Metalliliitto ratkaisijana

Hallitus, työntekijä- ja työnantajajärjestöt saivat alustavan ratkaisun uudeksi TUPO:ksi, koska hallitus malttoi pysytellä hieman taka-alalla. TUPO on tässäkin tapauksessa oikea nimitys, vaikka se tällä kertaa nimettäisiinkin yhteiskuntasopimukseksi eräiden poliittisten piirien kasvojen pelastamiseksi.

Sopimuksessa on palkansaajille todella kipeitä kohtia; kuten työssäkäyvien 24 tunnin lisäys vuosityöaikaan, joka tarkoittaa laskennallisesti 30 000 uutta työtöntä, työeläkemaksujen asteittainen korotus 1,2%:iin saakka pelkästään palkansaajien osalta, työttömyysvakuutusmaksujen asteittainen nousu 0,85% palkansaajien osalta, julkisen sektorin lomarahojen 30% leikkaus kolmeksi vuodeksi joista saatavalla voitolla alennetaan kaikkien työnantajien sosiaaliturvamaksuja samoilta vuosilta noin 1%, ja sen jälkeen pysyvästi 0,58%.

Palkansaajan kukkarosta ollaan kirjaimellisesti viemässä jopa neljän desimaalin verran euroja vuositasolla. Nämä eurot menevät työnantajille, eivätkä esimerkiksi valtion velan lyhennyksiin. Nämä eurot ovat pois kotimaisesta kulutuksesta, joka näkyy aikanaan tilastoista kotimaisen kysynnän vähenemisenä, konkursseina, sekä työttömyyden kasvuna. Hallituksen ”käänteis-Robin Hoodimaisen”-politiikan onnistumisen mittari tuleekin olemaan pörssiyhtiöiden osinkojen ulosmaksujen kasvu, eli vähän omistavilta annetaan jo paljon omistaville.

SAK alistaa sopimuksen vielä omien jäsenjärjestöjensä hallituksille, eli kuulemme vasta ensiviikolla SAK:n lopullisen kannan. Vaikka sopimus hyväksyttäisi, niin SAK:n alaisen maan suurimman teollisuusliiton juuri alkavat liittokokousvaalit ovat tuomassa oman mausteensa soppaan. Yksi osoitus maan hallituksen suosiottomuudesta palkansaajien keskuudessa on se, että Metalliliiton liittokokousvaalien ehdokkaista vain noin 0,5% on hallituspuolueiden edustajia. Metalliliitto on demokraattisesti johdettu järjestö, joten sen liittokokouksen päätökset vaikuttavat koko liiton linjauksiin. Jäsenistöstä on jo tullut lukuisia liittokokousaloitteita pakkolakeja ja työehtosopimuksien heikennyksiä vastaan. Olen ehdokkaana tehnyt sellaisia itsekin, ja niiden läpimenemisen puolesta liputan vahvasti. Nähtäväksi jää, voiko metallin varsinaisessa liittokokouksessa vielä toukokuussa tulla sellainen päätös, joka johtaisi maan suurimman teollisuusliiton irtaantumiseen sopimuksesta. Tämä kaataisi koko sopimuksen.

Metallin lisäksi neuvottelutuloksen voi kaataa myös paikallista sopimista koskevan työryhmän lopputulos, tai siihen pääsemättömyys. Tässä pelkona on se, että yritykset luovat keinotekoisesti ”kriisitilanteen” jonka varjolla esimerkiksi palkkoja voitaisi laskea. Tämä johtaisi kilpailevan yrityksen ”kriisiytymiseen”, ja pahimmassa skenaariossa kohta jokaisella yrityksellä olisi jonkinlainen jatkuva ”kriisi” päällä. Tämmöisessä tilanteessa ei rehellinen yrittäjä enää pärjäisi, jos sillä jo nyt on vaikeuksia pärjätä pimeää työvoimaa käyttävien yritysten puristuksissa.

Jos työmarkkinasopimusta ei ole juhannukseen mennessä, niin ei sitä sitten ilman työtaisteluita tulekaan. Liitot voivat ja osaavat kyllä tarvittaessa taistella, mutta onko oman kannatuksensa kanssa kamppailevalla maan hallituksella siihen varaa?

 

Kirjoitus oli kolumni Keski-Pohjanmaassa 02.03.2016

0
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola
Ehdolla kuntavaaleissa

Palkansaaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu