Setä tietää

Vasta nyt sain luettua Osmo Soininvaaran kirjan ’2020- luvun yhteiskuntapolitiika’. Erittäin hyvä kirja, täytyy sanoa, vaikka olenkin Soininvaaran kanssa eräistä asioista aikalailla eri mieltä. Kirja on siis hyvä, huolimatta kirjan e-versiossa olevista monista kirjoitusvirheistä. Siis sen lisäksi, että e-kirjan tavutus on väärin. Sitä jää pohtimaan, onkohan kirjan e-versio ehkä tehty ennen viimeistä oikolukua?

Soininvaara käsittelee kirjassaan ansiokkaasti vallitsevia sekä jatkossa entisestään pahenevia yhteiskunnallisia haasteita ja hakee niihin erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Ihan selviä ratkaisuja ei Soininvaara anna, mutta toteaa, että Suomen nykymaailmassa pitäisi pystyä parempaan. Tähän on helppo yhtyä.

Kirjassa tuodaan tämän tästä esiin ns polkuriippuvuus ehkä pääasiallisena syynä siihen, että asioita on vaikea muuttaa paremmiksi. Polkuriippuvuuden takia asioita ei voida muuttaa, sillä on tahoja, jotka hyötyvät asioiden nykytilasta.

Paradoksaalisesti Soininvaara jopa antaa ymmärtää, että kunnon sota olisi paikallaan – silloin voisimme päästä polkuriippuvuudesta ja järjestää asiat puhtaalta pöydältä järkevimmiksi.

Kirjaa en enempää analysoi, mutta suosittelen lämpimästi lukemaan sen.

Pakko todeta, että Soininvaaralla on paljon tietoa asioista sekä kyky puntaroida erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Tällainen kyky asioiden hahmottamiseen ei älykkäimmällekään synny ihan pian. Älyn lisäksi tarvitaan tietoa ja kokemusta. Älyä on varmasti nuoremmillakin – tietoa ja kokemusta kertyy ajan kanssa.

Jostain kumman syystä länsimäissa on viime vuosina päässyt vallalle ajatus, että nimenomaan nuoret olisivat parhaita päättäjiä. Jopa niin, että monet jopa kuvittelevat ruotsalaisen teinitytön olevan pätevä hakemaan ratkaisuja maailman ilmastohaasteeseen. Itse luottaisin enemmän vaikkapa vedyn tuotannon ja uusien ydinvoimatekniikoiden kehittämisen parissa työskenteleviin insinööreihin.

Vihreät nuoret aiheuttivat jokin aika sitten kohun twiittaamalla, että ”Sedät” voisivat ottaa ihmisoikeudet pois ellei sitä vastaan tehdä jatkuvaa työtä. On tietenkin aivan huvittava ajatus, että juurikin korkeampaan ikään ehtineet miehet haluaisivat poistaa ihmisoikeuksia. Vihreät nuoret selittelivät myöhemmin, että ”setä” ei tässä tarkoita ikää eikä sukupuolta vaan on metafora.

Vähän samaan tapaan käytän ’setää’ metaforana tämän blogin otsikossa. Sillä erolla, että hyvään kykyyn analysoida ja hakea ratkaisuja tarvitaan kyllä jonkin verran ikää – sukupuolella ei niin väliä. Ihan nuorelta ei sama onnistu. Jos joku onkin kolmekymppisenä fiksu ja tietävä, viisi- kuusikymppisenä hän on vielä fiksumpi ja tietävämpi. Ainakin jos on elänyt niinkuin ihmisen kuuluu.

Usein puhuttu ikärasismi on siis jonkinasteinen ongelmana myös politiikassa. On itse asiassa vielä yksi hyvin olennainen syy lisää siihen, miksi päättäjien tulisi olla konkariosastoa. Heillä nimittäin on kanttia tehdä sellaiset päätökset mitä tarvitsee. Heidän ei tarvitse miettiä poliittisen uransa jatkumista tai muita ikäviä vaikutuksia välttämättömistä varpaille astumisista. Nuorempien on pakko ottaa tällaiset näkökohdat huomioon – heillä kun on työuraa vielä paljon jäljellä.

Mitäpä siis jos laittaisimme nuoruuden ihannoinnin syrjään ja nostaisimme tiedon, kokemuksen ja näkemyksellisyyden uudestaan siihen arvoon, minkä se ansaitsee? Suomi nimittäin on suurten haasteiden edessä jä nämä haasteet ovat tulossa koko ajan pahemmiksi! Niitä ratkomaan todellakin tarvitaan kanttia, hyvää osaamista ja näkemyksellisyyttä.

+7

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu