Sivistyneen valtion ja yrityksen tärkein resurssi on ihminen

Kansalla on suuri halu osallistua valtion säästötalkoisiin. Monet olisivat jopa vapaaehtoisestikin valmiita luopumaan osasta palkastaan. Monilla on sellainen käsitys, että tämä säästö heidän palkastaan menisi esimerkiksi valtion velan lyhennyksiin, tai muuhun hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Valitettavasti totuus on se, että mitä heidän palkastaan pakkolailla otetaan, menee käytännössä yksityisten yritysten osinkojen maksuissa pörssiyhtiöiden osakkeiden omistajille. Hallituksen esityksillä ollaan siirtämässä kaikilta palkansaajilta joidenkin arvioiden mukaan jopa 3,5 miljardia euroa yksityisille työnantajille. Kyseessä on periaatteessa puhdas tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille.

Hallituksen asettama selvitysmies julkaisi 15.10 ehdotuksensa paikallisen sopimisen lisäämiseksi. Hallitus tilasi selvityksen saatesanoilla, että yrityksissä pitäisi pystyä nykyistä laajemmin paikallisesti sopimaan, mm. työsuhteen ehdoista, palkoista, työajoista ja työsuhteen purkamisedellytyksistä. Esitys auttaisi ehkä siihen, että työntekijöitä olisi pakko kuunnella, mutta edelleenkään heidän kanssaan ei olisi pakko keskustella. Selvitys tukee hallitusta tavoitteessaan tehdä tulonsiirtoja työntekijöiltä työnantajille. Paikallisen sopimisen tai paikallisen sanelemisen välinen raja voi olla hiuksen hieno. Lainsäädännössä voidaan halutessa yhdellä sanalla tai pilkulla määritellä kumpaa halutaan.

Pakkolaeilla ja paikallisen ”sopimisen” lisäämisellä hallitus ilmeisesti tähtää yhteensä noin 10% ”kilpailukykyloikkaan”. Näyttääkin siltä, että kaikki tämä 10% otetaan pelkästään palkansaajien kukkarosta. Tämä vie meidän vaaralliselle tielle, joka lisää palkansaajan kulutuskäyttäytymisen varovaisuutta, eli raha ei liiku. Tämän lopputuloksena on kuluttamisen vähentyminen ja tätä kautta vain lisää YT-neuvotteluita ja irtisanomisia. Tämä johtuu siitä, että valtion talous ei toimi kuten yksityistalous. Yksi talousjärjestelmämme ongelma on se, että jos keskitymme pelkästään velkojen takaisinmaksuun, niin kierrossa olevan rahan määrä vähenee. Olemmekin laittamassa liikkeelle vaarallista oravanpyörää pelkästään siksi, että olemme sokeutuneet pessimistisistä uutisista, ja haluamme tähän aikaan ja paikkaan nopean ratkaisun. Nopeita ratkaisuja Suomessa oleviin suuriin rakenteellisiin ongelmiin ei kuitenkaan ole olemassa.

Mitä sitten pitäisi tehdä, on yleinen vastakysymys. Pysyvää parannusta maan talouteen voidaan saada vain tekemällä asioita paremmin kuin muut maat tekevät. Jos ryhdymme kilpailemaan halvalla työllä, niin aina löytyy maita joissa työ tehdään vieläkin halvemmalla. Aidosti voimme siis kilpailla vain korkeaa osaamista vaativilla töillä ja käyttämällä kaikessa päätöstenteossa ja kehittämisessä kaikkien ihmisten osaamista. Tämä tarkoittaa sitä, että sivistyneen maan ja yrityksen tärkein materiaali ja resurssi ovat sen ihmiset. Säätämällä yksipuolisia pakkolakeja hallitus vain lisää vastakkainasettelua, eikä edes halua käyttää kaikkien ihmisten osaamista. Hallituksen toimet antavat ymmärtää, että ihmiset itse ovatkin se suurin kuluerä, eikä suurin resurssi. Olen erittäin huolestunut tämmöisestä politiikasta.