Hallitus ei halua siirtohintojen laskevan

Hallitus on tuomassa esityksen sähkömarkkinalain muuttamisesta. Luonnollisesti tässä taustalla on kohtuuttomista siirtohinnoista noussut kohu. Ylen jutun mukaan: ”Me tulemme tekemään esityksen, jolla pystytään hillitsemään hintojen nousua, vakuuttaa elinkeinoministeri Mika Lintilä”. Tuo Lintilän lausunto, jonka mukaan hintojen nousua pyritään hillitsemään siis tarkoittaa selvemmin sanottuna sitä, että hintojen lasku ei ole tavoitteena. Tämä hintojen jatkuva nouseminen näyttää olevan erityisesti keskustapuoleen tavoitteena.

Suomessa on noin 80 jakeluverkkoyhtiötä, joista suurin osa on kunnan tai kuntaenemmistöisen osakeyhtiön omistuksessa. Sähkön siirtoverkon erinomainen tuotto onkin talousvaikeuksissa painiskeleville kunnille tärkeä lisätulo. Meillä on ikään kuin hiljainen yhteinen hyväksyntä kohtuuttoman suurten siirtohintojen perimiselle – tuohan se hieman helpotusta kuntien talousahdinkoon ja kunnallisveron korotuspaineeseen. Siirtohinnat ovatkin tavallaan toinen kiinteistövero.

Siirtoverkot siis tuottavat kunnille mukavasti. Kunnat myös maksimoivat saatavaa tuottoa. Tämä maksimointi tapahtuu nk. juniorilainoituksen avulla. Sähköyhtiöt saavat rahoituksen (yli-)investoinneilleen korkeakorkoisena omistajiltaan, jotka taas saavat edullista rahoitusta markkinoilta. Tällaisella rahoitusjärjestelyllä jakeluyhtiön tuotto saadaan näyttämään pysyvän kohtuuden rajoissa samaan aikaan kun kunnat saavat maksimoitua tuoton itselleen. On toki ymmärrettävää, että kunnissa toivotaan hallituksen turvaavan tämän hyvän rahalähteen jatkuvuuden. Kamppailevathan kunnat jatkuvassa rahapulassa, joten siirtoverkkojen muhkea tuotto tulee tarpeeseen.

Siirtohinnoittelumallin lähtökohtana on olemassa olevan kuntarakenteen säilyttäminen. Tämä on poliittinen tahtotila kustannuksista piittaamatta. Hallituksella ei ole aikomustakaan korjata siirtohintaongelmaa, vaan ainoastaan tehdä joitakin näennäistoimenpiteitä, joiden avulla se toivoo saavansa aikaan mielikuvan, että ongelmaa oltaisiin korjaamassa. Näin ei vaan valitettavasti taida olla asian laita.

Viime aikoina monet ovatkin kauhistelleet kohtuuttomia siirtohintoja. Tyypillisesti kohtuuttomuudesta esimerkkinä pidetään sitä, että peritään suurehkoja maksuja, vaikka sähköä ei edes käytettäisi. Tässä ollaan kuitenkin harhapoluilla. On oikeastaan pikemminkin älytöntä se, että siirtohinta perustuu kulutettuun sähköenergian määrään. Sen maahan upotetun kaapelin kannalta on samantekevää, kulkeeko siinä virtaa vai ei ja kuinka paljon. Olennaista on se, että kaapeli on kerran maahan kaivettu ja siitä on tullut kustannuksia. Sen kustannuksen ja sille laskettavan tuottovaatimuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, montako ampeeria virtaa siinä kaapelissa kulkee. Siinä mielessä siirtohintojen oikeastaan pitäisikin olla pelkkää perusmaksua. Kapasiteettikomponentti siirtomaksussa voisi kyllä olla perusteltu. Siirtomaksu ei silloin riippuisi kulutuksesta vaan vuoden huipputehosta.

Liitettäessä uusi rakennus sähköverkkoon, tulee maksettavaksi suurehko liittymismaksu (esim Vantaan energialla 3x35A liittymä 1650 eur). Tämän voisi kuvitella kattavan kyseisen rakennuksen osalta verkkoinvestoinnit, mutta ei – siirtomaksuja peritään jatkuvasti. Kiinteistön liittymisjohto on ikäänkuin putki, jota pitkin imetään toista kiinteistöveroa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu