oma veikkaukseni on, että asenteiden muuttumisen taustalla on ymmärryksen kasvaminen. Tiedämme tänä päivänä, että homo- ja heteroseksuaaliksi synnytään eikä seksuaalista suuntautumista pysty muuttamaan. (Biseksuaalisuus on tietenkin oma suuntautumisensa, ja suuren maailman julkimoiden erilaiset julkisuustemput voidaan jättää pois laskuista.) Tästä osoituksena on lisäksi se, ettei muutosta ole saatu aikaan myöskään henkisellä väkivallalla, jota eheytyshoidoiksi kutsutaan, sekä se, että homoseksuaaleja on vainottu kautta aikojen eikä suuntautumista silti ole saatu ”kitketyksi pois”.
Edellä esitetyn perusteella oma logiikkani sanoo, että mikäli Jumala on olemassa, hän on antanut joillekin ihmisille homoseksuaalisuuden ja tarkoittanut, että saman sukupuolen edustajaa rakastavilla tulee myös olla oikeus sitoutua kumppaniinsa. Ja sitä suuremmalla syyllä tällaisilla pareilla tulee olla myös oikeus avioitua kirkossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Tiedämme tänä päivänä, että homo- ja heteroseksuaaliksi synnytään eikä seksuaalista suuntautumista pysty muuttamaan”.
Pahoittelut, mutta tästä olen eri mieltä.
Olen joskus lukenut tutkimuksia aiheesta ja niissä todettiin, että ”sukupuoli-identiteetti kehittyy varhaisiällä ja siihen vaikuttaa paljon myös kasvuympäristö”. Väitöksissä nimen omaan kumottiin tuo synnynäisyys.
Ja toisekseen on olemassa paljon tapauksia joissa seksuaalinen suuntautuminen on muuttunut ajan myötä sekä omasta, että ympäristön vaikutuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Voi olla, että kasvuympäristö ja muut tekijät vaikuttavat. Niin paljon en asiaa tunne. Mutta miksei sitten kaikilla samassa ympäristössä kasvaneilla suuntautuminen muutu? Joillakin on nähtävästi jo valmiiksi ”alttius”.
Toisaalta, mitä haittaa on siitä, että jostakusta olisi kasvanut lesbo tai homo? Pitäisikö suuntautumista yrittää palauttaa ”oikeaksi”?
Se, että joku ”löytää itsestään” lesbon tai homon myöhemmällä iällä, voi tarkoittaa, että hän on pohjimmiltaan aina ollut sellainen, tai sitten kyse on biseksuaalisuudesta. Ja vapaammassa asenneympäristössä tällainen on varmasti helpompaa. Ja kaipa muutos voi tapahtua myös toiseen suuntaan.
Mutta kuten sanottu, en tunne asiaa riittävän hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Tosihan on että ”tiedämme tänä päivänä!” – kuule mitään ”synnytään homoseksuaaliksi”-näyttöä ei ole olemassa. Äläkä puhu eheytyksestä, jota ei edes koko maassa ole.
Ilmoita asiaton viesti
No ihanko huvikseen ihmiset vain rupeavat homoiksi? Joku neropatti väitti joskus Puheenvuorossa, että homous on kapinaa Jumalaa vastaan.
Eheytyshoidoista lienee tosiaan päästy Suomessa eroon, Jumalan kiitos!
Ilmoita asiaton viesti
Eihän se silti niin simppeliä ole. Petri, puhut jollain kuvitteellisella, vaikkakaan et koskaan jyräävällä tasolla, vaan veitikka silmäkulmssa. Mutta vaikka kuinka olisi onnistunut ohittamaan sisimmässään pelon ja itsetutkistelun, se ei merkitse että meitä mittaava iankaikkinen luotilanka olisi repsahtanut veltoksi. Se on ihan yhtä tiukka tänäkin päivänä kuin Jeremian päivinä. Varotan, on kokemusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kattavaa analyysiä kuitenkin blogistilta! Peukku siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Huomasin että Vantaan Hämeenkylän kotiseurakuntani ehdokkaista monet persuehdokkaatkin näyttivät kannattavan samaa sukupuolta olevien vihkimistä liberaalien ehdokkaiden ohella. Vain kristillistä liittoa lähellä olevat äärikonservatiivit kategorisesti vastustivat.
Ilmoita asiaton viesti
En ole havainnut, että sateenkaariporukat vetoaisivat Jumalan sanaan toimissaan. Löytyisihän Raamatusta varmasti jotain asiaan liittyvää, kuten tämä:
”Samoin miehetkin luopuen luonnollisesta yhteydestä naisten kanssa ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet miehet miesten kanssa kauheaa siveettömyyttä ja saaneet eksymyksestään itseensä sen palkan, mikä saada piti. Koska heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottomaan mieleensä tekemään sopimattomia. He ovat täynnä kaikkea vääryyttä, haureutta, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, ilkeyttä. He ovat korvaan kuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavia, väkivaltaisia, ylvästelijöitä, kerskureita, kekseliäitä pahassa, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä, epäluotettavia, riitaisia, rakkaudettomia ja armottomia. He tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sellaista harjoittavat, ovat kuoleman ansainneet. Silti he eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan antavat myös hyväksymisensä niille, jotka sellaista harjoittavat.”
Ilmoita asiaton viesti
Siitä Raamattu on kiva opus, että sieltä löytyy tukea ihan mille tahansa mielipiteelle ja näkemykselle. Kun aikoinaan noitia polttaneita on jälkeenpäin moitittu moisesta toiminnasta, niin hehän vain toteuttivat Mooseksen kirjan käskyä: ”Älä salli noitavaimon elää!”.
Löytyy Mooseksen kirjoista jotain persuillekin: ”Suhtautukaa muukalaisiin lempeästi, sillä olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.” Tai vähän tuonnepäin, ei ole nyt Raamattua käsillä, kirjahylly liian kaukana.
Edit. Kaivoin Raamatun esiin ja menee sanatarkasti näin 1938 käännöksessä: ”Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sortako häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi, sillä tekin olitte muukalaisina Egyptin maassa.”
Ilmoita asiaton viesti
”…että sieltä löytyy tukea ihan mille tahansa mielipiteelle ja näkemykselle.” Tämähän siinä on, että kun Lutherkin korosti Raamattua, niin sateenkaariväki ei tunnu sieltä löytävän elämänohjeitaan.
”Kaikki luterilaiset opilliset kysymykset ja linjaukset perustuvat Raamattuun.”
https://evl.fi/tutki-uskoa/mita-usko-on/luterilaisuus/yksin-uskosta-ja-armosta
Eikäpä kommentoija Näränenkään tuntunut löytävän ohjeita sateenkaariväelle, mutta sentään persuille. Kiitos tästä.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelin, että kun sinä löysit sen ohjeen sateenkaariporukalle, niin minä etsin persuille 😄
Raamatusta löytyy jokaiselle jotakin.
Ilmoita asiaton viesti
Olet kyllä siinä oikeassa (jos nyt oikein ymmärrän), että Raamatun ohjeet tulisi etupäässä ottaa itselleen eikä syöttää toisille. Mutta juttu oli siinä, ettei sateenkaariväki näyttäisi löytäneen itselleen niitä ohjeita, eivät siis perustele toimiaan Raamatulla, kuten Lutherkin vaatii.
Ilmoita asiaton viesti
Ohhoh Pekkis! Melkomoinen argumentti. Olisit ehkä tiennyt oikean vastauksen noitiin suhtautumisen osalta, jollei valistuksen aikainen tosiasioiden manipulointi Euroopassa olisi liittänyt nuo kauhukuvat katoliseen kirkkoon, eikä siihen tahoon, joka kaappasi oikeudenkäytön silloisen korkeimman tason, dominikaanien sääntökunnan kehittämässä inkvisitiolaitoksessa, johon paettiin julmia keisarien ja kuninkaiden kidutuksia jopa rääväsuisesti kiroamalla koska sieltä sai inhimillisen oikeudenkäynnin, ja ehkä katumusharjoitus-kehotuksen, lisättynä parilla Isämeidän rukouksella päivässä.
Ilmoita asiaton viesti
Päivi, unohdat nyt kokonaan myös protestanttisissa maissa harjoitetut noitavainot 1600-luvulla. Tätähän tapahtui niin Pohjoismaissa kuin esim. Pohjois-Amerikassakin. Tosin noitana poltettujen määrä arvioidaan nykyään pienemmäksi kuin jotkut aikaisemmat arviot.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta niihin pätee se sama, tekijät eivät olleet pappeja ja piispoja, vaan maallisia mestareita. Katolinen kirkko vainosi kyllä, mutta pääosin niitä, jotka panivat kaikki rahansa kansankielisiin Raamattuihin, tai kastattivat itsensä uudelleen, eli valdolaisia ja anababtisteja. Ja mm. Juhana Hussin kaltaisia Raamatun kansan käsiin saattavia kääntäjiä ja herätysjohtajia.
Ilmoita asiaton viesti
En minä kritisoinut pappeja, piispoja enkä kirkkoa, vaan tuota Raamatusta löytyvää määräystä. Itse koen niin, että suhteutan sen mitä Raamatussa lukee omaan elämänkokemukseeni, lakiin ja terveeseen järkeen. En esimerkiksi lähde tappamaan ketään, jos arvelen hänen harjoittavan jotain poppakonsteja, vaikka toisessa Mooseksen kirjassa näin käsketäänkin tekemään. Toivottavasti et sinäkään.
Uskonasioista puhuminen veisi niin tuhottomasti aikaa, että jätän tämän nyt tähän.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan nyt tähän kuitenkin vielä.
2 Ms 22:18 siis oli tämä noitien asia. Haluaisin kyllä sen rabbien selityksen kuitenkin kuulla, koska he tiesivät mitä noituuteen tuona aikana sisältyi, joka tekisi käskystä ymmärrettävän.
Mutta kun sitä ei ole, tyydytään tähän Malakian kirjan kohtaan:
Muuten, ihan oleellinen seikka on se, että katolisen kirkon kanonisesta laista pitäisi löytyä vastaava käsky kuin toisesta Mooseksen kirjasta, mutta eipä löydy, koska laki kuului ainoastaan pappiskansaksi erotetun Israelin 12 heimon lakeihin. Tämä Mooseksen lakiliitto on käsitelty ja kuopattu rituaalilain osalta Uuden Testamentin sivuilla, ja erityisesti heprealaiskirjeessä.
Otettaan siis VT:n suhteesta noituuteen muu tarkentava kohta, vaikkapa Malakia 3:5
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Minä tulen, minä saavun tuomitsemaan teitä,
minä vaadin pian tilille
taikojen tekijät ja avionrikkojat.
Minä vaadin tilille ne,
jotka eivät pelkää minua
vaan tekevät väärän valan,
jotka kieltäytyvät maksamasta
päiväpalkkalaiselle hänen palkkaansa,
jotka sortavat leskiä ja orpoja
ja maassa asuvia muukalaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Lauseilla, jotka tuntuvat liian hurjilta Vanhassa Testamentissa, ollakseen saman Jumalan sanaa, kuin Uuden Testamentin ”Kaiken lohdutuksen Jumala” -on usein jokin selitys.
Vasemmistolaisella israelilaislehdellä, Haaretzilla näitä Pentateukin tuntevia rabbeja ja muita viisaita oli käytössään, ja niiden perusteella voi sanoa, että sanan ”noitavaimo” käännöstä epäillään:
_______________________________________________
Jokunen kappale artikkelista:
…..Latinankieliseen Vulgata-Raamattuun tultaessa mekhasheph käännettiin lopullisesti maleficosiksi.
Donald J. Bretherton, anglikaani varoittaa, että termi ”maleficius” tarkoittaa vain pahantekijöitä, eikä sitä pitäisi kääntää ”noidaksi” tai ”velhoksi”.
Septuagintassa mekhashefa käännettiin sanalla pharmakeia. Heythrop Collegen raamatuntutkimuksen lehtori Ann Jeffers kääntää ”pharmakeia” sanaksi ”yrttimies”.
Se viittaa myrkyttämiseen.
Hammurabin lakikokoelmassa, 1700-luvulla eaa, määrättiin kuolemantuomio kaikille, jotka käyttivät taikuutta vahingoittaakseen toista:
Tuhansia vuosia myöhemmin, ilman muinaisten pahuuksien Rosettan kiveä ja mekashaphin lopullista käännöstä, emme voi tietää, tarkoittivatko Exoduksen kirjoittajat myrkyttäjiä, yrttimestareita vai ihmisiä, jotka käyttivät taikuutta pahaan tarkoitukseen.
Jopa ilman lopullista käännöstä on epätodennäköistä, että King Jamesin Raamatun sitaatti ”Älä anna noidan elää” on täysin tarkka käännös
Ilmoita asiaton viesti
Jaa, enpäs muuten päästäkkään sua niin helpolla, koska olet opettaja ja lähdit ateistisivustojen helpoheikki-linjalle. Koitas nyt sitten itse perustella miten sovitat Uuden ja Vanhan Liiton yhteen?
Ilmoita asiaton viesti
Raamatussa sanotaan monenlaista, ja monenlaista jätetään varmaan sanomatta. Olennaista on varmaankin löytää omantunnon ääni, ja kuten kommentoijakin toteaa hyvin kommentissaan #3812866, Raamatun ohjeet tulisi etupäässä ottaa itselleen eikä syöttää toisille.
Kun tuttava löi aikoinaan hynttyyt yhteen tulevan vaimonsa kanssa, tämän entiset seurakuntanuorikaverit tulivat varoittelemaan avoliitossa asumisen vaaroista. Tuttava jupisi, että ”nämä uskovaiset… ei osata käyttää omia aivoja ja tullaan neuvomaan muita”.
Ilmoita asiaton viesti
Ohhoh! Kun noin ytimeen Petri osut, että puhut omastatunnosta, luulen, että olet kuitenkin tehnyt muutaman itseltäsi kätkeytyvän lehmänkaupan sen omantuntosi kanssa, …. mutta mielenkiintoista, ja silti äärimmäisen vakavaa on se, mikä estää näkemästä sitä.
Siinä on tosi kohtalokkaan voiman sokaiseva laki.
Ilmoita asiaton viesti
Minun omatuntoni on ollut sateenkaari-ihmisten puolella sen jälkeen, kun pöhkö KD-aktiivi julisti tv:n keskusteluohjelmassa (olisiko ollut A-talk) oman elämäntapansa ylivertaisuutta ja lähetti vastakeskustelijansa, miehen kanssa parisuhteessa elävän miehen, helvetin kadotukseen. (Ohjelma oli pari kuukautta ennen Ylen kuuluisaa Homoiltaa.)
Monet ääriuskikset ulkoistavat omantuntonsa Raamatulle, ja se on valitettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vauhdilla maallistuvassa Suomessa, hiipuvan asemansa viivytystaistelua käyvällä ev.lut. valtiokirkolla on nykyisen tilanteen lisäksi kaksi mahdollisuutta-ja vaihtoehtoa:
– Ryhtyä vihkimään avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit.
– Tai luopua kokonaan vihkimisoikeudesta ja vain siunailla kaikki sellaisen haluavat parit. – Luopumisvaihtoehtoa väläytti aikoinaan jopa yksi piispoistakin.
Kirkon jäsenistäkin 40% vihitään maistraatissa.
( Ja kirkon työntekijöinäkin saattaa olla kirkon jäseninä kirkollisveronsa maksava homopari, jotka olisivat, tai haluaisivat tulla vihityksi avioliittoon kirkollisesti, jopa koti-ja työpaikkansa seurakunnan kotikirkossaan…?!)
Ilmoita asiaton viesti
Ihan niinkuin sanoit, eliksiirinsä ja elävän vetensä menettänyt pullovesi-kirkko, josta onneksi vielä on poikkeuksiakin, ei voikaan vastata haasteisiin. Lberaalit kirkot kuukahtavat Euroopassa nopeaan tahtiin ja alttarin sijalle nousee baaritiski.
Vettä kun tarvitaan, – vaikka väärennettyä, joka antaa tuntuvan hetken helpotuksen, vaikkakin johtaa sitä suurempaan kriisiin humalan haihduttua.
Totuus kun on yhä edelleen se väärentämätön ja muuttumaton, eikä se ole lohduton, vaan antaa täyden elämän!
Ilmoita asiaton viesti
Totuus on aika mahtipontinen sana, mutta eihän suuret sanat suuta halkaise.
Jotkut väittävät, että homous on synti. Sellainen väite on valhe.
Homous on syntikkapoppia. Ei ole pakko tykätä mutta on tyhmää, turhaa ja mahdotonta kieltää niiltä jotka tykkää.
Ilmoita asiaton viesti
Sanonpa tässä kohden, että sanon tämän kaiken just samalta tuomitun tasolta kuin kenen tahansa toisen.
En sanokkaan – hiljenen.
Kunpa voisit nähdä pidemmälle kuin tähän hetkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kohta näenkin, ensi-ilta on tulossa. Homous on syntikkapoppia -kabaree on musiikintäyteinen tutkimusmatka nykyajan kuolemansynteihin sateenkaarikansan näkökulmasta. Lavalle vyörytetään ahnaita, laiskoja ja ylpeitä hahmoja sekä laitetaan lantio pyörimään syntikkapopin tahdissa. Näyttämölle nousevat aiemmista kabareista tutut näyttelijät ja musiikista vastaavat upeat uudet livemuusikot.
Ilmoita asiaton viesti