LAKI VS. KÄYTÄNTÖ HUOLTAJUUSOIKEUDENKÄYNNEISSÄ

Olen seurannut Helsingin Sanomien kirjoittelua huoltajuusoikeudenkäynneistä 5-9.5 välisenä aikana.

On tullut hienoja näkökulmia ja huomioita asiaan, kaikki aiheellisia, mutta ajattelin vielä kertoa omani. On totta, että huoltajuuskiistat ovat vaikeita, koska usein osapuolina on erinäisistä psykiatrisista ongelmista kärsiviä vanhempia. Tähän on suunnitteilla ottaa malliksi Norjan ns. Follo-malli, joka 5.5 kirjoituksesa mainittiinkin. Tässä mallissa asiantuntija tuomari sekä psykiatri neuvottelevat vanhempien kanssa ennen varsinaista oikeudenkäyntiä, ja pyrkivät saada aikaan sopimuksen.

Kaikki huoltoriitatyypit eivät kuitenkaan sovellu tähän menettelyyn, näitä ovat mm. erinäisistä psykiatrisista ongelmista kärsivät vanhemmat, sovittelemattomat vanhempien väliset ristiriidat tai monikulttuuriset ristiriidat (1.). Hyöty tästä Norjan mallista jää siis siihen, että osataan tunnistaa nämä psykiatriset yms. tapaukset, koska he tulevat joka tapauksessa riitelemään asiaansa oikeudessa.

Perheasioiden sovittelu ei kuitenkaan ole mitään uutta. Se on ollut mahdollista järjestää jo nykykäytännönkin puitteissa. Tästä on olemassa hieno ohje Sirpa Taskisen tekemässä oppaassa Lapsen etu erotilanteissa 2001 s.52-60. Paikallisten sosiaaliviranomaisten on oman osaamisen puuttuessa mahdollista kutsua avuksi erityisiä asiantuntijoita.

Meillä on siis olemassa jo jonkinlainen neuvottelukäytäntömahdollisuus, mutta miten se on toteutunut käytännössä?

Oikeus pyytää noin puolessa tapauksissa selvityspyynnön sosiaalitoimelta (2.). Tämä tarkoittaa sitä, että vain näissä puolissa tapauksissa on edes mahdollista toteuttaa tätä neuvottelukäytäntöä. Tämä tuntuu vallan uskomattomalta, koska mm. siinä Norjalta kaipaillussa mallissa sovitteluun suostui 80% vanhemmista ja heistä 80-90% saavat sovittua asiansa (3.), ja loput ovat näitä aikaisemmin mainittuja vaikeita mm. psykiatrisia tapauksia.

Sosiaalitointa on moitittu puolueellisuudesta mm. HS 5-9.5 välisenä aikana esiintyneissä kirjoituksissa. Näillä perusteilla kritiikki osuukin niihin sosiaalitointa harjoittaviin henkilöihin ja kuntiin, jotka eivät noudata lakia ja siihen opastavia oppaita. Laki on asiassa tarpeeksi yksiselitteinen ja tasa-arvoinen.

Herääkin kysymys, että miksi nykyistä neuvottelukäytäntöä ei käytetä näillä tiedoilla ilmenevien perusteiden mukaan enempää kuin puoliin huoltajuuskiistoista? On suorastaan järkyttävää, jos vanhemmat keskustelevat lapsiin liittyvistä asioista ensikertaa oikeudessa. Siellä saatavat pari suunvuoroa eivät taatusti riitä siihen vaadittavaan lapsen edun mukaiseen toimintaan, niin vanhempien, kuin oikeudenkaan osalta.

Miksi ei pidetä huolta, että edes näissä puolissa tapauksista ei noudateta vallitsevia työohjeita ja lainsäädäntöä? Auttaako uusi malli, jos samanlaisia työntekijöitä on uudessakin ja lakia tai suositeltuja käytäntöjä ei noudateta edes vanhassa käytännössä? Onko nykyiset tuomarit ja sosiaaliviranomaiset niin ”voittamattomia” ettei nykyistä lakia saada noudatettua ja täytäntöön pantua?

Me täällä Suomessa ihmettelemme lähes mahdottomasti työstään erotettavaa Kreikkalaista virkamiestä, mutta yritäpäs erottaa Suomessa lakia noudattamatta jättänyttä tuomaria tai sosiaaliviranomaista.

Lähdeviitteet:

  1. Huoltoriidat tuomioistuimissa – Maija Auvinen s.500-501

  2. http://www.optula.om.fi/uploads/sps7l7jobjo.pdf s.88

  1. Huoltoriidat tuomioistuimissa – Maija Auvinen s.500

0
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola
Ehdolla kuntavaaleissa

Palkansaaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu