Köykäinen salkku Suomelle

Jutta Urpilainen on saamassa kansainvälisten kumppanuuksien komissaarisalkun. Koska hän ei halua arvioida salkun ”painavuutta”, niin ajattelin tehdä sen itse tämän hetkisen tiedon perusteella. ”Salkkujen” sisältö voinee muuttua myös matkan varrella. Kun katsotaan pelkkiä salkkujen titteleitä, niin varsin kevyeltä kuulostaa Kreikkalaisen Margaritis Schinasin saamaa ”eurooppalaisen elämäntavan” salkku, joka tarkoittanee lähinnä eri EU maiden kansallisruokiin ja -musiikkiin tutustumista, mutta todellisuudessa hänkin on yksi komission varapuheenjohtajista.

Tulevassa komissiossa ulkopolitiikka jakautuu monelle henkilölle. Kriisienhallinnon salkku vastaa Slovenialainen Janez Lenarčič. Naapuruuden ja laajentumisen yhteistyö kuuluu Unkarin László Trócsányin salkulle. Espanjalainen Josep Borrell puolestaan on ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Hän määrittänee EU:n painopisteet ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja lienee kaikkien kansainvälisten sopimusten alulle panija, sekä hallinnonalansa rahan käytön päättäjä. Urpilaisen ”kansainväliset kumppanuudet” salkku kuulostaa näiden muiden rinnalla lähinnä toissijaisten juhlallisuuksien salkulta.

Urpilaista edeltäneet Suomalaiset komissaarit Olli Rehn ja Jyrki Katainen olivat komission varapuheenjohtajia. Varapuheenjohtajia on komissiossa neljä, joiden lisäksi on vielä kolme johtavaa varapuheenjohtajaa. Varapuheenjohtajilla on enemmän valtaa oman vastuualueensa asioihin. Vaikka ensimmäinen komissaari Erkki Liikanen ei ollutkaan varapuheenjohtaja, niin kokonaisuutta arvioitaessa näyttää siltä, että nyt Suomen saama salkku on heikoin joka Suomella on tähän mennessä ollut. Ymmärtääkseni salkut räätälöidään henkilöille sopiviksi. Jos näin on, niin Suomalainen ”maan tapa”, eli poliittinen nimittäminen, teki Suomesta kokoansa pienemmän EU:ssa. Jos YLE:n uutiseen 10.9.2019 on uskominen, niin ehkä tästä poliittisesta nimittämisestä täytyy kiittää ”uhritarinoita” SDP jäsenten puheenjohtajavaalista 2014. Uutisen mukaan Rinne ”siirsi” Urpilaisen Brysseliin.

Pitääkö Suomen salkku sisällään rahan ja vaikutusvallan sijasta vain lämpimien maiden kokouksissa kivasti päälle istuvia vaatteita, tai voiko olla hyvä ”kansainvälisissä kumppanuuksissa”, jos ei saa rauhaa aikaiseksi edes omassa puolueessaan? Vuodet tulevat sen meille kertomaan.

 

P.S.

Hyvältähän toki komissaarin virka näyttää Urpilaisen CV:ssä ja edesauttaa hänen presidenttiyshaaveitaan, mutta itse Suomi menetti vaikutusvaltaa EU:ssa. Ja vaikka olihan tämä jo tiedossa keväällä ennen eduskuntavaaleja, niin samalla Kokkolan kaupunki menetti eduskunnasta ainoan kansanedustajansa. Tämä on edunvalvonnan karvas tappio koko Keski-Pohjanmaalla, jonka väestöstä n. 70% asuu Kokkolassa. Ja sitä paitsi, kun Suomella on nyt niin touhukas ja osaava ulkoministeri joka kesälomallansakin viimeistelee rauhansopimuksen Sudaniin, niin alkaa näyttää siltä, ettei tälle kansainvälisten asioiden expertille, Pekka Haavistolle, tule löytymään vakavasti otettavaa haastajaa ulkopolitiikan osaamisen suhteen seuraavissa presidentin vaaleissa. Juuri Haaviston tekemä rauhanvälitys auttaa Urpilaisen salkun Afrikkalaisia eniten, koska vain rauha mahdollistaa vakaan kasvun ja työpaikkojen luomisen, joka puolestaan estää pakolaisvirrat Eurooppaan tulevaisuudessa.

petripartanen

Päätoiminen pääluottamusmies, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä. Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu