Suomeen on muodostunut “holohousekosysteemi”

Yksityinen yritys hoitaa minkä tahansa palvelun paremmin ja tehokkaammin kuin julkinen sektori omana tuotantonaan. Näin ajattelevat epäilemättä kaikki oikeistolaisiksi itsensä mieltävät ja itsekin lukeudun tällä tavalla ajattelevien piiriin. Vasemmalla tunnetusti ollaan asiasta eri mieltä. Palataan tähän tuonnempana.

Oli yllä mainittu väite totta tai ei, yhteiskunnallinen kehitys on johtanut koko ajan siihen suuntaan, että julkinen sektori on palvelun tuottajan sijasta lisääntyvissä määrin  palvelun ostaja. Yhä suurempi osa kaikesta tarpeellisesta tekemisestä hoidetaan muiden toimijoiden kuin kuntien tai valtion tekemänä.

Yksi tähän liittyvä ilmiö on varta vasten perustetut yhtiöt, joissa valtio tai kunta on osaomistajana pienellä siivulla jotta valtio tai kunnat voisivat ostaa tarvittavat palvelut kyseiseltä yhtiöltä ilman kilpailutusta. Siis tyyliin Sarastia. On suorastaan pöyristyttävää, että tällaisen touhun annetaan tapahtua. Maassa, joka tietojen mukaan olisi maailman vähiten korruptoitunut. Mutta ei tästä enempää.

Vantaa on äskettäin tiedottanut, että kaikki Vantaan työntekijät ja päättäjät perehdytetään lasten oikeuksiin. Koulutuspaketti on kuulemma ”osa kansallisen lapsistrategian toimeenpanoa”.

Esitän tässä kuvitteellisen keskustelun, joka olisi voitu käydä Vantaan kaupungintalon jossakin kokoushuoneessa asiasta päätettäessä. Keskustelun nimet on keksitty.

Kaupunginjohtaja: ”Vantaahan on mukana tässä Unicefin lapsiystävällinen kunta-ohjelmassa. Sen tiimoilta ajateltiin teettää aiheeseen liittyvä kouluspaketti koko henkilökunnalle ja luottamushenkilöille. Pekka kertoo lisää.”

Pekka: ”Joo tosiaan on tää lapsiystävällinen kunta ohjelma ja Vantaalla halutaan olla tässä asiassa mallikkaasti mukana. Siksi olemme päättäneet hankkia tuolta Hörhökoulutuksesta tällaisen nettikoulutuksen. Se siis käsittelee lasten oikeuksia ja siinä on tosi tarpeellista infoa kaikille, jotka ovat tekemässä Vantaasta lapsille entistäkin parempaa. Mikä parasta, tää on siis nettikoulutus ja siksi saadaan aika kustannustehokkaasti järjestettyä tää homma ihan kaikille.”

Liisa: ”Tää on tosi hyvä juttu! Lasten oikeudet on ihan huipputärkee asia. Mehän voisimme tehdä tästä myös oikein kunnon somekampanjan. Mulla on yhteydet tuohon Möttösen somevaikuttajiin, heiltä voisimme tilata oikein näyttävän kampanjan. Onhan tää asia tosi tärkee ja tätä kannataa hyödyntää myönteisen Vantaa-kuvan edistämiseen somessa.”

Kaupunginjohtaja: ”jep, hyvä homma. Tehdään tää koulutus vuoden 2023 aikana ja aloitetaan somekampanja niin pian kuin mahdollista.”

Esittämällä ylläolevan kuvitteellisen keskustelun, en mitenkään halua pilkata Vantaan virkamiehiä. Haluan vain tuoda esiin sen tosiasian, että hyvässä tarkoituksessa tullaan tehdyksi asioita, joita välttämättä ei tarvitsisi tehdä. Tällaisia palveluita on hyvin helppoa ja houkuttelevaa ostaa yksityiseltä palveluntarjoajalta varsinkin, kun rahat palveluiden maksuun saadaan veronmaksajilta.

Jos jollekin on jotain epäselvää lasten oikeuksiin liittyen, hän voi tarkistaa asioita vaikkapa Unicefin sivulta eikä tällainen koulutus ole erityisen tarpeellinen.

Nähdäkseni juurisyy siihen, miksi julkinen sektori lisääntyvissä määrin ostaa palveluita niiden tuottamisen sijaan on palvelun tuottamisen vaikeus. On huomattavasti helpompaa ostaa jokin palvelu kuin ylläpitä itse organisaatiota, joka kyseisen palvelun tuottaisi. Samalla voi selittää asiaa tuossa blogin alussa esitetyllä väitteellä, että yksityinen tuottaja tekee sen paremmin. Parasta on se, kun/jos saadaan ostettua palvelu ilman kilpailutusta.

Palvelun tuottavalle firmalle nettikoulutus on ihan loistava myyntiartikkeli: kerran tehdyn koulutuksen saa myytyä suurelle joukolle ilman minkäänlaisia lisäkustannuksia. Tilaaja on helppo saada vakuuttuneeksi siitä, että kovan hinnan maksaminen on ihan paikallaan – saadaanhan sillä koulutus suurelle joukolle virkamiehiä ja luottamushenkilöitä.

Alussa totesin, että vasemmisto on eri mieltä siitä, millainen palvelun tuotantomalli on paras. Kehityksen kuitenkin ollessa sellainen kun se on, ei vasemmistokaan jää asiassa osattomaksi. Vasemmiston vastaus tähän kehitykseen on järjestöt. Siis kun julkinen sektori ei itse saa asioita tehdyksi, niin kehitetään piilojulkinen sektori: järjestöt. Sosten mukaan Suomessa on yli 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä!

Nämä järjestöt toimivat ikäänkuin yksityinen palveluntuottaja, mutta toimintalogiikka on hieman erilainen. Näin eduskuntavaalien lähestyessä näissä järjestöissä ja niiden kattojärjestössä ollaan hyvin kiireisiä. On paljon työtä siinä, että järjestöjen toiminnan tärkeys saadaan menemään jakeluun mahdollisimman suurelle joukolle ehdokkaita.

Järjestöt siis lobbaavat voimakkaasti sanoen heidän toiminnan olevan yhteiskunnallisesti tärkeää ja hyödyllistä, siksi heidän rahoituksen jatkuminen on syytä varmistaa. Sanomatta saattaa jäädä, että valtaosa järjestöjen rahoituksesta menee heidän omien organisaatioiden pyörittämiseen.

Mikä pahinta, mikään ns. vanha puolue ei tälle järjestöasialle tee yhtään mitään. Syy on se, että heidän omaa aktiiviväkeä on voimakkaasti mukana monissa järjestöissä. Siksi eivät voi puuttu niiden toimintaan.

Suomessa siis on eräänlainen holhousekosysteemi. Sinänsä hyvää tarkoittavan kansalaisista huolehtimisen nimissä ylläpidetään systeemiä, jossa julkinen sektori lisääntyvissä määrin ostaa palveluita yrityksiltä taikka siirtää tehtäviä piilojulkisen sektorin hoidettavaksi. Näin pääsevät virkamiehet ja poliittiset päättäjät mahdollisimman helpolla ja pystyvät keskittymään mielipuuhaansa: verovarojen käyttöön hyvältä kuullostaviin tarkoituksiin.