Oikeistopuppulismia
On ollut huvittavaa seurata minkälaisen keskustelun yhden puolueen haave työajan lyhentämisestä sai aikaiseksi. Tätä kuvaili mm. Suomen yrittäjät Ry. Keski-Pohjanmaan järjestön yrittäjälehden 3/2020 Mervi Järkkälän pääkirjoituksessaan mm. sanoilla tyhmä, populistinen ja pelottava.
Kun työväenpuolue otti vuonna 1903 tavoitteeksi 8 tunnin työpäivän, niin oli silläkin vastustajansa. Silti se säädettiin lakiin vuonna 1917, koska sen mahdollisti teollistumisen mukana tuoma tuottavuuden kasvu. Enää ei yksinkertaisesti ollut niin paljon tarvetta käsin tehdylle työlle. Sittemmin teollistumista on seurannut automatisaation voimakas kehitys ja jälleen uusi tuottavuuden kasvu, joka mahdollisti lauantain muuttamisen vapaapäiväksi, eli viisipäiväisen työviikon. Nyt elämme jo jonkin aikaa kestänyttä robotisaation kautta syntynyttä tuottavuuden kasvun kautta, ja otamme ensiaskeleita tekoälyn saralla, jonka tiedetään edelleen nostavan tuottavuutta. Kun kerran on itsestään selvää, että tuottavuus kasvaa teknologian kehittyessä, olisi suorastaan historiallinen virhe jättää työntekijän asema ja elämä tässä muutoksessa huomioimatta. Kuuden tunnin työpäivä ei ole mikään ”tyhmä ja pelottava” utopia, koska se perustuu tuottavuuden kasvuun ja vähenevien työtehtävien jakamiseen tasaisemmin kaikkien palkansaajien kesken.
Palvelusektorilla monet tekevät jo nyt merkittävästi lyhennettyä työaikaa. Siellä kun on hyvin yleistä, että työnantajat jättävät antamatta työntekijöille täysiä viikkotyötunteja, jolloin antamatta jää jopa kolmannes täydestä mahdollisesta työajasta. Kuitenkin työnantajat varaavat kokonaisen työntekijän, estävät pahimmillaan samojen töiden tekemisen kilpailevassa yrityksessä, ja julkisuudessa valittelevat että Suomessa ei ole riittävästi työvoimaa. Näille työntekijöille kuuden tunnin työpäivä toisi edes keskimäärin lähes täyden työajan.
Kääntäen keskustelun kuuden tunnin työpäivästä voi ajatella myös niin, että miten kävisi tuottavuudelle ja työttömien määrälle, jos nyt palattaisi tekemään kymmentuntista työpäivää kuutena päivänä viikossa? Tuottavuus laskisi ja työttömien määrä kasvaisi. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi mennä tähän suuntaan työaikapolitiikassa?
Keskustelu kuuden tunnin työpäivästä on liian rajallinen näkökulma, koska tuottavuuden kasvu on itsestään selviö ja historia kertoo, että ylimääräiset työtunnit joko katoavat, tai sitten ne jaetaan työttömille. Tämän estämättömän kehityskulun määrää teknologia, eikä se siitä miksikään muutu oikeistoideologisella vastustamisella. Oikea näkökulma keskusteluun on se, että miten tuottavuuden kasvu jaetaan yhteiskunnassa sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Historia kertoo, että se jaetaan yhdessä sopien.
https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Raportit-Reports-50.pdf
Kannattaa lukea koko julkaisukin, mutta ainakin kuvio 9, joka osoittaa, ettei tuottavuus ole vuoden 2005 jälkeen juurikaan kasvanut. Yritetään saada tuottavuus kasvuun ja aletaan sen jälkeen puhua työajan lyhennyksistä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun keskustellaan tuottavuudesta,niin mistä silloin keskustellaan?
Ilmoita asiaton viesti
Joidenkin mielestä tuottavuus tarkoittaa sitä paljonko tuotetaan per aikayksikkö. Mielestäni oikeampi lähtökohta olisi se paljonko tuotetaan per euro. Silloin yrityksen kannalta on parempi, jos saman tuotantomäärän aikaansaamiseen menee vähemmän aikaa. Ratkaisevaa on mitä se maksaa.
Ilmoita asiaton viesti
EK, Suomen Yrittäjät, kokoomus, keskustan ja persujen ”sipilät” ja 6,5 MILJOONAN/v. Jussi Pesonen, jonka mielestä 60 000 euroa vuodessa tienaavat paperimiehet ovat ”liian kalliita” ja vaarantavat kilpailukyvyn?!
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan ehdottomasti lyhennettyä työpäivää, mutta se voidaan toteuttaa vain kilpailukyvyn puitteissa ja jos kilpailijamaissa tapahtuu sama kehitys.
Tällä hetkellä olisi toisensuuntainen kehitys tarpeen kilpailukyvyn säilyttämiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö lyhemmästä työajasta voisi sopia työpaikkakohtaisesti? Miksi se pitää kirjata lakiin? Populismia tässä Marinin visiossa oli 8 tunnin palkka 6 tunnin työstä, se löi kirkkaasti ”vappusatasen”.
Ilmoita asiaton viesti
Eivätkö veronalennukset tilanteessa jossa valtio kuittaa menonsa velanotolla ole populismia.
Veronalennukset ovat rikkaiden vapputuhatlappusia, eivät siis mitään satasia.
Kukaan ei ole puhunut mistään laeista, mutta ehkä, jos laki kahdeksantuntisista työpäivistä purettaisiin ja annettaisiin työajan muodostua työnantajan ja työntekijän välisten keskinäisten sopimusten perusteella, se voisi johtaa joko työajan lyhentymiseen, tai sitten pidentymiseen, tapauskohtaisesti.
Ilmoita asiaton viesti
”Vapputonni” on aika mielenkiintoinen ajatus. Jos yhdistys alentaa jäsenmaksuaan, jäsen saa siis lahjoituksen yhdistykseltä, hmm….
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ei ole kyse jäsenmaksusta, eikä lahjoituksesta, vaan kokoomuksen vaalilupauksesta rikkaille, eikä kyse ole mistään satasesta, vaan tuhansista euroista per lärvi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai Kokoomus sentään lupaa ”vapputonnia” omista varoistaan. Jos tarkoitat palkkaveroa, siitä ei Kokoomus voi yksin päättää. Kyllä vero on mielestäni ”jäsenmaksuun” verrattavissa. Jos jäsenmäärä pienenee, fiksy yhdistys suhteuttaa menot saamiinsa tuloihin. Älytöntä olisi pitää menot ennallaan ja nostaa jäsenmaksuja. Joo, Suomihan ei ole yhdistys eikä ainakaan fiksu yhdistys.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Suomi ole yrityskään. Valtion velkaa ei voi verrata yksityishenkilön tai yrityksen velkaan. Valtio ollaan periaatteessa me kaikki Suomen kansalaiset. Siksi jokainen on syytä pitää joukossa mukana. Työn jakaminen useammalle edistää tätä. Ne, jotka työhön eivät kykene eivät ole siinä tilanteessa omasta tahdostaan. Myös he tarvitsevat osansa. Pienelläkin tulee toimeen, mutta liian pienellä ei. Sosialismia ei ole se, että paremmin tienaava maksaa yhteiseen kassaan enemmän. Se on normaalia ja osoittaa yhteiskunnan arvojen olevan kohdallaan. Veroista kitisevät unohtavat sen, mitä ovat saaneet itse. Jo syntymästä asti pitää yhteiskunta huolen. Ei tarvitse maksaa maltaita siitä, että pääsee sairaalaan synnyttämään. Sielläkin on niin hyvät olosuhteet, että naapurisalissa voi olla presidentin puoliso synnyttämässä. On päivähoidot, koulut, opiskelut, terveydenhuollot, infrastruktuuri, asumistuet, työttömien tuet, sairauspäivärahat, eläkkeet, viimesijainen toimeentulotuki ynnä muut. Jo nyt keskiluokka maksaa vähemmän kuin saa.
Ilmoita asiaton viesti
Et nyt halua jostain syystä ymmärtää mitä minä tarkoitin.
Jos yhdistyksen johtajistoon pyrkivä lupaa alentaa jäsenmaksua jäsenistölle joka tekee johtajan valinnan, niin eikö se ole vappusataseen verrattava vaalilupaus, riippumatta siitä onko jäsenmaksussa alentamisen varaa tai ei.
Populistiseksi tämän vaalilupauksen tekee ainakin se jos yhdistyksen toimintaa pitää rajoittaa, tai se toiminta pitää rahoittaa velaksi sen jälkeen kun jäsenmaksuja on alennettu.
Se mikä on yhdistyksen tarkoitus ja päämäärä tietenkin pitäisi olla jäsenmaksun määrän perusteena, eikä mikään muu. Jäsenmaksu on sopiva kun sillä pystytään kattamaan ne kulut joita tarvitaan yhdistyksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
En tainnut ymmärtää mitä tarkoitit. Siis veronalennus on lahja rikkaille? No toki silloin jos vain rikkaat maksavat veroja.
Vaalilupaukset ovat lupauksia tavoitteista, joihin pyritään. Verojen alentaminen on takuulla populistinen tavoite, koskeehan se valtaosaa äänestäjistä. Veron alennus vain rikkaille tuskin olisi sellainen.
Ilmoita asiaton viesti
”Verojen alentaminen on takuulla populistinen tavoite, koskeehan se valtaosaa äänestäjistä. Veron alennus vain rikkaille tuskin olisi sellainen.”
Toki olet oikeilla jäljillä. Veronalennus vain rikkaille ei olisi populismia, se olisi populismia yhtä vähän kuin vappusatanen vain köyhille.
Kumpikaan vaalilupaus ei koske laajoja kansalaispiirejä mutta herättää kateutta laajoissa kansalaispiireissä. Paitsi tietenkin niissä kansalaisissa jotka ovat äärimmäisen oikeistolaisia, eli rikkaiden puolella, vaikka eivät rikkaita olisikaan, tai sitten äärettömän solidaarisia köyhille, vaikka eivät itse köyhiä olisikaan.
Lupaus yleisestä veron kevennyksestä on populismia, kuten sainoit ja sitäpaitsi parhaiten toimivaa populismia.
Ilmoita asiaton viesti
”annettaisiin työajan muodostua työnantajan ja työntekijän välisten keskinäisten sopimusten perusteella, se voisi johtaa joko työajan lyhentymiseen, tai sitten pidentymiseen, tapauskohtaisesti.”
Täytyy vain ihmetellä miksi näin ei toimita.
****
”Eivätkö veronalennukset tilanteessa jossa valtio kuittaa menonsa velanotolla ole populismia.”
Ei se ole populismia vaan työn parempaa hinnoittelua. Myyntistrategiassa puhutaan rajahinnasta. Jos esim. tuotteen hinta on liian korkea, se ei mene kaupaksi ollenkaan. Silloin oikea hinta on se, jolla tuotteet menevät kaupaksi ja myynnin määrä ja kate ovat kohdallaan.
Uskotaan, että työ menee paremmin ”kaupaksi” jos tekijälle jää palkasta enemmän käteen.
Ilmoita asiaton viesti
”Uskotaan, että työ menee paremmin ”kaupaksi” jos tekijälle jää palkasta enemmän käteen.”
Toimii vain kulutustarvikkeiden osalta, eikä Suomessa kuluteta Suomessa tehtyjä kulutustarvikkeita. Työntekijöiden veronalennukset menevät siis ulkomailta tuotujen kulutustarvikkeiden kulutuksen kasvuun ja se työllistää väkeä siellä ulkomailla, mistä ne tuotteet ostetaan.
Jos Suomessa tehtäisiin kulutustarvikkeita, niin toki niiden myynti kasvaisi jos suomalaiset saisivat verovähennysten kautta lisää kulutuspotentiaalia, mutta se ei siis käytännössä toteudu ennenkuin Suomessa tehty kulutustarvike on kilpailukykyinen myös ulkomailla, koska kulutustavaroiden tuotanto tarvitsee suuremmat markkinat kuin mitä Suomi voi tarjota. Investointituotteiden markkinat ovat pienemmät ja niissä Suomi voi pärjätä maailmanlaajuisesti, tekemällä vähän, mutta hyvää, ammattitaidolla.
Ilmoita asiaton viesti
Toki suuri osa kulutustavaroista tuodaan ulkomailta mutta minä puhunkin veroista. Valtiolle on siis parempi, että työtön menee töihin vaikka alemmallakin palkkaverolla kuin että on sosiaaliturvan varassa. Ero on valtion kannalta merkittävä.
Työstä pitäisi tehdä houkutteleva ja raha on yleensä hyvä houkutin. Verohinnoittelussa kysymys on siis hyvin paljon samasta kuin myynnin rajahinnasta. Valtion kannattaisi kokeilla esim. alakohtaisia veroja samaan tapaan kuin esim. arvonlisäveroissa on eri aloilla eri veroprosentteja. Joillakin aloilla on jopa työvoimapulaa. Esim. kausityöt puutarha-alalla tai metsämarjojen poiminta voisivat olla näitä veroalen kohteita.
Byrokratian sijaan hieman luovuutta kehiin!
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli olisimme toimineet globaalissa taloudessa vuonna 1917, ei meillä olisi ollut edellytyksiä sopia yleisestä 8:n tunnin työpäivästä. Tuolloin ulkomaaakauppa oli pientä ja maailma täynnä tullimuureja.
6 tuntia nykymaailmassa on ihan toinen tarina. Kannattaako kovin pitkää työmatkaa edes tuonvertaisen takia tehdä?
Ilmoita asiaton viesti
Palkka on suoraan verrannollinen tuottavuuteen markkinataloudessa. Vasemmistoutopioissa on jo nähty sen kääntöpuoli.
Julkisen sektorin tuottavuus on vielä asia erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Julkisen sektorin tuottavuus on vielä asia erikseen.”
Julkisen sektorin tuottavuus on päinvastainen käsite kuin yksityisen sektorin tuottavuus.
Jotta julkisen sektorin virat ja työpaikat saataisiin täytettyä, hommasta pitää maksaa, jos ei makseta tarpeeksi ei saada riittävästi pätevää porukkaa töihin.
Ilmoita asiaton viesti
Marinin ehdotuksessa teoria/utopia ja todellisuus eivät kohtaa. Otetaan tarkasteluun 10 henkilöä työllistävä yritys, jossa tarvittava työpanos ja työntekijöiden määrä on tasapainossa ja joka on kohtuullisen kannattava. Yritys saa 80 henkilötyötunnin työpanoksen päivässä ja siitä aiheutuu vastaava kustannus, joka katetaan nykyisellä myynnillä. Kun siirrytään 6 tuntiseen työpäivään samalla palkalla, yrityksen on palkattava kolme uutta työntekijää saadakseen saman työpanoksen. Yrityksen palkkakustannukset kasvavat siis noin 30-40%. Tämän lisäkustannuksen kattaminen edellyttäisi myynnin kasvamista moninkertaiseksi yli yön. Tämä ei ole mahdollista, koska jos olisi, se olisi tehty jo aikoja sitten. Kannattavuuden äkillinen lasku veisi yrityksen tappiolle ja ennemmin tai myöhemmin johtaisi sopeutustoimiin. Tappiolliset yritykset löisivät lapun luukulle heti kättelyssä. Samalla kun yritysten kannattavuus heikkenisi ja niiden maksamat yhteisöverot alenisi, yhteiskunta joutuisi huolehtimaan myös lisääntyneestä työttömyydestä.
Ps. Viimeisessä lauseessasi ehdotat, että asiasta sovittaisiin yhdessä. Miksi Marin siis kutsui vuoropuheluun vain AY-liikkeen, mutta ei sitä osapuolta, joka koko lystin maksaisi. AY-liikettäkään tuskin tarvitsisi kutsua, sillä olettaisin sen suostuvan järjestelyyn, jossa samalla palkalla tehtäisiin lyhyempää työpäivää.
Ilmoita asiaton viesti