Veronmaksaja maksaa
Viime viikkoina valtiot ympäri maailmaa ovat kaivaneet kuvetta useiden satojen lisämiljardien edestä tukeakseen pankki- ja finanssisektoria. Vähemmälle huomiolle on jäänyt keskustelu siitä mistä patjan alta suuret summat yllättäen löytyvät tukitalkoisiin.
Pelkästään Yhdysvalloissa lähennellään tuhatta miljardia (biljoona) taalaa uutena apuna, kun aikaisempaa velkaa on yli kymmenen biljoonan eli noin 30 000 taalaa jokaista kansalaista kohden. Tämäkään ei ole vielä koko totuus, sillä lisäämällä vielä kattamattomat sosiaaliturva-, terveys- ja eläkevastuut päästään jo yli 500 000 taalaan jokaista kansalaista kohden. Kokonaisvelka näyttää 59 biljoonaa dollaria.
Summat kuulostavat suurilta, ja sitähän ne myös ovatkin. Yhdysvaltain dollari on hyvä esimerkki nykyisestä keskuspankkipolitiikasta. Vuoden 1913 yksi dollari vastaa lähes 21 vuoden 2007 taalaa eli paperivaluutasta on hävinnyt yli 95 prosenttia arvosta vajaassa sadassa vuodessa. Absoluuttiset summat suurenevat ja ostovoima häviää vuosi vuodelta – paperirahasta ei ole arvon säilyttäjäksi.
Yksinkertaistettuna valtiolla on vain muutama tapa luoda ostovoimaa itselleen. Se voi verottaa suoraan, joka on aina ollut poliittisesti erittäin epämiellyttävä ja vastustettu tapa. Nykyiset tukipaketit tuskin olisivat menneet läpi näin nopeasti, jos rahat olisi konkreettisesti pitänyt käydä keräämässä verovelvollisilta. Velanotto on ehkä yleisin keino, joka on viivästettyä verotusta, sillä valtio ei tuota mitään, vaan vaatii suoritukset alamaisiltaan myöhemmin korkojen kera. Näiden lisäksi työkalupakista löytyy vielä rahan teko tyhjästä eli rahamäärän kasvattaminen (inflaatio).
Kaikille näille menetelmille on yhteistä, että yhtään uutta tuotetta tai palvelua ei ole syntynyt lisää yhteiskuntaan. Toisin sanoen hyvinvointi ei lisääntynyt tyhjästä nyhjäisemällä – ei edes (tai erityisesti) valtion toimesta. Ludwig von Mises aikanaan totesi vapaasti kääntäen, että valtio ei voi tehdä kansalaista rikkaammaksi, mutta köyhdyttämään se kykenee.
Rahamäärän kasvattaminen suosii yhteiskunnassa niitä, jotka saavat uuden ostovoiman käyttöönsä vanhoilla hinnoilla. Tyypillisesti nämä tahot ovat valtiota ja pankkisektoria lähellä riippuen siitä, mistä uusi rahainjektio saa alkunsa yhteiskuntaan. Toisaalta kovimman iskun kokevat ne tuottajat, jotka joutuvat ostamaan tuotantotarvikkeensa uusilla, korotetuilla hinnoilla, mutta eivät ole pystyneet vielä siirtämään korotuksia asiakashintoihin.
Inflaation aaltovaikutus käy läpi koko yhteiskunnan ja luo voittajia ja häviäjiä. Rahamäärän lisäys on piiloverotusta, jonka vaikutus tulee esiin vasta viivästettynä ja salakavalasti. Inflaatio syö ostovoimaa, joka näkyy korotettuina hintoina ja reaalisen ostovoiman vähenemisenä. Erityisen ankara veromuoto se on tahoille, joiden tulot ovat nominaalihinnoissa, kuten eläkkeiden ja rojaltitulojen tapauksissa. Rahamäärän kasvattaminen on helppo tapa verottaa, koska hintojen nousun syntipukit yleensä löytyvät aina muualta kuin sen ainoasta ja oikeasta lähteestä – valtiosta itsestään, jolla on rahamonopoli.
Vuoden 1974 taloustieteen Nobel-palkinnon voittanut F. A. Hayek yhdessä opettajansa Ludwig von Misesin kanssa ovat osoittaneet, että löysä rahapolitiikka johtaa vääriin investointeihin nousukaudella, jolloin illuusio vauraudesta uuden lisärahan muodossa vääristää arvostelukykyä tuotantoketjussa. Nousukauden investoinnit ovat osittain kestämättömällä pohjalla, koska uusi ”vauraus” ei perustu säästöihin, vaan pääosin pelkästään rahamäärän kasvuun. Tästä seuraa väistämätön korjausliike eli laskukausi, jolloin kaikki tehdyt investoinnit eivät enää ole kannattavia ja joutuvat näin ollen hakemaan todellisen reaaliarvonsa (alennuksen). Tämä bisnessyklisyys on Misesin ja Hayekin mukaan keskuspankkilähtöistä ja väistämätön seuraus nykyisestä ekspansiivisesta rahapolitiikasta.
Laskukauden korjausliike on yhtä luonnollinen kuin nousukausikin – tosin nykyisin tämän korjausliikkeen ei anneta tapahtua, vaan elvyttämällä pitkitetään markkinoiden hintatason korjausta ja tulevaa lamaa. Löysä rahapolitiikka ja lisävelanotto synnyttävät uuden syklin, eivät estä niitä. Loppulaskun kuitenkin maksaa aina sama taho kuin ennenkin, eli veronmaksaja, tavalla jos toisella.
Jos valtioiden toimet pankkikriisin hoitamiseksi väkisinkin kiihdyttävät inflaatiota, pitäisi EKP:n sääntöjensä pakottamana vastustaa sitä. Korkopolitiikka on lähes ainoa keino.
Korkeampi korko olisi täyttä myrkkyä niihin ongelmiin, jotka ovat edessä. EKP:n säädökset johtaisivat pahaan ristiriitaan keskuspankin ja valtioiden kesken.
Ilmoita asiaton viesti
Vihdoinkin erilainen perspektiivi asioihin. Pisteet UuÄssälle Kajanderin kirjoituksesta. Ongelmaa ei näe kuplan sisältä ja tästä syystä, Petri, odotankin ajatuksiasi Suomen tilasta.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Analyysit oikeassa. Ei kuitenkaan pidä unohtaa että Ludwig de Mises oli pahimman sorti ”kultabugi” eli pyrki analyyseillään ohjaamaan USA:n takaisin hevoskiesiaikaan eli kultakantaan.
On parempiakin rahafilosofeja: Ellen Hodgson Brown, Richard C Cook, Clifford Hugh Douglas, Michael Rowbotham, Margrit Kennedy – sekä miksi ei jopa Ruotsin (korottoman) JAK-pankin piirissä työskentelevät tahot.
Ilmoita asiaton viesti
…millä tavalla kultakantaan palaaminen olisi ollut negatiivista? Kerro nyt, kun kerran aloitit. Minä en vain ymmärrä, joten on pakko kysyä.
Ilmoita asiaton viesti
Jo muutamasta perusteoksesta selviää, että kullan määrä on liian pieni ja vaihtelee liikaa koko maailman rahankannan katteeksi.
Ennen kuin kukaan alkaa höyrytä kultakannasta aivan tosissaan vakaana absoluuttiarvona, lukekoon muutaman perusteoksen 1893 krisistä, 1914 vaihdettavuudesta, punnan palauttamisesta kultakantaan vanhalla kurssillaan, Englannin hiilikaivoslakosta 1926 sekä Yhdysvaltain pidättäytymisistä lunastamisesta Vietnamin sodan inflaation vuoksi 1968.
Jos uskoo kultakantaan niin sitten ostaa kultaoptioita nyt. Montaakaan sijoittajaa täällä ei ole…
Ilmoita asiaton viesti
”Talousdemokraatit” jotka puhuvat nollakorkoisesta rahasta ilmeisesti pitävät Kalevalaa taloustieteenä, kun siellä on se sampo joka jauhaa vaan hyvinvointia jostakin ihmeestä.
Oikeista taloustieteellisistä perusteoksista, esimerkiksi nämä Mises ja Hayek, saisit selville ettei rahan määrällä sinänsä ole vaikutusta taloudelliseen toimintaan. Mikä tahansa määrä rahaa riittää vaihdannan tarpeisiin. Hinnat mukautuvat. Kultakanta tai muu raha ei ole absoluuttiarvo. Rahan arvon määräävät kysyntä ja tarjonta.
Toisaalta taloustiede myös opettaa, että markkinapohjainen raha on paras vaihtoehto, valtioiden määrittelemää rahakantaa ei lainkaan tarvita. Inflaatio eli rahakannan kasvattaminen on vain valtioiden ikiaikainen tapa rahoittaa toimintaansa. Rooman keisarit sotkivat rahoihin halvempaa metallia, kun verot eivät tuottaneet tarpeeksi. Siitäkös sekasotku alkoi.
Raha on hyödyke muiden joukossa. Pitkällä aikavälillä paperirahan arvo lähestyy paperin arvoa, elektronisen tilirahan ei sitäkään. Kulta on sentään aina kultaa:
Ilmoita asiaton viesti
”Mikä tahansa määrä rahaa riittää vaihdannan tarpeisiin. Hinnat mukautuvat.”
Niin mukautuvat, mutta kun talous kasvaa ja kullan määrä pysyy vakiona, ne joilla on kultaa pankissa huomaavatkin yllättäen rikastuneensa tekemättä mitään. Tämä kannustaa kaikki istumaan säästöjensä päällä ja kullan saatavuus lasketaan keinoteikoisesti alas, jotta sen arvo nousisi ylös. Syntyy perinteinen kapitalistinen järjestelmä jossa roopeankat istuvat rahasäiliöidensä katolla kanuunan kanssa vartioimassa.
Tai vastaavasti, jos joku sitten päättää ”nesteyttää” kultansa ja laskee sitä suuret määrät markkinoille ostaakseen jotain, kaikki sitä edeltävillä hinnoilla kultaan sijoittaneet köyhtyvät kun kullan markkinahinta laskee. Sama käy myös jos joku sattuu löytämään suuren kultaesiintymän.
Kultakannan kaltaiset rahajärjestelmät ovat epävaikaita juuri sen takia, että rahan kanta itsessään on markkinoiden lakien vaikutuksen alainen. Fiat-raha taas perustuu ainakin teoriassa kansantuotteen määrään, eli siihen kuinka paljon yhteiskunta tuottaa arvoa, ja sen inflaatioon vaikuttaa lähinnä se kuinka paljon rahaa on painettu suhteessa talouden kokoon.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä Murray N. Rothbardin teos (Mitä valtio on tehnyt rahallemme? / What Has Government Done to Our Money?) varmaan valaisee asiaa: http://www.taloudenperusteet.com/raha/
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitatte ”kullan maara on liian pieni ja vaihtelee liikaa koko maailman rahakannan katteeksi.”
Olisiko kuitenkin niin, etta asia on juuri toisinpain: maailman rahakanta on liian suuri? Ja on kasvanut liian nopeasti verrattuna reaalitalouden kasvuun?
Kullan fyysinen maara on todellakin hammastyttavan pieni (riittava kuitenkin rahajarjestelman perustaksi). Nimittain maailman kaikki kulta mahtuu Eiffel-tornin ensimmaisen tason alle! En oikein ymmarra, mita tarkoitatte kirjoittaessanne sen vaihtelevan (maara/hinta?) liikaa. Kullan maara on kasvanut pitkalla aikavalilla trendinomaisesti ja hyvin maltillisesti. Mika sekin sopii rahajarjestelman perustana olevalle kohteelle.
Mita tulee kullan reaaliarvoon, niin sekin on pitanyt aika hyvin – verrattuna paperirahaan. Yhdella unssilla kultaa sai jo antiikin aikana teetetyksi hyvan miesten puvun. Mika suurinpiirtein patee tallakin hetkella (noin $700).
Oletan, ettette ole selvilla siita, mita kultamarkkinoilla talla hetkella tapahtuu. Fyysisen kullan markkinoita erilaiset operaattorit kayttavat talla hetkella hyvakseen seka tuottoisaan ns carry-sijoituksiin, ja toisaalta halvan rahoituksen hankintaan (jonka sivun mennen sanottuna mahdollistaa keskuspankkien harjoittama fyysisen kullan lending- eli lainaustoiminta). Taman johdosta kultamarkkinoilla on talla hetkella valtava short-positio. Jonka pitajien etu ei ole kullanhinnan nousu. Mika puolestaan luo edellytykset short-sqeesille, jossa nuo shortit ajetaan ulos positioistaan, mika sitten ennestaan tulee nostamaan kullan hintaa.
Kannattaa huomata, etta vaikka kullan hinta on laskenut vahan aikaa sitten saavuttamastaan huipusta, $1000, nykyiselle tasolleen, niin sijoittajat eivat ole juurikaan sita myyneet.Vaitan, etta ilman ko shortteja kulta olisi jo nyt ainakin $3000-$5000/unssi hintatasolla. Vrt esim hopean hintakehitys.
Se, mihin en aio vastata, on kysymykseni teille: mista luulette johtuvan kullan aseman viimeisena turvasijoituksena? Ja miten arvelette nykyisen kriisin vaikuttavan tuohon kysyntaan? Miettikaapa naita…
Ilmoita asiaton viesti
Aivan kuten edellinen nimimerkki kysyy kommentissaan ”ja…”, kerro ihmeessa minullekin miksi emme siirtyisi kultakantaan? Se on minun, ja oli myos Miseksen nakemys. Josta han ansaitsee, ei mitaan ’pahimman sortin kultabugin’ leimaa, vaan korkeimman laatuisen arvostuksen!
Epailen, etta selityksesi on eri, mutta minapa kerron miksei kultakantaan siirryta:
Vaikka poliitikot (Sarkozy ja kumpp.) vaativat nyt uutta Bretton Woods – sopimusta, niin on aivan selvaa, etteivat he tule siihen menemaan. Miksi?
Siksi, etta BW-jarjestelman kulmakivi oli KIINTEAT valuuttakurssit ja dollarin KIINTEA VAIHTOSUHDE KULTAAN! Siis kaytannossa kultakanta. (Jonka Nixon romutti 1971 purkamalla dollarin kultaperustan.)
Poliitikoille tama ei kay. Jos valuuttakurssit ovat kiinteat ja rahantarjonta sidottu kultaan, poliitikot menettavat edellytykset manipuloida talouskehitysta inflatoorisella, rahan, saastojen ja varallisuuden arvoa tuhoavalla politiikalla. Lisaksi ilman tuota mahdollisuutta poliitiikkojen politiikkavirheiden korjaukset nakyisivat reaalitaloudessa (lue – tyottomyys), eika kadunmiehen vaikemmin havaitsemassa inflaatiossa, joka pitkalla tahtaimella on vahintaan yhta tuhoisa talouden terveyden kannalta.
Muuten, totta kai muidenkin (kuin poliitikkojen) tekemat virheet nakyvat silloin reaalitaloudessa. Huonot yritykset – ml pankit! – tekevat konkursseja. Mutta se, tuhoava luovuus, kuuluu kapitalismiin.
Ajatelkaa. Ei ole mitaan todellista taloudellista syyta, miksi rahanarvo ajan myota heikkenee! Vuoden 2008 eurolla tulisi olla sama ostovoima kuin vuoden 1999 eurollakin. Pikemminkin suurempi, kun otetaan huomioon reaalinen varallisuuden ja tuottavuuden kasvu. Nain ei kuitenkaan ole. Miksi? Siksi, etta poliitikot ja keskuspankit tietoisella politiikallaan heikentavat rahanarvoa.
Ja samalla politiikallaan aikaansaavat nykyisen kriisin, jonka maksajiksi me veronmaksajat joudumme.
Onko toivoa paremmasta? Enpa usko…
Ilmoita asiaton viesti
”Ei ole mitaan todellista taloudellista syyta, miksi rahanarvo ajan myota heikkenee!”
Tietenkin on: koordinoimaton maailmantalous ja delfaation torjunta erillisin toimin.
Ilmoita asiaton viesti
?????
Ilmoita asiaton viesti
Eli lyhyesti yhteen vetäen. ”Tee mitä teet, veronmaksaja, kusessa oot kumminki.”
Lisäksi ainoa tapa, jolla edes olisi jonkilainen pitkän aikavälin korjaamismahdollisuus on se, jota virkamiehistö ja poliitikot eniten vastustavat. Läpinäkyvyys, ohjeistus, sanktiointi ja valvonta.
Valvonta on ikävää, sanktiointi saattaa osua omaan nilkkaan, ohjeistuksesta voi olla haittaa ja läpinäkyvyys tuhoaa oman vallan. No go.
Mutta halutessasi voit asiaan vaikuttaa. Sunnuntaina.
Äänestä. Älä numeroa.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotatte ”lapinakyvyytta, ohjeistusta, sanktiointia ja valvontaa”.
Kaytannossa siis poliitikkojen harjoittamaa paatosvaltaa. Sita kutsutaan myos suunnitelmataloudeksi…
Kuka silloin ottaa riskia? Kuka on valmis kiinnittamaan omakotitalonsa yrityksensa toiminnan turvaamiseksi? Tai lupaavan, uuden tuotteen rahoittamiseksi? (Joita ilman ei synny yhtaan uutta tuottavaa liiketoimintaa ja uusia tyopaikkoja luovaa yritysta). Kun poydan takana paatoksesta vastaa poliitikko, jonka edellytykset ko ehdotuksen menestymisen arvioimiseksi ovat tasan nolla.
Ajatelkaa nyt! Olisitteko tosissanne valmiita alistamaan (=lapinakyvyys, ohjeistus, sanktiointi, valvonta) esim Nokian liiketaloudelliset paatokset eilen ja tana iltanakin vaalitentissa esiintyvan puolueiden puheenjohtajajoukon paatettavaksi? Ette voi olla tosissanne. Vaikka pahoin pelkaan, etta olette…
Ilmoita asiaton viesti
Telia-Soneran ja Stora-Enson omistajat, minä ja muut, haluaisimme tosiaan lisää tietoa siitä, minkä arvoinen oli UMTS ja onko Pohjois-Amerikan ja Euroopan unionin puukartalli mahdollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Kerropa vaihtoehto?
Elä aloita Soinista, älä Halla jostain,
Yhteiskunnan asiat yhdessä korissa ja yksityisten toisessa.
En vielä tähän päivään mennessä ole Nokian, Keskon tai enkä edes Outokummun päätöksenteon osalta edellyttänyt yhteiskunnan päätöksenteko liiketalouden osalta.
Sitä ovat jälleen alkaneet soveltamaan eduskuntapuolueet.
Ilmoita asiaton viesti
Se on, aivan kuten kirjoitatte; ”yhteiskunnan asiat yhdessa korissa ja yksityisten toisessa”.
Niinkin vanhanaikainen asia kuin yksityinen omistusoikeus kunniaan!
Tarkoittaa talla hetkella sita etta veronmaksajien rahoja ja ankaralla tyolla ansaittua varallisuutta ei pida tuhlata yksityisten pankkien tappioiden maksamiseen.
Ne joutavat menna konkurssiin. Se on kapitalismin periaate. Huonommin menestyvat karsiutuvat pois.
Ilmoita asiaton viesti
Se varallisuus on jo tuhlattu. Ja uusi pankkituki määrätty. Noin 5 – 6 kertaa suurempi kuin edellinen. Mitä siitä enää meuhkaamaan?
Siitä, että ne joutavat mennä konkurssiin olen periaatteessa kanssasi jopa samaa mieltä. Mutta jos ne menevät konkkaan, täällä ei sen jälkeen enää eletä. Odotetaan siis ainakin ensi syksyyn, että saadaan jokainen omalta pikku pläntiltä kerättyä sato. Ja kasvatettu taas kaneja liharuokasi. Halottua puut seuraavaa talvea varten. Ehkä muutamaa lammasta kannattaisi pitää parvekkeella. Pari possua olohuoneessa.
Joo. Odotetaan ensi syksyyn. Jooko?
Ilmoita asiaton viesti
Sorry, mutta ensi syksyyn on liian pitka aika.
Nyt kasilla oleva kriisi ei ole vaimentumassa. Pain vastoin. Se tulee vain kiihtymaan. Syysmyrskyn jaljelta ei jaa paljoa edes talven varalle, ensi kesasta tai seuraavasta syksysta puhumattakaan.
Dominon olemus kun on se, ettei se etene aritmeettisesti – se etenee geometrisesti ja kaoottisesti: Venajan valtiovelan default-eurooppalaisten pankkien romahdus-(rekkajonojen poistuminen!)-eurojarjestelman hajoaminen-jne jne.
Suosittelen seuraamaan fyysisen kullan hintakehitysta lahitulevaisuudessa. Vaikka noteeraukset talla hetkella ovat alle $700 unssilta (COMEX), todellista kauppaa kaydaan yli $1000 tasoilla.
Ei nykyisia pankkeja kannata ottaa (sosialisoida) veronmaksajien haltuun. Ne ovat kaytannossa konkurssissa. Madatkoon rauhassa.
Jos jai marjat ja sienet keraamatta, jonkun verran kapyja nakyy viela olevan jaljella…
Ilmoita asiaton viesti
Kävi miten kävi, pankkiiri nukkuu yönsä hyvin, ja kansan lompsa tyhjenee.
Mikä valtio takaa talletuksia ”varmuuden vuoksi”, jos ei ole kriisi edessä?
Miksei pankit toimi kuten muut yrittäjät, jotka kantavat paskasti menneistä bisneksistä vastuun omalla selkänahallaan ja lompsallaan?
Ilmoita asiaton viesti
Olen itsekin kirjoittanut päivälehtiin kyseisestä aiheesta, mutta kumma kyllä ei julkaistu.. Internetissä tästä ollaan oltu yleisesti tietoisia iät ajat. Telkkarissa ei hiiskaustakaan.
Media on yhtä mätä kuin pankkijärjestelmä ja sitä ylläpitävät poliitikot.
On hyvin kiehtovaa, että esim. Hesarin Janne Virkkunen istuu Trilateraalisessa Komissiossa eikä HS tunnetusti julkaise mitään valtarakenteita arvostelevaa tekstiä.
Hyvä US, hyvä hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Ylioppilas Janne Virkkunen on kuunteluoppilaana Bilderbergissä eikä jakamassa hyviä neuvoja. Helsingin Sanomien toimittajaksi päätyi Alexander IV Stubbkin kokoamalla tausta-aineiston 100 Suomen suurlähettiläältä ja luovuttamalla sen virkasalaisuuden vastaisesti Helsingin Sanomien toimitukselle.
Ilmoita asiaton viesti
Olenkohan ymmärtänyt asian oikein: valtio on valmis jakamaan verovaroja eikä saa vastineeksi esim. osakkeita? Ymmärrän toki jos jenkit ovat ajatusta vastaan, kun asukkaat pelkäävät valtion hallintaa (ja täälläkin pitäisi edes vähän), mutta en pysty sisäistämään miksi täällä pitäisi veronmaksajan kuitata kiimassa näppäimistöä ja hiirtä käyttäneiden ekonomien töppäilyt? Samaan syssyyn nähdään ministerien valmiudet hoitaa yritysten asioita, kun VR:n asioissa kävellään osaavan johdon yli. Luottamukseni hallituksen tapaan hoitaa talousasioita on pienentynyt.
Ilmoita asiaton viesti
Totta kai veronmaksaja maksaa ”tavalla tai toisella”. Mutta, mikä on verottamisen tapa ja mihin väestönosaan se kohdistuu. Todennäköisyyslaskennan alkeissa on havaittu, että köyhä kansa napisee veroista vähiten silloin, kun verot kerätään uhkapelien avulla. Rikkaat puolestaan ovat rikaita siksi, että he pelaavat muuta kuin ”pikku kilinää” toisten rahoilla. Parasta olisi tietysti, jos verot jätettäisiin valtion maksettaviksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Näiden lisäksi työkalupakista löytyy vielä rahan teko tyhjästä eli rahamäärän kasvattaminen (inflaatio).”
Inflaatiota luo nykytilanteessa globaali finanssikartelli, joka käytännössä jo omistaa jokseenkin kaiken omistamisen arvoisen, juuri tuon monopolisoidun rahanluontioikeutensa ansiosta. Tuossa fiat-rahan luonnissa syntyneestä inflaatiosta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä kenellekään muulle kuin sen luojalle itselleen. Silti sen maksavat tavalliset työtä tekevät kuluttajat. Asiat voisivat olla toisin.
Mikäli valtio loisi oman rahan itse ja olisi sen ensimmäinen omistaja, investoija ja uloslainaaja, mitään muuta veroa ei kansalaisten tarvitsisi maksaa kuin se, mikä viiveellä nousevina hintoina kuluttajaa verottaisi.
Nythän maksamme inflaatiosta kovimman päälle ja LISÄKSI tolkuttomat verot – eli järjestelmä on lähinnä valjastettu köyhdyttämään ja kurjistamaan kokonaiset massat. Inflaatio olisi todella hyvin kohtuullista nykyiseen verrattuna, mikäli sen luontioikeus olisi valtiolla. Uusi luotu likviditeetti loisi kasvua talouteen ja kun se lisäisi tuotantoa, ei niiltä osin syntyisi edes inflaatiota.
Valtion itseluoma likviditeetti, josta se EI MAKSAISI KORKOA kenellekään, olisi ainoa tapa saada kansakunta, pienyritykset ja yksilöt vaurastumaan niin, että vauraus olisi todellista. Tuo vauraus olisi myöskin todellista vapautta.
Tuo mahdollistaisi taas tuotannon ja kaupan todellisen hajautumisen, mikä vapauttaisi kartellihinnoittelusta, joka nyt on vallalla.
Jostakin syystä kuitenkin meidän ”omistajamme” näkevät meidät mieluummin riippuvaisina kuluttajina kuin vapaina yksilöinä, valitettavasti. Poliitikot on puolestaan valjastettu pitämään huoli siitä, että tuo asiaintila ei muutu.
>Nykyiset tukipaketit tuskin olisivat menneet läpi näin nopeasti, jos rahat olisi konkreettisesti pitänyt käydä keräämässä verovelvollisilta.
Kääntäen voitaneen sanoa että, tukipaketit menivät läpi nopeasti, koska rahaa antava käsi määrää tässä yhteiskunnassa tahdin. Se taho on ”pieni” yksityinen globaali finanssikartelli, jolla on rahanluontiin monopoli (jonka se on saanut itselleen yksinkertaisesti harhauttamalla ja lahjomalla lainsäätäjät, mm. USA lopullisesti 23.12.1913)
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat: ”Mikäli valtio loisi oman rahan itse ja olisi sen ensimmäinen omistaja, investoija ja uloslainaaja, mitään muuta veroa ei kansalaisten tarvitsisi maksaa kuin se, mikä viiveellä nousevina hintoina kuluttajaa verottaisi.”
Tämä ei kuitenkaan poista tätä ongelmaa: ”Rahamäärän kasvattaminen suosii yhteiskunnassa niitä, jotka saavat uuden ostovoiman käyttöönsä vanhoilla hinnoilla. ”
Vaikka siis valtio kykenisi luomaan itse uuden rahan, se ei poista itse inflaatiota. Myöskään se ei poista demokraattisen valtion syvintä ongelmaa, joka on valtion ”huolenpitäjän” tavoitteiden lyhyt aikajänne, eikä public-choise-ongelmaa. Vieläpä nollakorkoinen asunto-, tai investointiluototus johtaa laskentaongelmaan. Nollahintaisesta rahasta on aina ylikysyntää, joten rahan saajat pitää päättää poliittisin perustein tai siten, mikä on byrokraattisesti helpointa: byrokraatti valitsee aina kahdesta ratkaisusta sen, joka maksaa enemmän ja helpottaa omaa työtaakkaa.
Jäljelle jää vain yksityinen raha, mikä käytännössä tarkoittaa metalleja. Kun kaikilla markkinoilla toimijoilla on yhtäläinen ”oikeus” luoda kultaa, hopeaa tai edes alumiinia tyhjästä, markkinat tulevat valitsemaan kuhunkin liiketoimintaan sopivimman metallin – pitkäaikainen säästäminen ja arkipäivän ostokset mitataan ja suoritetaan eri valuutalla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kirjoittajalle. On hienoa, että tosiasioita halutaan katsoa silmiin.
Kansanomaisemmin sanottuna valtioiden harjoittama elvytyspolitiikka on kauan ollut krapularyyppyjen jakamista. Viimein seinä on tullut vastaan, kun on käynyt ilmi, että vaurastuminen onkin ollut vain rahamäärän lisäämistä. Ei ole tarvinnut pyörittää edes setelipainoja. Asia on hoidettu virtuaalirahan avulla.
Maailmantalouden malli on Zimbabwen kaltainen tragedia jättiläiskoossa. Ero on siinä, että voittajia on täytynyt olla paljon enemmän. Istuvat nyt hiljaa rahojensa päällä valtioiden suojelemina ja tulevat sieltä ostamaan pilkkahintaan sen, mitä toiset ovat työllä ja vaivalla ansainneet. Omaisuuden lisäksi vievät työpaikat ja eläkkeet.
Korttitalon rakentaminen on ollut mahdollista, kun rakennustelineinä on käytetty velkaantumista rahamäärän lisääntymisen tahdissa. Ja työkaluina globalisointiin liittynytta rahamaailman vapauttamista ja valvonnan poistamista finanssialan yrityksiltä. Jos joku todellakin tahtoo vieläkin uskoa, että kelvottomat asuntovelat ovat olleet ainoa puhallus, niin mikä minä olen uskoa horjuttamaan.
Nyt sitten aiotaan jatkaa asian korjaamista verotuksen avulla. Siinä toteutuu konkreettisesti verottamisen pahin puoli. Verot yksinkertaisesti tulevat toisten kuin hyötyjien maksettaviksi. Eikä tällaista verotusta tarvitse kaikilta osin toimeenpanna. Se vaan tosiasiallisesti tapahtuu.
Lopetan tämän toteamalla, että pelko on hiipimässä mieleeni. Vaikka tiedänkin, että kansa on niin oppimatonta ja typerää, että se ei mitenkään saata tajuta, mikä vahinko on tapahtunut. Videant consules, että elämä jatkuu ilman enempiä murheita!
Ilmoita asiaton viesti
(Kirjoitin taman ensin Kataisen tamanpaivaisten kommenttien uutisen yhteyteen, mutta tannehan tama kuuluu.)
Poliitikot, vvm Katainen ja muut, ovat viime aikoina useasti todenneet Suomen rahoitustilanteen olevan hyvan, ja valtion velka-asteen turvallinen seka antavan pelivaraa taantuman varalle.
Onko nain? Mielestani ei.
On totta, etta valtionvelka on talla hetkella pienempi kuin 90-luvun laman aikana. Pahimmillaan 1996 valtionvelka oli 66mrd, mika oli noin 70 prosenttia bkt’sta. Viime vuoden lopussa valtiolla oli velkaa 56mrd, joka on 31 prosenttia kansantuotteesta. (Samaan aikaan bkt on 90mrd’sta kaksinkertaistunut viime vuoden 180mrd’iin).
Tassa nyt vaan unohdetaan se, etta tuleva lama ei ole edes viela alkanut!
Verrattuna vastaavaan hetkeen – juuri ennen – viime lamaa, tilanne on nyt todella huono: vuonna 1990 valtio oli kaytannossa velaton, velan (11mrd) ollessa vain noin 10 prosenttia bkt’sta.
Kun viela muistetaan, etta julkisyhteisojen (kunnat ym) velat tuolloin, 1990, olivat 12mrd, niin koko julkisen sektorin velkaantuneisuus oli ”vain” 25 prosenttia kansantuotteesta.
Talla hetkella julkisyhteisoilla on velkaa 63mrd! Kun tama ja valtionvelka lasketaan yhteen, saadaan julkisenvelan kokonaismaaraksi 119mrd, mika on 66 prosenttia(!!) viime vuoden kansantuotteesta.
Tama siis ENNEN KUIN LAMA ON EDES ALKANUT…
Eika tuolloin ollut lainamarkkinoilla ollut samanlaista tungosta kuin nyt tulee olemaan…
Ilmoita asiaton viesti
Suomen poliittisen johdon mukaan siis, on siltä osin arviona perusteltu, että maa yleensä pyrkii hiippailemaan asiassa kun asiassa ryhmän keskellä. Tällä hetkellä se lienee EU:n ja/tai FMI:n keskikatraassa. Monilla muilla, perinnäisesti vahvoilla valtioilla, lienee valtion tai julkisen sektorin velkoja yli 100% BKT:sta. Joissakin maissa, kuten nyt Englannissa ja USA:ssa, yksityisten ”kuluttajien” velat ovat samassa luokassa. Englannin luottokorttivelkojen esim. sanotaan olevan 50% vastaavista koko Euroopassa. USA:ssa tilanne lienee pahempi. Namä aspektit ovat osin ulkona Kajanderin erinomaisen selvittävästä tekstistä. Sen ns. ”rahateoreettisten” kantojen kanssa voi olla eri mieltä, mutta muuten olisi hauska lukea miehen mielet siitä, miten nykytilanteen voi korjata. Eikö 1944 Bretton Woods jo merkinnyt sitä ”käytännössä,” että valuuttaa tuli kiertoon enemmän kuin mitä ”kultakanta” olisi todellisuudessa sallinut? Miten Keynesin ehdotus ”maailmanvaluutasta” tuli tai tulisi nyt ymmärtää?
Ilmoita asiaton viesti
Kajander varmaankin itse ’kertoo mielensa siita, miten nykytilanteen voi korjata’. Palaan omalta osaltani siihen taman kommentin lopussa.
Mita kirjoitatte muiden maiden velka-asteesta ja yksityisen/julkisen velan maarasta, ansaitsee muutaman kommentin.
Oletuksenne siita, etta ’perinteisesti vahvoilla(?) valtioilla’ olisi valtionvelkaa yli 100% bkt’sta, ei pida paikkaansa. USAssakin – summa joka elaa ja nyt paivittain kasvaa dramaattisesti tehtavien paatosten vuoksi – ollaan (viela, mutta kuinka kauan?) reilusti alle 100 prosentin. Kuten myos Englannissa, Saksasta nyt puhumattakaan. Suurista maista Italia, tietysti ja perinteisesti, seka Japani, 90-luvun laman peruina, ovat reilusti yli sadan prosentin tasoilla.
Yksityisen velan lisaaminen muuttaa tilannetta, tietysti. Mutta emmehan ajattele, etta se tulee veronmaksajien maksettavaksi. Tai siis emme ajatelleet tahan asti: nyt tehdyilla paatoksilla yksityista velkaa (pankit, asuntolainat) sosialisoidaan ja se tulee veronmaksajien maksettavaksi!
Menematta nyt syvemmalle seurauksiin, totean vain, etta julkisen velan – tavalla tai toisella – me veronmaksajat maksamme. Se rasittaa taloutta raskaasti lyhennysten ja korkokulujen muodossa. Lisaksi se syrjayttaa yksityista velanottomahdollisuutta. Valuuttaan ja korkoihin kohdistuu myos erinaisia paineita ko velan johdosta.Milla kaikella on terveen taloudenosan kannalta huomattavia negatiivisia vaikutuksia.
Mita tulee kysymykseenne ’nykytilan korjaamisesta’, on selvaa etta nyt valittu tie tulee johtamaan ensin lamaan ja sitten todelliseen pula-aikaan.
Itse kannatan markkinaratkaisua. Sillakaan ei voida lamaa valttaa, mutta talous tervehtyy nopeasti eika ajaudu pula-aikaan. Avaimena tuossa ratkaisussa on valtioiden ja keskuspankkien tahan asti harjoittaman velka-ekspansiivisen, rahan arvoa ja varallisuutta tuhoavan politiikan lopettaminen.
Onko se todennakoista? Ei ole! Joten varustautukaa tulevaan pula-aikaan…
Ilmoita asiaton viesti
virhe. Pajatteluni alussa sotkin triljoonat ja vanhan mantereen biljoonat myös. Ajatusvirhe tuli siitä, että Mae&Mac kiinteistöt merkitsevät 5-7 US triljoonan, EU:n biljoonan, sitoumusta. Kiina ja Japani pitävät lähes 3 US triljoonan obligaatioita, jne. BKT lienee arvioidaan noin 17 triljoonaksi, (ilman tilastotarkistuksia). USA:n tilastoja on väännelty jo noin 20 vuotta. Brittien tapauksessa paikka alkaa olla pieni kaikille Punnan sitoumuksille ja Cityyn kasaantuneelle keinottelurahalle, jota ei kai pystytä laskemaan.
Mutta eivätkö termi ”markkinaratkaisu” jne ole riittämättömiä? Globaalisesti ottaen on kestämätöntä, jos kaikki kuluttavat kuten USA. Nykykriisi on sidottu tähän tilaan myös. USA:n ja vastaavan vauraiden tulisi pysäyttää kulutusten ja talouksien ”kasvut,” joihin yhä yritetään takaisin. Eli juttu on pantava uusiksi perin ja pohjin, toisin kuin mitä nyt ajatellaan, ja ml USA:n vaalikamppanjassa.
Ilmoita asiaton viesti
Pitääkö tiputella nimiä vai mistä se kiikastaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Useinkaan en ole nähnyt kenenkään avaavan rahoituskriisin makroekonomista dynamiikkaa, joten kiitos siitä!
Tuota kultakannasta luopumista ei myöskään ole mielestäni nostettu riittävästi esille, vaikka sen johdosta rahoitusmarkkina on joutunut tilanteeseen jossa itse asiassa velkaa on lisättävä kasvun turvaamiseksi eli velasta on tullut uusi vaihdannan väline. Tässä sopassa ei sekään riittänyt, vaan erilaisia johdannaisia kehittämällä onnistuttiin lopullisesti kaatamaan koko järjestelmä – kun loppuu aito myytävä (velka) piti kehittää velasta johdettuja johdannaistuotteita joiden arvo ei käytännössä ollut sidottu mihinkään reaaliomaisuuteen vaan perustui velanoton kasvuun.
Pitää kuitenkin vielä lisätä että myös kuluttajilla, sikäli kuin hintojen nousu pysyy kurissa, on myös tapansa hyötyä inflaatiosta optimoilalla järkevästi omaa velkaantumistaan. Niin kauan kuin korkotaso pysyy jossakin linjassa inflaation kanssa (en nyt tarkoita kuukauden-vuoden heittelyä vaan pitkän aikavälin syklisyys huomioiden), on aina järkevää pitää jonkun verran (pitkäaikaista) velkaa, sillä käytännössä lainasumma suhteellisesti vähenee inflaation vaikutuksesta. Tämä siis vanhanaikaisella oletuksella että tulotason muutos ja inflaatio korreloivat keskenään eli raha menettää arvoaan kuten kirjoituksessasi totesit.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi pelastui viime lamasta, koska se sai luottoa ja toisekseen, viennin- siis metsäsektorin ja nokian ansiosta. Luottoa saatiin, koska lainanantaja uskoi maan velanhoitokykyyn. Ylipäätään, koska julkinen talous oli käytännössä velaton, siis ennen lamaa.
Nyt olemme pimeyden ytimessä. Julkinen sektori on syöksykierteessä, jota on mahdoton oikaista. Vientiteollisuus, metsäsektori ja teknologia, ovat kylmenemässä. Lyhyesti sanottuna olemme jäämässä tilanteeseen jossa meidän on tultava toimeen omillamme.
Maailmalta ei tule löytymään rahanlainaajaa joka olisi valmis lainoittamaan julkisen sektorin toiminnan. Ainoaksi vaihto-ehdoksi jää sen mitoittaminen sen mukaan mihin omat rahkeet riittävät. Tämä taas tarkoittaa kertarysäystä, jolla se sopeutetaan ”markkinatilanteeseen”, samalla tavalla kuin yksityinenkin sektori viimevuosikymmeninä.
Puheet uhkaavasta työvoimapulasta voidaan unohtaa lopullisesti. Ongelmaksi jopa pysyvästi muodostuu kuinka selviämme pysyväksi ilmmiöksi tulevasta työttömyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
biljoonat ja miljardit kohdallaan?
Siis lyhyt vai pitkä asteikko?
Ilmoita asiaton viesti
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suurten_lukujen_nimet
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä että Suomessakin pystytään jo aloittamaan tämä keskustelu Misesin ja Hayekin konjunktuuriteoriasta, jota Ruotsissa esimerkiksi Stefan Karlsson on jo aloitellut.
Olennaista ei nyt ehkä ole puhua Yhdysvaltojen valtiontaloudesta, koska dollarilla ei tällä menolla ole tulevaisuutta maailman reservivaluuttana. Huomio pitää kiinnittää siihen, milloin EKP irroittautuu USA:n keskuspankin Federal Reserven talutusnuorasta ja nostaa korkoja. Lama Euroopassa ei nimittäin ole ohi ennen kuin korot (ja ihmisten säästämisaste) on huomattavasti nykyistä korkeammalla.
Japanihan aloitti elvytyksen vuonna 1990 huikean vauraana, velattomana valtiona. Keskuspankin nollakorko 20 vuoden ajan on tarkoittanut, että koko kansa työskentelee pankkien ja suuryritysten ylläpitämiseksi. Talous ei Japanissa ole kasvanut yhtään koko elvytysaikana, vaikka vieressä olisivat Kiinan huimasti kasvavat markkinat. Keskuspankki on suunnitelmataloutta niin kuin Neuvostoliitto, ja suunnitelmatalous epäonnistuu joka kerta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos myydään jatkuvasti jotain tulevaisuuden odotusarvoa, niin on varmaa joskus rysähtää.
Nyt sitten rysähti. Maksajana on ?
Ilmoita asiaton viesti
Maksajana on suurin piirtein kaikki ne, jotka eivät tuossa kriisiä edeltäneessä kasinossa tehneet miljoonaomaisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin naulan kantaan osunut kirjoitus. hyvä!
Itse ennustin globaalin kriisin alkavan vuosina 2007-2008 vuonna 2003 ja näinhän kävi. Kerrankin osui ennustus oikeaan.
Mutta joka tapauksessa näistä pankkitukiaisista, niin tähän mennessä todella ei ole hirveästi julkisuudessa keskusteltu siitä mistä nämä kaikki biljoonat tulevat. Totuushan on, että näiden tukien julkistaminen tulee vain pahentamaan globaalia kriisiä, koska eiväthän nämä rahat voi ilmestyä tyhjästä! Tai jos ilmestyvät niin tuolloin ovat rahapajat painaneet ylimääräisiä seteleitä urakalla 🙂
Nyt täytyy sanoa, että jo tällä hetkellä nähdyn perusteella tulemme näkemään ennennäkemättömän globaalin kriisin, jota ihmiskunta ei ole ikinä vielä todistanut. Olemme tähän mennessä nauttineet globaalin kapitalistisen markkinatalouden makeista hedelmistä, mutta nyt on aika nähdä mitä tapahtuu, kun tulee globaali laskusuhdanne. Valitettavasti tämä ei ole mukavaa katseltavaa.
Joka tapauksessa olen vakuuttunut siitä, että Suomi tulee selviytymään tästä parhaiden joukossa toisin kuin parikymmentä vuotta sitten. Katsotaan miten käy 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kaikk´ on myyty ulkomaalaisomistukseen. Siinä on ainoa ero viime lamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Pankkituet ovat joskus ymmärrettäviä, mutta rajansa kaikella. Suomi on luvannut satsata yhteiseen asiaan aina 50 miljardiin Euroon asti. Tämä on aivan sietämätön summa suomalaisille ja Suomen kansantaloudelle. Enemmän kuin maan vuosibudjetti. Mistä tällaiseen summaan on päädytty ja onko sen esittäjä ollut ihan järjissään?
Ilmoita asiaton viesti
Paljon ikävää meillä taatusti on edessä. Paljon enemmän kuin konsaan kuvitella vielä osaammekaan.
Mutta elämme historiallisia hetkiä. Nauti näistä niin kauan kuin voit. http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/
Ja kunnon kansalaiselle äänestäminen on ilo. http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi/
Ilmoita asiaton viesti
YLE:n suuressa kuntavaalikeskustelussa Katatinen sanoi näin kuinka valtion,kuntien ja yksityistalouden hoidon ensimmäinen ohje on,menot tulojen mukaan. Toisaalta hän on luvannut taata pankkien tukemiseen 50 miljaria euroa,hienoa.Ongelmana on ettei valtiolla ole sitä rahaa,ei sitä ole kunnilla eikä yksityistalouksilla,ristiriitaista eikö totta?
Teoriassa se on mutta sen saaminen valtion kassaan on jo huomattavasti vaikeampaa. Nostetaan palkkaveroja,ei käy,nostetaan omaisuusveroa,ei käy,nostetaan kiinteistöveroa,ei käy,nostetaan nostetaan osinkoveroa,ei käy,nostetaan kunnallisveroa kuntien päätöksillä,ei käy. Luetteloa voisi varmaankin jatkaa vielä mutta missä kohtaa se raha silloin olisi kerättävissä jos näitä ei voida nostaa kun tarvittaisiin ne miljardit tai edes osakin niistä. Näin onttoa on ministerin puheet kuinka asioita hoidetaan.
Kuvailisin seuraavin sanoin nyky hallituksen ministereitä yleisesti ja yhtäläisesti. Jos laskeutuisin madon henkiselle tasolle ja katson ministereitä alaspäin,niin minua huimaa.
Ilmoita asiaton viesti
Voisiko joku fiksu kertoa, mikä ero on Kaupthing -pankilla ja WinCapitalla. Molempien taustalla on ahneus ja epärealistinen riskinotto. Kaupthing -pankki hehkutti säästötileistään , että ne ovat helppoja käyttää ja tarjoavat korkeaa tuottoa. Kilpailukykyisestä korosta pitää huolen Pohjoismaiden seitsemänneksi suurin pankki Kaupthing Bank. No, WinCapitassa voitot olivat hiukan suurempia, mutta molemmissa olennaista on ihmisen ahneus ja riskinotto.
Se, mikä entistä sotaveteraania ihmetyttää, on eduskunnan 24.10. tekemä päätös tukea Kaupthing -pankin ”ahneita”. Eikö siis johdonmukaista olisi ottaa heti ensi viikolla käsittelyn alle laki, jossa myös WinCapita-operaatiossa rahansa menettäneille valtio korvaa menetykset täysimääräisinä.
Ilmoita asiaton viesti
Ero on se, etta pankkitoiminta on valtion, lain ja -nakojaan nyt myos – veronmaksajan erityisessa suojeluksessa. Wincapita taas toimii noiden kaikkien ulkopuolella.
Pankinkaan ei pitaisi olla (suojeluksessa). Se on liiketoimintaa. Ja kapitalismissa liiketoimintaan liittyy riskinotto. Ja epaonnistuttuessa kustannuksista vastaaminen, konkurssi. Pankin tapauksessa tama koskee seka osakkeenomistajaa etta tallettajaa. Meidat tallettajat on vaan harhautettu kuvittelemaan, etta voimme pitaa kaupan molemmat puolet: pankkiin ”tallettamamme” rahat ovat kaytettavissamme samanaikaisesti kun pankki lainaa ne muualle. Miettikaapa, miten tama on mahdollista? Ovela silmankaantotemppu!
Molemmat (Kaupthing ja Wincapita) olivat ns Ponzi-rakennelmia. Joka toimii siten, etta voitto-osuuksien/osinkojen/talletuskorkojen maksaminen perustuu uuden velan/osanottomaksujen keraamiseen, ja niin kauan kun uutta rahaa tulee sisaan, toiminta jatkuu. Kunnes se rahavirtojen ehtyessa sitten romahtaa…
Ahneudesta: Olette erehtyneet. Ansaitsee perustavaa laatua olevan kirjoituksen. Jos ei kukaan muu sita lahitulevaisuudessa kirjoita, on minun itse se tehtava! On lahinna saalittavaa ja mita suuremassa maarin alyllista eparehellisyytta, kun Suomen Pankin entinen paajohtaja Sirkka Hamalainenkaan – olette siis hyvassa seurassa- muutaman viikon takaisessa lehtihaastattelussa ei loyda nykykriisin selittajaksi muuta kuin ihmisen ahneuden. Ahneus on perisynti, mutta ei liity tahan kriisiin. Palataan…
Ilmoita asiaton viesti
WinCapitan pitäisi ainakin muuttaa nimensä ja organisaationsa pankiksi ja järjestää kestitystä ja etuja samoille tahoille kuin oikeat pankit. Ei se käy hetkessä, vaan suhteiden luominen kestää.
Ilmoita asiaton viesti
Onpa yllättävän korketasoista keskustelua!
Itse en tosin ole ihan kaikista asioista samaa mieltä vaikka kirjoittajat perustelevatkin kantojaansa poikkeuksellisen hyvin.
Aikaisemmin olen lukenut aivan liikaa esim. Taloussanomien keskusteluja.
Jatkakaa ihmeessä tätä laadukasta keskustelua! Tätä on mukava lukea.
Pienenä huomiona haluaisin lisätä, että hyvin suuri osa näistä ”pankkituista” (erityisesti euroalueella) eivät ole suoraa rahallista tukea vaan takuita tai takauksia. Nämä takaukset eivät maksa veronmaksajalle mitään jos eivät valtiot loppujen lopuksi joudu takausvastuuseen.
Vain suhteellisen pieni osa on ollut suoria pääoman lisäyksiä ja tuet eivät myöskään ole ilmaisia vaan lainoja joita toivottavasti suurimmalta osin saadaan myös joskus takaisinkin.
Vielä tällä hetkellä näyttää siltä, että valtiot eivät joudu kovinkaan suuressa mittakaavassa korvaamaan kenellekään mitään näitten takausten perusteella. Finansiikriisin jatkuessa vielä pitkään niin tilanne voi tietenkin olla toinen.
Sitten ei kyllä juuri kellään ole kivaa…
Halusin vain muistuttaa tästä, sillä usein näkee kommentteja jossa kirjoittajat selvästi uskovat koko tukipakettien summien olevan suoraa rahallista tukea mitä sitten on pakko kerätä jostain. Monet tuntuvat myös uskovan että ne ovat jonkinlaisia lahjoituksia ilman takaisinmaksuvelvoitteita.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt vasta törmäsin mutta hyvä juttu on vanhanakin hyvä.
Ilmoita asiaton viesti