Karu tulevaisuuden visio
Yksi lähitulevaisuutemme kuumimpia kysymyksiä ei ole pelkästään ulkopolitiikka tai sisäpolitiikka, vaan huoltosuhde ja sen kehittyminen. Huoltosuhde tarkoittaa työssäkäyvän väestön suhdetta työssä käymättömiin ihmisiin, joita ovat mm. opiskelijat ja eläkeläiset.
Toisen maailmansodan aikaan huoltosuhde oli kaksikymmentäviisi huollettavaa sataa työntekijää kohden. Tällä hetkellä huoltosuhde on jo noin viisikymmentäviisi sataa työntekijää kohden. Vuonna 2030 huoltosuhde tulee olemaan noin seitsemänkymmentä huollettavaa sataa työntekijää kohden. Piikki kotihoidonpalveluissa tulee kuitenkin olemaan vasta noin vuonna 2040, koska ei ihminen heti eläkkeelle päästyään tarvitse apua kotonaan, vaan vasta noin kymmenen vuotta eläkkeellä jäämisen jälkeen.
Tämä kehitys tulee kokonaisuudessaan tarkoittamaan mullistusta työelämässä, jossa tulemme ehkä näkemään jonkinlaisia joustomahdollisuuksia työajan suhteen. Esimerkiksi joustavampi työaika mahdollistaisi työntekijän voivan halutessaan hoitaa omia vanhempiaan. Kunnissa tämä tarkoittaa merkittäviä taloudellisia panostuksia vanhustenhuoltoon, ja kenties lyhyesti koulutettujen kodinhoidon ruuhka-apulaisten palkkaamista esimerkiksi opiskelijoista ja työttömistä. Tämän kokonaiskysymyksen ratkaisemiseen tarvitsemme sopimista työmarkkinajärjestöjen kesken ja eduskunnalta uusien lakien säätämistä.
Asiakokonaisuus ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Nimittäin kun työntekijä siirtyy eläkkeelle, niin hänen tulotasonsa laskee. Tämä tarkoittaa huonompaa ostovoimaa. Vanhan työntekijän tilalle tulevalla uudella työntekijällä on niin ikään pienempi palkka ja eläkkeelle jääneeseen työntekijään verrattuna huonompi ostovoima noin kymmenen vuoden ajan. Tämän lisäksi kaikkien eläkkeelle jäävien tilalle ei edes palkata uutta työntekijää. Tämä tarkoittaa koko valtion tasolla merkittävää ostovoiman laskua. Jos tähän yhdistetään matalat palkankorotusmahdollisuudet, niin ostovoima tulee reaalisesti laskemaan seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana. Ostovoiman laskeminen tarkoittaa yritysmahdollisuuksienkin merkittävää heikkenemistä, ja siten työttömyyttä kaupan ja palvelujen aloille.
Tämä voi kuulostaa karulta tulevaisuuden visiolta, mutta tästä kansakunnan ostovoiman laskukierteestä meidät voi pelastaa vain uuden vientiteollisuuden syntyminen. Ja se syntyy nimenomaan rohkeisiin alusta alkaen ulkomaille suuntautuviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Siksi juuri tämmöisten yritysten perustamiseen tulee suunnata kaikki voimavarat ja valtion tuki. Tarvitsisimme erityisesti vientiteollisuuteen 200 000 uutta työpaikkaa 2030 mennessä, jotta voimme vastata huoltosuhteen heikkenemiseen. Vientiteollisuus on erityisen tärkeää siksi, että vientiteollisuuden työntekijöiden palkat maksetaan ulkomailta saadulla rahalla, josta kannetulla verotuksella ylläpidetään hyvinvointivaltiotamme.
Meidän tulee pitää huolta, ettemme kohtaa tätä samaa kysymystä tulevina vuosikymmeninä uudestaan. Siksi työntekijöillä tulee olla lasten, vanhusten ja töiden jälkeen aikaa myös peiton heiluttamiseen. Tarvitsemme tulevaisuudessa paremman huoltosuhteen, jotta meidänkin eläkkeet voidaan aikanaan maksaa.
Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kotihoidonpalvelu on jo nyt kriisissä.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta mistä hyvät vientituotteet kuin kaikki on aina lomalla tai harrastuksien parissa ja kukaan ei keksi mitään ja korkea verotus suosii lomailua.
Ilmoita asiaton viesti
Pienten ja keskisuurten yritysten lisäksi tarvitsemme toimivaa perusteollisuutta ja sitä pyörittämään riittävän suuria yrityksiä. Merkit ovat hyvät. Suomen metsäteollisuus parhaillaan laajentaa tuotantoaan. Esimerkkeinä siitä ovat Äänekosken ja Varkauden tehdashankkeet. Niiden päälle tulossa on uutta sellutuotantoa myös Kemijärvellle. Suomen telakat ovat kohtuulisessa iskussa. Siitä osoituksena on Viron viimeisin laivatilaus.
Synkistely pitää lopettaa. Olemme uuden nousun kynnyksellä. Kun kansakunnalle kertyy tuloja, saadaan velkaantuminen hallintaan ja kääntymään velkojen lyhennyksiin. Mitään erityistä hätää ei ole, kun korkotaso on alhainen ja sellaisena se pysynee vielä vuosia. Niinpä paras toimintamalli on, että vanhoja kalliimpia lainoja maksetaan ja otetaan tilalle uutta velkaa lähes nollakorolla.
Ilmoita asiaton viesti
Todellinen huoltosuhde on vielä karmeampi. Huoltosuhteessa pitäisi laskea huollettavien joukkoon kaikki virkamiehet ja muut sellaiset, joita elätetään verovaroilla.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, ja kaikki ne, jotka elävät näiden viranhaltijoiden kulutuskysynnällä.
Ilmoita asiaton viesti
Kunta/valtion tulisi perustaa todellisia neuvontapalveluja alkaville yrityksille. Siis palkata byrokratian ammattilaisia, jotka olisivat samalla koulutettu yrittäjyyden (paperipuolen) ammattilaisiksi. Näiden tulisi tuntea erittäin hyvin yrittäjän oikeudet – nythän viranomaiset vain vaikenevat, vaikka tietävät, että jokin asia voidaan hoitaa toisinkin.
Yrittäjä on ammattilainen omalla alallaan, mutta hänellä menee aika kaikenlaisten asioiden setvimiseen.
Myös iltakursseja alkaville yrittäjille pitäisi järjestää – ja tietenkin myös työttömille oikeus käydä näitä ilman, että joku pykälä uhkaa hänen työttömyyskorvauksia. [Ja sitten ihan turha selittää minulle, etteikö laki kiellä moista nykysellään. => Edellyttäen tietenkin, että ”tunti-/päiväraja” menee rikki. Systeemi on rikki – eivät kansalaiset, vaikka systeemi tuntuu tekevän kaikkensa heidät rikkoakseen.]
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Tässähän se keskeinen oivallus: Jos laki kieltää jonkin järjevän toiminnon, lakia pitää muuttaa. Södöpillä on ollut tähän tilaisuus vuosikymmenet, samoin Kakolla, Kepulla ja muilla. Persutkaan eivät ole asiassa mitään esittäneet.
Onko siis vika puolueissa, vai pitäisikö nimenomaan edustajat vaihtaa?
Ilmoita asiaton viesti
Olin ennen eläkettä noin 10 vuotta ”lähellä” tai mukana erilaisissa yhteiskunnaan työttömyys-/työllisyysvirityksissä. Näitä vetivät ”asiantuntijat” ja ”asiantuntijavirkamiehet”.
En koskaan, milloinkaan, ikinä nähnyt, kuullut tai havainnut, että työttömiltä itseltään olisi kysytty mitään. Katsottiin, että kun ihminen joutuu työttömäksi hän edustaa jonkinlaista puoli- tai täysalkoholisoituneiden debiilien joukkoa, joka tuskin ymmärtää mitä lähiympäristössä tapahtuu.
Otetaan vaikka kuuluisa Paltamon keissi, jota aikoinaan kommentoin näin:
Taannoin kirjoitin tällaisen kartoituksen:
Näistä työllisyysasioista kommentoin lähinnä Paltamon mallia.
Siinä ei alunperinkään olleet työttömät mukana suunnittelemassa.
Koska päättäjille selviää, että työttömätkin ovat aivan täysipäisiä, jotka voivat olla mukana suunnittelemassa ja vastaamassa kysymykseen ”Mitä voidaan tehdä?”
Ennenkuin työttömät saavat olla mukana ideoimassa, hommista ei kyllä tule paskaakaan.
Tässä näitä projektin tiimoilla työllistyneet (virkamiehet):
Paltamon työvoimayhdistyksen perustava kokous pidettiin 15.12.2008 Paltamon kunnantoimistolla.
Ensimmäiseen hallitukseen valittiin seuraavat henkilöt:
Arto Laurikainen Paltamon kunta, puheenjohtaja
Heli Moilanen Paltamon kunta, varapuheenjohtaja
Pentti Keränen Paltamon kunta
Veijo Mikkonen Paltamon kunta
Pauliina Haataja MTK-Paltamo
Pertti Penttilä Paltamon yrittäjät
Päivi Soldatkin Paltamon JHL
Leila Pölkky-Pieskä Paltamon työvoimayhdistys ry:n toiminnanjohtaja, sihteeri
Työllisyys, terveys ja hyvinvointi – Paltamon työllistämismallin arviointitutkimuksen ohjausryhmä
Rauno Vanhanen, puheenjohtaja Työ- ja elinkeinoministeriö, Suomen Yrittäjät
Kari Gröhn Sosiaali- ja terveysministeriö
Merja Hirvonen Suomen Yrittäjät
Anne Huotari Paltamon Työnhakuklubi
Olli Kangas Kansaneläkelaitos
Lea Karjalainen Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö
Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitos
Päivi Kerminen Työ- ja elinkeinoministeriö
Riitta-Liisa Kokko Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Ville Kopra Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö
Seppo Koskinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Elisa Kostiainen, sihteeri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Arto Laurikainen Paltamon kunta
Eila Linnanmäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Juha Majanen Valtiovarainministeriö
Pekka Puska Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Leila Pölkky-Pieskä Paltamon työvoimayhdistys ry
Mikko Räsänen Elinkeinoelämän keskusliitto
Keijo Sahrman Kuntaliitto
Arto Satonen Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, eduskunta
Riitta Särkelä Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto
Harri Vainio Työterveyslaitos
Paltamon työllistämismallin arviointitutkimuksen
projektiryhmän työhön vuosina 2008–2010 osallistuneet:
Raija Gould Eläketurvakeskus
Katri Hannikainen-Ingman Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Riitta Haverinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Anne Huotari Tmi Anne Huotari
Päivi Husman Työterveyslaitos
Kari Hämäläinen Valtion talouden tutkimuskeskus
Ulla Hämäläinen Kansaneläkelaitos
Tommi Härkänen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Antti Jahkola Työterveyslaitos
Risto Kaikkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Jouko Kajanoja
Olli Kangas Kansaneläkelaitos
Jouko Karjalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Sakari Karvonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Ilmo Keskimäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Riitta-Liisa Kokko Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Lars Kolttola Sosiaali- ja terveysministeriö
Seppo Koskinen, puheenjohtaja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Pirjo-Liisa Kotiranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Marika Kunnari Lapin yliopisto
Eero Lahelma Helsingin yliopisto
Arto Laurikainen Paltamon kunta
Eila Linnanmäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Simo Mannila Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tuija Martelin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Pekka Martikainen Helsingin yliopisto
Antti Moisio Valtion talouden tutkimuskeskus
Pasi Moisio Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Simo Mäkinen Sonkajärven kunta
Ritva Partinen Sosiaali- ja terveysministeriö
Marita Pikkarainen Kainuun maakunta -kuntayhtymä
Tuomo Pääkkönen Kainuun maakunta -kuntayhtymä
Leila Pölkky-Pieskä Paltamon työvoimayhdistys ry.
Tuulia Rotko, sihteeri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Peppi Saikku Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Ullamaija Seppälä Kuntoutussäätiö
Asko Suikkanen Lapin yliopisto
Jaana Suvisaari Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Ulla Tyyni Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Satu Viertiö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kari Vinni Sosiaali- ja terveysministeriö
Minna Ylikännö Kansaneläkelaitos
Arviointitutkimuksen ensimmäisen osaraportin kirjoittajat:
Katri Hannikainen-Ingman, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Anne Huotari, kouluttaja, Paltamon Työnhakuklubi
Kari Hämäläinen, johtava ekonomisti, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
Ulla Hämäläinen, erikoistutkija, Kansaneläkelaitos
Tommi Härkänen, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Risto Kaikkonen, projektipäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Jouko Kajanoja, sosiaalipolitiikan dosentti
Jouko Karjalainen, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Riitta-Liisa Kokko, erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Seppo Koskinen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Pirjo-Liisa Kotiranta, projektikoordinaattori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Marika Kunnari, tutkija, Lapin yliopisto
Arto Laurikainen, kunnanjohtaja, Paltamon kunta
Eila Linnanmäki, kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tuija Martelin, projektipäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Antti Moisio, johtava ekonomisti, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
Pasi Moisio, yksikön päällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Leila Pölkky-Pieskä, toiminnanjohtaja, Paltamon Työvoimayhdistys
Peppi Saikku, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Asko Suikkanen, tutkimusprofessori, Lapin yliopisto
Ulla Tyyni, tutkimussihteeri, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Minna Ylikännö, tutkija, Kansaneläkelaitos
_______________________________
Ja tiedättekö miksikä työttömiä kutsutaan?
Vastaus: Työtön on ”tutkittava”. (taulukkosivut 60 ja eteenpäin)
”- jos tutkittava ei saapunut tutkimus-paikalle sovittuna /annettuna aikana, kirjataan hänestä poisjääneen tiedot atkohjelmaa tai lomakkeelle”
”- tutkittava täyttää kyseisen lomakkeet tutkimuksen jälkeen ja pudottaa ne lukolliseen postilaatikkoon tutkimuspaikalla”
”- Tarjotaan tutkittavalle mahdollisuus pieneen välipalaan”
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/2c110a57-ee8f-4e…
Huomatkaa myös lomakkeen laatijan suomenkielentaito. Vaikka toisaalta, mitä tällainen mitätön työtön siitä voisi sanoa. ;=)
Varsinkaan kaislahurri…
_______________________________
Katso listan viimeistä otsikkoa => ”…ensimmäisen osaraportin…”
Ensimmäisen jälkeen, kuinka monta?
Ja kuinka monta osaraporttia kustakin?
Katso tittelit, jolloin olet varmaankin samaa mieltä siitä, että koko homman otsikkona pitäisi olla:
”Paltamo työllistää huippupalkoin!!!”
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Työttömiltä kysytään joka 4. vuosi, vähintään. Pääivittäistyöttömiä on tällä hetkellä lähes 800 000. Tuo jengi saisi aikaan mitä tahansa, jos vaivautuisi.
Mutta ei vaivaudu.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä tahansa ryhmästä voi sanoa samaa; eläkeläiset, SAK, velkaantuneet jne.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Valitettavaa on, että ihmiset edelleen, kaikesta huolimatta, luottavat sokesti poliitikkoihin, tuloksista huolimatta.
Mehän tiedämme, että syy ongelmiin on aina jonkun toisen.
Ilmoita asiaton viesti
Eli projektin tulos: noin sata pätkätyöllistettyä, valtaosa Helsingistä tai naapurikunnista. Mutta varmasti hyvillä tuntiliksoilla, eikä Paltamossa tarvinnut varmaan edes käydä. Mahtavatko kaikki edes osoittaa Paltamoa Suomen blankkokartalta siten, että osoitettu paikka eroaa olennaisesti vaikkapa Kuopioista.
Tämä on juuri sitä miinusmerkkistä työtä, jota meidän verovaroillamme maksetaan. Valtion budjettia pitää vaan leikata ja rajusti.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten olen jo aiemminkin todennut, koko ”huoltosuhdekeskustelu” on kansantalouden kannalta tuuleen puhumista. Yhdentekevä asia, jolla ei ole kansantalouden kannalta MITÄÄN merkitystä: huoltosuhde oli paljon parempi sata vuotta sitten, joten…
Blogisti toteaa itsekin huoltosuhteen merkityksestä: ”Toisen maailmansodan aikaan huoltosuhde oli kaksikymmentäviisi huollettavaa sataa työntekijää kohden. Tällä hetkellä huoltosuhde on jo noin viisikymmentäviisi sataa työntekijää kohden.”
Kummassa tilanteessa elintaso, huoltotaso jne. on ollut parempi? Itse en vaihtaisi tuohon ”parempaan huoltosuhteesee”, tuskin Partanenkaan. Kun hommat hoidetaan hevosilla, on huoltosuhde välttämättä ”parempi”.
Huoltosuhdekeskustelu on vain keino hämätä keskustleu pois todellisista ongelmista, niin talouden kuin muidenkin ongelmien alueelta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä huoltosuhteella on merkitystä, koska se kertoo kuitenkin siitä kuinka moni työvoimasta tekee töitä.
Automaation lisääntyminen on vähentänyt, ja tulee vähentämään, työpaikkojen määrää. Pitää vain kaikinpuolin luoda uutta työtä. Muutoin lopullinen tulevaisuuden visio on se, että 5% on töissä huoltamassa automaatiota ja maksaa loppujen 95% elatuksen.
Kysyntää maailmassa riittää, pitää vain osata tehdä kaikki paremmin kuin muut. Palkoilla emme voi kilpailla, emmekä sijainnillakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Huoltosuhde EI merkitse sitä, kuinkamoni työvoimasta tekee töitä.
Sillä, kuinka moni työvoimasta tekee töitä, ei ole kansantaloudelle merkitystä. Sillä OLI näennäistä merkitystä esiteollisessa taloudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäs logiikka tässä on: ”Tämä voi kuulostaa karulta tulevaisuuden visiolta, mutta tästä kansakunnan ostovoiman laskukierteestä meidät voi pelastaa vain uuden vientiteollisuuden syntyminen.”?
Miten uusi vientiteollisuus lisää masssojen ostovoimaa, jos kerran vietävä tuotetaan yhä vähemmällä väellä – vai ajatko suurituloisten verojen kiristämistä ja tulosiirtojen lisäämistä?
Ilmoita asiaton viesti
Minä kumminkin ajan pankkien harjoittaman johdannaiskaupan siirtämistä vedonlyöntitoimistoille ja asettamista vähintään 20 % verolle liikavaihdosta laskettuna. Pelatkoon futuureilla ja optioilla ja niiden erilaisilla yhdistelmillä kukin vain omilla rahoillaan ja kärsikööt myös tappiot nahoissaan. Pankeilta se toiminta pitää kieltää ja tietysti myös kaikki mahdolliset korvaukset tappioista kenellekään.
Ilmoita asiaton viesti
Automaatio tulee joka alalle, ja vie työpaikkoja joka tapauksessa.
Tilalle pitää siis luoda uutta työtä ja uusia työpaikkoja, ellei sama yritys sitten laajenna tuotantoaan tarjoten työtä edelleen kaikille.
Yksi vientiteollisuuden työpaikka luo ympärilleen muutaman työpaikan.
Vientiteollisuus tuo rahaa ulkomailta Suomeen.
Näissä tämä logiikka.
Ilmoita asiaton viesti
Miten ensimmäinen kappaleesi liittyy kysymykseeni? Tosiasia on, onneksi, että henkilötyövoimaperusteisen teollisuuden aika Suomessa on ohi.
Miten vientiteollisuuen lisääntyminen, kun se perustuu voittopuolisesti teknologiaan ja ”aivotyöhön” ja sitä kautta keskittyneeseen tulonlisäykseen, lisää massojen kulutuskysyntää?
Erityinen plussa muuten bloikäyttäytymisestäsi: Olet yksi harvoista ehdokasehdokkaista, joka vaivautuu osallistumaan omasta kirjoituksestaan aiheutuneeseen keskusteluun.
Ilmoita asiaton viesti
Oliko tosiaan 40 ja 50 luvuilla huollettavia noin vähän. Naiset oli ketona ja lapsia oli paljon ?
Ilmoita asiaton viesti
Lapsia toki oli, ja vanhuksia, mutta suurin osa naisista töissä, lähes kaikki tehtiin käsin ja automaatio oli vain haave. Vielä 60-luvun lopulla matallimiehen eneriatarpeeksi arvioitiin n. 4500 kcal/vrk.
Ilmoita asiaton viesti
Totuus on vaan se tulevassa Suomessa että jos kasvua talouteen ei tule niin huoltosuhde katkeaa siihen että ei ole rahaa hoitaa vanhuksia ja niin edelleen vaan jäävät heitteille niin kuin Kreikassa.
Ilmoita asiaton viesti
Siinäpä se lyhyesti sanottuna.
Ilmoita asiaton viesti
Tahallinen vai ymmäyksen ja tieon puutteesta johuva väärinkäsitys?
100 vuotta sitten huoltosuhe oli selvästi parempi. Vanhusten asema ja elintasoko silloin parempi?
Ilmoita asiaton viesti