Ilman metalleja et lukisi tätä(kään) kirjoitusta

Oletko tullut koskaan ajatelleeksi montako eri metallia matkapuhelin keskimäärin sisältää? Harva uskaltaa arvata oikeaa määrää, joka on kuvan 1. tutkimuksen mukaan niinkin suuri kuin noin 40 erilaista metallia ja puolimetallit mukaan lukien jopa noin 50 erilaista alkuainetta. Yleensä kun puhutaan ”maailman sähköistämisestä”, niin keskusteluun nousee ensimmäisenä litium ja toisena koboltti. Harvemmin kuulee puhuttavan vaikkapa indiumista, joka on välttämätöntä kännyköiden näytöille, tai vaikkapa kännykän led-valoissa käytettävästä europiumista. Kännyköissä oli ennen ”älykännykkäkautta” noin 30 eri metallia, mutta ”älyn” tultua kännykkään on se monimutkaistunut ja metallien määrä vain kasvanut entisestään. Arvioisin että keskimäärin kaikessa nykyisessä elektroniikassa on sen ”epä-älykkään kännykän” verran metalleja.

Kuva 1.
Kuva 1.

Linkki kuvaan ja tutkimukseen: https://www.researchgate.net/publication/327440935_Characterizing_the_Materials_Composition_and_Recovery_Potential_from_Waste_Mobile_Phones_A_Comparative_Evaluation_of_Cellular_and_Smart_Phones


Uusiutuva energia

Metalleja puolestaan ei voi tehdä ilmasta, kuten energiaa voidaan tehdä, vaan metallit pitää joko kaivaa maasta, tai sitten kierrättää olemassa olevia metalleja. Metallit ovat siitä hyviä materiaaleja, että niitä voidaan kierrättää periaatteessa loputtomasti, mutta uusiutuvaa sähköä ei voi tehdä ilman metallien apua. Kuvasta 2. voi tarkastella mitä metalleja tuulivoiman ja aurinkovoiman rakentaminen tarvitsee ja varsinkin mistä maista nämä metallit tulevat.

Kuva 2.
Kuva 2.

Linkki kuvaan: https://www.vice.com/en_us/article/a3mavb/we-dont-mine-enough-rare-earth-metals-to-replace-fossil-fuels-with-renewable-energy

Kuvasta voimme päätellä, että ilman kiinan metallivarantoja ei tällä hetkellä rakennettaisi tuulivoimaa kuin murto-osa tämän hetkisestä tasostaan. On tosin arvioitu, että Kiina on päätynyt tuottamaan kyseisessä kuvassa 2. olevia harvinaisiksi maametalleiksi (REE) luokiteltuja metalleja, koska se on pystynyt tuottamaan niitä halvemmalla kuin kukaan muu muualla. Tosiasia on kuitenkin myös se, että Kiinan maaperästä niitä löytyy. Löytyy niitä kyllä muualtakin, mutta niiden kaivaminen ei ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa.

Kuvasta 3. voimme huomata miten harvinaisten maametallien (rare earth minerals) tuotanto on valunut kiinalaisten käsiin lähes kokonaan. Tämä onkin saanut monen muun talousalueen päättäjät aiheellisesti huolestumaan siitä, että kannattaako näin keskeisistä metalleista olla riippuvainen sellaisesta maasta, jolla on Euroopan näkökulmasta kyseenalaisia aikomuksia ihmisoikeuksien ja maailmanpolitiikan saralta. Tämä onkin johtanut keskusteluun siitä, että EU:n tulisi talousalueena olla riippumattomampi ulkomailta tuotavista harvinaisista maametalleista ja että tuulimyllyt Euroopassa tulisi kyetä valmistamaan alusta loppuun omalla teollisuudella ja metalleilla.

Kuva 3.
Kuva 3.

Linkki kuvaan: https://thebusinessofmining.com/2010/10/04/the-rise-of-china-in-mining/


Kysyntä kasvaa voimakkaasti!

Euroopan Unioni ja kaikki sen maat ovat jo Pariisin ilmastosopimuksessa vuonna 2015, sekä EU:n vihreän kehityksen ohjelmassa sitoutuneet hiilineutraaleiksi yhteiskunniksi vuoteen 2050 mennessä. Toki tämmöisellä muutoksella on teolliset häviäjänsä ja sitä myöten vastustajansa, joiden lobbarit levittävät ilmastonmuutoksen vastaista propagandaa. Jotkut puolueet Suomessa ja Euroopassa ajavat tietoisesti, tai tietämättään näiden ”hiileen” perustuvien teollisten toimijoiden asiaa levittämällä heidän ”epätotuuksiaan” faktoina omissa ”medioissaan”, jotka eivät kunnioita samoja yhteisiä faktojen tarkistukseen liittyviä pelisääntöjä, joita muut asiasta kirjoittavat mediat noudattavat.

Maailma siis muuttuu, uusiutuvaa ja vähäpäästöistä energiantuotantoa tarvitaan roimasti lisää, ja tämä jos mikä vaatii entistäkin enemmän metalleja. Kuvasta 4. näemme arvioita joidenkin uusiutuvaan energiaan liittyvien metallien kysynnän on arvioitu kasvavan vuoteen 2050 mennessä. Esimerkiksi indiumin kysynnän on arvioitu kaksitoistakertaistuvan ja perinteisen hopeankin yli kaksinkertaistuvan!

Kuva 4.
Kuva 4.

Linkki kuvaan: https://www.vice.com/en_us/article/a3mavb/we-dont-mine-enough-rare-earth-metals-to-replace-fossil-fuels-with-renewable-energy

On muitakin metalleja joiden menekki kasvaa ja jotka liittyvät maailman sähköistämiseen. Näitä voit tarkastella kuvasta 5. jossa on arvioitu myös niiden menekin kasvua vain muutaman seuraavan vuoden aikana. Metalleja joiden kysyntä kasvaa väkisin ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ovat harvinaisten maametallien (REE) lisäksi hopea, kupari, litium, grafiitti, nikkeli, koboltti, mangaani, vanadiini, sinkki ja viimeisenä mutta ehkä viimekädessä keskeisimpänä, uraani.

Kuva 5.
Kuva 5.

Linkki kuvaan: https://www.visualcapitalist.com/bull-case-every-energy-metal-2019/

Miksi Uraani on tärkeää? No siksi, että kaikesta maailman sähköstä tuotetaan tällä hetkellä jopa 67% fossiilisilla polttoaineilla! Maailman sähköistymisestä ei ole juurikaan hyötyä niin kauan, kun sähköä tuotetaan pääsääntöisesti fossiilisilla polttoaineilla.
https://www.iea.org/fuels-and-technologies/electricity

Ydinvoimasta kun on kyse, niin on hyvä tietää että Uraanin energiatiheys on 80 620 000 MJ/kg, kun taas fossiilisten polttoaineiden, kuten kaasun 53,6 MJ/kg, dieselin 46 MJ/kg, raakaöljyn 42 MJ/kg, puun 18 MJ/kg, turpeen 13 MJ/kg ja ruskohiilen 10-20 MJ/kg. Esimerkiksi turpeeseen verrattuna ydinvoimalakäyttöinen uraani sisältää kiloa kohden 6,2 miljoonaa kertaa enemmän energiaa. https://en.wikipedia.org/wiki/Energy_density#Tables_of_energy_content

Voimme oikeutetusti ajatella, että ovatko nämä kaikki energian varastointiin, tuottamiseen ja siirtämiseen liitetyt metallit ”uusi öljy” ja seuraavaksi miettiä minkälaisia vaikutuksia tällä tulee olemaan maailmanpoliittiseen tilanteeseen jo lähitulevaisuudessa. Ilman kuparia sähkö ei liiku ja ilman Uraania ei tuoteta riittävästi tasaista päästötöntä sähköenergiaa, jota teollisuus toimiakseen välttämättä tarvitsee. Tuuli ja aurinkovoima ovat tässä täydentäviä energiantuotantomuotoja, mutta eivät varsinkaan täällä Pohjoisessa tuota riittävästi tasaista energiaa kotitalouksien, liikenteen ja teollisuuden tarpeisiin.


Missä kaivoksia nykyään on? Tulevaisuuden kysyntä herättää tuottajien kiinnostusta

Kun on päivän selvää, että kysyntä kasvaa, niin herättää se tietenkin kiinnostusta tuottaa tarvittavia metalleja. Mutta myös keskusteluita siitä kuka niitä metalleja tällä hetkellä tuottaa, missä tuottaa, millä ihmisoikeuksilla tuottaa ja millä luontoarvoilla niitä mistäkin kaivaa. Kuvasta 6. voimme tarkastella tällä hetkellä Pohjoismaissa sijaitsevia kaivoksia ja metallien rikastamoita. Rikastamot ovat olennainen osa metallien tuotantoketjua, koska kaivokset eivät tee metalleja jatkotuotantoon kelpaaviksi, eli 100% puhtaaksi metalliksi. Esimerkiksi sinkkikaivoksen tuottaman sinkkirikaste on ehkä noin 50% sinkkipitoisuudeltaan ja kuparikaivoksen kuparirikaste noin ehkä noin 30% kuparipitoisuudeltaan. Tämän rikasteen siis rikastamot, joita voidaan kutsua myös sulatoiksi tai jalostamoiksi, tekevät puhtaaksi metalliksi, joka toimitetaan eteenpäin asiakkaalle, joka vasta tekee metallista lopullisia tuotteita.

Kuva 6.
Kuva 6.

Kuvasta 7. voimme nähdä samalta alueelta kaivosvaltaukset, sekä perustamisen eri vaiheissa olevat kaivokset.

Kuva 7.
Kuva 7.

Kartaa zoomatessa ulospäin voi joitakin kaivoksia poistua kartalta. Voita tarkastella ja zoomailla eri alueita ympäri maapalloa itse lähemmin täältä. http://mapper.infomine.com/


Kaivoksia ei perusteta päivässä tai edes vuodessa.

Etsintä ja kaivoksen kannattavuusvaiheen tutkinta ei aina johda kaivoksen perustamiseen saakka, tai voi kestää pitkänkin aikaa, ennen kuin kaivos perustetaan. Kuvassa 8. näemme miten kaivoksen perustaminen menee. Aluksi etsitään metalleja, sitten kun niitä löydetään, arvioidaan löydöstä, tehdään metallipitoisuuksia tarkentavia ja esiintymän muotoa maan alla koskevia maan kairauksia, luvitetaan/yritetään luvittaa alue kaivostoiminnalle ja etsitään rahoitusta kaivoksen perustamiselle. Nopeimmillaankin keskimääräisen kaivoksen perustamiseen menee noin 10 vuotta. Kun poliitikot sitten Suomessa tai EU:ssa tekevät päätöksen, että ”joo, nyt tehdään itse kaikki nämä strategisesti tärkeät metallit”, niin se ei valitettavasti onnistu aivan käden käänteessä.

Kuva 8.
Kuva 8.

Linkki kuvaan: https://www.visualcapitalist.com/visualizing-the-life-cycle-of-a-mineral-discovery/

Kuvasta 9. on pu0lestaan arvioitu mistä päin maailmaa joitakin maailman sähköistämiseen tarvittavia keskeisiä metalleja tulevaisuudessa todennäköisimmin löytyy.

Kuva 9.
Kuva 9.

Linkki kuvaan: https://www.theverge.com/2019/2/15/18226210/energy-renewables-materials-mining-environment-neodymium-copper-lithium-cobalt


Ihmisoikeudet?

Kun maailma sähköistyy ja siirtyy tuskaisen hiljaisesti kohti fossiilisista polttoaineista vapaata maailmaa, tulee myös arvioida tämän vaikutukset ihmisiin. On vaikea arvioida työllistääkö metallien kaivaminen ja saattaminen maasta jalostamon kautta kulutukseen enemmän ihmisiä, kuin kaikkien fossiilisten polttoaineiden tuottamiseen tällä hetkellä tarvitaan ihmisiä. Jos otamme sähköisten laitteiden tuotantoon tarvittavan työvoiman, niin todennäköisesti tämä maailman mittakaavassa lisää tarjolla olevia töitä, niin kaivosteollisuudessa, kuin elektroniikkaan liittyvää kokoonpanotyötä.

Kun haluamme arvioida millä oikeuksilla palkansaajat eri puolilla maailmaa näitä töitä tulevaisuudessa tulevat tekemään, tulee meidän tarkastella tämän päivän tilannetta. Yleisimmät julkisuudessa esille tulleet huonot esimerkit liittyvät kobolttiin ja Kongoon. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006376632.html

Jopa 60% kaikesta maailman kobolttituotannosta tulee tällä hetkellä Kongosta, jossa toimialaa mustaa lapsityövoiman käyttö https://www.globalenergymetals.com/cobalt/cobalt-supply/. Mutta toisin kuin moni luulee, niin koboltti esiintyy maassa lähes aina joko kuparin tai nikkelin yhteydessä ja vain 2% maailman koboltin tuotannosta tuotetaan kaivoksessa, jonka päätuote on koboltti. Koboltti on siis kupari ja nikkelikaivoksille sivutuote.

Olen itse myös tutustunut Kongon lapsityövoiman käyttöön liittyvään ongelmakokonaisuuteen ollessani seuraamassa kansainvälisen työjärjestö ILO:n kokousta 2017. Aiheesta lisää täältä https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petripartanen/240768-ilon-106-yleiskokous-osa-10/.

EU:n päätös olla enemmän omavarainen energiaan liittyvissä metalleissa ei pelkästään paranna omavaraisuutta, vaan se parantaa myös ihmisoikeuksia. Eurooppa on maailman paras paikka olla työntekijänä, ja sieltäkin vielä erikseen on erotettavissa Pohjoismaat maailman parhaimpina ja työntekijämyönteisimpinä valtioina. Mitä enemmän metalleja siis kaivetaan Euroopasta, ovat ne A) tuotettu ihmisoikeuksia kunnioittaen koska monessa maassa on yleisesti kattavat työehtosopimusjärjestelmät, B) maissa on ympäristön suojelemiseen liittyvät lait ylipäätänsä olemassa.


Mitä tapahtuisi maailmanlaajuisessa kauppasodassa, joka käytäisi metalleilla?

Otsikkoon vastaten arvioisin että kaikista huonoiten Euroopalle, jonka teollinen tuotanto hyötyy tällä hetkellä maailman eniten metallien ja tavaroiden vapaasta liikkumisesta. Tämän todistaa kuva 10., josta näemme Euroalueella olevan maailman paras vaihtotase, eli kun lasketaan rahallinen arvo kaikelle mitä kauppa-alueiden välillä vuodessa menee rajojen ylitse, niin esim. G20 maihin suhteutettuna ja raa´aksi rahaksi muutettuna laskettuna Eurooppa menestyi vuonna 2019 parhaiten.

Kuva 10.
Kuva 10.

Linkki kuvaan: https://data.oecd.org/chart/62bO


Lopuksi

En ota kirjoituksella kantaa ympärillä pyörivään keskusteluun kaivoksista, niiden luvittamisista tai niiden ympäristöystävällisyydestä. Totean kuitenkin sen, että Euroopassa tuotetuilla metalleilla on todennäköisimmin parempi vaikutus ihmisoikeuksiin ja pienempi vaikutus ympäristöön, kuin maailmalla keskimäärin.

Lisäksi totean, että Kiina on harrastanut tietoisesti sellaista politiikkaa, jossa se on päätynyt energian tuotannon ja varastoimisen kannalta tärkeiden metallien merkittävimmäksi tuottajaksi ja pitää sen suhteen ”maailmaa hyppysissään”. Sen noin 40 eri metallia sisältävät kännykät toki tuotetaan pääsääntöisesti ”Kiinan suunnalla”, mutta jos vähänkään katsomme ympärillemme ja tarkastelemme vaikkapa Eurooppalaista autotuotantoa, niin tajuamme että sen kosketusnäytön sisältävä moderni autokin sisältää myös vähintään sen 40 eri metallia, ja viimekädessä kaikki ”tyhmempikin” elektroniikka kahvinkeittimestä televisioon jotain sinne päin.

Euroopasta puhuessa Suomi ei olisi mitenkään immuuni kyseiselle painajaisskenaarion mukaiselle kauppasodalle, vaikkei täällä enää kännyköitä valmistetakkaan. Suomessa on myös merkittävää metallien jalostukseen liittyvää teollisuutta, jonka merkittävin ja tasaisesti kasvava keskittymä sijaitsee Kokkolan suurteollisuusalueella. Kirjoituksen tulevaisuuteen ja energiaan liittyvistä metalleista alueen rikastamoissa valmistetaan jo kobolttia ja sinkkiä, ja tulevaisuudessa vielä lisäksi litiumia. Alueella on litium-esiintymä joka ei ole vielä edennyt kaivokseksi saakka, mutta sinkki ja koboltti tuodaan pääsääntöisesti lähes täysin muualta päin maailmaa. Kauppasodan vaikutukset Suomessa olisivat siis niin suoria, kuin epäsuoriakin asiakkaiden kautta. https://www.kip.fi/fi/alue/alueen-esittely.html


P.S. Kierrätä, hyvä ihminen!

Nyt kun kerran tämän luettuasi tiedät, että kännyköissä ja elektroniikassa on runsaasti harvinaisia metalleja, niin tee tästä päivästä elektroniikkaromunkierrätyspäivä! Ennen elektroniikkaromu laivattiin Kaukoitään hävitettäväksi, mutta tällä hetkellä arvioisin Euroopan olevan suurin piirtein omavarainen elektroniikkaromun kierrätyksen suhteen. Elektroniikkaromun massakierrätyksessä se ensin murskataan, sitten sulatetaan metalliksi, joka jälleen se taas murskataan ja prosessikemian kautta eriytetään eri metalleiksi esim. kuparijalostamon tuotantoprosesseissa.

Kierrättämällä kaiken vintillä olevan romumetallin tehostat Euroopan pyrkimystä omavaraisuuteen kaikissa metalleissa.

+2
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola
Ehdolla kuntavaaleissa

Palkansaaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu