Aloite nro. 12 SDP puoluekokouksessa 2020

Olen tehnyt aloitteen SDP puoluekokoukselle 2020, otsikolla tekemättömän työn vero. Aloite löytyy täältä: https://sdp.fi/wp-content/uploads/2020/04/Aloitteet-puoluekokoukselle-2020-web.pdf

Aloitteen perusidea on antaa täysimääräinen eläke myös osa-aikaisille työntekijöille riippumatta siitä, montako tekevätkö he täyttä työaikaa vai eivät.

Tällä hetkellä varsinkin palvelusektorilla työntekijöillä on suuri ongelma se, että heille annetaan vain noin 2/3 osaa täydestä viikkotyöajasta, jolloin työntekijän eläkemaksukertymääkin karttuu samassa suhteessa. Näin työnantajat voivat varsinkin palvelualoilla siirtää yrittäjän riskiä työntekijälle. Miten riski siirtyy? No palvelualat ovat nimensä mukana erityisesti työvoimavaltaisia aloja, joissa työn tarve voi vaihdella suuresti lyhyenkin ajanjakson sisällä. Työnantajat tekevät siksi yleisesti työsopimuksia työntekijöille, joissa viikkotyötunnit jätetään tarkoituksella vajaiksi. Kun tulee yhtäkkinen tarve työvoimalle, voidaan kutsua vajaan viikkotyötunnin työntekijä töihin eikä näin koskaan tule tarvetta maksaa ylityökorvausta tälle työntekijälle. Samalla työnantajan ei tarvitse maksaa työntekijälle varallolosta olla millä hetkellä tahansa työnantajan käytettävissä. Kun työntekijällä on vajaat tunnit, niin on tulotasokin heikko, eikä käytännössä ole edes mahdollisuutta kieltäytyä tarjotuista lisätunneista. Näin yrittäjän riskiä on siirretty työntekijän kannettavaksi ja tämä on varsin yleistä Suomessa. Monelle palvelualan työntekijälle tämä muodostaa köyhyysloukun.

Samaan aikaan toisaalla työnantajat valittelevat, että Suomessa ei ole tarpeeksi työvoimaa heidän tarpeisiinsa. Näen hyvin ristiriitaisena sen, että Samaan aikaan varataan yksi kokonainen ihminen töihin, mutta sitten häntä ei käytetä kokonaan, ja sitten samalla valitetaan että työvoima ei Suomessa riitä? Siksi työnantajia tulisi kannustaa tarjoamaa täysiä työtunteja, eikä aina vain varaamaan lisää työvoimaan ”reserviin kaiken varalta”. Tämä onnistuu tekemättömän työn verolla.

Tekemättömän työn vero tarkoittaa sitä, että työntekijälle maksetaan täysi työeläke,aksu täyden viikkotyötuntimäärän perusteella, riippumatta siitä mitä hänen viikottaiseksi työajaksi on työsopimuksessa päätetty. Työeläkemaksu on palkan sivukulu, joka on suuruudeltaan noin 25%. Käytännössä homma toimisi niin, että jos työntekijällä on töitä vain 2/3 osaa täydestä mahdollisesta työajasta, maksaisi työnantaja tämän noin 25% työeläkemaksun myös tältä puuttuvalta 1/3 osalta, vaikka työntekijä ei olisikaan töissä. Uskon että tästä aiheutuva noin lisäkulu työnantajalle kannustaisi työnantajaa tarjoamaan työtunteja aina ensimmäisenä työntekijöille joilla täysi työaika ei toteudu, joka parantaisi heidän ansioitaan, sekä helpottaisi työnantajien työvoimapulaa niillä aloilla, joilla on yleistä tarjota vain vajaata työaikaa täyden työajan sijaan.

Kuinka suuri lisäkulu työnantajille?

Esimerkissä, jossa työntekijälle tarjotaan vain 2/3 osaa työajasta ja jossa työnantaja olisi velvollinen maksamaan noin 25% eläkemaksun 3/3 osaa ajasta, toisi tämä työnantajalle noin 8% lisäkulun työn sivukulujen muodossa. Jos työnantaja päättäisi tämän jälkeen tarjota työaikaa 3/3 osaa, niin mitään lisäkuluja ei synny.

Mielestäni olisi oikeudenmukaista maksaa täysi eläkemaksu työntekijälle, jonka työnantaja kuitenkin työtuntijärjestelmää suunnitellessaan varaa täysin itselleen, jolloin toisen työn tekeminen esimerkin mukaisessa palvelualan työpaikassa muodostuu käytännössä aina mahdottomaksi.

Tämä ei velvoittaisi kuitenkaan työnantajaa, jos työaika ei ole täysi työntekijän omasta aloitteesta, tai jos työntekijä on päätoiminen opiskelija.