Työmarkkinat ovat nyt entistä syvemmässä kriisissä

Viimepäivien työmarkkinauutisia seuranneena ei voi kuin todeta, että kylläpä asiat voivat nopeasti mennä huonompaan suuntaan. Tällä viittaan EK:n ulostuloon lopettaa sopimansa keskusjärjestötason sopimukset. Sittemmin se perusteli päätöstään ”kehittämisellä” ja ”uudistamisella. Nämä ovat sellaisia termejä, joita me nykyisessä työelämässä työntekijöiden edunvalvojina toimineet olemme oppineet kavahtamaan, sillä ne tarkoittavat lähes poikkeuksetta jonkin asteisia heikennyksiä palkansaajaa kohtaan…

Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto ei ollut ainoa jota tämä päätös närästää ja jonka mielestä olemme vaarallisella tiellä. Metalliliitto oli käytännössä avainratkaisijan asemassa kilpailukykysopimuksesta sovittaessa. Lähes kaikki tahot hyväksyivät kilpailukykysopimuksen, mutta asettivat oman päätöksensä alisteiseksi sille mikä oli metalliliiton liittovaltuuston päätös KiKy:stä 10.06.2016. Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin.

Olin myös itse päättämässä metalliliiton liittovaltuustossa Kilpailukykysopimuksesta. Taivuin niukin naukin kannattamaan sopimusta sen hetkisen tiedon varassa. Jos olisin silloin tiennyt, että vain vähän yli puoli vuotta sopimuksen jälkeen, ja vain muutama kuukausi 24 tunnin työnajan pidennyksen jälkeen, metsäteollisuus eroaa ns. suomen mallin tekemisestä ja EK irtisanoo keskusjärjestösopimukset voimansa tunnossa, niin tuskin ketään metalliliiton liittovaltuustossa olisi saatu hyväksymään kilpailukykysopimusta.
Jos metalliliitto olisi hylännyt kilpailukykysopimuksen, olisi maan hallitus ollut pattitilanteessa ja Suomi mahdollisesti tällä hetkellä hyvinkin erinäköinen, ehkä jopa hallituspuolueita myöten. Olen pohtinut näitä vaihtoehtoisia työmarkkinanäkymiä ennen kilpailukykysopimuksen solmimista mm. tässä ja tässä.
Kaiken tämän jälkeen minä ammattiyhdistysliikkeen päättäjänä tunnen oloni petetyksi. Mielestäni voidaan käyttää suoraan sanaa ”kusetettu” kuvaamaan paremmin sitä, miten minä koen tulleen kohdelluksi palkansaajajärjestön edustajana. Tämän tunteen minä muistan varmasti pitkään.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on vedonnut pääministeri Juha Sipilään tilanteen ratkaisemisen puolesta, mutta Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder on sanonut että hallituksen on pysyttävä pois työmarkkinapöydistä aikaisempien huonojen esimerkkien vuoksi.
Taivun tässä asiassa itsekin valitettavasti Fjäderin kannalle, sillä hallitus on ay-porukan silmissä osoittautunut työmarkkinoilla olemaan norsu porsliinikaupassa, joka ei vain ymmärrä pysyä paikoillaan. Antti Rinteen ajatus olisi hyvä siinä vaihtoehtoisessa todellisuudessa, jossa pääministeri ei olisi osoittautunut niin selvästi vain toisen osapuolen, eli tässä tapauksessa työnantajaliittojen, käskyläiseksi ja heidän politiikan toteuttajaksi heti hallituskauden alusta alkaen.

Tämän hetken tilanne on nyt se, että palkansaajajärjestöt eivät näytä voivan luottaa hallituksen poliittisien päättäjien kykyyn toimia neutraalina osapuolena sovittelijan roolissa, eivätkä ne voi luottaa työnantajajärjestöjen vilpittömyyteen siinä, etteikö huomenna irtisanottaisi taas joku yhteisesti sovittu asia. Tilanteesta ulospääsy alkaa näyttää entistäkin vaikeammalta ja jo toistamiseen kuluvan vuoden syksy näyttää työmarkkinoilla vähintään yhtä epävakaalta, kuin viimevuonnakin tähän aikaan.
En ole aikaisemmin ollut mikään aktiivinen työmarkkinapolitiikan tarkkailija, mutta en muista kyllä tämmöistä aikaa, että enemmän tai vähemmän hallituksesta johtuvista syistä ollaan joka vuosi heti alkuvuodesta sellaisessa tilanteessa, että yleislakon uhka vallitsee. Tämä hallitus on kyllä minun silmissä epäonnistunut surkeasti yhteiskuntarauhan ylläpitäjänä. Olen lievästi sanoen pettynyt 🙁

Valitettavasti palkansaajien syvät rivit eivät tunnu kunnolla näkevän vallitsevaa tilannetta kokonaisuutena, tai niitä alkusyitä jotka nykytilanteeseen ovat johtaneet. Jos se tämän ymmärtäisi, kokisivat kaikki hallituspuolueet rökäletappion kunnallisvaaleissa. Tällä hetkellä gallupit eivät näyttäisi lupaavan rökäletappiota, joten nykypolitiikalla voi olla mahdollisuus jatkua vielä seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka. Jäämme odottamaan kuntavaalien tuloksia, jota olen pohtinut jo aikaisemmin tässä

0
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola

Palkansaaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu